Kirjoitukset avainsanalla äitiyden haasteet

"Mietiks sä koskaan, että mitä helvettiä me ollaan ajateltu ku yritettiin ja saatiin vielä toinenkin lapsi?". "Joo, viimeks viime yönä klo 02-04, kun kävelin ympäri makkaria vauva sylissä". Tuo oli mieheni vastaus, kun kysyin häneltä tämän tekstin ensimmäisen lauseen.

Mitä kaikkea sitä äidin pitäisikään "osata" jo ennen lapsen syntymää? Kuuntele alta podcastini:

'Tuliko yllätyksenä, että lapsen saamiseen liittyy suuri vastuu?'. No ei tullut, mutta ei sitä voi ymmärtää ennen, kun vastuun kanssa painii päivittäin käytännössä.

Muistan, kun mietin esikoisen elämän ensimmäisinä kuukausina sitä, kuinka iso vastuu lapsi on. Tähän taas jotkut näsäviisaat haluaa todeta, että 'tuliko yllätyksenä, että lapsen saamiseen liittyy suuri vastuu?'. No ei tullut, mutta ei sitä voi ymmärtää ennen, kun vastuun kanssa painii päivittäin käytännössä. Periaatteessa voin munata koko homman tai muuten vaan kasvattaa lapseni miljoonalla eri tavalla kieroon.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Toisen lapsen kohdalla vastuu on jo suht tuttua, mutta esimerkiksi ajan jakautuminen lasten välillä tuo uutta maustetta soppaan. En halua, että esikoinen alkaa syyttää vauvaa hänen "äiti-/isiajan" puolittuessa, joten välttelen "vauva -syytä" (eli "nyt en pääse/voi/ehdi, koska vauvalle pitää x") viimeiseen asti. En halua myöskään, että vauva jää täysin seinäruusuksi, mikä näköjään herkästi tapahtuu, jos ei siihen kiinnitä oikeasti huomiota.

Tiedän monia valintojani jo etukäteen teoriassa, mutta lapset ovat tunnetusti yksilöitä. Esimerkiksi tiedän haluavani ottaa kiinteät ruuat mukaan vasta 6kk iässä ja tiedän, mitä tarkoitetaan "ruokailuvalmiuksilla". Se, mitä en tiedä, on yksilön eli kuopukseni reaktio näihin ja mikä juuri hänelle on parasta. Taas mennään arpapelillä. Ja kuinka paljon me vanhemmat loppupeleissä pystymme vaikuttaa siihen, millaisia lapsistamme kasvaa? 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Pakko vaan tehdä kaikkensa ja yrittää valita omasta mielestä parhaat kasvatusvaihtoehdot... ja jos menee pieleen: Pitää tehdä korjausliike, laittaa sormet ristiin ja toivoa taas parasta.

Kommentit (2)

Ihmettelevä vierailija
1/2 | 

Minun mielestä voisit keskittyä hiukkasen enemmän siihen hetkessä elämiseen niiden lasten kanssa. Olet somessa 24/7h ja joka tuutista mariset ja toitotat vaan sitä kuinka se lapsi nukkuu ja miten nukkuu ja miten pitkään nukkuu ja miten ei nuku.. Keskittyisit vauvavuonna johonki muuhunki? Lasten on tarkoitus pikkuhiljaa olla HEREILLÄ eikä aina nukkua. Koita hyväksyä se ja elää sen mukaan.
Ehkä sulla jäis vauvavuodesta muutaki kätee ku toi ulina jos olisit niiden sinun lastesi kanssakin joskus.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kiitos huolenpidosta ❤️ tää saattaa tulla yllätyksenä sulle, mutta mun elämässä on paljon muutakin kuin some. Ehdin kyllä nauttia ja viettää aikaani lasten kanssa, usko tai älä niin julkaisuja voi ajastaa ja niitä voi julkaista silloin kun vaikka lapset nukkuu tai imetän 😊 jos pienillä muutoksilla ja niistä kertomalla voin auttaa itseäni ja muita niin luulisi että se ei sinun elämääsi näin paljoa hetkauttaisi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oon saanut nukkua nyt vähän parempia öitä ja tuntuu, että aivot rullaa heti huomattavasti paremmin. Sitä myötä oonkin naureskellut, kun mietin mun ja kahden toisen vastasynnyttäneen äidin treffejä. Treffeillähän on muutama ominaispiirre.

Voit myös kuunnella podcastin stereotypisestä äidistä alta!

Kukaan ei muista mitään

Voin kertoa, että mulla ei ole hajuakaan, mistä ollaan keskustelu näillä treffeillä. Toisilla olin taaperon ja vauvan kanssa yli vuorokauden, mutta silti en osaa sanoa mainita yhtäkään puheenaihetta varmaksi. Muistaakseni mä kyllä papatin kuin papupata. 

Kaikki on vähä puolivaloilla

(Vastasynnyttäneet) Äidit tuppaa kaikki toimia vähän puolivaloilla. Siis siten, että ei ihan olla täysillä matkassa. Niinkuin olisi pienessä hiprakassa koko ajan.

Ei ulkonäköpaineita, koska kaikki on aivan räjähtäneitä

Kun toinen ystäväni tuli taaperon ja vauvansa kanssa kylään, en muistanut koko aamuna katsoa itseäni peilistä kertaakaan. Muistin sen vasta, kun ystäväni oli ollut kylässä jo hyvän aikaa. Huomatessani hänenkin sotkunutturan, tunsin ihanaa hyväksyntää: ei meidän tarvitse laittaa itseämme minttiin – yritetään nyt pitää nää lapset edes elossa!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Keskittymiskyky on olematonta, koska koko ajan jossain päin taloa taaperot kolistelee, tiputtelee ja törmäilee

Äitikaverille juttelu on vähän sama kuin puhuisin isälleni hänen katsoessaan formuloita.

Kyllä me tosiaan jutellaan, mutta se on sellaista jatkuvaa lauseen kesken jättämistä ja toisella korvalla kuuntelua. Toisella korvalla pitää kuunnella leikitäänkö siellä sivummalla Ikean astioilla vai onko kaapista kaivettu isoisoäidin perintökristallit. Äitikaverille juttelu on vähän sama kuin puhuisin isälleni hänen katsoessaan formuloita. Tavallaan vaikuttaa siltä, että hän kuuntelee koska hymähtelee sopivissa väleissä, mutta mitään ei tunnu menevän ihan jakeluun asti. Onneksi en loukkaannu, koska a) teen itse samaa, b) en muista tuota tilannetta enää hetken päästä.

Muutenkin keskustelut on about samaa luokkaa, kuin vanhuksilla: samat jutut pyörii ympyrää kun ei muisteta, mitä on viimeksi kerrottu. Muistellaan (muskariäitien ja -lasten) nimiä ja nalkutetaan "nuorisosta". Ja voi jestas jengi villintyy, kun mainitaan sana kahvi!

Kuulostaako tutulta?

Kommentit (6)

Hansuliinu
2/6 | 

Tiedän tunteen. Mun lapset on 6 ja 3,ja meno on edelleen sama 😅
Mut hei ohimennen, mistä toi sun ruskea paita/neule on??? Oon ettiny täydellistä ruskeeta koko syksyn ja sulla on nyt tuossa just semmonen!

Satu K.
3/6 | 

Jo vain! Oon oikeesti aatellu et se oon vain minä, mut ehkä en olekaan yksin! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Ainun kanssa. 

Meidän esikoinen rakasti tutteja. Ja sitä myötä minäkin rakastin niitä. Tyttö sai niistä lohtua, turvaa ja "tekemistä", ja minä sain pienen aikalisän pitkien imetysten keskelle.

Siispä pakkasin kuopuksen kohdalla tutin jo sairaalalaukkuun. Toisena aamuna synnärillä, pitkän imetyksen päätteeksi, tarjosin tuttia vauvalle ja hän tutustui siihen muutaman minuutin. Nukahdin itsekin tuoksi ajaksi ja heräsin siihen, kun aamukierrosta tehnyt kätilö huomautti, että he eivät suosittele tuttia käytettäväksi.

Voi tuttihäpeä, olit jälleen täällä!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Onneksi tällä kertaa olin itsevarmempi äiti. En hätkähtänyt hoitajan sanoista, hänhän teki vain työtään. Olen itsekin imetysmyönteinen ja ymmärrän, että oikea imuote on hyvä löytää ennen tutin tarjoamista. Minusta (ja kätilöiden mielestä) vauvani imuote oli kuitenkin jo synnytyssalissa kunnossa ja useampikin kakka oli jo tullut, joten ravintoa vauva kyllä sai. Lisäksi annoin vauvan tutustua tuttiin vain pienen hetken kerrallaan: Ehkä hän tällä tavoin muistaisi sen käyttötarkoituksen myöhemminkin?

Minulla on tavoitteena imettää tälläkin kertaa yli vuosi, ehkä jopa WHO:n kaksi vuotta.

Vastasyntynyt imee tissiä vaikka vuorokauden ympäri maitoa tilaillessaan, enkä tietenkään halua sekoittaa sitä. Minulla on tavoitteena imettää tälläkin kertaa yli vuosi, ehkä jopa WHO:n kaksi vuotta. Tällä kertaa imetys on tuntunut myös paljon helpommalta kuin esikoisen kanssa – nyt se on varmaan sellaista kuin sen kuuluisikin olla! Nautinnollista sekä äidille että lapselle.


Minua harmittaa, että tutista on tehty pahis. Omasta mielestäni se on mahtava vekotin, eikä siitä vieroittaminen ollut meille vaikeaa. Alkuun aloimme rajoittaa tutinkäyttöä vain nukahtamisen ja automatkojen ajaksi taaperon ollessa yhdeksän kuukautta. Kokonaan jätimme sen pois pari kuukautta ennen kaksivuotissynttäreitä. Meillä vieroitusta helpotti se, että leikkasimme tutista pään pois, jonka jälkeen se ei esikoiselle kelvannutkaan, koska hän ei saanut ”imua päälle”.

Ja sitten on se toinen pahis, tuttipullo! Ymmärrän varovaisuuden imetyksen ”vaarantumisen” kannalta, mutta välillä minusta tuntuu, että varoittelu on hieman lähtenyt käsistä. Tiedän useamman äidin, jotka eivät ole uskaltaneet antaa pulloa lainkaan ja kun vihdoin uskaltautuivat, ei vauva huolinut enää sitä. Tämähän ei ole ongelma, jos se on äidille ok, mutta nämä äidit (samoin kuin minä) olisivat kaivanneet toisinaan “pään tuuletusta” enemmänkin kuin parin tunnin jumpan ajan.


On ihanaa olla niin tarpeellinen vauvalle, mutta täydellinen riippuvaisuus ahdistaa minua.

Vauvan tuttipullostakin syöminen oli minun järjissä pysymiseni edellytys. Vaikka pullosta ei varsinaisesti “tarvitsisi” koskaan tarjota maitoa, niin minä tarvitsin tiedon, että lapsi saisi ruokaa minun halutessa lähteä yhtäkkiä vaikka lenkille. On ihanaa olla niin tarpeellinen vauvalle, mutta täydellinen riippuvaisuus ahdistaa minua. Esikoisen hylkiessä pienen hetken pulloa, se alkoi vaikuttaa jo imetykseeni. Totaalinen vastuu pienen vauvan ruokinnasta stressasi ja aiheutti minulle vastareaktion imetykseen: Ajattelin jopa, että lopetan imetyksen kokonaan, jotta lapsi varmasti pysyy hengissä pulloruokinnalla, jos itse en jostain syystä pystyisikään imettämään!

Tällaiset arjen helpotukset ovat minun maailmassani varsin hyväksyttäviä. Imetysmyönteisenä äitinä ajattelen, että vauvan tuttipullosta syömisen ansiosta imetän todennäköisesti pidempään, ei päinvastoin.

Imetysapua Vauvan sivuilta löytyy täältä!

Vauvantahtisesta pulloruokinnasta lisää täällä! 

Kommentit (4)

Tiina/Fit Fat Mama
1/4 | 

Siis se on hyvä vaan jos vauva syö myös tuttipulloa ja tuttia :).

Pääsee itse edes vähän irti tarvittaessa.

Meillä esikoinen söi sekä tissiä että pulloa, mutta toinen lapsi ei koskaaaan suostunut syömään tuttia eikä pulloa.

Oli aika rankkaa olla tasan se ainoa joka pystyi ruokkimaan vauvan :C.

Vähän ehkä avauduinkin asiasta silloin :D

https://blogit.terve.fi/fitfatmama/vauva-ei-syo-tuttipulloa-eika-tuttia/

Imetysmyönteinen tuttihaaveilija
2/4 | 

En voisi olla enempää samaa mieltä! Oma esikoinen ei koskaan oppinut syömään tuttia kymmenistä eri malleista ja sadoista yrityksistä huolimatta. Hänet sai erinäisissä tilanteissa rauhoittumaan ainoastaan rinnalla, ja kuinka monesti olisin antanut vaikka vasemman käteni, että poika olisi edes kerran tyytynyt rinnan sijasta tuttiin (esim. kirkon penkissä tätini hautajaisissa). Imetysmyönteisyys on hieno ja tärkeä asia, mutta esimerkiksi tässä tutti/tuttipullo asiassa se menee usein ojasta allikkoon. Seuraava lapseni on syntymässä maaliskuussa ja aion (taas) tehdä kaikkeni, että vauva hyvän imuotteen löydettyään oppisi imemään muutakin kuin rintaa. Ihan meidän koko perheemme hyvinvoinnin ja mielenterveyden vuoksi.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Oon samaa mieltä. Imetysmyönteisyys ja tuttipullon satunnainen käyttö ei missään määrin kumoa toisiaan! Päinvastoin, pitää äidin järjissään!

Toivottavasti teillä uusi tulokas hyväksyis nää apukeinot 🙏

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ai kauhee, nyt on kyllä pari niiiiin surkeasti nukuttua yötä takana, että saa nähdä tuleeko nää sanatkaan johdonmukaisesti peräkkäin vai onko tää ihan siansaksaa koko postaus!

Yritin valmistella esikoista jo isin vielä ollessa kotona siihen, että "äiti on sitten yksin teidän kanssa pian, eli toivon yhteistyökykyä".

Alta voit kuunnella podcastin ensimmäisestä kerrasta, kun uskaltauduin kahden lapsen kanssa kylille!

Mieheni on työreissussa ja olen ollut kaksi yötä yksin lasten kanssa. Tämähän ei oo siis juttu eikä mikään monelle, mutta mulle todellakin on! Normaalisti lapsivastuu öisin on siten, että minulla on vauva ja isillä taapero. Yritin valmistella esikoista jo isin vielä ollessa kotona siihen, että "äiti on sitten yksin teidän kanssa pian, eli toivon yhteistyökykyä". Ehkä jossain määrin se toimikin, mutta ei tietenkään 2-vuotiaalta voi vielä olettaa täyttä ymmärrystä asiasta 🤣 kunhan nyt yritin käyttää kaikki keinot!

Tuntuu, että meillä ollaan nyt siinä vaiheessa, kun päikkärit vaikuttaa huomattavasti yöunille nukahtamiseen.

Päivät on menny ihan suht' kivasti. Ollaan oltu paljon pihalla, kerhossa ja leikkitreffeillä, jotta taapero päästelisi höyryjä pihalle ja uni maittaisi illalla. No, en tiedä mistä tuo esikoinen ostaa energiansa, mutta nukkumaanmeno venyy tekemisistä huolimatta klo 22 saakka! Tuntuu, että meillä ollaan nyt siinä vaiheessa, kun päikkärit vaikuttaa huomattavasti yöunille nukahtamiseen. Oon yrittänyt rajoittaa päikkäreitä noin tuntiin, mutta silti nukahtaminen venyy ja venyy! Siinä sitten yritän imettää vauvaa yöunille, kun taapero ravasi ympärillä kuin duracelpupu. Ymmärsi sentään olla hiljaa, kun tarpeeksi kiukkuisesti pidin sormea suun edessä!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Lopulta ollaan meidän perheelle täysin poikkeuksellisesti päädytty nukkumaan kaikki samassa sängyssä. Taapero sai tietenkin flunssan tähän väliin niin ollaan "nukuttu" hänen yskiessä vuorotellen minut ja vauvan hereille. Lisäksi vauvalla on kolmen kuukauden tiheä imu, joten hän on nukkunut tississäni kiinni ja minä toinen silmä auki, koska en koe omalla kohdallani turvalliseksi nukahtaa vauva kainalossa.

Luojan kiitos näitä reissuja ei oo kovin usein! Tämä teksti on samalla iso hatunnosto yksinhuoltajille - teette uskomatonta "työtä"!! Ja vielä: koska te käytte suihkussa ja jos käytte, niin koska te syötte? :D

Kommentit (31)

Sari / pikkuleijonatblogi.fi
2/31 | 

Tuttua vuoden takaa, kun meidän elokuinen 2018 oli vauva, kakkonen oli 2v ja esikoinen eskarilainen. Ensimmäiset illat ja yöt yksin kolmen kanssa oli aikamoista. Suihkussa kävin niin et vauva oli sitterissä tai vaunuissa kylppärissä ja 2v istui potalla ja leikki vesileikkejä. Eskari katsoi telkkaa. Tsemppiä! Kyllä se ajan kanssa helpottuu :)

Eh
3/31 | 

Meille arkea joten pari vinkkiä. 😁
1. Ota taapero vannaan ja vauva sitteriin. Käyt ite samalla suihkussa. Pienempi istui aluksi pesuvadissa n. 9kk vanhana, kun osasi siis istua tukevasti.
2. Syöt kun on nälkä. Musta tulee ihan kauhee jos mä olin sen järkyttävän väsymyksen lisäksi vielä nälkäinen. Oli kaikkien etu että söin.
3. Älä edes yritä tehdä mitään mikä ei ole pakollista. Siivota yms. Kerkee sitten kun et ole yksin. Jos joku ei ymmärrä niin voi voi ja moppi käteen! Tässä oli itellekin opettelemista kun tykkäisin siististä kodista. Mutta kahden alle 2v kanssa on vaan pakko kestää.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Nää on kyl erittäin hyviä vinkkejä! Ja joo toi siivous tai vaik pyykkäys nii ei mitää rajaa! Ens kerralla otan kyl tosiaan kaikki mukaan suihkuun ☝️🤔

riikkaJV
4/31 | 

Tuttua hommaa, mies usein töiden takia iltoja pois ja just oli reilun viikon reissussa. Suihkuun pääsee kivasti kun laittaa isomman kylpyyn, ja vauvan nakuna pyyhkeen päälle sitteriin. Saa ilmakylvyt, ja jos hermostuu kun on vielä shampoot päässä niin siitä voi napata suihkuun mukaan! Illat venyy meilläkin, ja nyt pähkäilen melkein joka päivä pitäiskö päiväunet jättää pois että iltahommat aikaistuisi, vai onko kuitenkin itelle tärkeämpi se iltapäivän rauhallinen kahvihetki :D

Osittain yh-mamma
5/31 | 

Kuulostaa hyvin tutulta. Mies n. puolet vuodesta työmatkoilla tai harjoituksissa, ja tämä kaataa lastenhoidon, kodinhoidon ja kaikki muut juoksevat asiat minun vastuulleni. Nukkumisjärjestelyt ovatkin isän pois ollessa erilaiset, eli nukumme silloin kaikki samassa sängyssä, minä, 3kk-ikäinen vauva ja 3v esikoinen. Järjestely sitten muuttuu kun isä tulee takaisin, niin esikoinen nukkuu omassa huoneessa omassa sängyssä ja yleensä isän kanssa silloin. Näin hän kokee että saa aina välillä viettää isän kanssa yhteistä aikaa ja sitten taas äidin kanssa yhteistä aikaa kun nukkumispaikka vaihtuu välillä. Tämä on myös minusta ihana ajatus esikoiseni suusta :)

Mutta tsemppiä! Osittain yh-äitinä oleminen on rankkaa, mutta puolisoni myös osaa ottaa tämän huomioon. Ottaa esikoista enemmän huomioon kun tulee reissusta ja saan enemmän omaa aikaa että saan latailtua akkujani paremmin. Taas tulevia koitoksia varten.

Vierailija
6/31 | 

Eikö ois kannattanu miettiä ennen ku alkaa niitä lapsia hankkimaan?
Lapsenhoidosta tehdään nykyään niin helvetin vaikeaa.
Ja tiedän mistä puhun, neljä lasta (12-,7-,5-ja 4-vuotiaat) sekä yksityisyrittäjä reissutöitä tekevä mies, eikä mulla ole koskaan käynyt mielessä ettenkö pärjäis.
Olen kiitollinen miehelleni että hän jaksaa tehä noinki paljon töitä, näin minulla on mahdollisuus olla lasten kanssa kotona, huolehtia lapsista ja kodista.
Pitäisköhän kirjoittajan blogin kirjoittamisen sijaan keskittyä niihin lapsiin ja itseensä. Lapset kun nukkuu, nuku itsekkin jätä some vähemmälle ni helpottaa kummasti.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi kylläpä sinä nyt mielesi pahoitit ☹️ pitäisköhän sun jättää some vähemmälle kun se saa sulle noin ikävän olon? Tsemppiä sulle!

Käyttäjä1734
Liittynyt9.4.2016

Onnittelut, sait juuri täydellisen äidin kruunun koska et koe perhe elämää koskaan vaikeana ☺️🙏🥰 Shitty tuskin on kiittämätön miehelleen kun tekee töitä perheen eteen🙄

Yyhoo
7/31 | 

Me käydään suihkussa muksun/muksujen kans ja syödään vain kävellessä. Helpottaa, kun nuorin on 4 vuotta. Täältä myös tsempit kaikille yksin tekeville ja kokeville. Lapset ovat silti käsittämätön lahja.

Vierailija
8/31 | 

Meillä esikoinen jätti päikkärit pois ollessaan muutaman kk vajaa 2v, nuorimmainen oli tuolloin n. 6kk. Kyllästyin siihen helvetilliseen pakkonukutukseen päivisin. Päikkäreille meno venyi, ja samasta syystä siirtyi sitten iltaunet.
Lasten yhtäaikaisen päikkäriajan käytin yleensä siivoamiseen/pyykkäämiseen, mikä näkyy nyt kyllä kotona😅 mutta nyt isompi ei nuku päikkäreitä, pyritään puuhastelemaan jotain kahdestaan pikkuisen nukkuessa. Usein juodaan yhdessä ne ”päiväkahvit” ja nautitaan yhteisestä hetkestä.
Illalla nukkumaan menot menee nykyää todella helposti. Toki on tuhoon tuomittua liikkua autolla minnekkään iltapäivällä, koska sitte nukahdetaan auton ja sen tietää sitten taas illalla mitä siitä seuraa...
Mutta mun pointti lyhyesti: suosittelen, että luovutte päiväunista. Se antaa enemmän, mitä ottaa. Näin ainakin meillä 🙂

Ja tsemppiä heräilyihin ja jaksamista arkeen kasvavien silmäpussien kanssa.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ja voihan tota ainakin kokeilla! 😊 Voi Joo, autolla ei sit kyl pysty liikkua iltaisin enää mihinkään 🤣 eikä vaunuilla. Eikä pyörällä. 😅

Käyttäjä13249
Liittynyt15.6.2018
9/31 | 

Ensiksi: voimia ja tsemppiä, mä niin tiedän, mitä toi on. Omat ei ole ihan noin tiiviillä ikäerolla, mutta kuitenkin...
Me asutaan toistaiseksi (kolmatta vuotta) ulkomailla miehen työkomennuksen vuoksi. Lapset 6, 3 ja 1v. Mies paljon työmatkoilla, vaihtelevasti yhdestä yöstä jopa viiteen yöhön putkeen. Eli melkoista yksinhuoltajan arkea ja sirkusta täällä välillä pyöritän. Haastavuutta lisää se, että meillä on vain yksi auto, joka on usein puolison mukana siellä työmatkalla, joten minä ja lapset kuljetaan joka paikkaan joko julkisilla, pyörällä tai jalkaisin. Vanhin pitää viedä joka aamu kouluun klo.8 ja keskimmäinen päiväkotiin. Sitten heidät pitää taas hakea muutaman tunnin kuluttua kotiin. Pienin on kotihoidossa, mutta päikkäriaika on tietysti vasta kun isommat kotiutuvat koulusta/päiväkodista. Jos mies on 5 yötä poissa, ei auta jättää hommia tekemättä: ruokaa on laitettava ja pyykkiä pestävä, muuten ei homma toimi. Mun vinkit arkeen yksin lasten kanssa:

1. Ennakoi. Mä valmistelen seuraavan päivän eväät kouluun/päiväkotiin illalla iltaruoan laiton yhteydessä. Seuraavan päivän vaatteet valitaan illalla valmiiksi esille, ja jopa lasten ulkovaatteet nostellen eteiseen valmiisiin pinoihin illalla. Kaikki reput ym. pakataannillslka myös valmiiksi. Lataan kahvinkeittimen ja mittaan puurohiutaleet kuppiin valmiiksi illalla jne. Eli ennakoi ja valmistele ennakkoon KAIKKI MAHDOLLINEN.

2. Päiväunien ajoitus. Eli pienin ei saa nukkua liian pitkään/liian myöhään. Näin saan synkronointia kaikkien kolmen nukkumaanmenon samaan kellonaikaan.

3. Tarpeeksi aktiviteettia päiviin. Meillä tähän riittää osittain jo koulun/päiväkodin tarjoama aktivointi, mutta iltapäivällä myös touhutaan yhdessä kotona: pelaillaan, askarrellaan, leikitään. Näin lapset ovat illalla tarpeeksi väsyneitä ja valmiita unille ajoissa. Meillä mennään petiin siinä 19:30 ja hyvänä iltana koko kolmikko on on untenmailla klo.20 mennessä.

4. Rutiinit. Toistuvat samanlaisina päivästä toiseen, lapsetkin osaavat toimia tietyllä tavalla tiettyihin aikoihin ja ei tarvitse käskeä/vahtia kaikessa koko ajan. Helpottavat myös omaa toimintaa.

5. Lehmänhermot ja pitkä pinna. Ei aina niin helppoa tai yksinkertaista, mutta rauhallisuus yleensä kannattaa pahimmankin uhmakiukun hetkellä.

6. Hyväksy, että kaikki ei aina mene niinkuin on suunnitellut. Riittävän hyvä on tarpeeksi.

7. Muista joka kerta taputtaa itseäsi olalle illalla, kun olet saanut päivän pakettiin: me selvittiin, mä onnistuin. Tästäkin päivästä selvittiin iltaan.

8. Tukijoukot! Jos niitä on, niin USKALLA pyytää apua! Meillä on vähän heikommat tukijoukot täällä ulkomailla, mutta hädän hetkellä ihanat paikalliset ystävät ovat rientäneet hätiin❤️ Täällä olen oppinut että on ihan Ok pyytää välillä apua muilta.

Tsemppiä ja jaksamista sinne!

Halauksia ja tsemppiä!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

En kestä kuinka hyviä vinkkejä. Nää pitäis olla jossain reissaavan miehen puolison oppaassa! 😅💕 Piti ihan tallentaa puhelimeen että löydän ens kerralla! Kiitos! Ja tsemppiä myös sulle! Me oltiin englannissa miehen työkomennuksella 3kk ku esikoinen oli 8-10kk ja se vielä meni MUTTA oli sekin välillä raskasta. Varsinkin kun siellä myös tultiin molemmat kipeäksi silloin ku mies oli yön yli reissussa 🤦‍♀️

Tiuti
10/31 | 

Meillä melkein 4v. Ja 5 viikkoinen ja koko parisuhteemme ajan (6 v) puoliso on joka viikko toisella paikkakunnalla töissä ja poissa lähes aina viikot. Joten ehkä oon totuttu tähän itsekseen oloon, mutta tiedän että se on rankkaa. Pikku hiljaa siihen kasvaa oma rutiininsa, mutta väsymys on jatkuva kaveri, jos vauva tai vanhempi lapsi päättää kukkua yöt.
Tsemppiä teille ja toivottavasti tilanne ei kestä pitkään.

Vierailija
11/31 | 

Hei ! Jäin kuuden lapsen yh äidiksi 7 vuotta sitten. Mieleeni nyt nousi ajat jolloin imetin lasta toisella kädellä ja laitoin ruokaa toisella 😅 haasteita oli monenlaisia ja toki osa lapsista oli jo isoja mutta omat haasteensa jokaisessa iässä. Jotenkin sitä kasvoi aina haasteiden mukana ja ihmeellisiä äiti voimia löytyy kun niitä tarvitsee♥️ eihän siinä mitään suihku rauhaa tai muutakaan ollut, kun aloitin työt oli ihana syödä töissä rauhassa 😅 kaikki tsempit ja etsi pieniä iloja,pieniä hetkiä jolloin voit itseäsi huomioida ,älä ota paineita kodin järjestyksestä tms.. vaan yritä ajatella että aika aikansa kutakin♥️

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No huhhu! Ei ihme että töissä on tuntunut ihanan rauhalliselta 😅 Ja todellaki - tää on kuitenkin niin ohikiitävä vaihe elämässä 😊

Vierailija
12/31 | 

Reissumiehen vaimo ei ole yh. Yh:lle ei puoliso tuo ruokaa kaupasta, ei kanna vastuutaan perheen taloudesta, ei hoida lasta yhtään yötä, ei lohduta edes puhelimen päässä kun ei jaksa. Työmatkailijan puoliso ei ole yh millään mittarilla. Älkää ihmeessä jättäkö niitä päiväunia pois, vaan säännöllinen rytmi ja riittävästi unta. Lapsen on saatava nukkua tarpeeksi. Iltaiset ylikierrokset johtuvat väsymyksestä! Iltaa kohden rauhalliset rutiinit, niin uni tulee.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Tiedän kyllä enkä väittäisi itteäni edes reissumiehen vaimoksi parin lyhyen työmatkan takia 😊 meillä on hyvin säännöllinen rytmi ja taapero nukkuu 12-14 vuorokaudessa - yliväsymyksestä tuskin siis on kysymys 🤔 Neuvolasta onneksi saatiin jo vinkkejä .

Vierailija
13/31 | 

Meillä on kaksi lasta 11 kk ja 2v7kk. Minä olen se joka käy reissutöissä. Olen aina ensin kaksi päivää reissussa ja yhden kotona jonka jälkeen vielä kaksi reissussa. Mies pärjää, vie lapset aamulla hoitoon ja ruokkii illalla, käy suihkussa, treenaa itse ja selviää öistäkin. Minä en reissussakaan saa syödä rauhassa, mutta joskus nukun kuitenkin hyvin!

Vierailija
14/31 | 

Hienoa, että sinulla on mies, jonka läsnäolo keventää arkea! Omani kehui kysyjille, että meillä nukutaan yöt hyvin. Hän ei havahtunut mitenkään, vaikka olin syöttänyt vauvaa kolme kertaa ja vaihtanut vaipatkin yön aikana. Meillä elämä keveni yksinhuoltajistumisen myötä, kun ei tarvinnut siivota enää miehen sotkuja. Taloudellisesti tilanne ei muuttunut, kun lasten kulut kuuluivat miehen mielestä minulle joka tapauksessa. Muista arvostaa myös anoppia, kun on osannut kasvattaa poikansa aikuiseksi mieheksi!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Olis mielenkiintoista kuulla sun eksän perustelu, että miksi lasten kulut kuuluivat vain sulle! Törkeetä!

Ja todellaki, anoppi on tehny mahtavaa työtä ja on muutenki itsekin ihan huikea tyyppi ❣️

Rouva H
15/31 | 

Oh yes, mä niin tiedän tän. Meidän kaksosten vauva-taaperoaikana mies on tehnyt tosi paljon reissuhommia. Kaksoset oli 1v7kk, kun meille syntyi kolmas. Nuorimmainen on nyt 8kk ja tuplat reilun 2 v. Reissut puolisolla on vähentynyt onneksi, mutta tekee töitä sitten kellon ympäri eli pyöritän pääsääntöisesti tätä arkea. Syön, kun lapsetkin syö. Suihkussa käyn, jos ehdin. Yleensä, kun kaikki nukkuu. Jos nukkuu samaan aikaan. Tai sitten istutan kolme riviin turvavöineen syöttötuoleihin ja saavat katsoa, kun käyn suihkussa. Aikamoista taiteilua, mutta rima alas.. 😄

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018

Instagram