Kirjoitukset avainsanalla Lapsiperheen haasteet

Kyselin instagramissa postaustoiveita ja yksi ehdotus oli niin hyvä, että päätin toteuttaa sen samantien. Ajattelin myös, että ei tarvi nähdä paljoa vaivaa, koska vastaus on hyvin yksinkertainen.

Kysymys: Mitkä on taaperon lempilelut?
Vastaus: Kaikki kielletty.

Jos vanhemmalla ei oo sydämentykytystä ja verenpaineen nousua, lelu on surkea floppi. 

Sehän on siis totuus. Parhaat lelut ovat esimerkiksi johdot (varsinkin jos ne on pistorasioissa), portaat, kaikki heiveröiset tuolit ja niissä kiipeily/pelleily ja äidin meikit. Voit antaa näiden "korvaajaksi" hyppynarun, leikkimeikkejä tai turvallisemmat ja pehmustetut kiipeilymestat, mutta nehän ei taaperoa kiinnosta. Ne on ihan huijausta. Jos vanhemmalla ei oo sydämentykytystä ja verenpaineen nousua, lelu on surkea floppi.

Postausehdotuksen antajan vaatimukset ei onneksi ollut kovat: jokin millä taapero jaksaa leikkiä yli 2 sekuntia. Eli on mulla muutama oikeakin ehdotus.

Yli kaksi sekuntia meidän taapero jaksaa leikkiä muun muassa..

... Pahvilaatikolla

Luit oikein. Turvaistuimemme laatikosta tuli lapsen maja, johon leikkasimme vielä ikkunatkin. Sinne Kipinä menee piiloon, jos kiukuttaa ja löytyi sieltä kerran myös useamman sorttista evästä jota lapsi oli säilönyt pahan päivän varalle.

... Fisher & Pricen Little People -sarjalla

Vähän lähti käsistä jouluna, kun halusin näitä lapselleni ostaa. Nyt meiltä löytyy lentokone, lontokenttä, maatila, kuorma-auto, linja-auto, merirosvolaiva ja linna. Nämä ja kaikkiin ukkelit ja elukat.

... Leikkikeittiöllä

... Jonka uunista löytyy IHAN KAIKKEA kengistä unileluun ja riisikakuista äidin sukkiin. Hyvä ihme, että sinne eksyy ihan mitä tahansa maan ja taivaan välillä!

... Eväslaatikoilla, limsapulloilla, äidin laukuilla, isin hanskoilla ja perheen kengillä.. 

Uskon, että toisiinsa sopimattomat eväslaatikot ja niiden kannet saattaa muuttua ja lisääntyä isin vasemman käden nahkahanskoiksi, joita on noin 10 kappaletta ja oikean käden hanskoja ei löydy lainkaan. 

Sen verran noista eväslaatikoista vielä, että olis helppo syyttää taaperoa siitä, että kolmestakymmenestä laatikosta ja kannesta ykskään ei sovi toisiinsa. Harmi vaan, että ne on alkaneet katoilemaan jo ennen lasta. Uskon, että toisiinsa sopimattomat eväslaatikot ja niiden kannet saattaa muuttua ja lisääntyä isin vasemman käden nahkahanskoiksi, joita on noin 10 kappaletta ja oikean käden hanskoja ei löydy lainkaan.

Millä teidän taapero leikkii? Vai onko sielläkin lempparit kaikki kielletyt?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

jepatsu

Tosiaan ne kaikki kielletyt on parasta. Meillä tykätään leikkiä juoksevan veden alla, koirien vesikipolla ja nappuloilla, lattiakaivoilla 😣, telkkarin johdoilla ja nappuloilla, tyhjillä tölkeillä ja pulloilla, autolla (sylissä ajaen kotipihalla ja nappuloita painellen)... kiellettyjä löytyy paljon 😄 mutta ihan oikeista leluista tällä hetkellä on in ulkona plaston iso kuorma-auto auralla, sisällä varmaan myös autot ja niiden laskeminen alas pöydältä ja sitten Legot.

Satu K.

Autot. Isot autot, pienet autot, traktorit, työkoneet, junan veturit. Kaikki, missä on pyörät alla kelpaa. 😂 Autojen lisäksi hitti on tällä hetkellä semmonen ”laula mukana” -kirja, jossa on siis monta kymmentä lastenlaulun taustamelodiaa ja itse voit laulaa melodian mukana. Nyt kun kundi osaa painella nappeja, niin laulukirjasta etsitään vuoronperään ne noin 5 lempisivua ja äitiä tai isiä vaaditaan valitsemaan oikea kappale, jotta herra voi itse painaa play-nappia. Oon valehtelematta laulanu tai kuunnellu ”Metrolla mummolaan” kappaletta viimeisen kuukauden aikana satoja kertoja. 😂

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä oon aloittanut tän tekstin jo joku kahdeksan kertaa, mutta aina se muuttuu niin tulikivenkatkuiseksi paasaamiseksi, että poistan koko roskan. Kokeilen nyt uudelleen ja yritän pitää kiivaat ajatukseni aiheesta rauhallisina ja ymmärrettävinä.

Facebookissa uutisfeedistä tuli vastaan Vauvan artikkeli, jossa 1,5-vuotiaan Eevertin äiti Hilla kertoo heidän nukkumajärjestelyistään. Kuinka moni ajattelee nyt, että ymmärtää tämän tekstin aloitukseni paremmin? 😉 Heidän nelihenkisessä perheessään kaksi lasta nukkuvat molemmat omassa huoneessaan ja näin koko perhe saa paremmin nukuttua. Kuulostaapa tosi tutulta, ajattelin. Varsinkin seuraavan lauseen jälkeen: Välillä Eevert heräilee öisin, mutta siihen vanhemmilla on keinonsa: he sulkevat pojan huoneen oven. Hilla tietää kokemuksesta, että Eevert ei rauhoitu paijailemalla. – Päinvastoin hän ärtyy ja jää pyörimään niin pitkäksi aikaa, kun vanhempi jaksaa istua sängyn laidalla, Hilla sanoo. Ihan niin kuin meillä! Vastahan kirjoitin, kuinka vähän väliä saan aivopierun, jonka takia haluan yrittää nukkua yön Kipinä vierelläni, vaikka tiedän idean olevan tuhoon tuomittu… Tällä tavalla kukaan ei nuku.

Omassa huoneessa nukkuvat lapset nähtiin (kärjistetysti!) kieroon kasvavina rikollisina ja heidän vanhempansa itsekkäinä ja laiskoina paholaisina.

Kuva: Niki Strbian
Kuva: Niki Strbian

Itse juttu ei saanut tunteitani kuohumaan – oikeastaan päinvastoin! Kuinka ihanaa lukea niin samaistuttava teksti? Kuppini alkoi läikkyä yli, kun luin artikkelin fb-kommentteja. Omassa huoneessa nukkuvat lapset nähtiin (kärjistetysti!) kieroon kasvavina rikollisina ja heidän vanhempansa itsekkäinä ja laiskoina paholaisina: "Eikö nämä vanhemmat syötä lastaan lainkaan öisin? Lapselle paras paikka nukkua on vanhemman vieressä."

Jos kaikki taaperot osaisivat puhua, he varmasti kertoisivat missä haluavat nukkua. Mutta he (ainakaan kaikki) eivät vielä osaa. Siihen asti meidän vanhempien on osattava lukea lapsiamme ja heidän luonteita yksilöinä

Voi että, miten se on niin hankalaa ymmärtää, että jokainen lapsi on erilainen? Kyllä minä imetin lastani 1v1kk ikään saakka ja jokainen kerta nousin sängystä, kävelin hänen huoneeseensa ja imetin tuolilla. Eli ei – en lopettanut lapseni ruokkimista samalla, kun hän siirtyi omaan huoneeseensa. Jos kaikki taaperot osaisivat puhua, he varmasti kertoisivat missä haluavat nukkua. Mutta he (ainakaan kaikki) eivät vielä osaa. Siihen asti meidän vanhempien on osattava lukea lapsiamme ja heidän luonteita yksilöinä. Meidän tilanteessamme omassa huoneessa nukkuminen on kaikille paras ratkaisu. Illalla vien Kipinän omaan huoneeseen sänkyynsä, annan tutin, unilelut, pusuttelen ja toivotan hyvät yöt. Viimeksi eilen jäin vielä paijailemaan tuota syötävän söpöä naamaa unien toivotusten jälkeen ja Kipsu tönäisi käteni pois ja käänsi selkänsä minulle: ”Mene jo!”.

Oon miettinyt paljon, että johtuuko nuo yksinnukutut selkeästi paremmat yöunet siitä, että jo keskolassa Kipinä nukkui yksin omassa kaapissaan? Joskus 2-3 kuukauden iässä yritimme perhepetinukkumista, joka oli ihan fiasko. Vauva nukkui lähes koko päivän, koska oli saanut niin huonot yöunet. Minulla kertyi nukuttuja tunteja yössä ehkä noin kolme, koska heräsin jokaiseen ähinään ja mies oli ihan puolivaloilla töissä. Omassa huoneessa nukkumisen aloitettuaan imetyskerrat vähenivät kahteen kertaa nyössä ja 8,5 kuukauden iästä Kipinä on nukkunut 12 tunnin yöunet putkeen. Näin _meillä_.

Miksi ihmeessä toisten järjestelyt edes kiinnostavat muita? Jokainen nukkukoot sillä järjestelyllä, mikä kellekin sopii. Kunhan vaan nukkuu!

Tässä on kuitenkaan turha kiillotella liiakseen omassa huoneessa lasta nukuttavien kruunua. Tuon julkaisun fb-kommenttien joukossa oli useampi myös niitä, jotka haukkuivat perhepetiläisiä. Kuinka heistä tulee sitten taas yksinnukkujien vastakohtia: lällyjä nössyköitä, jotka nukkuvat vielä aikuisenakin äidin vieressä. Höpöhöpö! En ymmärrä sitäkään, miksi jonkun pitäisi puolustella sitä, että haluaa nukkua lapsensa lähellä? Kuten sanottua: Perheet, vanhemmat ja lapset ovat erilaisia. Miksi ihmeessä toisten järjestelyt edes kiinnostavat muita? Jokainen nukkukoot sillä järjestelyllä, mikä kellekin sopii. Kunhan vaan nukkuu! Juuri tällaisten keskustelujen pohjalta itsekin hakkasin pidempään päätäni seinään yrittäen saada meidätkin nukkumaan kaikki yhdessä, vaikka totuus oli että lapseni on tullut äitiinsä: Hän nauttii nukkua omassa rauhassa. 

Kuva: Niki Strbian
Kuva: Niki Strbian

Täältä voit lukea artikkelin perhepedissä nukkuvista Hillasta, Veetistä, Leena-Riitasta ja Kimmosta vaikkakin tuollakin vilahtaa inhokkiyleistyslauseeni: – Nukkuvan ihmisen paikka on toisen nukkuvan ihmisen vieressä, Leena-Riitta tiivistää. Ite kyllä nukkuisin mielelläni yksin omassa rauhassa, mutta huoneet loppuu kesken ;)

psst! Meidän unta voit seurata myös instagramissa!

Kommentit (12)

Milina

Meillä minä nukun lasten 1,5 ja 4v kanssa yhdessä makuuhuoneessa ja mies toisessa. Tämä johtuu siitä, että olen todella herkkä miehen kuorsaukselle. En saa nukuttua kuorsauksessa vaikka olisi millaiset tulpat korvissa. Lasten pienet tuhinat ei haittaa tulppien läpi, mutta herään tarvittaessa silti. Jos huonemäärä sallisi, nukkuisin ihan yksin kun lapset on isompia.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Mäkään en kestä kuorsausta yhtään mutta en näköjään lapsen ähinääkään - tuo tuli viikonloppuna kyläillessä testattua (taas)! 🙈

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Mä nukkuisin kanssa mielellään ihan yksin. :P Rämäpää esikoinen, joka ei hellyyttä ole kaivannut, nukkuisi mielellään vain vieressä. Herkkä ja läheisyyden kaipuinen kuopus nukkuu jo nyt vuoden iässä parhaiten omassa sängyssä. Perhepedissä nukuttiin tovi ja se oli ihan kamalaa. En ehkä olisi ollut vauvavuonna niin ihmisraunio, jos olisin tajunnut aiemmin antaa vauvalle oman tilan yöllä. Häntä saa yöllä rauhoitella vaikka 2h,mutta jos hän saa ihan hetken pyöriä ja raivota yksin, niin hän nukahtaa salamana. Niin outoja juttuja nämä! Ja sitten pitäisi muka mennä niin, miten muut tekee!

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

jjennim

Meillä taapero pitää viereen nukuttaa ja sitten hänet siirretään omaan sänkyyn. Liian monta kertaa on käynyt niin jos taapero on jäänyt meidän väliin nukkumaan, niin joudun itse siirtymään taaperon sänkyyn. :D tästä sitten taas koituu kuolema kun lihakset kipeät ja jumissa (en sentään pinnikseen mene) :D Meidän taapero potkiin, kierii, repii, hakkaa ja minä herään heti jos joku liikahtaa. Mies jo oppi nukkumaan paikoillaan mutta taaperoa en voi pyytää nukkumaan paikoillaan. Minusta on huvittavaa lukea näitä kommentteja että mikä on olisi muka oikea tapa. Kun ei ole oikeaa eikä väärää. :D Mutta huvittaa ihmisten äkkipikainen päteäminen :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

no sama! ihan turhaan oikeesti ottaa edes kierroksia, kun eihän ne kommentoijat tiedä meitä ja tilanteita ja kokemuksia, joiden takia ollaan päädytty nukkumaan näin. Mutta ärsyttää silti :D hahah ens kerralla meet pinnasänkyyn :D

Maybe someday...

Meillä pian 3v ja 10kk lapset nukkuvat omassa huoneessa. Korjaan menevät nukkumaan... Mutta aina jossain vaiheessa yötä sängyssämme on 4 ihmistä ja yksi koira... :D olen tässä koittanut psyykata itseäni siihen että pian kaikki opettelevat nukkumaan koko yön omassa sängyssä. Nyt kuitenkin nukkuminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kun toisessa huoneessa ravaaminen läpi yön.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Haha ymmärrän hyvin! Ja voihan se olla että meidänkin tyttö tulee väliin kun vaihdetaan Juniorisänky hälle... Toivossa on hyvä elää 😉

Satu K.

Juu, meillä tuli kauhistunutta ”nyt jo?!?!” -kommenttia siinä vaiheessa, kun siirrettiin poitsu kaksiviikkoisena omaan huoneeseensa. Kylmä totuus vaan oli se, että poika örisi ja puhisi niin paljon unissaan, että mä valvoin vieressä kytäten onko hän jo hereillä vai eikö oo. 😅 Vaikka olisin halunnut nukkua samassa huoneessa, niin oma unen tarve meni tämän toiveen edelle. Ja ihan niin kuin vauvan oma huone merkitsisi yösyöttöjen lopettamista, kyllä meillä poika ilmoitti aina 11 kuukauden ikään asti, kun maitoa yöllä kaipasi. 😄
Nykyään on ihanaa, kun poitsu välillä aamuisin n. kuuden aikaan ”vaatii”, että pääsee meidän väliin nukkumaan vielä pariksi tunniksi. Silloin mäkin saan nauttia siitä oman lapsen vieressä nukkumisesta. ❤️

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo ihan niinku lapsi ei osais vaatia sitä ruokaa 😂 samalla lailla hän sitä vaatii omasta huoneestaan ku vieressä nukkuva! Jaa vai että teit sen äidiltä kielletyn asian että ajattelit ITSEÄSI 😂 hyvä sinä!😉❤️

Vierailija00000

Meilläkin lapset nukkunu 4kk ikäsestä omassa huoneessa, sitä ennenkin omassa pinnasängyssä meidän huoneessa. Nykyisin 1v7kk kaksoset laitetaan omaan huoneeseen nukkumaan ja illalla ku itse meen nukkumaan avaan heidän huoneen oven ja toinen kömpii yöllä mun viereen ja toinen käy ilmoittamassa yöllä olevansa hereillä ja hänet viedään takaisin omaan sänkyyn koska ei halua tulla meidän viereen vaan nukkua omassa sängyssään..

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi eikä 😂 ihana toi "käy ilmoittamassa olevansa hereillä" 😂😂 tätä mä odotan että meidänki taapero osais tulla väliin ❤️ tosin voi olla että hänki vaan ilmoittaisi että on hereillä 😂

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä vanhemmuus on kyllä ollut jatkuvaa oppimista. Oppimista koskien jatkuvasti uusia tunteita – hyviä ja ei-niin-hyviä – ja tilanteita. On ollut ääretöntä ylpeyden tunnetta esimerkiksi lapseni oppiessa kävelemään, vilpitöntä onnea katsoessa hänen leikkejään, mutta myös aivan uuden levelin huolta lapseni sairastaessa. Oppimisissa ei tule todellakaan vähäisimpänä erilaiset säännöt ja suositukset. Niistähän sai hyvän ensimaun jo raskautumista yrittäessä ja viimeistään raskaana ollessa. Ne vain eivät loppuneet synnytykseen, vaan tuntuu, että senhän jälkeen erilaiset suositukset vasta iskivätkin märällä rätillä naamaan.
Alla muutama esimerkki, joista minulla ei ollut hajuakaan aiemmin:

Tahaton lapsettomuus

Niin kuin mieheni totesi omassa tekstissään, lapsia ei tosiaan taidakaan tulla aina siten, kuin vitosluokan biologian tunnilla opetettiin. On iso siivu ihmisiä, joilla lapsensaaminen vaatii paljon muutakin kuin sen seksin harrastamisen ilman ehkäisyä. Sen saimme oppia kantapään kautta.

Turvaistuimessa tulisi istua vähintään 4-vuotiaaksi selkä menosuuntaan

En ihan oikeasti tiennyt, että lasten olisi paras matkustaa vähintään 3-vuotiaaksi (ruotsin suositusten mukaan vähintään 4-vuotiaaksi) asti selkä menosuuntaan autossa.

Turvaistuin ja toppavaatteet

Samaan aiheeseen liittyen: En tiennyt, että toppavaatteita ei olisi hyvä pitää turvaistuimeen laitettaessa ja siinä matkustamisen aikana. Vöitä ei saa yhtä kireälle, jos välissä on paksu toppakerros. Nyt meillä käytetäänkin matkustaessa merinovillahaalaria ja autoon otetaan mukaan paksu villapeitto. 

Sitterissä ei ole turvallista ruokailla

Tästä tuli ihan uudenlainen ”ongelma”, kun keskoslapsellemme suositeltiin kiinteiden aloittamista neljän kuukauden kalenteri-iässä (kehitysikä 2,5kk) ja hän oli kuin keitetty spagetti jäntevyydeltään. Hän ei todellakaan osannut itse istua (ei vielä useampaan kuukauteen) ja sylissä istuttaminen ruokailun ajan toi omat haasteet, koska olin yksin arkisin kotona. Halusin tietenkin nähdä lapsen kasvot, ilmeet ja eleet tukehtumisen varalta, joten usein siirsinkin peilin eteemme syöttäessä.

Sitterin ongelma on siinä, että lapsi on hieman takakenossa ja jos menee liikaa ruokaa kerralla suuhun, on niitä vaikeampi kakoa pois.

Kantorepun ja rintarepun erot

Näiden eroista sai kyllä kuulla hyvin nopeasti, kun keskustelu edes hipaisi manducaa (joka meillä on). Rintareppuja mainostetaan ergonomisina enkä minäkään tajunnut niiden ”vikoja” ennen kuin perehdyin asiaan hieman enemmän. Eroja ovat esimerkiksi selän asento. Rintarepussa lapsen selkä on suorassa ja jalat suoraan alaspäin kun taas kantorepussa lapsi on sammakkoasennossa ja näin ollen selkä hieman pyöreä. Aiemmin mainitussa asennossa lapsen koko paino on nivusilla.

Hyppykiikut

Mulla on pienenä ollut hyppykiikku, jossa olen kuulemma rakastanut olla. Nämä laitteet kuitenkin saivat esimerkiksi meidän fysioterapeutin salaa näkemään punaista, koska hyppykiikut ja vastaavat voivat saada lapsen varvistelemaan. Joka ei siis ole hyvä asia.

Hätäsektio

Tää on ehkä kaikista huvittavin. En siis tiennyt, että on muitakin tapoja synnyttää kuin alateitse ja "se perus" sektio. En ollut perehtynyt kiireellisiin sektioihin lainkaan enkä ollut koskaan kuullutkaan hätäsektiosta. No…nytpä opin senkin kantapään kautta!

Vaunuverho

Tämä mua ehkä vähän jopa hävettää, mutta en tajunnut täysin, kuinka kuumaksi ilma vaunuissa muuttuu, jos vaunuverho on täysin ummessa. Tietenkin tiesin, etten voi laittaa lasta vaunuihin nukkumaan tosi kuumalla ilmalla (esim. viime kesän +30 -kelit), mutta en ymmärtänyt, että jo tuosta puolissakin asteissa vaunuihin tulee tosi lämmin. Usein näkee, kuinka vaunuverhot on aseteltu blokkaamaan täysin vaihtuva ilma ja silloin vaunuissa alkaa olla jo happi aika vähissä (varsinkin lämpimällä kelillä).

Suurin osa vauvoista eläisi pelkällä tissi-/korvikemaidolla 6kk vanhaksi

Opin jälkeenpäin, että jopa minun keskoseni kanssa ei olisi tarvinnut aloittaa kiinteitä 4kk kalenteri-iässä. Tämä ohjeistus taitaa vaihdella sairaaloittain, mutta joissain kunnissa neuvotaan keskosillekin täysimetystä kuuden kuukauden kehitysikään asti. Eli meidän tilanteessa maidolla olisi voitu pärjätä 2,5kk kehitysiän sijasta 7,5 kalenteri-ikään! On se maito vaan ihmeellistä 😊

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Sarianna Salo (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

 

Sormiruokailu

Sormiruokailu oli minulle täysin uusi juttu. Omalla termillään tai ilman. Luulin, että vauvat syövät aina soseita ja siitä sitten siirrytään pieniin paloihin eri ruokia, mutta nämäkin vanhemmat syöttävät vauvalle. Tämähän on täysin höpöhöpöä. Vauva voi alkaa syödä itse heti, kun valmiudet ovat valmiit ja mieluiten aloitetaan mahdollisimman isoilla paloilla, jotta lapsi saa ruuasta hyvän otteen eikä pienet palaset sujahda vahingossa kurkkuun.

En myöskään tiennyt, kuinka nämä aiheet menevät äideillä tunteisiin. Taidan itse kuulua siihen jengiin, jota toinen jengi nimittää kukkahattutädeiksi. Minussa erona vain se, että en lähde väittelyihin mukaan. Niitä seuranneena, se on sama kuin hakkaisi päätään seinään. Minä en myöskään ota kaikkia neuvoja äitiyteni arvosteluna. Esimerkiksi naaman suunta turvaistuimessa: en oikeasti tiennyt, että selkä menosuuntaan on niin paljon turvallisempaa. Olin vilpittömästi kiitollinen, että minua valistettiin. Senkin tosin voi tehdä miljoonalla eri tavalla. Joskus keskusteluissa vilisee henkilöt, jotka ilkeästi töksäyttäen lyö faktaa pöytään. Tämä ilmaisutapa aiheuttaa varsin ymmärrettävän vastareaktion ja puolustautumisen: ”Kyllä minä äitinä tiedän, mikä on minun lapselleni turvallisinta”. Ihan sama, mitkä töksäyttäjän perusteet olivat.

Näistä huolimatta, yhdestä jutusta olen kiivaitakin keskusteluja seuratessa varma: Kaikki äidit todellakin rakastavat lapsiaan ja haluavat heille parasta. Jos jokainen kommentoija muistaisi sen toisesta, todennäköisesti keskustelu olisi paljon hedelmällisempää. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aina puhutaan lasten unista ja niiden pitenemisen intensiivisestä odotuksesta, mutta koskaan ei puhuta äitien nukkumisesta – siis positiivisessa valossa. Kysyin instagramin puolella tämän postauksen jälkeen, mitä seuraajani ovat oppineet vanhemmuuden myötä. Useampi vastasi, että nukkumaan. Öö, mitä? Ai oot oppinu nukkumaan äitiksi tulon jälkeen?

Öö, mitä? Ai oot oppinu nukkumaan äitiksi tulon jälkeen?

Ehkä osa muistaakin, kun oon kertonut olleeni/olevani oikea unien rakastaja. Siitä alkaen, kun muistan, olen nukkunut 8-9 tuntia yössä. Ja noita unimääriä jatkui viime vuoden toukokuuhun saakka. Oi, kyllä muuten hapotti alkaa heräillä vähintään 3h välein! No, meneehän sekin, kun on pakko. Silti minäkin pystyn allekirjoittamaan tuon toteamuksen, että on oppinut nukkumaan (mun tapauksessa paremmin) vasta vauvan jälkeen.

Nyt, jos herään tuntia ennen kuin Kipsu, vedän vaakatasossa pari iloista tanssiliikettä ja jatkan uniani.

Esimerkkinä tilanne, jossa herään tuntia ennen, kun vauva oletettavasti herää/herätyskello soi. Herätyskellon kanssa, ennen töihin lähtöä, tunti oli inhottavan lyhyt aika. Mitä järkeä enää yrittää nukahtaa, kun pian pitää herätä? Aloin laskea minuutteja: no nyt on mennyt varmaan jo viisi minuuttia enkä ole nukahtanut. Enää 55 minuuttia aikaa nukkua. Ja sitä rataa. Nyt, jos herään tuntia ennen kuin Kipsu tai kello soi, vedän vaakatasossa pari iloista tanssiliikettä ja jatkan uniani. Sekunnin sisällä. Oon aina myös ihaillut niitä äitejä, jotka osaavat nukkua silloin, kun vauvakin eli myös päivällä. Tätä en vieläkään täysin osaa, mutta olen kehittynyt! Kolmas esimerkki unitaitoni muuttumisesta voisi olla se, että enää en kuule öisin autojen ääniä, miehen röhinää tai puhumista unissaan enkä kolinaa naapurista. Jotenkin olen oppinut suodattamaan nuo pois, mutta Kipsun itkuun herään aina. Huolimatta siitä, että minulla on korvatulpat korvissa ja hän nukkuu omassa huoneessaan kahden oven päässä meistä.

Kaikki uneen liittyvät asiat eivät siis olekaan pelkkää p*skaa uuden perheenjäsenen myötä, vaan tästäkin pilvestä löytyi hopeinen reunus! 

Ihminen on uskomattoman sopeutuvainen eri tilanteisiin (tai tässä tapauksessa elämänvaiheisiin). Kaikki uneen liittyvät asiat eivät siis olekaan pelkkää p*skaa uuden perheenjäsenen myötä, vaan tästäkin pilvestä löytyi hopeinen reunus! 

Ootko sä huomannut kehittyneesi nukkujana, vaikka heräilyjä lapsen myötä saattaakin olla enemmän?

Kommentit (8)

Käyttäjä8698
Liittynyt10.12.2017

Hienoa, jos noin päin :) On myös meitä, jotka ennen lasta ovat kyllä ”osanneet” nukkua, mutta nyt, vaikka lapsi nukkuisi täydet yöt, itse ei enää osaa (vaikeuksia nukahtaa, heräilee pitkin yötä, herää liian aikaisin aamuyöstä...) :’(

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo "teihin" oon törmännyt useammin! Just että vaikka lapsi nukkuu niin enää ei ite osaa :( ihan kamalaa, käyköhän sitä jotenki niin ylikierroksilla vai mitä? Mullaki on kyllä sellasia yksittäisiä öitä (esim. nyt, kun on 2vkoa menty sadalla herätyksellä yössä ja viikonloppuna vauva ei yhtäkkiä herännytkään kertaakaan! mähän ramppasin hänen luonaan kuuntelemassa, että hengittääkö!), mutta ei yksittäisiä öitä voi edes verrata siihen, että se olisi melkein joka öistä :(

Satu K.

Mulla meni vauvan tulon jälkeen ikävä kyllä just toiseen suuntaan nukkuminen. :/ Ennen nukahdin muutamassa minuutissa ja nukuin joitain poikkeuksia lukuunottamatta hyvin levollisesti. Nykyään nukahtamisessa kestää, heräilen öisin (toki pikku taaperomme avittaa tässä :D) ja olen aika herkkäuninen. Mutta olen toiveikas, että kunhan yöt rauhoittuu, niin mun keho palaisi pikkuhiljaa vanhaan tuttuun. *sormet ja varpaat ristissä*

Ja siis voi apua, tänään mun vauvasta on tosiaan tullut taapero! 1-vee synttäripäivä! <3 :')

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voiiii, onnea teille! <3 Muistan kuin eilisen, kun kommentoit pikkuvauvelin äitinä ! <3 Joo toi tuntuu olevan se toinen pääty. Ite nukahdan ne pienet hetketki ku kuallu!

Vierailija

Voisin kirjoittaa tähän kohtaan tooooodella väsyneen äidin kommentin, koska meillä herätään nykyään aamuviideltä ja, koska konttausasentoa on maailman siisteintä harjoitella silloin, kun pitäisi käydä nukkumaan, joten nukahtamisoperaatiot venyy ihan kohtuuttoman pitkiksi :) mutta ite oon huomannu että lyhyetkin nukkumispätkät on jotenkin heti tosi syvää unta, koska mä näen paljon unia (vaikka nukkuis todella lyhyissä pätkissä) eli tehokkaasti käytettyä unta, vaikkakin määrällisesti vähäistä eiks niin :D :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

hahah joo noi on ihania ku pitää treenata sitä uutta taitoa kellon ympäri! ;D mä oon huomannu ihan saman! sen pienen hetken kun saa nukkua, niin nukkuu kyllä ku tukki! 

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

sama! päivän aikana oikein unelmoin siitä, että saan mennä nukkumaan :D vaikka se sitten olisikin pätkissä - nukkumista silti! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2018

Instagram