Kirjoitukset avainsanalla Lapsiperheen haasteet

Nyt on tulossa pitkä sepustus vauvan unijuttuja, joten jos ne ei kiinnosta - Skippaa! Jos taas kaipaat vertaistukea valvottuihin öihin ja ehkä jotain kikkojakin - Tämä on sinun tekstisi :) Meidän vauva ei osaa (vielä) nukahtaa eikä jatkaa uniaan unisyklien jälkeen, ja tämä 4 kuukautta valvomista alkaa riittää äidille. 

Lähtötilanne:

Meillä vauva on nukkunut hyvin päikkärit kahden kuukauden iästä, mutta öisin meno on ollut enemmän ja vähemmän mahdotonta. Nyt nelikuisen yöhulinoiden aikaan öisin on alettu heräämään aiemman 1-2 tunnin sijasta 30-60 minuutin välein. Lisäksi vaikka nukahtaminen joskus sujuisi ihan ok, vauva herää joka kerta unisyklin jälkeen eli noin 30-50 minuutin kuluttua! Ja se on sitten Herran hallussa saadaanko me eri sirkustempuin häntä jatkamaan uniaan vai ei. Yleensä ei, ja sitten vauva valvoo klo 23 saakka. Öisin oman heräämisen lisäksi vauva on "syötettävä", koska hän ei osaa hakea unta muulla tavalla kuin tissiä lutkuttaessaan. Ei edes tutilla. Sana syötettävä on lainausmerkeissä siksi, että ei poika varsinaisesti mitään syö. Kunhan saa olla tissin lähellä ja jotain pelleillä! 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Suunnitelma ja vinkit:

Onneksi meillä on neuvolantätinä aivan mahtava uniguru, jolta tuntuu löytyvän vastaus uniongelmaan jos toiseen! Soitin hänelle perjantaina itku kurkussa ja käytiin (taas) meidän rytmit läpi. Muistan, kun mua esikoisen aikaan ärsytti, kun hän ei koskaan antanut mulle niin sanottua avaimet käteen -ratkaisua. Jos sanoin että yöunet on perseestä, hän alkoi puhua päiväunista. Kun aloin puhua illalla nukahtamisesta, hän alkoi puhua viimeisistä päikyistä ja niiden ajankohdasta. Kaikki tuntuu liittyvän kaikkeen ja niin tälläkin kertaa. Minä halusin syyttää nelikuisen yöhulinoita ja saada jonkun kerrasta poikki -ratkaisun, mutta hän kysyi ensimmäisenä päiväunista EIKÄ antanut mitään painoarvoa noille hulinoille. Ihan samoin kuin esikoisen kohdalla.

Päiväunet meillä menee hyvin, joten siirryttiin illan rutiineihin. Nekin meillä on suht kunnossa, mutta viilattavaa löytyy varsinkin nukkumaanmenon ajankohdassa. Meillä vauva herää noin klo 18.30 viimeisiltä päiväuniltaan. Hän saisi neuvolatädin mukaan olla sängyssä jo klo 20 unta hakemassa. Tätä ennen tulisi olla syötettynä muualla kuin siellä, missä hän nukkuu ja iltapesut tulisi tehdä ruokailujen jälkeen.

Jos vauva rauhoittuu jo sillä sekunnilla, kun astut huoneeseen - olet liian aikaisessa. Jos vauva ei meinaa rauhoittua yhtään edes rätillä tai tutilla - olet myöhässä. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Näiden lisäksi meille tärkeintä on nyt oppia tunnistamaan itkun "laatu". Jotkut vauvat saattavat itkuähistä unta hakiessaan, mutta se ei vielä tarkoita, että vanhempien pitäisi puuttua siihen. Jos itku tuntuu yltyvän "oikeaksi", niin kokeillaan ninjailla sängyn lähelle ja tarjota ensimmäisenä unirättiä. Jos se ei toimi, takataskussa on uusi tutti (että ei tarvi etsiä pimeässä sitä, joka on tippunut ja samalla näpelöidä vauvaa korvista ja hiuksista hereille) ja annamme sen. Jos vauva vieläkään ei rauhoitu, kokeilemme ottaa napakan otteen vauvasta hänen maatessaan edelleen sängyssä. Ja vielä viimeisenä temppuna voi ottaa vauvan syliin, mutta laskea hänet takaisin sänkyyn rauhoittuessaan. Tätä sitten niin monta rundia, kun on tarve! Jos vauva rauhoittuu jo sillä sekunnilla, kun astut huoneeseen - olet liian aikaisessa. Jos vauva ei meinaa rauhoittua yhtään edes rätillä tai tutilla - olet myöhässä. 

1. Kokeilu

Syötin vauvan heti hänen herätessään viimeisiltä päiväuniltaan, kuten aina. Reilun tunnin kuluttua kokeilin syöttää uudelleen (yötankkaus) ja hän - ihme kyllä - söi oikein tyytyväisenä. Siirryimme yläkertaan, jossa oli himmeä valaistus ja teimme iltapesut. Annoin iltapusut ja -halit, toivotin hyvät yöt, laskin sänkyyn, annoin unirätin ja tutin ja laitoin suhinan päälle. Suhinan sijasta voi olla vaikka unilaulu tai -loru. Lähdin pois huoneesta.

...meidän isompi ongelma onkin se vajaan tunnin päästä herääminen, joka tapahtuikin kellontarkasti noin 50 minuutin kuluttua nukahtamisesta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Vauva alkoi ähistä ja puhista, pyöriä ja hyöriä. Kuuntelin, mutta mielestäni ei kuulunut itkua. Vauva hiljeni ja nukahti. Okei, tää oli jo aika ihmeellistä, mutta meidän isompi ongelma onkin se vajaan tunnin päästä herääminen... Joka tapahtuikin kellontarkasti noin 50 minuutin kuluttua nukahtamisesta. Kuuntelin oven takana itkua, joka yltyi mielestäni sellaiseksi, että vauva tarvitsee apua nukahtamiseen. Kuin ninja hiippailin sängyn luo ja tarjosin rättiä. Ei kelvannut yhtään. Otin varatutin ja laitoin sen vauvan suuhun. Ei auttanut. Voi ei, olin myöhässä. Nostin syliin, alkoi rauhoittua. Laskin sänkyyn, kokeilin rättiä ja tuttia. Ei meinaa tehota. Perhana neuvolantäti, huijasit mua! Muistin sen napakan otteen ja kokeilin sitä. Vauva oli kyljellään, joten pidin toista kättä pyllyn päällä ja toinen oli vauvan käsivarressa kiinni. Tuskin toimii, ei toiminut esikoisellakaan. Oho, toimiipa. Aika napakka ote saa olla, mutta heti lähti vauva rauhoittumaan! Siirryin huoneesta pois kuin mykkä hiihtäjä.

Tuosta noin 20 minuutin kuluttua alkoi uusi ähinä, jonka isi hoiti. Oli kuulemma kokeillut kaikki samat temput ja lopulta se mikä oli auttanut oli se, että hän ei tehnyt mitään.

Vielä kerran hän alkoi ähistä noin 20 minuutin kuluttua edellisestä heräämisestä ja tällä kertaa riitti vain tutti.

Unisyötin klo 23 (lähinnä ehkä oman mielenrauhan takia) ja seuraavan kerran herättiin 2:30! Mitä ihmettä?! Syötin ja laskin sänkyynsä. Ei tosin kyllä syönyt juuri mitään. Seuraavat ähinät alkoivat klo 03. Ei voi olla nälkä! Pidin napakassa otteessa ja annoin rätin ja tutin. Nukahti. Vau, eka kerta, kun nukahtaa ilman maitoa! Tästä seuraava herääminen tapahtui 5.30. Tällöin imetin molemmat rinnat ja laskin vauvan takaisin sänkyynsä. Heräsimme 8.30.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Päätelmät:

Unen "laatua" en tunnista vielä, mutta tässähän sitä oppii sekä vanhemmat että vauva.

Tää oli paras yö, mitä meillä on ollut koko vauvan elinaikana. Toki ymmärrän, että tää voi hyvin olla täysin onnenkantamoinen, mutta kyllä tästä toivoa sai! Aiomme ehdottomasti jatkaa näiden neuvojen noudattamista ja katsoa, pääsisimmekö näinkin helpolla. Unen "laatua" en tunnista vielä, mutta tässähän sitä oppii sekä vanhemmat että vauva.

Kertaus:

  • Päiväunet kuntoon
  • Erota ruokailut ja unet toisistaan (eri huoneissa ja aikaa välissä)
  • Ole tarpeeksi ajoissa laittamassa yöunille (noin 2h päästä viimeisiltä päikkäreitä heräämisestä jo sängyssään)
  • Rutiinit nukkumaan mennessä aina samat
  • Opettele tunnistamaan itkun "laatu" ja oikea aika, kun kannattaa puuttua nukahtamiseen
  • Kokeile eri rauhoittelutapoja! Meillä pojalle toimii näköjään napakka pito, mikä tyttöön ei tehonnut yhtään!
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Ja lisäksi, itse arvostan niin paljon yöuniani, että aion olla erittäin sinnikäs. Kaikki, jotka mut tuntee, tietää, että kun jotain päätän, niin en hevillä luovuta! :)

psst! Instagramistani löydät kohokohdista "UNIvinkit", jossa on neuvolan tätimme ohjeet eri ikäisten vauvojen uniin.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 | 

Olipa erityisen hyödyllinen postaus, kiitos! Meillä vauva on vasta vajaa 2 kk, mutta vähän jännittää miten käy unien sitten, kun rytmiä voi alkaa luoda. Nyt herää yöllä nimittäin myös 1-2 tunnin välein ja nukahtaa melkein vain tissin avulla. Kysyisin vielä, että missä syötät nuo yösyötöt? Poistutko silloinkin makkarista? Meillä kun vauva herää aina liikuttaessa... Lisäksi kiinnostaisi kuulla, mitä tarkoittaa päiväunet kuntoon eli miten ja milloin teillä nukutaan tai miten olet saanut niihin jonkun rytmin luotua? :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kuulostaa todella tutulle! 🙈 Nousen aina, siis koko tämän 4,5kk, istumaan sängylle ja siinä imetän. Ja kun on valmista, niin siirrän vauvan takaisin sänkyynsä.

Päikkäritkin rytmitin tosinaan tädin avulla silloin 2kk iässä ja se vaihtelee hieman, että kuinka kauan minkäkin ikäinen vauva jaksaa valvoa kerrallaan. Sitä valvomisaikaa kun "noudattaa" niin pääsee jo pitkälle. Ne kaikki (eli 2kk, 3kk & 4kk) on mulla ig-kohokohdissa. Voisin kyllä tehdä päikyistäkin vielä oman postauksen 🤔

Vierailija
2/12 | 

6kk-> jos ei unet suju niin suosittelen LÄMPIMÄSTI Vauvat unille-nimistä yritystä ja Annia. 🤩 Meidän tytär heräsi joka yö 2-4krt 1v 7kk asti, alkoi molempien vanhempien mielenterveys olla jo koetuksella.. Annin neuvoilla tyttö oppi nukahtamaan itse ja nukkuu koko yön 🙏

Vierailija
3/12 | 

Meillä ruvettiin nukkumaan kun ymmärrettiin maidottomalle siirtyä. Sitä ennen yli 6kk jatkuvaa heräilyä jopa 18x yössä. (Eli jopa 15min välein)
Sairaalanunikouluun teki lääkäri lähetteen, kun "kaikkea" kokeiltu (unikoulut kotona) eikä mikään auttanut. Ennen kun unikoulu alkasi kokeilin vielä jos se onkin se maito.... 2 yötä ja lapsi rupesi nukkumaan läpiyön ilman mitään tassutuksia ja kaikki muut oireet katosi n 2 viikon aikana... oireet joita en tajunnut oireiksi. Hikoilu, mahantoiminta rauhoittui ja normaali kiinteä kakka, ilmavaivat, korvatulehdukset loppui, poskien lehahtelu, kaikki missä maitotuotetta kieltäytyi syömästä tai juomasta (pakko imetystä ja juottoa suunnilleen harrastin) Ihan selvät oireet, mutta ei tajunnu, ei edes lääkäriT uskonu et näin olis....päällepäin ei näkynyt vakavaa... ei esim näppyjä ja lapsi kasvoi hyvin. Vaikka lääkäreissä laukattiin ja allergioista puhuttiin.
Oma dg on että maito aiheutti sitä hiljaista refluksia joka poltti kurkkua öisin ja aiheutti jatkuvia korvatulehduksia.

Vierailija5
4/12 | 

Päiväunet ja niiden toteuttaminen kiinnostais kans. Täällä 3kk ikäinen ja äiti ihan hakusessa päiväunien rytmissä. Yöunille menoki venyy aina torkkujen kautta 23-24. Että miten päiväunet kuntoon!? :D

Väsynyt äiti
6/12 | 

Täällä kokeiltu tassuttelu-unikoulua. En tiedä millaisia huutoitku-aikoja teillä on, mutta kun nukkumaan menossa tullaan siihen vaiheeseen, että vaaditaan huutotasolta syliä, kestää huuto sylissä pidosta huolimatta tunnin. Silittelystä kaveri tuntuu entistä enemmän hermostuvan. Nukkumaan meno on tällä hetkellä, kuin villissä lännessä. Kaiken kukkuraksi itsellä on valtavan hankala päätellä milloin kaverilla olisi oikeasti optimaalinen nukkumaan meno hetki. Tätä tissille nukahtamista sattuu ja sitten herätään 30 min päästä, kuin uudesti syntyneenä ja nukkumatti saapuu seuraavan kerran vasta 12 aikaan yöllä. Tällä hetkellä nukkumaan meno kestää n. 3 h ja lopullinen yöuni saavutetaan imetyksellä tainnuttamisella tai turvakaukalossa heiluttamalla. Voin sanoa, että tällä hetkellä nämä vanhemmuuden hallitseminen tuntuu olevan hukassa, kun ei yhtä lasta saa alle 3 h nukkumaan.

Uupunut äiti, joka pelkää öitä
7/12 | 

Apua, tää oli just niin kuin meidän elämästä 😅 täällä kans 4 kk hulinoissa eikä mikään tunnu auttavan. Kiitos kun jaoit!
Viime yönä yhden herätyksen sain blokattua vahingossa kun laitoin käteni viimeisillä voimillani pojan vatsan päälle "leveästi". Sit ollaan nostettu ja laskettu mutta huuto vaan jatkuu ja jatkuu 🤔 ja vain tissi auttaa. Mutta hei, tästä heti huomenna vinkit kokeiluun. Kiitos ja hyviä unia sinne! 😊

Vierailija
8/12 | 

Kiitos paljon tästä postauksesta! Innostuin vähentämään yöimetyksiä luettuani jutun kun meillä on aika saman ikäinen vauva ja olen huomannut, että päivällä ei enää tarvitse syödä 2 tunnin välein. Nyt on tällä tekniikalla pari yötä jo mennyt vain kahdella syötöllä, joten uskallan jo juhlia!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Kuka meillä antaa lahjat?", kysyin mieheltäni. "...siis, että onko ne ostanut joulupukki vai esimerkiksi mumma ja paappa?". Mulla oli itsellä tästä jo mielipide, mutta se on vasta 50%:ia lopullisesta päätöksestä. Onnekseni oltiin jälleen samaa mieltä. Meillä lahjat saadaan niiltä, jotka ovat ne oikeastikin hankkineet.

Ei minulle mitään traumoja Joulupukin "paljastumisesta" jäänyt, mutta voisi sanoa, että isojen tyttöjen tarinat muuttuivat kertaheitolla todeksi.

Kuuntele aiheesta podcast alta:

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Muistan, kun pienenä kävelin mummolan 'pikkukamariin', jossa oli tietokone. Ajattelin, että pelaan parit leijonakuninkaat aikaa tappaakseni. Kun astuin ovesta sisään, näin valtavat määrät lahjoja! Tulin kenenkään huomaamatta ovelta pois enkä kertonut kellekään näkemääni. Olin tuohon ikään mennessä toki kuullut huhuja joulupukin epätodellisuudesta, mutta en ollut ajatellut asiaa sen enempää. Ei minulle mitään traumoja tuosta tapahtumasta jäänyt, mutta voisi sanoa, että isojen tyttöjen tarinat muuttuivat kertaheitolla todeksi. Joulupukki ei siis vääntänytkään lelujamme näpit ruvella korvatunturilla, vaan läheiset ne ostivat!

Mitä, jos lapseni joskus kysyvät minulta, että miksi pukki viel Penan perheeseen lahjoja mutta ei meille?

Mä pidän ajatuksesta, että mun lapset tietää, ketä on mitäkin ostanut tai tehnyt. Näin he osaavat antaa siitä kiitokset oikeaan osoitteeseen. Muiden valinnat tän asian tiimoilta ei vaikuta mun mielipiteeseen, mutta en halua kuitenkaan, että lapseni romuttavat jonkun pukkiin uskovan lapsen uskomukset. Mitä, jos he joskus kysyvät minulta, että miksi pukki viel Penan perheeseen lahjoja mutta ei meille? Riittäisikö, että sanoisin, että "En tiedä, kuka Penalle lahjat tuo, mutta meille ne tuo läheiset"? No, se taitaa jäädä nähtäväksi.

Joulupukkia itsessään ei oikein pysty - tai en edes halua - välttää. Toki pukkiin saa uskoa, jos haluaa eikä (asiaan kuin asiaan) uskomiseen usein muut pystykään vaikuttaa. Ajatus ja ideologia Joulupukista voisi meillä lahjojen sijaan "tuoda" jotain muuta? Kuten joulurauhaa ja sitä ihanaa fiilistä, mikä aatossa on? Ja joulun taikaan uskon itsekin!

Tuoko teille pukki lahjat vai ovatko ne läheisiltä?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Maanantai- ja tiistaipäivät ovat meillä äiti-vauva-aikaa. Näinä päivinä taapero menee päiväkotiin, jossa hän aloitti tämän vuoden maaliskuussa. Koko päiväkotitaival on mennyt kuin oppikirjasta ja olemme olleet äärimmäisen tyytyväisiä hoitopaikkaan.

Kuuntele alta podcast miten me pärjättiin meidän eka viikko vauvan & taaperon kanssa!

Jälleen tuo mun lemppariverbi, jota äitien elämästä käytetään: pärjätä.

Mulle oli jo raskaana aivan itsestäänselvää, että esikoinen jatkaisi hoidossa parina päivänä viikossa, vaikka jäisinkin vauvan kanssa kotiin. Olin erittäin varma tästä asiasta kunnes googletin asiaa. Ei olisi pitänyt, koska siellä lapsettomat naiset, äidit ja jopa päiväkodin hoitajat tuomitsivat hoitoonvieviä äitejä kilpaa! Muun muassa nämä argumentit vilisivät keskusteluissa: Miltä taaperosta tuntuu, kun vauva saa jäädä äidin kanssa kotiin, mutta itse ei? Kuulostaa laiskuudelta! Kyllä minä pärjäsin kuuden lapsen kanssa kotona! Jälleen tuo mun lemppariverbi, jota äitien elämästä käytetään: pärjätä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Mun syyt esikoisen hoidossa jatkamiseen olivat seuraavat. Syyt siinä tärkeysjärjestyksessä, kun ne tulivat mieleeni:

  • Vauvallekin kuuluu kahdenkeskeistä aikaa äidin kanssa
  • Imetys vei esikoisen kanssa aluksi kamalasti aikaa, miten pystyn tarjota taaperolle mitään muuta tekemistä kuin tv:n?
  • Jos isoja muutoksia tulee välttää vauvan saapuessa, eikö mieluisesta hoitopaikasta poisottaminen olisi sellainen?
  • Jos (ja nyt tietäen että KUN) vauva nukkuu huonosti, tarjoanko taaperolle mieluummin kolme aktiivista arkipäivää äidin kanssa vai viisi väsynyttä? Maanantain ja tiistain voin nukkua silloin kun vauva nukkuu
  • Osaanko tarjota yhtä laadukasta varhaiskasvatusta? Tietenkin aika äidin kanssa ajaa tuonkin yli, mutta sitähän on silti tarjolla huomattavasti enemmän
  • Päiväkoti on ollut niin huikea, että olisi sääli menettää hoitopaikka noin mahtavasta paikasta, jonka hoitajiin taaperokin on jo kiintynyt?

Enköhän minäkin PÄRJÄISI?

Kuva: Jonna N. Photography
Kuva: Jonna N. Photography

Googlettelun jälkeen kaikki nuo syyt lensi romukoppaan ja muutuin epävarmaksi päätökseni kanssa. Enköhän minäkin PÄRJÄISI? Lopulta käännyin mieheni puoleen, joka totesi (anteeksi yleistys) miehekkään yksinkertaisesti: tietenkin annetaan olla hoidossa parina päivänä.

Nyt jälkiviisaana voin kertoa meidän tehneen oikean päätöksen ajatellen meidän perhettä. Esikoisemme on hyvin touhukas ja vauvan valvoessa yöt, en olisi voinut vastata taaperon tarpeisiin. Alkuviikon ohjelma on mennyt nyt juuri niinkuin ajattelin: imetän, nukun vauvan kanssa, imetän, pesen pyykkiä, imetän, nukun vauvan kanssa, imuroin, imetän, teen ison satsin ruokaa, jne... Tiistaina odotan jo seuraavaa päivää, kun saan viettää sen molempien lapsieni kanssa ja perjantaina haaveilen jo maanantaista, että saisin huilata ja siivota keittiön lattiaan jämähtäneet makaronilaatikot, joita ei ehtiny jynssätä lapsien vaatiessa huomion.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Joten, hei te Googlen keskustelijat, yksi paska mutsi täällä päivää! En vain PÄRJÄÄ, vaan myös nautin! 

Kommentit (30)

Heidi84
1/30 | 

Täällä toinen äiti, joka ajattelee juuri niin kuin sinä. Nuo samat argumentit heitän, jos joku kyseenalaistaa sen miksi meillä 3,5v ja 2v jatkaa hoidossa kun vauva syntyy.
Mä koen sen voimavarana, että lapset saa olla hoidossa.

Vierailija
2/30 | 

Teette just niinku teistä hyvältä tuntuu, vain te ootte ne jotka päättää teidän asioista, ei kukaan muu.
Meille tulee itselle loka-marraskuun vaihteessa vauva ja ennestään on 3 v tytär, koska olen tämän odotusajan ollut työtön ei meidän 3 veellä ole hoitopaikkaa mutta jos olisi ja siellä olisi tosi ihanat hoitajat niin varmasti veisin häntä sinne muutamana päivänä viikossa.

Älä kuuntele siis muita, jos he pystyy ottamaan pienen lapsen hoidosta pois koska ovat itse vauvan kanssa kotona niin antaa heidän tehdä niin mutta itse en tekisi just että säilyisi joku pysyvyys isomman lapsen elämässä vaikka vauva tuleekin. (Tässä syy siihen miksi en itse nyt laita isompaa hoitoon, ettei hänen elämä kokisi suuria muutoksia ennen vauvan tuloa. Teillä se nyt vaan on toisinpäin)
Ja kyllä säkin pystyisit aivan varmasti hoitamaan sen kuusi lasta kotona samaan aikaan.

Veljesten äiti
3/30 | 

Todella ymmärrän ratkaisunne. Meillä 2 vuotias ja 7 viikkoinen vauva. Esikoinen ei ollut päiväkodissa ennen äitiyslomaani, mutta jos olisi ollut, niin todellakin olisi jatkanut. Nyt olen ratkaissut asian niin, että esikoinen käy kerhossa kerran viikossa, muskarissa kerran viikossa isoäitinsä kanssa ja jäljellejäävinä arkipäivinä menemme perhekahvilaan, jotta esikoinen saisi imetyshetkinä ja vauvan ollessa itkuinen muutakin seuraa ja virikettä kuin Fröbelin palikat. Kotona olo kahden pienen kanssa tuntuu aikamoiselta hullun myllyltä, vaikka vauva nukkuu yönsä yllättävän hyvin (varsinkin kun esikoinen vielä päätti lopettaa päikkäreiden nukkumisen)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kuulostaa tosi hyvältä teidän ratkaisu! ❤️ Oi apua en tiedä miten selviäisin jos esikoinen lopettaisi vielä päikkäritkin kokonaan (vaikka yksittäisiä kyllä on jo jättänytkin!). Ihanaa, että teillä nukutaan öisin, voisko teidän vauva tulla opettaa meidän omalle vähän tapoja 😂

Käyttäjä30859
Liittynyt21.9.2019
4/30 | 

Meille on syntymässä pian toinen ja meillä ei ollut mielessäkään, että esikoinen 3v jäisi pois hoidosta jossa rakastaa käydä ja jossa hänellä on aktiviteetteja ja kavereita. Ja me aijotaan pitää hänet peräti 4 päivää viikossa 6,5 tuntilaisen. Mieheni mielestä hän olisi saanut jatkaa ihan normaalisti täysituntilaisena sillä Turussa on se mahdollisuus. Niinkuin sanoit vauva tarvitsee aikaa äidin kanssa. Imetys vaatii rauhaa. Äiti tarvitsee unta. Leikki-ikäinen tarvitsee ohjelmaa ja seuraa toisista lapsista eikä netflixiä ja tablettia. Hyvä heille jotka haluaa "pärjätä". Minä haluan elää tasapainoista perhe-elämää ja välttyä masennukselta.

Kahden tytön äiti
5/30 | 

Meillä lapset 2v ja 4kk. Ja kyllä, esikoinen todellakin jatkoi hoidossa 2pv/vko vauvan syntymän jälkeen. Mietin sitä tosi pitkään että otanko pois vai miten tehdään, mutta tää ratkaisu on ollut meille just oikea. Saan minäkin levätä välillä huonosti nukuttujen öiden jälkeen ja olen sitten parempi äiti aktiiviselle taaperolle. Mies oli kanssani täysin samaa mieltä, että koska taapero on hoidossa jo tottunut käymään niin miksi ottaa pois välillä ja aloittaa sitten se tutustuminen ja muu alusta kun palaan töihin.

Vierailija
6/30 | 

Meidän 3-vuotias jäi kotiin kun jäin äitiyslomalle. Kerho oli alkuun 2x3h viikossa, myöhemmin 3x3h. Lisäksi perhekerhoja ja kavereiden tapaamista lähes joka päivälle, joten ei hänelle koskaan tekemisen puute ole tullut, päinvastoin. Itsekin jaksan kotiäitiarkea paremmin kun pääsee pois kotoa sotkujen ja kotitöiden keskeltä :) päiväkoti ei ollut meille vaihtoehto, olisi joutunut vaihtamaan päiväkotia ja ryhmää eikä muutenkaan tuntunut oikealta viedä häntä hoitoon, osin johtuen hänen herkästä luonteestaan. Vauva oli ja on edelleen esikoiselle todella rakas, ei haluaisi olla erossa vaikka nyt taaperoksi kasvanut pikkuveli todellakin sotkee kaikki leikit :)

Mutta täytyy kyllä myöntää että välillä vaan lähinnä selvittiin päivästä toiseen, kun vauva alkoi nukkua todella huonosti, mies oli reissussa 2-5pv viikossa ja lasten lisäksi piti huolehtia koirasta yksin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä pitänyt pyytää jostain apua.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No tuossahan on kerhoista melkein sama tuntimäärä kuin meillä! 😊 Eli ei tosiaan kuulosta siltä, että olisi tullut tekemisen puutetta! ❤️

Musta on hienoa, että osaat katsoa omaa tuon ajan jaksamista objektiivisesti niin tunnistat ehkä tulevaisuudessa - tilanne ku tilanne - omia rajojasi paremmin 😊❤️

6 lapsen äiti
7/30 | 

Mulla on kokemusta niin siitä, että isompia lapsia ei viedä päiväkotiin, kuin siitä, että isompi on päiväkodissa. Kukaan ei voi tietää, mikä on kenellekin parasta ja mikä on millekin lapselle parasta-lapsetkin kun ovat erilaisia!
Mielestäni äidin hyvinvointi on siinä kohti tärkeintä, kun vauva syntyy. Kun äiti jaksaa ja voi hyvin, voi lapsetkin hyvin - oli asiat järjestetty sitten millon milläkin tavalla!!

Kuuntele siis vaan itseäsi ja omia tuntemuksiasi ja jätä muiden ihmisten mielipiteet omaan arvoonsa :)

Vierailija
8/30 | 

Hyvä teksti, etenkin tuo PÄRJÄÄMISEN korostus. Koska elämänhän tulee olla yhtä kärsimystä kaikille 🙄🙄 ihmeellinen, vanhanaikainen ja ah niin suomalainen ajattelutapa. Jos meille vielä toinen tulee niin ehdottomasti just näin! Osa-aikahoito best.

Vierailija
9/30 | 

Meillä tyttö täyttää 2v lokakuussa ja pojun pitäisi syntyä tammikuussa, eli aika samalla ikäerolla mennään kuin teidänkin perheessä. Siksi blogiasi on ollut mielenkiintoista seurata😊
Ja kyllä meillä tyttö jatkaa päiväkodissa sitten kun toinen syntyy ainakin 2päivää viikossa. Ei siksi ettenkö pärjäisi kahden lapsen kanssa kotona tai haluaisi, vaan lapsemme on niin sosiaalinen ja nauttii päiväkotipäivistä, etten pystyisi tarjoamaan samaa kokemusta samalla tavalla. Ei äiti vastaa niitä kaikkia kavereita ja tekemistä mitä tarhassa on.

Eniten mua järkytti kun katsoin instagramissa saamiasi kommentteja muilta. Ei kenelläkään ole oikeutta tuomita toisten ratkaisuja, sillä ei ole vain yhtä oikeaa tapaa olla äiti! Jokainen meistä tekee varmasti parhaansa ja ne oikeat ratkaisut omalle perheelle. Turha syyllistää muita niistä! Mistä lähtien äitiys on ollut jatkuvaa suorittamista ja jatkuvaa vertailua muihin? Ollaan kaikki erilaisia ja hyvä niin. Hienoa että uskallat tuoda omat (ja varmasti monen muunkin) mielipiteet rohkeasti esille, kiitos siitä!

Annimiina
10/30 | 

Ehdottomasti teidän tilanteessa oikea ratkaisu. Meillä myös 4-vuotias esikoinen saa vauvan synnyttyä jatkaa hoidossa puolikasta viikkoa, koska viihtyy siellä, on kavereita ja touhua jota mä en todellakaan pystyisi ja jaksaisi kotona tarjota. Jos esikoinen jäisi kokonaan kotiin, hyppisi hän seinille tylsyydestä, kaipaisi kavereita ja mä repisin hiukset päästäni kun en saisi koskaan hetkeäkään levätä. Aion nauttia niistä 2-3 päivästä viikossa vauvan kanssa just nukkuen, rauhaksiin kotitöitä tehden, opiskellen ja vauvankin kanssa olemisesta 100 % nauttien mikä ei ole mahdollista jos esikoinen on 24/7 siinä. Yhtälailla sit esikoista jaksaa huomioida paremmin ja olla hänen kanssaan ne päivät kun hän on kotona ❤️

Vierailija
11/30 | 

Kaupungissa jossa minä asun on päivähoitopaikat kiven alla, eikä ole mielestäni reilua, että työssä käyvät vanhemmat eivät saa päivähoitopaikkaa läheltä kotoa, vaan pahimmassa tapauksessa vievät saman perheen lapset eri päiväkoteihin. Koska vauvan kanssa kotona olevat vievät paljon paikkoja, eivätkä luovu niistä edes siksi aikaa kun ovat kotona, joten kerhot ovat mielestäni paras ratkaisu kun toinen vanhemmista on kotona vauvan kanssa.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Mutta kai säkin sen tiedät, että ei toi oo toisten äitien ongelma vaan kunnan? Heillä pitäisi olla (jos ei jo ole) velvollisuus järjestää paikka kaikille niitä tarvitseville mahdollisimman läheltä. Ja mahdollisimman lähellä tarkoitan nyt oikeesti läheltä eikä mistään 10km päästä, koska "ei vaan ollu lähempänä paikkoja". Ei toi voi olla syy vaikka äärettömän väsyneen äidin valinnalle ottaa vanhempi lapsi hoidosta. Mitä siitäki sit seurais?

Vierailija
12/30 | 

Jokainen perhe tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Meillä lapsilla ikäeroa 1 v 10 kk. Ei olisi tullut mieleenkään pitää esikoista hoidossa, kun vauva syntyi. Ei ollut vauvavuosi mitään pärjäämistä ja esikoisella TV:n tuijottamista, vaan ihan normaalia arkea perhekerhoineen, ulkoiluineen ja leikkeineen. Toki meillä kuopus(kin) oli hyvin nukkuva ja muutenkin elämäänsä tyytyväinen vauva. Valvovan tai muuten toisenlaisen vauvan kanssa olisimme saattaneet toimia toisin.

Maisaar
13/30 | 

Päiväkotiarki voi olla pahimmillaan kuormittavaa lapselle. Ryhmäkoot ovat isoja ja joukkoon mahtuu monenlaisia lapsia erilaisine tarpeineen. Valitettavasti henkilökunnalla voi olla on useinkin niitä päiviä, kun yritetään pärjätä. Silloin tosiaan käy mielessä, olisiko joidenkin lasten parempi olla siellä kotona sisaruksen ja äidin kanssa.

En sano tätä sillä, ettei sisarusta saisi viedä päiväkotiin. Halusin vain tuoda esiin myös tämän näkökulman:)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Oot oikeassa tän kanssa ja mulle olikin tärkeää miettiä myös sitä päätöksenteossa. Tiedän, että meidän lapsen ryhmässä on 12 lasta, jotka on jaettu kolmeen ryhmään(eli 4 lasta per hoitaja), jotka tekee isossa huoneessa mutta jaetuissa tiloissa omia juttuja (askartelee, lukee, laulaa, loruttelee, leipoo, jne.). En tiedä miten muualla eikä mua oikeastaan kiinnostakaan päätöksenteon osalta kuin oman lapsen ryhmän tavat 😊

Vierailija
14/30 | 

Hei!
Meillä myös samanlainen ratkaisu ja olen ollut siihen tyytyväinen. Ja olen potenut ajoittain hirveän huonoa omaatuntoa. Meillä lapset ovat aina menneet mielellään hoitoon. Kiitos tästä kirjoituksesta. Olen kuullut ratkaisustamme usein negatiivista kommentointia.

Vierailija
15/30 | 

Todellisuushan ei sitten välttämättä ole sitä, että toiminnot tehdään aina pienissä porukoissa. Pienryhmät kyllä on, mutta suurinosa päivästä kuluu kuitenkin metelissä, vaikka osa jutuista erikseen olisikin. Tässä on varmasti paikkakohtasia eroja, mutta ainakin tämä kokemus itsellä monesta eri ryhmästä, joissa olen ollut töissä. Pienryhmätoiminta ei vielä ole ihan joka paikassa se mitä siltä ehkä toivottaisiin.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Uskon sua, mutta mä kyllä luotan omaan ratkaisuuni tietäen faktoja ryhmästä. Ja me vielä saadaan säännöllisen epäsäännöllisesti videokuvaa lapsestamme ja niistä saa musta aika hyvin kuvaa kuinka kova meteli siellä on. Ehdottomasti kovempi kuin kotona eli huopatossutehtaalla, mutta ei mielestäni kova. 😊

Vierailija
16/30 | 

Olipa virkistävä näkökulma! Meilläkin esikoinen jatkoi 2 päivää viikossa hoidossa, kun keskimmäinen syntyi. Ikäeroa oli 3 vuotta. Minäkin olisin taatusti pärjännyt, vaikka esikoinen olisi ollut koko ajan kotona, mutta nyt meillä oli itse asiassa aika huippu vauvavuosi! Esikoinen viihtyi ryhmässään, siellä oli ihanat hoitajat ja kivoja ja tärkeitä kavereita. Irtisanottiin hoitopaikka sitten myöhemmin (oli ns. väärällä puolella kaupunkia jatkoa ajatellen) ja vauvavuoden jälkeen hän pääsi 4-vuotiaana seurakunnan kerhoon 2 päivänä viikossa. Sekin on jännä, että kerhot hyväksytään kyllä! Mutta päivähoito ehdoton ei, vaikka tuntimäärät usein hyvin lähellä toisiaan.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Samaa oon miettiny! 4h kolmena päivänä viikossa kerhoa on ihan eri kuin vajaa 16h kahtena päivänä viikossa päiväkotia 🤔 jossa nukutaan ja ulkoillaan osa.

Vierailija
17/30 | 

Meillä oli esikoinen vauvan syntyessä 1v5kk. Hän ei vielä tuolloin ollut hoidossa ja oltiinkin yhdessä kotona ensimmäiset 4kk. Ja oli todellakin pärjäämistä, vauva kun osoittautui melko vaativaksi tyypiksi! Onneksi sentään nukkui ihan ok, niin sai esikoisen kanssa touhuttua välillä kahdestaan. Vauvan ollessa 4kk esikoinen aloitti hoidon, jossa oli 3 päivää viikossa. Paras ratkaisu meille, erityisesti äidin jaksamisen kannalta! Syyllisyys oli aluksi itsellä hirveä, mutta onneksi kestin, koska tällä ratkaisulla oltiin lopulta kaikki niin paljon tyytyväisempiä. Jokaiselle sopii eri järjestely eikä todellakaan ole muiden asia sitä arvostella.

Vierailija
18/30 | 

Ymmärrän varsinkin yli 3v lapsien kohdalla tarpeen saada varhaiskasvatusta, mutta vain joku n. 4 tuntia päivässä. Sitä en ymmärrä että pidetään vaikka 8-16 tai jopa enemmän, jos perheessä ei ole jotain ongelmaa miksi näin toimitaan. Samoin en ymmärrä että noin vuoden ikäinen lapsi tuodaan hoitoon 7-16 myös silloin kun on äidillä töistä vapaapäivä, sen ikäinen lapsi tarvitsee eniten omaa perhettään.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Meidän 2,5v on noin 8-16 maanantaina ja tiistaina päiväkodissa ja ollaan erittäin tyytyväisiä just tähän järjestelyyn. Taapero on sitte viisi päivää putkeen aina mun ja vauvan kanssa. Tää toki vaatii sitä että pidetään päiväkodin rytmistä kiinni noinakin päivinä, mutta se on osoittautunut erittäin helpoksi 😊

Vierailija
19/30 | 

Pienet tarvitsevat äidin läsnäoloa ja isänkin. Se miten sen järjestäää, niin vaihtoehdot on monet.

Itse "pärjäsin" 6  lapsen kanssa kotona ja olen iloinen, että oli se mahdollisuus, vaikka ei se aina helppoa ollutkaan. Nyt on lapset päiväkodissa ja nytkin "pärjään" ihan hienosti ja olen iloinen, että on vuorostaan tämä mahdollisuus, vaikka ei tämäkään aina helppoa ole. 

Elämä on vastakohtaisuutta, ihanaa ja kauheaa, koska elämä on. Siihen ei vaikuta se onko lapsi hoidossa vai ei. :) 

Joskus mulla särähtää korvaan sanat "paras äiti lapsilleen". Ei tarvitse olla paras,  riittävän hyvä riittää. Rakkaus on kuitenkin kaikkein tärkeintä vanhemmuudessa. Ei laadukas varhaiskasvatus,vaikka sekin voi toki auttaa. 

Kun tekee sen mikä itsestä tuntuu hyvältä, niin silloin se mitä muut ajatteleee on SO! ;)

Vierailija
20/30 | 

”Elämä on vastakohtaisuutta, ihanaa ja kauheaa, koska elämä on. Siihen ei vaikuta se onko lapsi hoidossa vai ei. :) ” aamen!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kyselin teiltä apua instagramissa jo pitkään minulla/meillä mietintämyssyssä olleeseen kysymykseen, nimittäin ostaako tuplarattaat vai ei! Eihän teistä mitään apua ollut; äänet jakautui 55% sisarusrattaiden puolesta ja 45% niitä "vastaan"! :D Vaikka selkeää päätöstä ei ollut tarjolla kyselyn perusteella, teillä oli älyttömän hyviä perusteluja, jotka nyt jaan kaikille (meidän perheen kulmasta):

Englannista vaunulenkiltä!
Englannista vaunulenkiltä!

Sisarusrattaiden puolesta:

Meidän reilu kaksivuotias taapero ei jaksa vielä kävellä päiväkotimatkoja tai sitten kilometrin matkaan pitää varata kaksi tuntia. Sitä sitten en tiedä, kestääkö äidin kaali!

Taaperon uhm... oma tahto pahen... paranee päivä päivältä, joten on varmasti helpottavaa saada hänet "sidottua" vaunuihin ottamaan happea. Kantovälinettä en saa päälleni yhtä nopeasti.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Päikkärit onnistuu molemmilla vaunuissa. Toki ne onnistuu myös toinen vaunuissa ja toinen repussa, mutta sitten minä olen jonon jatkona köytettyä nukkuvaan jengiin.

En usko, että raskauden aikana kipeytynyt selkäni jaksaisi kantamista pitkä matkoja. Ainakaan siis alkuun.

Vaunuttelu molempien kanssa on about ainut liikuntamuoto alkuun ja lumesta tulee ihanaa lisävastusta...

Muiden vaihtoehtojen puolesta/Sisarusrattaita "vastaan":

...Toisaalta kantaminen voisi olla hyvää treeniä juurikin sille keskivartalolle!

Kantaessa on ihana olla niin lähellä vauvaa ja pitää häntä turvassa.

Vaunuissa tarvitsemme käytännön syistä pitkulaiset mallit (ei siis sellaiset, joissa lapset istuvat vierekkäin), mutta niissä usein toinen ei sitten näe mitään. Vauvan ei mitään tarvikaan nähdä, mutta taapero ei jaksa sekuntia kauempaa kuomuja katsella!

Opin uutta: kantotakkeja todella on olemassa eli kantoreppu toimisi myös talvella.

Eräs laittoi myös kommentin, että minunhan pitäis kulkea päiväkotiin ratasosan kanssa joka tapauksessa eli vauva repussa, koska vauvahan tarvii alkuun kopan! Ratas ei kelpaa vielä hetkeen.

Seisomalautaa toiset kehui ja toiset sanoi, että on ihan hyödytön talvella, jota kohti tässä mennään. Aion luottaa tässä enemmistöön ja tämä vaihtoehto tuskin meillä toimisi. Varsinkaan, kun en näe taaperon jaksavan seistä/istua siinä, kun pääsee juoksemaan äitiä karkuunkin....

Vaunut maksaa eikä niille ole kauheasti ollut käyttöä viime aikoina. En tosin tiedä, onko syynä lähinnä kesä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Meillä on jo manduca ja aion ostaa silti vielä kirpparilta liinan. Myös tula on harkinnassa ja kantotakki, vaikkakin hinnat onkin aika kovia.

Johtopäätökset:

Tästä nyt ei kukaan saa selvää, että mihin tulokseen olen päätynyt, joten kerron! Aion ostaa, mahdollisesti vasta vauvan syntymän jälkeen, myös sisarusrattaat. Uudempi ongelma onkin nyt se, että minkälaiset. Oikeastaan olen löytänyt (vain) kolme potentiaalista vaihtoehtoa, joista nyt pitäisi sitten päättää:

Help! Kokemuksia?

Muista "pikkuhankinnoistani" (hehe) voit kuunnella alla olevasta podistani!

 

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 | 

Heippa! Meillä lapsilla on ikäeroa 2v10kk ja pojat on nyt 2v ja 5v ja tuplarattaat on edelleen käytössä. Ostettiin käytettynä Britax B-Readyt kun kuopus syntyi ja ollaan oltu niihin todella tyytyväisiä! Olen ollut poikien kanssa kotona, joten arjen liikkumiset on hoidettu rattailla&bussilla. Isompi nukkui lähes neljä vuotiaaksi päiväunet ja sain pojat nukkumaan rattaisiin samaan aikaan.

Miinuksia on kennorenkaat, mutta niihinkin on tottunut. Sekä se, että ratasosan istuin ei mene täysin makuuasentoon. Se on siis kuppi-istuin ja jää hieman pystyyn. Meillä olikin pitkään lainassa rattaisiin sopiva britaxin normaali ratasosa, jossa selkänojaa saa säädettyä ja päikkärit sai nukuttua vähän paremmassa/suoremmassa asennossa.

Lapset viihtyy omissa paikoissaan hyvin ja uskon, että alhaaltakin näkee aika hyvin. Pienempi "joutui" aluksi alas, mutta nyt kun isompi painaa (n. 17kg) jo sen verran, että rattaiden työntäminen on raskasta, niin hän istuu alhaalla.

Tällä hetkellä sisaruskäytössä rattaat on oikeastaan vain pidemmillä matkoilla, kun isompi väsähtää kävelyyn tai pitää päästä reippaasti eteenpäin. Mutta senkin jälkeen kun isompi ei enää rattaissa viihdy niin rattaat on hyvännäköiset "yksilö"-rattaat.

Ja hei ratasosa mahtui ylös myös kopan kanssa kasvot työntäjään päin, joskin ei täysin istuma-asennossa.

Isoveli oli useampana päivänä kerhossa, joten rattaiden piti muuntautua "lennossa", sillä kuljin niiden kanssa matkat. Kun matkassa oli vain vauva niin pidin koppaosaa päällä normaaleina vaunuina. Paluumatkalla isoveli kuitenkin mahtui lepäämään alas sisarusosaan, vaikka koppa oli päällä... Tällöin ei tarvinnut työntää "puoliksi tyhjiä" rattaita.

Ja kysy hei ihmeessä lisää, tästä saattoi tulla vähän sekava teksti :D

Vierailija
2/10 | 

Meillä oli käytössä seisomalauta penkillä (https://www.ozbaby.fi/lapsen-kanssa-liikkuminen/tuote/seisomalauta-bumpr...). Pelkän seisomalaudan kanssa lapsi ei toki jaksanut paikoillaan seistä, mutta kun lisänä tulee penkki+kahvat mistä pitää kiinni, istui lapsi paikoillaan kuin tatti. Ja kuopus syntyi talvella ja asutaan pohjois-Suomessa. Seisomalauta liikkuu ihan hyvin lumessa, se sohjo on suurempi ongelma.

Hanna/Laella
3/10 | 

Täältä ehdottomasti puolesta ääni. Poikien ikäero 2v10kk ja käytettiin rattaita mm. kerhosta hakiessa reilu 3,5v ikään, melkein neljäveeksi, koska tyyppi saattoi nukahtaa/oli ihan poikki kerhon loppuessa.

Nyt seuraavien ikäeroksi tulossa about sama 2v10kk ja uudet Mountain Buggy Duetit odottaa toista matkustajaa (tällä hetkellä yksikkönä korin kanssa). Ei näin ajokortittomana muuten pääsisi mihinkään (esim perhekerhoon reilu kaksi kilsaa ja 2,5veen tahti on mitä on vaikka reipas onkin) . :D

Phil&teds Sporteista tykkäsin kanssa yksikkökäytössä mutta tämän hetkinen kuopus ei suostunut sinne alle joten tuplina ei meillä toimineet.

Vierailija
4/10 | 

Meillä kävi kääntymässä Beemoot, en suosittele. Meillä samanlainen ikäero kuin teillä ja vanhempi ei olisi pituuden puolesta mahtunut mukavasti istumaan Beemoo-rattaissa. Päädyttiin juurikin noihin B-readyihin ja ovat olleet todella hyvät. Lapset 1v ja reilu 3v ja näillä mennään edelleen tarvittaessa ilman ongelmia. Phil & Tedsit ovat myös hyvät, hieman kompaktimmat.

Mombiez
5/10 | 

Meillä on baby jogger city selectit tuplina, kun saatiin käytettynä ostettua (muuntautuu myös yhden istuttaviksi!)
ikäeroa snadisti yli 1 v 3kk. Meillä on myös seisomalautakin, muttei vielä pahemmin käytössä kun lapset nyt 1.5v ja 2.5kk (: manduca käytössä myös, lisäksi trikooliinaa käyttänyt nuoremman kanssa. Rengasliina on kuulema nopea ja kätevä (ittellä vielä vasta harkinnassa)

Vierailija
6/10 | 

Meillä ollut Phil&Teds Dot -rattaat kolmella lepsella. Ikäerot 2 v ja 2v 2kk. Todella hyvin on toimineet. Isojen renkaiden ansiosta kulkee hyvin myös lumessa ja sohjossa. Pikkuvauvalla olen käyttänyt pehmeää kantokoppaa, jonka saa kätevästi sujautettua "takaluukusta" rattaisiin vaikka sisaristuin olisikin yläpuolella paikallaan. Ja vaikka Dotit on pienemmät kuin Sportit niin hyvin mahtuvat 2- ja 4-vuotiaat vielä rattaissa matkustamaan. Yksi vinkki ensi kevättä ja kesää ajetellen. Isommalle lapselle voi hankkia potkupyörän, ja jos hän kesken matkan väsyy potkimaan, voi pyörän kätevästi laittaa ylösalaisin rattaiden aisan päälle ja lapsen sisaristuimeen.

Vierailija
7/10 | 

Ehdottomasti ja todellakin tuplat ja Phil&Tedsit. Meillä on Sportit! Lapsilla ikäeroa 2v 10kk. Kun vauva syntyi alkoi kuopus vauvailla myös, luulin pärjääväni ilman tuplia, toisin kävi. Isompi mahtui ala jakkaraan, kun vauva oli turvakaukalossa adapterilla yläosassa tai myös kolmiolla edessä pystyy istumaan. Aika pienenä pystyy laittamaan jo myös vauvan sinne ala jakkaralle jolloin isompi voi istua myös kyydissä isossa osassa. Sporteissa lienee molemmissa markkinoiden pisimmät selkänojat, joten pitkä ikäiset. Oikein näppärät menee tosi pieneen pakettiin mahtuu pienempäänkin takakonttiin sekä kulkenu hyvin mukana airshellissä lentokoneessa. Kulkee lumessa erinomaisesti ja näppärät myös kaupassa. Kapeat niin mahtuu kätevästi melkein mistä vain välistä. Näihin saa tarvittaessa kolme kyytiin, vanhin kolmiolle, seuraava pää jakkaraan ja pienin ala jakkaraan. 😂 Suosittelen 😍

Vierailija
8/10 | 

Emmaljunga super vikingeistä tykkäsin ite kovasti. Lapsilla ikäeroa 3v 2kk ja oli kyllä kätevää kun sai uhmiksen rattaisiin. Esikoinen kyllä tosi kova liikkumaan mutta hänestä oli kiva myös istua rattaissa. Kivat rattaat kun voi muuntaa niin monipuolisesti :)

Käyttäjä29091
Liittynyt17.6.2019

Meillä myös nämä käytössä ja aivan paras ostos. Lapsilla ikäeroa 1v8kk. Todella monipuoliset ja joka sentin arvoiset rattaat. Näillä mahtuu kulkemaan pienemmistäkin väleistä. Meillä myös esikoinen kova kävelemään mutta näissä tykkää myös istua pidemmät matkat

Vierailija
9/10 | 

Hei. Meillä britax b-readyt ja ollaan kyllä tykätty. Rattaat on siitä hyvät et niitä voi käyttää tuplina tai ilman. Vaunukoppa ja istuin yhdistelmä on vähä ahdas, mutta meidän 2v4kk ei aina edes halua rattaissa olla nii sen istuimen voi täyttää vaikka tavaroilla😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018

Instagram