Kirjoitukset avainsanalla äidin ulkonäkö

On muuten suht hämmentävää, kun tällainen pukeutumisen kaava on muuttunut täysin toisinpäin äitiyden ja töissä käymisen myötä. Ennen pistin arkena päälle ihan mitä tahansa ryppyistä pieruverkkaria ja reikäistä mieheni kollaria, koska viikonloppuna kuitenkin piti ladata ykköset päälle. Jos/kun perjantaina ja/tai lauantaina lähti miehen tai kavereiden kanssa viettämään iltaa jonnekin, alkoi naaman tällääminen jo monta tuntia ennen. Nyt homma on kääntynyt niin, että viikolla laitan parempaa seppälää niskaan (töihin) ja viikonloppuisin oon ihan maailmanlopun rönttä-Liisan näköinen. Meikkaamiseen ei edelleenkään mene kuin sen viiden minuutin mutsimeikin verran, mutta hiukseni sentään harjaan. Onko ketään muu huomannut samaa muutosta pukeutumisessaan?

Vuonna 2015 tykkäsin tehdä pienellä kihartimella ittelleni tällasen afron. Siihen meni varmaan 2h, mutta mikäs siinä ku oli aikaa! Enää ei olis :D
Vuonna 2015 tykkäsin tehdä pienellä kihartimella ittelleni tällasen afron. Siihen meni varmaan 2h, mutta mikäs siinä ku oli aikaa! Enää ei olis :D

Nyt mun asusteeni on lapsi lantiolla tai jos oikein fancyksi alan, niin nappikorvakorut.

Ja mites noi asusteet? Ennen lasta mulla oli aina kello kädessä. Ihan tarkoituksella opettelin sen käytön joskus 25-vuotiaana ja sen jälkeen mulla oli useampi kello, joista valita päivittäinen asusteeni. Samoin pidin aina kaulakoruja – joko isoja ja näyttäviä tai pieniä ja siroja. Nyt mun asusteeni on lapsi lantiolla tai jos oikein fancyksi alan, niin nappikorvakorut. Niitä kun ei lapsi pysty niin helposti repimään! Kyydissä kulkeva lapsi saa aika äkkiä äitinsä kuristettua kaulakoruun tai huiviin ja sormusten alta löytyy helposti koko viikon ruokalista, joten olen jättänyt nuo elementit korulippaan perukoille.

Kesä 2016 ja lemppari hattu!
Kesä 2016 ja lemppari hattu!

Niin kuin äidit ei vois bilettää tai jos juhlivat, niin pitää olla teltta tai pilkkihaalarit päällä. Voi haloo Sarianna?!

En oikein tiedä, mitä ajattelin vasta synnyttäneenä heittäessäni kaikkia hienoja ”biletoppeja ja -mekkoja” mäkeen. Jotenkin kuvittelin, että en tule enää tarvitsemaan niitä, koska olen nyt äiti :D Niin kuin äidit ei vois bilettää tai jos juhlivat, niin pitää olla teltta tai pilkkihaalarit päällä. Voi haloo Sarianna?! Kun ensimmäisen kerran lähdin Kipsun syntymän jälkeen juhlimaan, tajusin, että eihän mulla oo mitään päälle laitettavaa. Hyvä, etten joutunut lainata omalta äidiltäni hienompia vaatteita. Mummankin vaatteet olisivat varmaan toimineet paremmin kuin omani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Annika79

Lainasin just pari viikkoa sitten omalta äidiltäni vaatteet kun menin kaverin synttäreille. :D Oli mulla itellä mekko, mutta halusin mieluummin paidan ja housut. Housut oli kaikki äitiyshousuja, vaikka nuorimmainen on jo yli vuoden. =) Sain housut ihan omaksi.

Satu K.

Mä oon ollu asusteiden käyttäjänä oikeestaan aina sellainen, että kotiin tullessa riisun korut ja kellot yms. heti pois. En vaan jotenkin osaa olla ne päällä kotona. :D Sen takia mun korujen käyttö ei oikeestaan oo muuttunu miksikään, samat korut eksyy joka päivä päälle (jos siis kotoa poistutaan). Tosin poitsun vauva-aikana en ranteissa halunnu pitää mitään, ku aattelin, et ne painaa inhottavasti vauvaa pyllyä pestessä. Ja pahimpaan repimisaikaan en käyttäny kaulakoruja.

Vaatteiden suhteen musta oli ihanaa äitiysloman jälkeen alkaa käyttää muitakin kuin imetyspaitoja ja legginsejä, koska oon aina tykänny vaatteista ja "pukeutumisesta" (en sano tähän muodista, koska en voi hyväksyä nyt jyllääviä ysäritrendejä :D).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olisiko teillä hetki aikaa puhua tisseistä? No, onhan meillä! Siitä puhe mistä puute, vai miten se meni? Oon kirjoittanut tän tekstin jo kesän lopulla, mutta jostain syystä se jäi julkaisematta. Julkaisen sen siis nyt ja lisään loppuun tämän hetken fiilikset aiheesta!

Kerran ruokakaupassa kantaessani vauvaani jenkkiksilläni, huomasin nuoremman jannun katsovan meitä pitkään. Sekunnissa tajusin, että vauva oli vetänyt mekon kauluksen siten, että rintaliivini näkyivät lähes koko komeudessaan. Ennen olisin mennyt aivan punaiseksi häpeästä ja juossut piiloon. Nyt nostin kaulusta, hymyilin iloisesti ja jatkoin matkaani sen kummempia miettimättä. 

Toki myös moni muu osa kehossa on muuttunut, mutta kyllä kovimman osuman otti rinnat.

Kirjoitin jo aiemmin, kuinka oman lapsen myötä mikään ei ollut enää tärkeämpää kuin hänestä huolenpito. Siihen kuuluu oleellisena osana ruokkiminen, jota tein yli vuoden ajan myös imettämällä. Tämän myötä tissini ovat kokeneet inflaation. Ei siis niinkään ulkonäöllisesti, vaan ajatuksen tasolla. Toki myös moni muu osa kehossa on muuttunut, mutta kyllä kovimman osuman otti rinnat. Ennen niin tarkkaan piilotetut tissit näkyivätkin vähän väliä sille, joka sattui minuun päin katsomaan, vaikka kohteliaisuuttani yritin aina mahdollisimman soveliaasti imettää.

Vieläkin välillä joudun oikein muistuttamaan itseäni imetyksen olevan historiaa. Ei siis näytä ihan normaalille, kun tottumuksesta kokeilen, onko maitoa pursunnut paitaan! Silti pidän vieläkin imetystoppeja (koska ne ovat niin mukavia!) ja rintsikat on jäänyt kotiin useamman kerran. Tästä syytin kuumaa kesää, mutta todellisuudessa mulle oli ihan sama, vaikka joku näkisi nännini. Ostin sentään tarrat, joilla saa pisimmät valot piiloon!

Tuleeko rinnoista taas ne piiloteltavat salaisuudet, jotka vain harvat ja valitut saavat nähdä?

Sanokaa nyt hyvänen aika, että tämä ajattelutapa muuttuu ajan kanssa? Tuleeko rinnoista taas ne piiloteltavat salaisuudet, jotka vain harvat ja valitut saavat nähdä? Ne seksuaalisuuttakin edustavat kaverit, jotka mielellään laittaa kauneimpiin pitsihärpäkkeisiin piiloon? Vai kuljenko koko loppuelämäni nännitarrat ja Cittarin mummorintsikat niskassa? 

Nyt reilu puoli vuotta imetyksen lopettamisen jälkeen voin onneksi todeta, että kyllä se katsomus rintojaan kohtaan muuttuu takaisin ainakin hieman häveliäämmäksi! Pitsiunelmat ovat edelleen laatikon perällä, mutta askel askeleelta siirrytään pois urheilutoppien arkikäytöstä. Kyllä tää tästä! 

Kommentit (4)

Satu K.

Noin kuukausi sitten loppui meidän imetystaival ja mulla tissit otti imetyksestä aikamoisen kolauksen. :D Ja mä kaivoin kyllä niin mielelläni normirintsikat esille jo siinä vaiheessa, kun imetyskerrat alkoi olla enää mallia "aamun ensimmäinen ja illan viimeinen". Inhosin käyttää imetysliivejä, koska ne sai mun tissit näyttämään kamalan rupsahtaneilta. :D Mutta ymmärrän mukavuudenhalun! Koska kyllähän kaarituet on pidemmän päälle inhottavat, vaikkakin mulle välttämättömät, jotta saan huijattua painovoimaa edes piirun verran. :P

Vierailija

Mun on myös nykyään vaikea suhtautua tisseihin seksuaalisesti, vaikka imetyksen loppumisesta onkin jo yli puoli vuotta. Jos näen isot tissit jollain, niin ajattelen vaan että noilla on varmaan hyvä imettää :D

Itselläni on aika minimaaliset tissit, joiden hyvä puoli kyllä tosiaan on, ettei niille ulkonäöllisesti tapahtunut mitään raskaudesta ja imetyksestä huolimatta :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

hahah! mulla sama! ei siis ulkonäöllisesti tapahtunut juuri mitään ja se vähäinenkin mitä tapahtui, todennäköisesti palautuu vielä :) kerranki hyötyä pienistä boobseista :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö Jasmin Designin kanssa.

Lapsen syntymä saa vanhemman päässä aikaan jotain suurta. Minä en ollut poikkeus. Mikään ei yhtäkkiä ollut minulle tärkeämpää kuin se, että pystyin pitää vauvastani huolta. Hänen ruokkiminen oli iso osa sitä. En enää välittänyt, otinko tissini esiin ravintolassa vai lentokentällä.

Vauva itki nälkäänsä ja minulla oli paidan alla 24/7 auki oleva kiska, josta hän sai itselleen täydellistä ravintoa.

Imetystä Selfridgellä <3
Imetystä Selfridgellä

Muistan kyllä miettineeni, mitä eräs mieheni kavereista sanoisi, jos näkisi minut nännit paljaana kahvilassa – hän nimittäin oli somessa ilmaissut selkeästi kantansa julki-imetykseen. Se oli sama kuin minulla ennen omaa lasta – eri kuin mikä se oli viime vuoden toukokuun jälkeen. Juuri tästä syystä en koskaan tarkoituksella tee kenenkään oloa kiusalliseksi imettämällä keskellä huonetta vaikka synttäreillä. Ne varsinkin, joilla ei lasta ole, eivät osaa nähdä tuota toimitusta niin luonnolliseksi kuin esimerkiksi mieheni, joka käveli vauvamme ensimmäiset viisi kuukautta aina tilaan, jossa imetin tai pumppasin. 

Olisin voinut alusta asti luottaa siihen, että jopa alle kaksikiloinen vauva tietää kysynnän ja tarjonnan lain.

Nyt imetyskerrat ovat vähentyneet yhteen kertaan päivässä ja tuokin on enemmän tapa kuin "tarve", joka tulee loppumaan varmasti viikon sisällä. Tämä on tuntunut olevan minun ja Kipinän yhteinen päätös. Oloni oli pitkään todella ristiriitainen, mutta helpotti huomattavasti kun vauva itse lopetti rinnalle tulon päivisin. Mitä imetysonnistumiseen tulee, minulle paras neuvo oli ja on: luota vauvaasi, hän tietää mitä hän tekee. Niin uskomatonta kuin se onkin, vauva tietää, tuntee ja säännöstelee maidon itse. Sen jatkuvan stressaamisen sijaan, olisin voinut hakata tuota lausetta päähäni ja alusta asti luottaa siihen, että jopa alle kaksikiloinen vauva tietää kysynnän ja tarjonnan lain. 

Imetystä Louis Vuittonilla <3
Imetystä Louis Vuittonilla

Koska takana on omasta mielestäni aikamoinen epäonnistumisten värisuora (raskautumisen ongelmat, raskauden ennenaikainen keskeytyminen, synnytyspettymys), olen niin niin niiiiiiin kiitollinen imetyksen onnistumisesta. Imetysonnistumisen avulla olen voinut tuntea harvinaista ylpeyttä kehostani ja itsestäni. Tästä syystä pyysin mieheltäni lahjaksi Jasmin Designin äidinmaitokorun, joka sisältää ihan viimeiset maidot, jota minusta lähti irti. Joka kerta kun katson sormusta, toivon sen muistuttavan minua siitä, että kehoni onnistui jossain. Vaikka se otti mielestäni liikaa aikaa raskautuakseen, ei jaksanut kantaa Kipinää täysiaikaiseksi eikä synnyttää alateitse, se silti ruokki lapseni viisikuukautiseksi. Ruokki, kasvatti ja kehitti vauvani melkein puolivuotiaaksi.

Kiitos imetys: kivisestä alusta huolimatta palautit hieman luottamusta pääni ja kehoni välille.

Kurkkasitko jo instagramin ja facebookin puolelle, josta löytyy kauniiden Jasmin Design -korvakorujen arvonta! <3

Kommentit (4)

Äiti kanssa

Ihanaa, että teidän imetys on onnistunut, vaikka muu ei aluksi mennytkään niin kuin oli suunniteltu. Tykkään lukea blogiasi, olen seurannut sitä alusta asti ja huomannut miten olet muuttunut matkalla. Toivottavasti vielä tulee kuitenkin päivä, jolloin tekstistäsi ei tunnu läpi se, että sinusta tuntuu siltä, että petit lapsesi kun synnytys käynnistyi liian aikaisin. Se ei ollut vikasi, etkä olisi voinut tehdä mitään sen estämiseksi. Älä tunne turhaan syyllisyyttä asiasta johon et voinut vaikuttaa. Anna kropallesi anteeksi. Toivottavasti tämä ei kuulosta saarnaavalta, toivon oikeasti teille kaikkea hyvää. Olette loistavia vanhempia.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

😭😭 kiitos ihanasta kommentista 💜 et todellakaan kuulosta saarnaavalta vaan oot ihan oikeassa. Tuntuu itestäkin, että oon vuodessa muuttunut enemmän kuin lähes koko elämäni aikana.. ei siis ihme, jos sen huomaa teksteistäkin 😊

Satu K.

Ihana kirjoitus! Nuo äidinmaitokorut on kyllä niin kauniita ja se tunnelataus, joka niihin liittyy, saa mut liikuttumaan. Ennen lapsen saamista mulla ei ollut oikeastaan imettämisestä mielipidettä suuntaan tai toiseen, muuten kuin että se on luonnollinen asia. Nyt kun omaa imetystaivalta on takana kohta 8 kuukautta, tuntuu jo tavallaan haikealta, että se tulee joskus päättymään. Vaikka odotankin, että ei tarvitse kotoa lähtiessään miettiä onko vaatteet imetysystävälliset. :D

Vierailija

Olipa kaunis kirjoitus!
Imetys on ollut itsellenikin tärkeää hätäsektion jälkeen, koska juuri se on asia, joka vaikeasta alusta huolimatta sujuu normaalisti. Nyt lapseni on kohta vuoden ja tuntuu kyllä haikealta ajatus, että imetys ei välttämättä enää pitkään jatku. Ennen ajattelin taaperoimettäjien olevan vähän hulluja, mutta nyt olen sitä mieltä, että lapseni saa itse päättää, milloin ei enää imetystä tarvitse.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ennen raskautta tunsin olevani – ainakin silloin tällöin – seksikäs. En ehkä sellainen stereotypinen seksikäs povipommi, mutta sellainen söpön(?) seksikäs. Girl next door tai jotain sinnepäin? Toki lapsettomuuden kanssa vääntäminen muutti sitäkin tunnetta huonompaan, mutta ulkoisesti kroppani oli omasta mielestäni ihan OK. 

En tunne oloani seksikkääksi vaan äidiksi.

Minulla oli kivat tissit. Ei isot eikä pienet vaan jotain siltä väliltä. Vähän toistensa kanssa eri kokoiset, mutta silti ihan sopivat. Nykyään tilalla on kokonsa ja muotonsa puolesta lähes samanlaiset pallurat, mutta ne tuntuvat aivan eriltä. Ne ovat kuin tyhjentymään alkaneet ilmapallot. Imetys on loppunut noin viikko sitten ja onkin jännä nähdä, muuttuvatko rinnat vielä johonkin suuntaan.

Minulla oli myös pylly. Ei iso eikä pieni, ei treenattu eikä löllykkä, mutta pylly silti. Nyt huomaan pakaroissa selluliittia ja lantion seudulla raskausarpia, (joista osa kyllä tuli jo teininä). 

Alakerrastahan minulla ei kukaan syntynyt, joten se on minun tilanteessani aika sama kuin ennen. Sen sijaan vatsaani koristaa reilu 10 sentin arpi. Se alkaa navastani ja jatkuu häpyluuhun. Pystysuunnan ansiosta se muistuttaa sitä, josta suurin osa vauvoista tulee eli ei varsinasesti mikään kedon kaunein kukka.

Vatsasta puheenollen, sekin oli ihan OK ennen raskautta, synnytystä ja äitiyttä. Sikspäkit ja pyykkilaudat oli kaukana, mutta pömppis ei ollut mitään, mitä viikon salaattikuuri ennen viikonlopun rientoja ei olisi saanut kuriin. Nykyään arkena salaattikuuri on melkeinpä pysyvää, mutta niin on röllykkäkin. Siihen on tullut jäädäkseen arven takia perseen näköinen maha, jonka päällä on kevyempi kantaa lasta. 

Suuri osa omasta mielestä seksikkäimmistä naisista ovat äitejä! Miksi minä en siis voisi olla molempia – sekä rakastava äiti että seksikäs nainen?

Suurin muutos seksikkyyden kanssa on kuitenkin tapahtunut pääni sisällä. Minä, pääni ja kehoni ovat olleet vuoden lastani varten. Raskaus ja synnytys omi kehoni, imetys rintani ja huolenpito vauvastani ajatukseni. En tunne oloani seksikkääksi vaan äidiksi. No mitä ihmettä – miksi ei voisi olla molempia? Suuri osa omasta mielestä seksikkäimmistä naisista ovat äitejä! Miksi minä en siis voisi olla molempia – sekä rakastava äiti että seksikäs nainen? Onneksi Suomi ja maailma on täynnä hyviä esimerkkejä, kuinka se onnistuu.

Eli vastaus otsikon kysymykseen: Ei minnekään.

Naisista tuli äitejä, mutta seksikkyys ei kadonnut mihinkään. Se jäi ehkä hetkeksi tai pidemmäksikin puklurättien, kurahaalarien ja käytännöllisyyden alle, mutta kyllä se siellä on. Ehkä jopa voimakkaampana kuin ennen. Se pitää vain löytää uudelleen ja ensimmäinen oma muutoskohteeni on asenne.

ps. Tämän maman viimeisen päälle seksikästä arkea voi seurata myös instagramissa ja facebookissa

pps. Jos teillä olisi ideoita, mikä olis hyvä tapa aloittaa taas liikunta (laji, sali, verkkokurssi jne.), niin saapi laittaa koodia tulemaan!

Kommentit (12)

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Musta paras tapa aloittaa liikunta oli aikanaan ostaa saliohjelma ja tehdä kaikki kotona. 30-45 min pari-kolme kertaa viikossa sai oikeasti ihmeitä aikaan. Ja onnistui lapsen kanssa. Ainakin yhden. Enää en ole moista reippailua ajatellutkaan! :P .. Ja toi tissiasia, haluatko todella tietää miksikä ne vielä muuttuu! Voin kertoa että viimeksi järkytyin kun aikaa lopetuksesta oli kulunut noin 6kk.. :D

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ei saakeli, älä vaan kerro paitsi jos vastaus on, että "täydellisiksi" :D

Toi kotisalijuttu vois olla hyvä, mutta tavallaan haluais päästä täältä neljän seinän sisältä poiskin!

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

You hot mama! Nyt vaan bongaat messiin jonkun about samassa tilanteessa olevan toisen hot maman ja päätätte yhdessä alkaa liikkumaan. Asetatte tavoitteen vaikka puolen vuoden päähän ja sovitte että kumpikin vetää jonkinlaisen treenin toiselle kerran viikossa. Kävelyllä vähän hölkkää, sprinttejä, ylämäkijuoksua. Terassilla omalla kehonpainolla 15 minuutin hikijumppaa. vesijuoksua. Mitä vaan mutta säännöllisesti. Auttaa kehoa ja mieltä.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kyllä tässä mielikin kaipais jo kovasti tuulettumista - olkoot se mitä vaan liikuntaa! Toi olis kyllä hyvä toi kaverin kanssa ja tavoitteet ja vielä että joka viikko vedettäis jumpat toisillemme!!

Jenny In a boho home
Liittynyt2.9.2014

Mä suosittelen tankotanssia! Se kehittää voimaa, notkeutta ja kehonhallintaa. Se on fyysisesti rankkaa, mutta huomattavasti mielenkiintoisempaa ja hauskempaa kuin salilla huhkiminen (joka sekin on kyllä kivaa).

In a boho home -blogi Vanha talo, värikäs koti. Remonttia, sisustamista, vegaaniruokaa, diy juttuja ja lapsihaaveita.
Instagram
Facebook

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Tankotanssia oonkin jo kokeillut! Se oli kyllä kivaa, mutta alun kurssit oli aivan tajuttoman tylsiä. En tiedä vaikuttaako 10 vuoden telinevoimistelutausta, mutta olisin kaivannut äksöniä nopeampaa! :)

Satu K.

Mä komppaan tankotanssia kans! :) Se on ollu oma rakas harrastukseni ennen lasta ja ai että kun pääsin viime kuussa vuoden tauon jälkeen palaamaan tangolle, niin oih sitä fiilistä! <3

Ellu H.

Jos tanssista tykkää, suosittelen itämaista. Harrastin ennen ekaa raskautta ja sen aikana (myös tämän toisenkin raskauden) niin kauan kun pystyin ja palasin kun esikoinen noin 4kk. Pehmeä alku kun opettelee kehonsa uudestaan. Ja samalla tuntee itsensä naiselliseksi, sensuelliksi ja voimakkaaksi, kun huomaa, että muuttunut kroppa, joka on aika kömpelö aluksi, alkaa liikkumaan sulavasti. Kivaa lukea muuten muiden kokemuksia tankotanssista :) Ajattelin lisätä sitä uudeksi harrastukseksi itämaisen rinnalle, kun kuopus on syntynyt ja keho alkaa olla siinä kunnossa, että voi enemmän harrastaa.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Tätä en ookaan koskaan kokeillut! Pitääkin yrittää kattoa löytyykö tätä vaasasta ja jos/kun, niin mistä! :) Kiitos vinkistä! <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2018

Instagram