Kirjoitukset avainsanalla äidin ulkonäkö

Podcastin synnytyksestäni pääset kuuntelemaan alta:

Miten kehoni - ja varsinkin vatsani - on palautunut synnytyksestä?

Kun esikoiseni oli syntynyt 33+5 viikoilla, mahani palautui jo sairaala-aikana "normaaliksi" hätäsektioarpea lukuunottamatta. Vatsallani ei ollut minkään sortin taikinaläjää eikä sormet painuneet melkein selkärankaan, kun painoin vatsaani. Siksi olinkin aika ihmeissäni, kun synnytyksen jälkeen pötsi oli lähes samankokoinen kuin ennen synnytystä! Eikö se vauva tullutkaan pihalle?

Eikö se vauva tullutkaan pihalle?

Tästä siis lähdettiin:

Raskausviikko 37+5
Raskausviikko 37+5

Yllä oleva kuva otettiin edellisenä päivänä synnytyksestä eli viikoilla 37+5.

3,5h synnytyksen jälkeen
3,5h synnytyksen jälkeen

Painelin tuota pötsiä ja ihmettelin – se oli tismalleen kuin tyhjentymään alkanut ilmapallo! Kun hoitajat kokeilivat kohdun tilannetta tuon pallon päältä, sormet upposivat aivan samoin kuin pullataikinaan.

1vrk synnytyksestä
1vrk synnytyksestä

 Seuraavana päivänä maha oli mielestäni pienentynyt kokonsa puolesta varsinkin alavatsasta. Silti se oli edelleen erittäin taikinamainen ja varoin koskemasta siihen suihkussakin. En tiedä, varoinko sen takia, että se oli ällö vai siksi, että se oli arka?

2vrk synnytyksestä
2vrk synnytyksestä

Kahden vuorokauden jälkeen vatsa oli jo huomattavasti pienempi, mutta ei vielä (tietenkään) täysin palautunut. Tässä vaiheessa olin jo varsin vaikuttunut kehoni palautumisesta. Painoin pari päivää ennen noin 70 kiloa – onkohan painoakin kadonnut tuon mahan katoamisen myötä?

1vko synnytyksestä
1vko synnytyksestä

Viikko synnytyksen jälkeen vatsa on jo huomattavasti pienempi. Itseasiassa en menisi vannomaan, oliko se edes tuosta pienempi ennen raskautta? Suurin ero on silti siinä, että sormet painuvat edelleen piiiiitkälle mahaan, kun painan. Edelleen siis vatsalihakset ovat kaukana toisistaan ja keskivartalo tuntuu muutenkin aika spagetille.

Vauva masussa ja vauva sylissä :)
Vauva masussa ja vauva sylissä :)

Hämmentävää, mihin se naisen keho pystyy! Oon edelleen hyvin vaikuttunut sekä raskauden, synnytyksen että palautumisen osalta! Ja palautuminenhan ei ole vielä lähelläkään loppua! Nyt on jo kova hinku päästä treenaamaan, mutta en aio hätiköidä vaan antaa kehon ottaa oma aikansa. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Miten teidän kehot palautuivat synnytyksestä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Annika79
1/2 | 

Esikoisesta mun paino ja vatsa oli täysin raskautta edeltävällä tasolla seuraavana aamuna synnytyksen jälkeen. Vatsalla oli sellainen pienen pieni makkara. Jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi että ihan kuin en olisi koskaan ollut raskaana, eikä ymmärrä miten voi noin niin nopeasti palautua. Olin ennen esikoista tosi hyvässä kunnossa. (Ei ikinä uskoisi tänä päivänä!) Kävin jumpassa/salilla/juoksemassa 5-6 krt viikossa raskaudenkin aikana melkein loppuun asti.

Sen sijaan toista odottaessa mulla oli migreeniä alusta loppuun asti vähintään pari kertaa viikossa ja välillä useita päiviä putkeen. Viimeiset kolme kuukautta sairastin flunssia putkeen yksi toisensa jälkeen. Aina kun edellinen parani, niin seuraava alkoi. En käynyt kuin yhdellä kävelylenkillä viimeisen kahden kuukauden aikana. Voin sanoa että kunto oli nollassa raskauden jälkeen. Ja vatsa ei ole sen koommin poistunut. :(

Nyt neljännen raskauden jälkeen toivon muistuttavani edes ihmistä. :D Nyt on kyllä tarkoitus aloittaa spinning/jumpat kohtalaisen nopeasti jos vaan vauva kelpuuttaa pumpatun maidon. Muuten menee aikataulujen suhteen liian hankalaksi. Kolmas ei huolinut pulloa ja kaikki menemiset pyöri vauvan nälän ympärillä.

Vierailija
2/2 | 

Maha palautui kooltaan tosi nopeasti, mutta keho ei kyllä tuntunut yhtään normaalilta pitkään aikaan. Vasta noin vuoden päästä synnytyksestä tuntui, että keskivartalon tuki, syvät vatsalihakset ja lantionpohja toimivat taas melko normaalisti, vaikka kävin synnytyksestä palautumiseen tarkoitetussa pilateksessa ja treenasin lantionpohjaa muutenkin ahkerasti. Ja silti pilatesohjaaja tuntee edelleen syvissä vatsalihaksissa, miten päin vauva oli masussa! Tosin niin hän kuulemma tuntee itselläänkin, vaikka nuorin lapsista on jo 7. Kyllä se raskaus ja synnytys vain jättävät jälkensä kehoon.

Minua usein hirvittää, miten palautumisessa keskitytään usein vain mahan kokoon ja raskauskiloihin, vaikka erkauman palautuminen, syvien vatsalihasten aktivointi ja lantionpohjalihakset ovat paljon tärkeämpiä ihan jo arjen toiminnallisuuden kannalta. Liian kovalla treenillä liian aikaisin voi saada paljon vahinkoa aikaiseksi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sain haasteen bloggaaja-kollegalta ja en kehtaa aina näitä vaan jättää huomiotta, joten vastaillaan! :D
Kuusi random-faktaa minusta, täältä pesee!

Mulla on yhdeksän tatskaa, joista suurin osa kädessä

Silti halusin, että maatuska iskee silmää: ”Ikinä ei tiedä, mitä elämällä on takataskussa sua varten”.

Se käsi onkin vielä keskeneräinen, koska haluaisin siihen puolihihan. On tatskoja, joilla ei oo mitään merkitystä – ne vaan oli kiva idea ja on myös tatuointeja, joilla on iso merkitys. Isoin  merkitys on käden toisella maatuskalla, jolla on luuranko mahan kohdalla, mutta hän silti iskee silmää. Otin sen tahattoman lapsettomuuden syvimmässä kuopassa, itseasiassa juuri samoihin aikoihin kuin joista tässä postauksessa kirjoitin. Silti halusin, että maatuska iskee silmää: ”Ikinä ei tiedä, mitä elämällä on takataskussa sua varten”. Yksi tatuoinneista on paappani piirtämä ja veljelläni on samanlainen. Ensimmäinen tatska on silloisen lempibändini biisistä lyricsit, jotka sopi mielestäni luonteelleni täydellisesti: Pure and precious with bad intentions.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Sarianna Salo (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Pienenä vanhempani lykkäsivät minut nokkahuilukerhoon

…joka päättyi traagisesti siihen, kun oli aika osata lukea nuotteja ilman kirjaimia. Tuo taisi olla se korsi, joka katkaisi kamelin selän, koska tuon jälkeen mua ei enää tunneilla näkynyt. Ja oli se muutenki ihan perseestä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Sarianna Salo (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Meen aina nukkumaan viimeistään klo 22

Joskus jopa puol kymmenen! Jos menee esimerkiksi yhteentoista asti, niin oon aivan loppu!

Muistan ulkoa 99%:ia Frendien vuorosanoista

Koska Frendit on vaan niin paras ohjelma! En oo koskaan osannu päättää, kuka on mun lemppari! Kaikki on niin omalla tavallaan huippuja! Osaan samaistua Chandlerin jatkuvaan itseironiaan ja tilannekomiikkaan, Rossin luuserimaisuuteen (:D), Monican pakkomielteeseen komentaa, Phoeben hupsuuteen, Rachelin turhamaisuuteen ja Joeyn tyhmyyteen.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Sarianna Salo (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Pelkään lintuja

Mitä pienempi, sen pelottavampi. Hyi hitto ne ahdistaa mua! Vihaan ihmisiä, jotka syöttää lokeille, PULUILLE (hyi kauhee!!!) tai niille pikkupaskiaisille jotain pullanmuruja, kun sitten on torit täynnä noita lentäviä paholaisia. Niistä ei tiedä yhtään mitä ne miettii ja joka vuosi ne on aggressiivisempia! Lokkiviha saattaa pohjautua siihen, että eräs siivekäs pirulainen pasko mun niskaan pienenä enkä oo koskaan voinut antaa sitä anteeksi. Aikoinaan mun yksiön ikkunalaudalla oli AINA yks lokki. Ehkä se oli toi sama, joka ampu mua skeidallaan pienenä, mutta tällä kertaa se väänsi torttua pitkin sitä lautaa. Se oli siis aina ihan valkoinen ja siinä se lokki silti vaan seiso omassa ulosteessaan ja tuntui tarkkailevan mua.

Mulle jäi raskaudesta matkapahoinvointi

En oo koskaan voinut pahoin autossa tai muuallakaan, paitsi raskaana. Mun oli siis pakko ajaa joka paikkaan, koska vain pelkääjänkin paikalla mulle tuli niin sairaan huono olo! No, se jäi. Edelleen mulle tulee huono olo autossa, jos en aja.

Kertokaa mulle joku maailman randomein fakta teistä! 

Kommentit (6)

Satu K.
1/6 | 

Mä pelkään ihan helkkaristi perhosia. Niitä pikkupaholaisia, jotka räpyttelevät mukamas niin eteerisesti aikeenaan vaan lentää päin mun naamaa. Hyi! Nyt salee nään taas painajaisia ens yönä ahdistelevista perhosista. :D Ja siis oikeasti alan suurinpiirtein hyperventiloida, kun nään lähietäisyydellä perhosen. 

hävettää
2/6 | 

Mua on alkanut nolottaa lapsen saannin myötä moni asia, esimerkiksi tyhjien pullojen tai tölkkien palautus 😄 Musta tuntuu, että kun menen kauppaan lapsen kanssa ja palautan miehen karhu tölkkejä kauppaan niin kaikki luulee, että olen joku alkoholisti äiti 😅 Juon harvoin, joskus sauna siiderin. Olisinhan mä voinut ne vaikka kerätä jostain tai meillä on ollut vieraita ym. Pari päivää sitten menin juuri kaupan hissiin lapsen ja parin pullokassin kanssa ja hissistä tuli ulos nainen lapsineen ja olin ihan varma, että hän katsoi mua murhaavasti 😂 En myöskään suostu ostamaan kun lapsen kanssa kaupassa kun korkeintaan sen yhden siiderin. Ja vaikka olisin ilman lasta, jos joku pyytää tuomaan alkoholia ja ostan samalla vaikka vaippoja tai pilttejä, niin en osta niitä samasta kaupasta sanalla kertaa 😅 Oonkohan vähän vainoharhainen 😆

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Hahaha mä kyl ymmärrän sua! Mä en tie oonko koskaan oikeesti joutunu ees tollaseen tilanteeseen, voi olla että kans hävettäisi! 😂

Henna N.
3/6 | 

Osaan myös 99% Frendien vuorosanoista ulkoa. Paras sarja ikinä! Muutaman kerran tullut kaikki jaksot katsottua :D Miehellä menee välistä hermot jos jakso pyörii tv:ssä ja mä sanon seuraavan vuorosanan ennen kuin se sanotaan tv:ssä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

On muuten suht hämmentävää, kun tällainen pukeutumisen kaava on muuttunut täysin toisinpäin äitiyden ja töissä käymisen myötä. Ennen pistin arkena päälle ihan mitä tahansa ryppyistä pieruverkkaria ja reikäistä mieheni kollaria, koska viikonloppuna kuitenkin piti ladata ykköset päälle. Jos/kun perjantaina ja/tai lauantaina lähti miehen tai kavereiden kanssa viettämään iltaa jonnekin, alkoi naaman tällääminen jo monta tuntia ennen. Nyt homma on kääntynyt niin, että viikolla laitan parempaa seppälää niskaan (töihin) ja viikonloppuisin oon ihan maailmanlopun rönttä-Liisan näköinen. Meikkaamiseen ei edelleenkään mene kuin sen viiden minuutin mutsimeikin verran, mutta hiukseni sentään harjaan. Onko ketään muu huomannut samaa muutosta pukeutumisessaan?

Vuonna 2015 tykkäsin tehdä pienellä kihartimella ittelleni tällasen afron. Siihen meni varmaan 2h, mutta mikäs siinä ku oli aikaa! Enää ei olis :D
Vuonna 2015 tykkäsin tehdä pienellä kihartimella ittelleni tällasen afron. Siihen meni varmaan 2h, mutta mikäs siinä ku oli aikaa! Enää ei olis :D

Nyt mun asusteeni on lapsi lantiolla tai jos oikein fancyksi alan, niin nappikorvakorut.

Ja mites noi asusteet? Ennen lasta mulla oli aina kello kädessä. Ihan tarkoituksella opettelin sen käytön joskus 25-vuotiaana ja sen jälkeen mulla oli useampi kello, joista valita päivittäinen asusteeni. Samoin pidin aina kaulakoruja – joko isoja ja näyttäviä tai pieniä ja siroja. Nyt mun asusteeni on lapsi lantiolla tai jos oikein fancyksi alan, niin nappikorvakorut. Niitä kun ei lapsi pysty niin helposti repimään! Kyydissä kulkeva lapsi saa aika äkkiä äitinsä kuristettua kaulakoruun tai huiviin ja sormusten alta löytyy helposti koko viikon ruokalista, joten olen jättänyt nuo elementit korulippaan perukoille.

Kesä 2016 ja lemppari hattu!
Kesä 2016 ja lemppari hattu!

Niin kuin äidit ei vois bilettää tai jos juhlivat, niin pitää olla teltta tai pilkkihaalarit päällä. Voi haloo Sarianna?!

En oikein tiedä, mitä ajattelin vasta synnyttäneenä heittäessäni kaikkia hienoja ”biletoppeja ja -mekkoja” mäkeen. Jotenkin kuvittelin, että en tule enää tarvitsemaan niitä, koska olen nyt äiti :D Niin kuin äidit ei vois bilettää tai jos juhlivat, niin pitää olla teltta tai pilkkihaalarit päällä. Voi haloo Sarianna?! Kun ensimmäisen kerran lähdin Kipsun syntymän jälkeen juhlimaan, tajusin, että eihän mulla oo mitään päälle laitettavaa. Hyvä, etten joutunut lainata omalta äidiltäni hienompia vaatteita. Mummankin vaatteet olisivat varmaan toimineet paremmin kuin omani.

Kommentit (3)

Annika79
1/3 | 

Lainasin just pari viikkoa sitten omalta äidiltäni vaatteet kun menin kaverin synttäreille. :D Oli mulla itellä mekko, mutta halusin mieluummin paidan ja housut. Housut oli kaikki äitiyshousuja, vaikka nuorimmainen on jo yli vuoden. =) Sain housut ihan omaksi.

Satu K.
2/3 | 

Mä oon ollu asusteiden käyttäjänä oikeestaan aina sellainen, että kotiin tullessa riisun korut ja kellot yms. heti pois. En vaan jotenkin osaa olla ne päällä kotona. :D Sen takia mun korujen käyttö ei oikeestaan oo muuttunu miksikään, samat korut eksyy joka päivä päälle (jos siis kotoa poistutaan). Tosin poitsun vauva-aikana en ranteissa halunnu pitää mitään, ku aattelin, et ne painaa inhottavasti vauvaa pyllyä pestessä. Ja pahimpaan repimisaikaan en käyttäny kaulakoruja.

Vaatteiden suhteen musta oli ihanaa äitiysloman jälkeen alkaa käyttää muitakin kuin imetyspaitoja ja legginsejä, koska oon aina tykänny vaatteista ja "pukeutumisesta" (en sano tähän muodista, koska en voi hyväksyä nyt jyllääviä ysäritrendejä :D).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olisiko teillä hetki aikaa puhua tisseistä? No, onhan meillä! Siitä puhe mistä puute, vai miten se meni? Oon kirjoittanut tän tekstin jo kesän lopulla, mutta jostain syystä se jäi julkaisematta. Julkaisen sen siis nyt ja lisään loppuun tämän hetken fiilikset aiheesta!

Kerran ruokakaupassa kantaessani vauvaani jenkkiksilläni, huomasin nuoremman jannun katsovan meitä pitkään. Sekunnissa tajusin, että vauva oli vetänyt mekon kauluksen siten, että rintaliivini näkyivät lähes koko komeudessaan. Ennen olisin mennyt aivan punaiseksi häpeästä ja juossut piiloon. Nyt nostin kaulusta, hymyilin iloisesti ja jatkoin matkaani sen kummempia miettimättä. 

Toki myös moni muu osa kehossa on muuttunut, mutta kyllä kovimman osuman otti rinnat.

Kirjoitin jo aiemmin, kuinka oman lapsen myötä mikään ei ollut enää tärkeämpää kuin hänestä huolenpito. Siihen kuuluu oleellisena osana ruokkiminen, jota tein yli vuoden ajan myös imettämällä. Tämän myötä tissini ovat kokeneet inflaation. Ei siis niinkään ulkonäöllisesti, vaan ajatuksen tasolla. Toki myös moni muu osa kehossa on muuttunut, mutta kyllä kovimman osuman otti rinnat. Ennen niin tarkkaan piilotetut tissit näkyivätkin vähän väliä sille, joka sattui minuun päin katsomaan, vaikka kohteliaisuuttani yritin aina mahdollisimman soveliaasti imettää.

Vieläkin välillä joudun oikein muistuttamaan itseäni imetyksen olevan historiaa. Ei siis näytä ihan normaalille, kun tottumuksesta kokeilen, onko maitoa pursunnut paitaan! Silti pidän vieläkin imetystoppeja (koska ne ovat niin mukavia!) ja rintsikat on jäänyt kotiin useamman kerran. Tästä syytin kuumaa kesää, mutta todellisuudessa mulle oli ihan sama, vaikka joku näkisi nännini. Ostin sentään tarrat, joilla saa pisimmät valot piiloon!

Tuleeko rinnoista taas ne piiloteltavat salaisuudet, jotka vain harvat ja valitut saavat nähdä?

Sanokaa nyt hyvänen aika, että tämä ajattelutapa muuttuu ajan kanssa? Tuleeko rinnoista taas ne piiloteltavat salaisuudet, jotka vain harvat ja valitut saavat nähdä? Ne seksuaalisuuttakin edustavat kaverit, jotka mielellään laittaa kauneimpiin pitsihärpäkkeisiin piiloon? Vai kuljenko koko loppuelämäni nännitarrat ja Cittarin mummorintsikat niskassa? 

Nyt reilu puoli vuotta imetyksen lopettamisen jälkeen voin onneksi todeta, että kyllä se katsomus rintojaan kohtaan muuttuu takaisin ainakin hieman häveliäämmäksi! Pitsiunelmat ovat edelleen laatikon perällä, mutta askel askeleelta siirrytään pois urheilutoppien arkikäytöstä. Kyllä tää tästä! 

Kommentit (4)

Satu K.
1/4 | 

Noin kuukausi sitten loppui meidän imetystaival ja mulla tissit otti imetyksestä aikamoisen kolauksen. :D Ja mä kaivoin kyllä niin mielelläni normirintsikat esille jo siinä vaiheessa, kun imetyskerrat alkoi olla enää mallia "aamun ensimmäinen ja illan viimeinen". Inhosin käyttää imetysliivejä, koska ne sai mun tissit näyttämään kamalan rupsahtaneilta. :D Mutta ymmärrän mukavuudenhalun! Koska kyllähän kaarituet on pidemmän päälle inhottavat, vaikkakin mulle välttämättömät, jotta saan huijattua painovoimaa edes piirun verran. :P

Vierailija
2/4 | 

Mun on myös nykyään vaikea suhtautua tisseihin seksuaalisesti, vaikka imetyksen loppumisesta onkin jo yli puoli vuotta. Jos näen isot tissit jollain, niin ajattelen vaan että noilla on varmaan hyvä imettää :D

Itselläni on aika minimaaliset tissit, joiden hyvä puoli kyllä tosiaan on, ettei niille ulkonäöllisesti tapahtunut mitään raskaudesta ja imetyksestä huolimatta :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

hahah! mulla sama! ei siis ulkonäöllisesti tapahtunut juuri mitään ja se vähäinenkin mitä tapahtui, todennäköisesti palautuu vielä :) kerranki hyötyä pienistä boobseista :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018