Kirjoitukset avainsanalla äidin ulkonäkö

Sain haasteen bloggaaja-kollegalta ja en kehtaa aina näitä vaan jättää huomiotta, joten vastaillaan! :D
Kuusi random-faktaa minusta, täältä pesee!

Mulla on yhdeksän tatskaa, joista suurin osa kädessä

Silti halusin, että maatuska iskee silmää: ”Ikinä ei tiedä, mitä elämällä on takataskussa sua varten”.

Se käsi onkin vielä keskeneräinen, koska haluaisin siihen puolihihan. On tatskoja, joilla ei oo mitään merkitystä – ne vaan oli kiva idea ja on myös tatuointeja, joilla on iso merkitys. Isoin  merkitys on käden toisella maatuskalla, jolla on luuranko mahan kohdalla, mutta hän silti iskee silmää. Otin sen tahattoman lapsettomuuden syvimmässä kuopassa, itseasiassa juuri samoihin aikoihin kuin joista tässä postauksessa kirjoitin. Silti halusin, että maatuska iskee silmää: ”Ikinä ei tiedä, mitä elämällä on takataskussa sua varten”. Yksi tatuoinneista on paappani piirtämä ja veljelläni on samanlainen. Ensimmäinen tatska on silloisen lempibändini biisistä lyricsit, jotka sopi mielestäni luonteelleni täydellisesti: Pure and precious with bad intentions.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Sarianna Salo (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Pienenä vanhempani lykkäsivät minut nokkahuilukerhoon

…joka päättyi traagisesti siihen, kun oli aika osata lukea nuotteja ilman kirjaimia. Tuo taisi olla se korsi, joka katkaisi kamelin selän, koska tuon jälkeen mua ei enää tunneilla näkynyt. Ja oli se muutenki ihan perseestä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Sarianna Salo (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Meen aina nukkumaan viimeistään klo 22

Joskus jopa puol kymmenen! Jos menee esimerkiksi yhteentoista asti, niin oon aivan loppu!

Muistan ulkoa 99%:ia Frendien vuorosanoista

Koska Frendit on vaan niin paras ohjelma! En oo koskaan osannu päättää, kuka on mun lemppari! Kaikki on niin omalla tavallaan huippuja! Osaan samaistua Chandlerin jatkuvaan itseironiaan ja tilannekomiikkaan, Rossin luuserimaisuuteen (:D), Monican pakkomielteeseen komentaa, Phoeben hupsuuteen, Rachelin turhamaisuuteen ja Joeyn tyhmyyteen.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Sarianna Salo (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Pelkään lintuja

Mitä pienempi, sen pelottavampi. Hyi hitto ne ahdistaa mua! Vihaan ihmisiä, jotka syöttää lokeille, PULUILLE (hyi kauhee!!!) tai niille pikkupaskiaisille jotain pullanmuruja, kun sitten on torit täynnä noita lentäviä paholaisia. Niistä ei tiedä yhtään mitä ne miettii ja joka vuosi ne on aggressiivisempia! Lokkiviha saattaa pohjautua siihen, että eräs siivekäs pirulainen pasko mun niskaan pienenä enkä oo koskaan voinut antaa sitä anteeksi. Aikoinaan mun yksiön ikkunalaudalla oli AINA yks lokki. Ehkä se oli toi sama, joka ampu mua skeidallaan pienenä, mutta tällä kertaa se väänsi torttua pitkin sitä lautaa. Se oli siis aina ihan valkoinen ja siinä se lokki silti vaan seiso omassa ulosteessaan ja tuntui tarkkailevan mua.

Mulle jäi raskaudesta matkapahoinvointi

En oo koskaan voinut pahoin autossa tai muuallakaan, paitsi raskaana. Mun oli siis pakko ajaa joka paikkaan, koska vain pelkääjänkin paikalla mulle tuli niin sairaan huono olo! No, se jäi. Edelleen mulle tulee huono olo autossa, jos en aja.

Kertokaa mulle joku maailman randomein fakta teistä! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Satu K.
1/6 | 

Mä pelkään ihan helkkaristi perhosia. Niitä pikkupaholaisia, jotka räpyttelevät mukamas niin eteerisesti aikeenaan vaan lentää päin mun naamaa. Hyi! Nyt salee nään taas painajaisia ens yönä ahdistelevista perhosista. :D Ja siis oikeasti alan suurinpiirtein hyperventiloida, kun nään lähietäisyydellä perhosen. 

hävettää
2/6 | 

Mua on alkanut nolottaa lapsen saannin myötä moni asia, esimerkiksi tyhjien pullojen tai tölkkien palautus 😄 Musta tuntuu, että kun menen kauppaan lapsen kanssa ja palautan miehen karhu tölkkejä kauppaan niin kaikki luulee, että olen joku alkoholisti äiti 😅 Juon harvoin, joskus sauna siiderin. Olisinhan mä voinut ne vaikka kerätä jostain tai meillä on ollut vieraita ym. Pari päivää sitten menin juuri kaupan hissiin lapsen ja parin pullokassin kanssa ja hissistä tuli ulos nainen lapsineen ja olin ihan varma, että hän katsoi mua murhaavasti 😂 En myöskään suostu ostamaan kun lapsen kanssa kaupassa kun korkeintaan sen yhden siiderin. Ja vaikka olisin ilman lasta, jos joku pyytää tuomaan alkoholia ja ostan samalla vaikka vaippoja tai pilttejä, niin en osta niitä samasta kaupasta sanalla kertaa 😅 Oonkohan vähän vainoharhainen 😆

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Hahaha mä kyl ymmärrän sua! Mä en tie oonko koskaan oikeesti joutunu ees tollaseen tilanteeseen, voi olla että kans hävettäisi! 😂

Henna N.
3/6 | 

Osaan myös 99% Frendien vuorosanoista ulkoa. Paras sarja ikinä! Muutaman kerran tullut kaikki jaksot katsottua :D Miehellä menee välistä hermot jos jakso pyörii tv:ssä ja mä sanon seuraavan vuorosanan ennen kuin se sanotaan tv:ssä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

On muuten suht hämmentävää, kun tällainen pukeutumisen kaava on muuttunut täysin toisinpäin äitiyden ja töissä käymisen myötä. Ennen pistin arkena päälle ihan mitä tahansa ryppyistä pieruverkkaria ja reikäistä mieheni kollaria, koska viikonloppuna kuitenkin piti ladata ykköset päälle. Jos/kun perjantaina ja/tai lauantaina lähti miehen tai kavereiden kanssa viettämään iltaa jonnekin, alkoi naaman tällääminen jo monta tuntia ennen. Nyt homma on kääntynyt niin, että viikolla laitan parempaa seppälää niskaan (töihin) ja viikonloppuisin oon ihan maailmanlopun rönttä-Liisan näköinen. Meikkaamiseen ei edelleenkään mene kuin sen viiden minuutin mutsimeikin verran, mutta hiukseni sentään harjaan. Onko ketään muu huomannut samaa muutosta pukeutumisessaan?

Vuonna 2015 tykkäsin tehdä pienellä kihartimella ittelleni tällasen afron. Siihen meni varmaan 2h, mutta mikäs siinä ku oli aikaa! Enää ei olis :D
Vuonna 2015 tykkäsin tehdä pienellä kihartimella ittelleni tällasen afron. Siihen meni varmaan 2h, mutta mikäs siinä ku oli aikaa! Enää ei olis :D

Nyt mun asusteeni on lapsi lantiolla tai jos oikein fancyksi alan, niin nappikorvakorut.

Ja mites noi asusteet? Ennen lasta mulla oli aina kello kädessä. Ihan tarkoituksella opettelin sen käytön joskus 25-vuotiaana ja sen jälkeen mulla oli useampi kello, joista valita päivittäinen asusteeni. Samoin pidin aina kaulakoruja – joko isoja ja näyttäviä tai pieniä ja siroja. Nyt mun asusteeni on lapsi lantiolla tai jos oikein fancyksi alan, niin nappikorvakorut. Niitä kun ei lapsi pysty niin helposti repimään! Kyydissä kulkeva lapsi saa aika äkkiä äitinsä kuristettua kaulakoruun tai huiviin ja sormusten alta löytyy helposti koko viikon ruokalista, joten olen jättänyt nuo elementit korulippaan perukoille.

Kesä 2016 ja lemppari hattu!
Kesä 2016 ja lemppari hattu!

Niin kuin äidit ei vois bilettää tai jos juhlivat, niin pitää olla teltta tai pilkkihaalarit päällä. Voi haloo Sarianna?!

En oikein tiedä, mitä ajattelin vasta synnyttäneenä heittäessäni kaikkia hienoja ”biletoppeja ja -mekkoja” mäkeen. Jotenkin kuvittelin, että en tule enää tarvitsemaan niitä, koska olen nyt äiti :D Niin kuin äidit ei vois bilettää tai jos juhlivat, niin pitää olla teltta tai pilkkihaalarit päällä. Voi haloo Sarianna?! Kun ensimmäisen kerran lähdin Kipsun syntymän jälkeen juhlimaan, tajusin, että eihän mulla oo mitään päälle laitettavaa. Hyvä, etten joutunut lainata omalta äidiltäni hienompia vaatteita. Mummankin vaatteet olisivat varmaan toimineet paremmin kuin omani.

Kommentit (3)

Annika79
1/3 | 

Lainasin just pari viikkoa sitten omalta äidiltäni vaatteet kun menin kaverin synttäreille. :D Oli mulla itellä mekko, mutta halusin mieluummin paidan ja housut. Housut oli kaikki äitiyshousuja, vaikka nuorimmainen on jo yli vuoden. =) Sain housut ihan omaksi.

Satu K.
2/3 | 

Mä oon ollu asusteiden käyttäjänä oikeestaan aina sellainen, että kotiin tullessa riisun korut ja kellot yms. heti pois. En vaan jotenkin osaa olla ne päällä kotona. :D Sen takia mun korujen käyttö ei oikeestaan oo muuttunu miksikään, samat korut eksyy joka päivä päälle (jos siis kotoa poistutaan). Tosin poitsun vauva-aikana en ranteissa halunnu pitää mitään, ku aattelin, et ne painaa inhottavasti vauvaa pyllyä pestessä. Ja pahimpaan repimisaikaan en käyttäny kaulakoruja.

Vaatteiden suhteen musta oli ihanaa äitiysloman jälkeen alkaa käyttää muitakin kuin imetyspaitoja ja legginsejä, koska oon aina tykänny vaatteista ja "pukeutumisesta" (en sano tähän muodista, koska en voi hyväksyä nyt jyllääviä ysäritrendejä :D).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olisiko teillä hetki aikaa puhua tisseistä? No, onhan meillä! Siitä puhe mistä puute, vai miten se meni? Oon kirjoittanut tän tekstin jo kesän lopulla, mutta jostain syystä se jäi julkaisematta. Julkaisen sen siis nyt ja lisään loppuun tämän hetken fiilikset aiheesta!

Kerran ruokakaupassa kantaessani vauvaani jenkkiksilläni, huomasin nuoremman jannun katsovan meitä pitkään. Sekunnissa tajusin, että vauva oli vetänyt mekon kauluksen siten, että rintaliivini näkyivät lähes koko komeudessaan. Ennen olisin mennyt aivan punaiseksi häpeästä ja juossut piiloon. Nyt nostin kaulusta, hymyilin iloisesti ja jatkoin matkaani sen kummempia miettimättä. 

Toki myös moni muu osa kehossa on muuttunut, mutta kyllä kovimman osuman otti rinnat.

Kirjoitin jo aiemmin, kuinka oman lapsen myötä mikään ei ollut enää tärkeämpää kuin hänestä huolenpito. Siihen kuuluu oleellisena osana ruokkiminen, jota tein yli vuoden ajan myös imettämällä. Tämän myötä tissini ovat kokeneet inflaation. Ei siis niinkään ulkonäöllisesti, vaan ajatuksen tasolla. Toki myös moni muu osa kehossa on muuttunut, mutta kyllä kovimman osuman otti rinnat. Ennen niin tarkkaan piilotetut tissit näkyivätkin vähän väliä sille, joka sattui minuun päin katsomaan, vaikka kohteliaisuuttani yritin aina mahdollisimman soveliaasti imettää.

Vieläkin välillä joudun oikein muistuttamaan itseäni imetyksen olevan historiaa. Ei siis näytä ihan normaalille, kun tottumuksesta kokeilen, onko maitoa pursunnut paitaan! Silti pidän vieläkin imetystoppeja (koska ne ovat niin mukavia!) ja rintsikat on jäänyt kotiin useamman kerran. Tästä syytin kuumaa kesää, mutta todellisuudessa mulle oli ihan sama, vaikka joku näkisi nännini. Ostin sentään tarrat, joilla saa pisimmät valot piiloon!

Tuleeko rinnoista taas ne piiloteltavat salaisuudet, jotka vain harvat ja valitut saavat nähdä?

Sanokaa nyt hyvänen aika, että tämä ajattelutapa muuttuu ajan kanssa? Tuleeko rinnoista taas ne piiloteltavat salaisuudet, jotka vain harvat ja valitut saavat nähdä? Ne seksuaalisuuttakin edustavat kaverit, jotka mielellään laittaa kauneimpiin pitsihärpäkkeisiin piiloon? Vai kuljenko koko loppuelämäni nännitarrat ja Cittarin mummorintsikat niskassa? 

Nyt reilu puoli vuotta imetyksen lopettamisen jälkeen voin onneksi todeta, että kyllä se katsomus rintojaan kohtaan muuttuu takaisin ainakin hieman häveliäämmäksi! Pitsiunelmat ovat edelleen laatikon perällä, mutta askel askeleelta siirrytään pois urheilutoppien arkikäytöstä. Kyllä tää tästä! 

Kommentit (4)

Satu K.
1/4 | 

Noin kuukausi sitten loppui meidän imetystaival ja mulla tissit otti imetyksestä aikamoisen kolauksen. :D Ja mä kaivoin kyllä niin mielelläni normirintsikat esille jo siinä vaiheessa, kun imetyskerrat alkoi olla enää mallia "aamun ensimmäinen ja illan viimeinen". Inhosin käyttää imetysliivejä, koska ne sai mun tissit näyttämään kamalan rupsahtaneilta. :D Mutta ymmärrän mukavuudenhalun! Koska kyllähän kaarituet on pidemmän päälle inhottavat, vaikkakin mulle välttämättömät, jotta saan huijattua painovoimaa edes piirun verran. :P

Vierailija
2/4 | 

Mun on myös nykyään vaikea suhtautua tisseihin seksuaalisesti, vaikka imetyksen loppumisesta onkin jo yli puoli vuotta. Jos näen isot tissit jollain, niin ajattelen vaan että noilla on varmaan hyvä imettää :D

Itselläni on aika minimaaliset tissit, joiden hyvä puoli kyllä tosiaan on, ettei niille ulkonäöllisesti tapahtunut mitään raskaudesta ja imetyksestä huolimatta :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

hahah! mulla sama! ei siis ulkonäöllisesti tapahtunut juuri mitään ja se vähäinenkin mitä tapahtui, todennäköisesti palautuu vielä :) kerranki hyötyä pienistä boobseista :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö Jasmin Designin kanssa.

Lapsen syntymä saa vanhemman päässä aikaan jotain suurta. Minä en ollut poikkeus. Mikään ei yhtäkkiä ollut minulle tärkeämpää kuin se, että pystyin pitää vauvastani huolta. Hänen ruokkiminen oli iso osa sitä. En enää välittänyt, otinko tissini esiin ravintolassa vai lentokentällä.

Vauva itki nälkäänsä ja minulla oli paidan alla 24/7 auki oleva kiska, josta hän sai itselleen täydellistä ravintoa.

Imetystä Selfridgellä <3
Imetystä Selfridgellä

Muistan kyllä miettineeni, mitä eräs mieheni kavereista sanoisi, jos näkisi minut nännit paljaana kahvilassa – hän nimittäin oli somessa ilmaissut selkeästi kantansa julki-imetykseen. Se oli sama kuin minulla ennen omaa lasta – eri kuin mikä se oli viime vuoden toukokuun jälkeen. Juuri tästä syystä en koskaan tarkoituksella tee kenenkään oloa kiusalliseksi imettämällä keskellä huonetta vaikka synttäreillä. Ne varsinkin, joilla ei lasta ole, eivät osaa nähdä tuota toimitusta niin luonnolliseksi kuin esimerkiksi mieheni, joka käveli vauvamme ensimmäiset viisi kuukautta aina tilaan, jossa imetin tai pumppasin. 

Olisin voinut alusta asti luottaa siihen, että jopa alle kaksikiloinen vauva tietää kysynnän ja tarjonnan lain.

Nyt imetyskerrat ovat vähentyneet yhteen kertaan päivässä ja tuokin on enemmän tapa kuin "tarve", joka tulee loppumaan varmasti viikon sisällä. Tämä on tuntunut olevan minun ja Kipinän yhteinen päätös. Oloni oli pitkään todella ristiriitainen, mutta helpotti huomattavasti kun vauva itse lopetti rinnalle tulon päivisin. Mitä imetysonnistumiseen tulee, minulle paras neuvo oli ja on: luota vauvaasi, hän tietää mitä hän tekee. Niin uskomatonta kuin se onkin, vauva tietää, tuntee ja säännöstelee maidon itse. Sen jatkuvan stressaamisen sijaan, olisin voinut hakata tuota lausetta päähäni ja alusta asti luottaa siihen, että jopa alle kaksikiloinen vauva tietää kysynnän ja tarjonnan lain. 

Imetystä Louis Vuittonilla <3
Imetystä Louis Vuittonilla

Koska takana on omasta mielestäni aikamoinen epäonnistumisten värisuora (raskautumisen ongelmat, raskauden ennenaikainen keskeytyminen, synnytyspettymys), olen niin niin niiiiiiin kiitollinen imetyksen onnistumisesta. Imetysonnistumisen avulla olen voinut tuntea harvinaista ylpeyttä kehostani ja itsestäni. Tästä syystä pyysin mieheltäni lahjaksi Jasmin Designin äidinmaitokorun, joka sisältää ihan viimeiset maidot, jota minusta lähti irti. Joka kerta kun katson sormusta, toivon sen muistuttavan minua siitä, että kehoni onnistui jossain. Vaikka se otti mielestäni liikaa aikaa raskautuakseen, ei jaksanut kantaa Kipinää täysiaikaiseksi eikä synnyttää alateitse, se silti ruokki lapseni viisikuukautiseksi. Ruokki, kasvatti ja kehitti vauvani melkein puolivuotiaaksi.

Kiitos imetys: kivisestä alusta huolimatta palautit hieman luottamusta pääni ja kehoni välille.

Kurkkasitko jo instagramin ja facebookin puolelle, josta löytyy kauniiden Jasmin Design -korvakorujen arvonta! <3

Kommentit (4)

Äiti kanssa
1/4 | 

Ihanaa, että teidän imetys on onnistunut, vaikka muu ei aluksi mennytkään niin kuin oli suunniteltu. Tykkään lukea blogiasi, olen seurannut sitä alusta asti ja huomannut miten olet muuttunut matkalla. Toivottavasti vielä tulee kuitenkin päivä, jolloin tekstistäsi ei tunnu läpi se, että sinusta tuntuu siltä, että petit lapsesi kun synnytys käynnistyi liian aikaisin. Se ei ollut vikasi, etkä olisi voinut tehdä mitään sen estämiseksi. Älä tunne turhaan syyllisyyttä asiasta johon et voinut vaikuttaa. Anna kropallesi anteeksi. Toivottavasti tämä ei kuulosta saarnaavalta, toivon oikeasti teille kaikkea hyvää. Olette loistavia vanhempia.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

😭😭 kiitos ihanasta kommentista 💜 et todellakaan kuulosta saarnaavalta vaan oot ihan oikeassa. Tuntuu itestäkin, että oon vuodessa muuttunut enemmän kuin lähes koko elämäni aikana.. ei siis ihme, jos sen huomaa teksteistäkin 😊

Satu K.
2/4 | 

Ihana kirjoitus! Nuo äidinmaitokorut on kyllä niin kauniita ja se tunnelataus, joka niihin liittyy, saa mut liikuttumaan. Ennen lapsen saamista mulla ei ollut oikeastaan imettämisestä mielipidettä suuntaan tai toiseen, muuten kuin että se on luonnollinen asia. Nyt kun omaa imetystaivalta on takana kohta 8 kuukautta, tuntuu jo tavallaan haikealta, että se tulee joskus päättymään. Vaikka odotankin, että ei tarvitse kotoa lähtiessään miettiä onko vaatteet imetysystävälliset. :D

Vierailija
3/4 | 

Olipa kaunis kirjoitus!
Imetys on ollut itsellenikin tärkeää hätäsektion jälkeen, koska juuri se on asia, joka vaikeasta alusta huolimatta sujuu normaalisti. Nyt lapseni on kohta vuoden ja tuntuu kyllä haikealta ajatus, että imetys ei välttämättä enää pitkään jatku. Ennen ajattelin taaperoimettäjien olevan vähän hulluja, mutta nyt olen sitä mieltä, että lapseni saa itse päättää, milloin ei enää imetystä tarvitse.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018