Kirjoitukset avainsanalla äiti työelämässä

Mua jännittää. Jännittää sekä tämän kirjoittaminen, että tulevaisuus. Tämä aihe tuntuu olevan niin kamalan arka ja helppo iskupaikka niille hieman ”paremmille äideille”, että lähes poikkeuksetta saan paska mutsi -leiman otsaani (ainakin itseltäni) aihetta koskeviin keskusteluihin joutuessani. Nimittäin kotiin jääminen ja sen takia jännittäminen!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Olin lopen kyllästynyt olemaan kotona ja kyllästymisestäni kärsi jo oman pääkopan lisäksi parisuhdekin.

Muistatte ehkä, kuinka valmis olin töihin viime lokakuussa? Olin lopen kyllästynyt olemaan kotona ja kyllästymisestäni kärsi jo oman pääkopan lisäksi parisuhdekin. Nyt kotiin jäämiseni on jälleen kulman takana ja se herättää todella ristiriitaisia tunteita. Vauva, jonka on laskettu syntyväksi elo-syyskuun-vaihteessa, on erittäin toivottu, mutta siitä huolimatta raskautumisen nopeus tuli yllätyksenä. Niin kuin moni varmasti tietää, esikoistamme yritimme sen kolme vuotta enkä ajatellut uuden raskauden olevan sen helpompaa – vaikka kovasti sitä toivoinkin.

Asetinko alusta asti aivan liian isot paineet itselleni siitä, millainen äiti haluan olla?

Pidennetyt viikonloput, joita olemme nyt viettäneet toukokuun alusta alkaen taaperon kanssa, ovat olleet ihania. 95%:ia ajasta mietin, kuinka onnekas olen, että minulla on noin helppo ja kultainen lapsi. Miksi ihmeessä en viihtynyt hänen kanssaan 1,5 vuotta pidempään kotona? Miten mulla keitti välillä niin kovaa? Vaikuttaako näihin tunteisiin se, että oikeasti pidän äärettömästi työstäni ja joka aamu lähden hyvällä mielellä duuniin? Vai oliko se ruokailujen haasteellisuus oikeasti niin raskasta minulle, että se varjosti koko arkea? Asetinko alusta asti aivan liian isot paineet itselleni siitä, millainen äiti haluan olla? Vastaus näihin kaikkiin on varmaan kyllä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Mitä mä itse odotan kotiäitiydeltäni? Päädyin sitten vaihtoehtoon täydellisyys, jolla ammuin heti kärkeen itseäni omaan jalkaan.

Oonko hullu ajatellessani, että toisen kanssa osaisi olla rennompi? Jostain syystä uskon näin. Ehkä en stressaa samoista asioista kuin ekan kanssa. Kun esikoinen oli muutaman viikon, lähetin ystävälleni ihan tosissani viestin, että ”Kuinka paska äiti olen, jos en vaihda heti bodyä, kun siihen tulee puklua?”. En ihan oikeasti tiennyt, mitä mun pitäis tehdä, mitä multa odotetaan enkä varsinkaan: Mitä mä itse odotan kotiäitiydeltäni? Päädyin sitten vaihtoehtoon täydellisyys, jolla ammuin heti kärkeen itseäni omaan jalkaan.

Nyt tiedän, että en voi mitenkään olla täydellinen. Voi jestas, mä oon niin kaukana siitä, ettei tosikaan! Tälläkin kertaa tulen varmasti vahingossa jättämään kakkaa vauvan vaippa-alueelle, en tule muistamaan antaa joka päivä d-vitamiineja ja varmasti tälläkään kertaa en erota, onko vauvanvaate päivähaalari vai yökkäri. Tulen ärsyyntymään pienestä vauvasta öisin, vaikka hän ei tahallaan itkekään ja tulen varmasti pukemaan kuopuksellekin AIVAN liikaa vaatetta vaunu-unille. Mutta haittaako se? Ei. Lopettaisiko vauvani minun rakastamiseni näiden takia? Ei varmasti. Hänhän rakastaa kuitenkin alkuun vain tissejäni. Yritän siis palavasti ottaa seuraavan kotiäitiajan rennommin ja oikeasti nauttia tuosta ajasta. 

Oletitteko te itseltänne liikoja vanhemmuuden suhteen esikoisen kohdalla?
Onko toisen kanssa äitiys erilaista?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (10)

ÄM
1/10 | 

Mielenkiintoinen ja ihanan rehellinen postaus. Olen itse jäämässä elämäni ekaa kertaa äitiyslomalle loppuvuodesta, kun esikoinen syntyy. Muakin jännittää. Eniten siksi, että olen jo monia vuosia odottanut haaveillen, että pääsisin jäämään kotiin pitkäksi aikaa. Rakastan olla kotona ja tehdä omia juttuja ja ajatus kotona olosta vieläpä pienen vauvan  kanssa tuntuu tosi ihanalta. Mutta jännittää, jos se ei menekään niin. Jos en viihdykään kotona, kun ei enää ehdi tehdä vain omia juttuja, vaan on koko ajan kiinni vauvassa. Olen myös herkkä stressaamaan ja varmasti vauva tuo mukanaan paljon uusia huolia ja stressin aiheita, joita mulla on sitten loputtomasti aikaa vatvoa yksin kotona ollessani, eikä mulla ole edes äitikavereita. Kavereita toki on, mutta he ovat päivät töissä. Tällä hetkellä siis odotan yhä tosi paljon ja innolla äitiyslomaa, mutta mieleni perukoilla mietin, että mitä jos se ei vastaakaan odotuksiani (vaikka varsinaisia odotuksia mulla ei edes ole). Pystyisinköhän silloin myöntämään edes itselleni, että en viihdykään kotona?

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Suosittelen käymään jossain mammakahviloissa tai kerhoissa tms! Tuntui mustakin tosi vieraalle aluksi, mutta nyt oon niistä löytänyt viisi ihanaa äitiystävää joiden kanssa nähdään suht säännöllisesti. Ne oli kyllä mun pelastus. Ja sit just se, että on "jotain omaa" joka viikko. Olkoot se sit blogi tai lenkki tai elokuva. Mut jotain on oltava. Jään seuraamaan sunkin tietä, kiitos linkistä ❤️

Laura/iloa, eloa! -blogi
2/10 | 

Mulla toisen kanssa oli helpompaa, vaikka en hirveitä vaatinut itseltäni ekankaan kohdalla. Mutta tokan kanssa oli jo löytynyt enemmän puuhaa, mistä ite oon tykännyt kotiäitinä :)

Vierailija
3/10 | 

Sama tilanne edessä, myöskin vaadin itseltäni täydellisyyttä esikoisen kohdalla. Ja voi sitä väsymystä ja pettymystä kun ei asiat mennytkään niinkuin kuvittelin. Aiemmin viihdyin kotona, mutta lapsen tulon jälkeen asia on siltä osin muuttunut että elämään tarvitsee muutakin ohjelmaa kuin koti ja vauva... Todella toivon että toisen kohdalla osaan olla rennompi ja pitää paremmalla mielellä sitä kuuluisaa omaa aikaa.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Tää oli kuin suoraan mun suusta! Tajusin siis vasta ihan äskettäin, että pistinköhän alitajuntaisesti podcastinki pystyyn just silmällä pitäen tulevaa? Että on varmasti kaikenlaista omaa? 🤔

Vierailija
4/10 | 

Kun tuossa linkittämässäsi tekstissä kirjoitit, että uskot laadun korvaavan määrän, niin kävikö niin, kun palasit silloin töihin? Minulla on ensi kuussa töihinpaluu edessä. Odotan sitä innolla, ja uskon myös, että nautin silloin myös lapsen kanssa vietetystä ajasta enemmän ja pystyn silloin olemaan kunnolla läsnä lapselle, mutta mietin myös, onko tämä vain toiveajattelua. Tällä hetkellä, kun olen lapsen kanssa 24/7, huomaan monina päivinä yrittäväni vain selviytyä päivästä ja tekeväni vain sen minimin, mitä lapsi vaatii. Silloin olen vain iloinen, jos lapsi jaksaa leikkiä itsekseen. Olisi ihanaa olla paremmin läsnä lapselle, mutta tällä hetkellä lapsen kanssa jatkuva oleminen on sen verran pakkopullaa, että yritän tietyllä tapaa päästä mahdollisimman helpolla. Haluan uskoa, että asia muuttuu, kunhan saan olla osan päivästä taas ihan vain minä ja toisaalta myös aika lapsen kanssa on silloin arvokkaampaa, koska sitä on vähemmän.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Heippa! No ihan rehellisesti jos vastaan niin siinä kävi just niin ja musta tuntui tismalleen samalta ku susta kotona. Huomasin, että käytiin suihkussa jo tyyliin klo 17, että oli jotain tekemistä ja päivä alkoi olla ohi (vaikka ei siis ollu!). Kyllä töihin paluu oli mulle ja meille kaikille niin oikea ratkaisu ja semmonen pieni ikävä, mitä koin päivän aikana lasta kohtaan, oli todella tervetullutta ja tarpeellista. ❤️

Tuulevi
5/10 | 

Minä en viihtynyt esikoisen kohdalla kotona. Toisen, jota uskalsimme yrittää muutaman vuoden jälkeen, kohdalla tsemppasin etukäteen tosi paljon, että asiat olisivat toisin ja meillä olisi kivempaa ja sosiaalisempaa. Pikkuinen neitimme oli vielä kurjempi nukkuja, kuin isoveljensä ja niinpä raahustimme toki erilaisilla treffeillä ja muilla umpiväsyneinä. :( Asioita olisi toisellakin kierroksella voinut tehdä toisin, mutta päällimmäisenä on mielessä saatanallinen väsymys ja se, että apua ei herunut mistään, vaikka ihmiset ympärillä tilanteen näkivät. Ehkä olisi pitänyt vain pistää muksut jonnekin välillä hoitoon kyselemättä. Toisaalta emme ole halunneet väkisin heitä mihinkään tuputtaa, kun kiinnostusta ei ole ollut.

Onneksi vauva-ajat on meidän perheessä taputeltu!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi vitsi, toi on kyllä tosi ristiriitaista ku sit jotku saattaa näennäisesti sanoa että auttavat kyllä mutta ei kuitenkaan auta. Meillä on - luojan kiitos - tosi hyvä turvaverkosto, mutta raja sillä siltikin että paljonko kehtaa apua pyytää.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt alkaa meidän perheemme kotivanhemmuus tulla päätökseen myös perheen isän osalta. (Vitsi tuli pala kurkkuun, kun kirjoitin ton!) Oon edelleen hyvin kiitollinen, että meillä oli mahdollisuus tähän. Että mieheni työpaikka on koti-isyys-asian kanssa ajan hermolla ja että meidän talous pärjäsi pitkälti vain mun liksalla. Tuntuu oikeesti surulliselta ajatella, kuinka tuo isin ja tyttären tiimi joutuu nyt olla erossa päivisin. On niistä tullut aikamoinen paketti tässä viiden kuukauden aikana!

Kannustaakseni muita perheitä samaan, voisin listata kolme parasta asiaa isin jäämisessä kotiin lapsen kanssa.

1. Isin ja tyttären suhde

Kun olet jollekin ihmiselle niin ratkaisevan tärkeä, että hän ei kerta kaikkiaan pärjää ilman sinua, väkisinhän siinä rakastuu!

Meillä tämä suhde on aina ollut vahva, mutta koti-isyyden myötä siihen on tullut ihan uudenlaista syvyyttä. Uskallan väittää, että jokainen koti-isä ja koti-isän puoliso voi allekirjoittaa tämän huomion omasta perheestään! Kirjoitin aikojen alussa äidinrakkaudestani ja kuinka se ei liekehtinytkään heti kuin olympiasoihtu vaan vaati aikaa. Näin jälkeenpäin tiedän, että rakkaus minun kohdallani syttyi ja voimistui huolenpidon kautta. Kun olet jollekin ihmiselle niin ratkaisevan tärkeä, että hän ei kerta kaikkiaan pärjää ilman sinua, väkisinhän siinä rakastuu! Tämän isi on nyt päässyt kokemaan rutiininomaisestikin minun ollessa töissä ja tuo uskomaton tarpeellisuus varmasti lisää syvyyttä suhteeseen.

2. Äidin vastuun hölläytyminen

Tuo oli naurettavan iso ymmärryksen hetki minulle ja tuntui kuin olisin samalla sekunnilla tyhjännyt turhan painavaa vastuulaukkuani.

Aika monet äidit vähän tahattomasti ajautuvat tilanteeseen, jossa he hoitavat kaikki. He ottavat isomman roolin lapsen kasvatuksessa (toki imetys esimerkiksi sitä vaatiikin, mutta puhun nyt kaikesta muustakin) ja kantavat päävastuuta jokaisesta pienestäkin asiasta, joka liittyy lapseen. Minä en ole poikkeus. Vaikka meidän perheessä isi on aina osannut samat jutut kuin minäkin (okei, paitsi se imetyksen taas :D), mä oon silti kokenut olevani loppuvastuussa. Tämä on nyt muuttunut. Tajusin sen jo useampi kuukausi sitten maailman yksinkertaisimmasta tilanteesta: Olin menossa päiväunille samaan aikaan kuin vauva ja vasta sängyssä muistin, että itkuhälyttimen toinen pää on keskikerroksessa, kun isi on kellarissa eikä ehkä kuule hälytintä. Ajatus kai jäi siihen, koska heräsin noin tunnin kuluttua. Juoksin äkkiä hälyttimen luo vain todetakseni, että isi on jo hakenut sen mukaansa alas. Tuo oli naurettavan iso ymmärryksen hetki minulle ja tuntui kuin olisin samalla sekunnilla tyhjännyt turhan painavaa vastuulaukkuani. Tuon jälkeen olen mielestäni ollut yleisestikin rennompi.

3. Isi kelpaa vähintään yhtä hyvin lohduttajaksi

...tai oikeastaan tällä hetkellä paremmin! Tyttömme tipahti jokin aika sitten tuolilta ja alkoi kova itku. Minä juoksin salamana nappaamaan lapsen syliini lohduttaakseni, mutta hän vain haroi käsillään paikalle juoksutta isäänsä kohti.

Näitä kohtia oli alunperin viisi, mutta jo kolmella tuli näin pitkä tarina, niin loput saatte selvittää itse ;)

Lisää koti-isyysjuttuja voit lukea Tuomaksen Isäkuukaudet -blogista!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

On muuten suht hämmentävää, kun tällainen pukeutumisen kaava on muuttunut täysin toisinpäin äitiyden ja töissä käymisen myötä. Ennen pistin arkena päälle ihan mitä tahansa ryppyistä pieruverkkaria ja reikäistä mieheni kollaria, koska viikonloppuna kuitenkin piti ladata ykköset päälle. Jos/kun perjantaina ja/tai lauantaina lähti miehen tai kavereiden kanssa viettämään iltaa jonnekin, alkoi naaman tällääminen jo monta tuntia ennen. Nyt homma on kääntynyt niin, että viikolla laitan parempaa seppälää niskaan (töihin) ja viikonloppuisin oon ihan maailmanlopun rönttä-Liisan näköinen. Meikkaamiseen ei edelleenkään mene kuin sen viiden minuutin mutsimeikin verran, mutta hiukseni sentään harjaan. Onko ketään muu huomannut samaa muutosta pukeutumisessaan?

Vuonna 2015 tykkäsin tehdä pienellä kihartimella ittelleni tällasen afron. Siihen meni varmaan 2h, mutta mikäs siinä ku oli aikaa! Enää ei olis :D
Vuonna 2015 tykkäsin tehdä pienellä kihartimella ittelleni tällasen afron. Siihen meni varmaan 2h, mutta mikäs siinä ku oli aikaa! Enää ei olis :D

Nyt mun asusteeni on lapsi lantiolla tai jos oikein fancyksi alan, niin nappikorvakorut.

Ja mites noi asusteet? Ennen lasta mulla oli aina kello kädessä. Ihan tarkoituksella opettelin sen käytön joskus 25-vuotiaana ja sen jälkeen mulla oli useampi kello, joista valita päivittäinen asusteeni. Samoin pidin aina kaulakoruja – joko isoja ja näyttäviä tai pieniä ja siroja. Nyt mun asusteeni on lapsi lantiolla tai jos oikein fancyksi alan, niin nappikorvakorut. Niitä kun ei lapsi pysty niin helposti repimään! Kyydissä kulkeva lapsi saa aika äkkiä äitinsä kuristettua kaulakoruun tai huiviin ja sormusten alta löytyy helposti koko viikon ruokalista, joten olen jättänyt nuo elementit korulippaan perukoille.

Kesä 2016 ja lemppari hattu!
Kesä 2016 ja lemppari hattu!

Niin kuin äidit ei vois bilettää tai jos juhlivat, niin pitää olla teltta tai pilkkihaalarit päällä. Voi haloo Sarianna?!

En oikein tiedä, mitä ajattelin vasta synnyttäneenä heittäessäni kaikkia hienoja ”biletoppeja ja -mekkoja” mäkeen. Jotenkin kuvittelin, että en tule enää tarvitsemaan niitä, koska olen nyt äiti :D Niin kuin äidit ei vois bilettää tai jos juhlivat, niin pitää olla teltta tai pilkkihaalarit päällä. Voi haloo Sarianna?! Kun ensimmäisen kerran lähdin Kipsun syntymän jälkeen juhlimaan, tajusin, että eihän mulla oo mitään päälle laitettavaa. Hyvä, etten joutunut lainata omalta äidiltäni hienompia vaatteita. Mummankin vaatteet olisivat varmaan toimineet paremmin kuin omani.

Kommentit (3)

Annika79
1/3 | 

Lainasin just pari viikkoa sitten omalta äidiltäni vaatteet kun menin kaverin synttäreille. :D Oli mulla itellä mekko, mutta halusin mieluummin paidan ja housut. Housut oli kaikki äitiyshousuja, vaikka nuorimmainen on jo yli vuoden. =) Sain housut ihan omaksi.

Satu K.
2/3 | 

Mä oon ollu asusteiden käyttäjänä oikeestaan aina sellainen, että kotiin tullessa riisun korut ja kellot yms. heti pois. En vaan jotenkin osaa olla ne päällä kotona. :D Sen takia mun korujen käyttö ei oikeestaan oo muuttunu miksikään, samat korut eksyy joka päivä päälle (jos siis kotoa poistutaan). Tosin poitsun vauva-aikana en ranteissa halunnu pitää mitään, ku aattelin, et ne painaa inhottavasti vauvaa pyllyä pestessä. Ja pahimpaan repimisaikaan en käyttäny kaulakoruja.

Vaatteiden suhteen musta oli ihanaa äitiysloman jälkeen alkaa käyttää muitakin kuin imetyspaitoja ja legginsejä, koska oon aina tykänny vaatteista ja "pukeutumisesta" (en sano tähän muodista, koska en voi hyväksyä nyt jyllääviä ysäritrendejä :D).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oon huomannut meidän arjessamme uuden pienen haasteen: Mitä tehdä lapsen kanssa arki-iltaisin töiden jälkeen? Meillä taapero on joka ilta sängyssä ennen klo 20 ja itse oon kotona noin 16:30. Siihen jää siis noin kolme tuntia aikaa viettää yhdessä, mutta mitä tuona aikana tekisi? Mitä te muut työssäkäyvät vanhemmat teette?

Nyt talvella on helppo lykätä muksu pulkkaan ja tehdä sillä pieni lenkki, mutta kovin kauaa ei meidän Kipsu jaksa pulkassa istua. Viimeisin pulkkailu päättyi niin, että vyöstä huolimatta lapsi oli saanut spagettina pujahdettua valjaan ali ja lantioliikkeellä itsensä pois pulkasta. Ja mulla dorkalla meni pari metriä tajuta se ninjailu!

Ulkoiluhan on muutenkin aina hyvä vaihtoehto, mutta tähän vuodenaikaan klo 16:30 ulkona on jo pimeää kuin tontun takapuolessa. Meillä on pihassa leikkipaikka, mutta lunta on niin tuhottomasti, että lapsi humpsahtaa sekunnissa sen valkoisen lähmän peittoon.

Vaasan pääkirjastosta
Vaasan pääkirjastosta

Kirjasto on ollut aika kova sana, varsinkin kun tuo ihana tyttäremme rakastaa kirjoja ja lukemista. Tässä tosin päästään taas siihen aiheeseen, että pitäisi olla hiljaa (julkisella paikalla). Jo kaksi tekstiä suomalaisten kielteisestä suhtautumisesta äänekkäisiin lapsiin kirjoittaneena, voisin varmaan valita jonkin muunkin paikan pahoittaa mieleni kuin kirjaston? Siellä kun tapoihin kuuluu olla hiljaa. Vai pitäisikö itse kokeilla olla niin äänekäs, että kukaan ei huomaisi enää lapsen ilakointia?

Hoplopissa kun kaikki muksut nuolevat kilpaa samoja mattoja ja seiniä, niin eikö se yrjötaudin tarttuminen ole enemmän sääntö kuin poikkeus?

Hoploppiin meillä olisi jopa 10 kerran lahjakortti, mutta yhtäkään en ole käyttänyt oksutaudin pelossa. Siellä kun kaikki muksut nuolevat kilpaa samoja mattoja ja seiniä, niin eikö se yrjötaudin tarttuminen ole enemmän sääntö kuin poikkeus? Ja peseekö kaikki oikeasti kätensä ennen tuonne vanhempien painajaiseen astumista? Epäilen.

Jouluna me leivottiin pipareita. Se oli virhe. Annoin Kipinän maistaa piparkakkutaikinaa. Sekin oli virhe. Tuon pienen maistiaisen jälkeen kiihdyttiin nollasta sataan, jos ei taikinaa saanut lisää. Mukava ja rauhaisa leivontahetki muuttui raivopäiseksi kilpajuoksuksi pipareiden pellille iskemisen ja lapsen taikinan aiheuttaman vatsan räjähdyksen välillä. Ja koko yö meni hyssytellessä mahanpuruista kärsivää vauvaa… ja seuraavana päivänä tuli toisenlaista taikinaa triplamäärä vaippoihin.

Onneksi meillä asuu myös isovanhemmat lähellä ja voidaan kierrellä kirppareita. Näissäkin on ongelmansa. Ensimmäisenä mainitusta lasta ei saa lähtemään millään pois ja jälkimmäisestä hän haluaa häippästä jo viiden minuutin kuluttua.

Ehkä tätäkään aihetta ei tarvitse sitten miettiä, kun lapsi menee päiväkotiin. Sitten illat menevät tukka putkella juostessa, milloin missäkin ”hoitamassa asioita”. Kaupassa käyntikin on yksi ohjelmanumero, tällä hetkellähän se hoituu meillä koti-isin toimesta.

Mitä te muut työssäkäyvät teette lapsenne kanssa arki-iltoisin?

Kommentit (32)

Henna | Pölyä Pinnoilla
1/32 | 

Nyt ollaan tehty lumitöitä 😂

Me ollaan kotona noin klo 16.30. Syödään ja sitten joko lähdetään ulos tai on Pikku Kakkosen aika (ja vanhemmille kahvihetki). Joskus mennään pyörähtää ulkona vasta Pikku Kakkosen jälkeen.

Perjantaisin on kauppareissu.

Joskus ollaan ihan vaan sisällä, vapaata leikkiä ja touhua. Kyläillä ei jakseta tai oikein mitään muutakaan erikoista.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No joo, noi lumityöt on kyllä aika suosittu aktiviteetti vissiin juuri nyt ;) Ihana, kun niin moni on sanonut ettei tee "mitään erikoista". Ehkä vähä tuntuu, että otan stressiä siitä, että joka päivä tapahtuis jotain uutta ja ihmeellistä lapsen kanssa :D

Henna | Pölyä Pinnoilla

Ei meillä lapsetkaan jaksa :) Päiväkodissa 9 tuntia päivässä on heille riittävästi. Parasta on hoitopäivien jälkeen, jos saa vaan olla kotona, joko sisällä tai omalla pihalla :)

Jaksavat kyllä hyvin kauppareissut sekä mahdolliset muut extrajutut, mutta suurin osa arki-illoista pyritään rauhoittamaan.

Oon myös sitä mieltä, että jos lapsen totuttaa siihen, että aina tapahtuu kaikkea ihmeellistä ja mennään sinne ja tonne, hän myös oppii siihen sekä alkaa vaatimaan, että aina on tapahduttava jotain. Tämmöstä oon saanut seurata omien tuttujen suhteen.

Jjennim
2/32 | 

Lumitöitä, kävely/pulkka leikkejä, ruuanlaitto yhdessä on tän hetken hitti. 😊 Sit siivotaan yhdessä. 😊 Kaupassa käydään. Sekä sukuloidaan välillä. 😊 Päivät menee niin nopeasti että välillä vaan ollaan ja hassutellaan.

Nipsu/perheunelmia
3/32 | 

No meillä tää asia tulee syksyllä vasta eteen, mutta mitä ystävääni olen seurannut, niin hän on ollut samojen ajatusten äärellä kuin sinä, mutta tullut siihen tulokseen, et päiväkodissa on kuitenkin riehuttu ja ulkoiltu, voi kotona vaan välillä olla, tai joskus ulkoilla jos huvittaa. Oman fiiliksen mukaan. :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Totta! Meillä ei vielä olla päiväkodissa, mutta sekin alkaa jo vajaa kuukauden päästä. Eli siihen asti varmaan voi hyvällä omallatunnolla vaan halailla ja hengailla iltaisin! <3

Vierailija
4/32 | 

Meillä lapset leikkii keskenään, pelataan jotain, katsotaan pikku kakkosta, luetaan. Ei siinä paljoa ehdi kun ollaan noin klo 17 kotona ja klo 20 alan hoputella lapsia nukkumaan. 

Vierailija
5/32 | 

Meillä lapset 5v. Tyttö ja 3 v. Poika ovat tammikuun alusta olleet 5 pv. viikossa hoidossa ja sen myötä olen huomannut, että kotona leikkiminen on se mitä he vain jaksavat tehdä päiväkodin jälkeen. Vaikka itse ajattelin, että hiihtoa, luistelua ja pulkkailua olisi kiva harrastaa. Mutta kun eivät jaksa niin ei sitten. 🙂

Vierailija
6/32 | 

Ikinä ei ole tullut hoplopista oksu tautia😂 luulin että olen itse pöpö kammoinen🙈 lautapelejä, pyykin laittoa ja seuraavan aamun valmisteluja.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

hahah, tää ajatus on tartutettu muhun! :D Ollaan mekin oltu hoplopissa eikä sieltä ole onneksi mitään mukaan tarttunut, mutta tuntuu, että ympärillä olevat nappaa sieltä kaiken :D

Vierailija
7/32 | 

Olen kotona ja leikin. Ei joka päivä tartte ohjelmaa. Lapsi arvostaa kiireetöntä yhdessäoloa.

AnneHanne
8/32 | 

Parina päivänä viikossa on lapsilla tai lapsella harrastus. Ne tuntuvat kiireisiltä päiviltä, joten vapaa-iltoina ollaan vaan. Lapsetkin on mieluummin sisällä niinä iltoina. P. S. Hoplopissa sun muissa puistoissa ollaan juostu, eikä eskarilainen ole elämässään vielä yhtään vatsatautia sairastanut.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ei mekään olla sieltä onneksi mitään saatu! Nyt (ainakin) täällä Vaasassa jyllää noro, niin ehkä senkin takia vähän ekstravarovaisuutta yrittänyt :D

Vierailija
9/32 | 

Lapsi päiväkodissa ja molemmat vanhemmat töissä. Yleensä ei tehdä sen kummempia: leikitään, luetaan kirjoja, puuhastellaan yhdessä kotitöitä, syödään ja joskus ulkoillaan. Siinä se muutama tunti hujahtaa :)

Katsumaria
10/32 | 

Me ollaan töistä ja päiväkodista 2,5 vuotiaan kanssa kotona kolmen aikoihin. Useimmiten lähdetään samantien n. tunniksi pienelle kävelylle/puistoilemaan koiran kanssa. Niin pääsee helpommalla kun on jo lapsi valmiiksi puettuna. Ulkoa tultua ehditään vielä leikkiä, muovailla ym. muuta yhdessä touhailua. Välillä siivotaan ym. kotiaskareita, joissa muksu tykkää auttaa äitiä. Viideltä syödään, jonka jälkeen katsellaan pikku kakkonen. Siinä kohtaa meilläkin on se aikuisten kahvihetki ja hetken hengähdystauko. Pikku kakkosen jälkeen vielä pieni kävelylenkki rattailla ja koiran ulkoilutus.
Meillä lapsi herätetään jo puoli kuusi aamulla niin nukkumaan menee jo 19.30.

ArkiYH
11/32 | 

Tullaan taapertajan kanssa kotiin noin klo 17 (lähtö ollut jo 6:15..) käytämme koiran ulkona, vähän leikitään siinä. Syödään ja katotaan pikkukakkosta. Sen jälkeen lapsi ja koira saa roikkua kintussa kun yritän saada seuraavan päivän ruuat ja siivot ja kuteet järjestykseen välttävästi edes ja klo 19 lapsi on jo sängyssä. Ite hengitän omaa aikaa noin 30min, käytän koiran vielä pissalla takapihalla ja meen sit iteki jo nukkumaan et saa taas aamulla klo 4:10 herää 🙉 kyl mä vaan sanon että oon arkussa jos täs tarvis jotain harrastusshowta vielä.vetää tai muuta.
Joskus harvoin isovanhemmat pyörähtää arki-iltana joka on kuin luxusloma. :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

"Ite hengitän omaa aikaa noin 30min" :D reps :D herraisä 4.10!? no joo, kyllä tohon yhtälöön jos heittää vielä hoplopin nii alkaa varmaan kuppi olee aika täynnä :D

JendeJ
12/32 | 

Silloin kun on päiväkodissa, ollaan puuhattu kotona/pihassa rauhallisesti, ja joskus (kerran viikossa) kyläilyä tms. Hoploppi hirvitti itseänikin, mutta ollaan käyty esikoisen kanssa noin 15 krt 1-vuotiaasta alkaen, eikä olla ikinä saatu mitään tautia 😊

Maria88
13/32 | 

Teen 6 tuntisia työpäiviä ja pääsen kahdelta töistä. Sen jälkeen esimerkiksi ulkoilemme; teemme lumitöitä, rakennamme lumiukkoja ja -lyhtyjä. Päivittäin teemme myös lenkin niin, että lapsi rattaissa ja äitikin pääsee liikkumaan.
Sisällä esimerkiksi rakentelemme legoja ja kokoamme palapelejä, luemme kirjoja, teemme ruokaa yhdessä ja syömme, käymme kylvyssä. Yhdessä myös laitamme esimerkiksi pyykkiä kuivumaan ja imuroimme tarvittaessa tai tyhjennämme astianpesukonetta. Lapsi on 2,5-vuotias.

Satu K.
14/32 | 

Meillä yleensä ollaan päikystä kotiutumisen jälkeen ollaan vaan kotosalla, halitaan, leikitään tuttuja leikkejä ja katotaan pikku kakkosta (että äiti saa siivottua ruokailun jäljet 😂). Mulla ei itsellä arkena riittäisi energia enää mihinkään sen suurempaan toimintaan, mutta sit viikonloppuisin yritetään järkätä jotain spesiaalimpaa. 😊

Kaisa
15/32 | 

Lapsi 2 v, tullaan kotiin päivästä riippuen 15-17 välillä. Käydään kaupassa, imuroidaan, pestään pyykkiä, laitetaan ruokaa yhdessä, leikitään, luetaan kirjoja. Niinä päivinä kun päästään jo aiemmin kotiin käydään kirjastossa tai pyöritään takapihalla, harvemmin jaksaa edes lähipuistoon lähteä. Sellaista rentoa yhdessäoloa, kaikilla pitkä päivä takana. Ruoka on aina 17.30 ja Buu-klubben klo 18, sen jälkeen 18.30 iltapesulle, pari kirjaa ja nukkumaan klo 19. Rumba alkaa alusta taas aamulla klo 5 :D viikonloppuisin tehdään sit jotain "erikoista", käydään uimassa, pulkkamäessä, kahvilassa, isovanhemmilla yms. Ei arkena jaksa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018