Kirjoitukset avainsanalla vauvan unet

Mä oon aloittanut tän tekstin jo joku kahdeksan kertaa, mutta aina se muuttuu niin tulikivenkatkuiseksi paasaamiseksi, että poistan koko roskan. Kokeilen nyt uudelleen ja yritän pitää kiivaat ajatukseni aiheesta rauhallisina ja ymmärrettävinä.

Facebookissa uutisfeedistä tuli vastaan Vauvan artikkeli, jossa 1,5-vuotiaan Eevertin äiti Hilla kertoo heidän nukkumajärjestelyistään. Kuinka moni ajattelee nyt, että ymmärtää tämän tekstin aloitukseni paremmin? 😉 Heidän nelihenkisessä perheessään kaksi lasta nukkuvat molemmat omassa huoneessaan ja näin koko perhe saa paremmin nukuttua. Kuulostaapa tosi tutulta, ajattelin. Varsinkin seuraavan lauseen jälkeen: Välillä Eevert heräilee öisin, mutta siihen vanhemmilla on keinonsa: he sulkevat pojan huoneen oven. Hilla tietää kokemuksesta, että Eevert ei rauhoitu paijailemalla. – Päinvastoin hän ärtyy ja jää pyörimään niin pitkäksi aikaa, kun vanhempi jaksaa istua sängyn laidalla, Hilla sanoo. Ihan niin kuin meillä! Vastahan kirjoitin, kuinka vähän väliä saan aivopierun, jonka takia haluan yrittää nukkua yön Kipinä vierelläni, vaikka tiedän idean olevan tuhoon tuomittu… Tällä tavalla kukaan ei nuku.

Omassa huoneessa nukkuvat lapset nähtiin (kärjistetysti!) kieroon kasvavina rikollisina ja heidän vanhempansa itsekkäinä ja laiskoina paholaisina.

Kuva: Niki Strbian
Kuva: Niki Strbian

Itse juttu ei saanut tunteitani kuohumaan – oikeastaan päinvastoin! Kuinka ihanaa lukea niin samaistuttava teksti? Kuppini alkoi läikkyä yli, kun luin artikkelin fb-kommentteja. Omassa huoneessa nukkuvat lapset nähtiin (kärjistetysti!) kieroon kasvavina rikollisina ja heidän vanhempansa itsekkäinä ja laiskoina paholaisina: "Eikö nämä vanhemmat syötä lastaan lainkaan öisin? Lapselle paras paikka nukkua on vanhemman vieressä."

Jos kaikki taaperot osaisivat puhua, he varmasti kertoisivat missä haluavat nukkua. Mutta he (ainakaan kaikki) eivät vielä osaa. Siihen asti meidän vanhempien on osattava lukea lapsiamme ja heidän luonteita yksilöinä

Voi että, miten se on niin hankalaa ymmärtää, että jokainen lapsi on erilainen? Kyllä minä imetin lastani 1v1kk ikään saakka ja jokainen kerta nousin sängystä, kävelin hänen huoneeseensa ja imetin tuolilla. Eli ei – en lopettanut lapseni ruokkimista samalla, kun hän siirtyi omaan huoneeseensa. Jos kaikki taaperot osaisivat puhua, he varmasti kertoisivat missä haluavat nukkua. Mutta he (ainakaan kaikki) eivät vielä osaa. Siihen asti meidän vanhempien on osattava lukea lapsiamme ja heidän luonteita yksilöinä. Meidän tilanteessamme omassa huoneessa nukkuminen on kaikille paras ratkaisu. Illalla vien Kipinän omaan huoneeseen sänkyynsä, annan tutin, unilelut, pusuttelen ja toivotan hyvät yöt. Viimeksi eilen jäin vielä paijailemaan tuota syötävän söpöä naamaa unien toivotusten jälkeen ja Kipsu tönäisi käteni pois ja käänsi selkänsä minulle: ”Mene jo!”.

Oon miettinyt paljon, että johtuuko nuo yksinnukutut selkeästi paremmat yöunet siitä, että jo keskolassa Kipinä nukkui yksin omassa kaapissaan? Joskus 2-3 kuukauden iässä yritimme perhepetinukkumista, joka oli ihan fiasko. Vauva nukkui lähes koko päivän, koska oli saanut niin huonot yöunet. Minulla kertyi nukuttuja tunteja yössä ehkä noin kolme, koska heräsin jokaiseen ähinään ja mies oli ihan puolivaloilla töissä. Omassa huoneessa nukkumisen aloitettuaan imetyskerrat vähenivät kahteen kertaa nyössä ja 8,5 kuukauden iästä Kipinä on nukkunut 12 tunnin yöunet putkeen. Näin _meillä_.

Miksi ihmeessä toisten järjestelyt edes kiinnostavat muita? Jokainen nukkukoot sillä järjestelyllä, mikä kellekin sopii. Kunhan vaan nukkuu!

Tässä on kuitenkaan turha kiillotella liiakseen omassa huoneessa lasta nukuttavien kruunua. Tuon julkaisun fb-kommenttien joukossa oli useampi myös niitä, jotka haukkuivat perhepetiläisiä. Kuinka heistä tulee sitten taas yksinnukkujien vastakohtia: lällyjä nössyköitä, jotka nukkuvat vielä aikuisenakin äidin vieressä. Höpöhöpö! En ymmärrä sitäkään, miksi jonkun pitäisi puolustella sitä, että haluaa nukkua lapsensa lähellä? Kuten sanottua: Perheet, vanhemmat ja lapset ovat erilaisia. Miksi ihmeessä toisten järjestelyt edes kiinnostavat muita? Jokainen nukkukoot sillä järjestelyllä, mikä kellekin sopii. Kunhan vaan nukkuu! Juuri tällaisten keskustelujen pohjalta itsekin hakkasin pidempään päätäni seinään yrittäen saada meidätkin nukkumaan kaikki yhdessä, vaikka totuus oli että lapseni on tullut äitiinsä: Hän nauttii nukkua omassa rauhassa. 

Kuva: Niki Strbian
Kuva: Niki Strbian

Täältä voit lukea artikkelin perhepedissä nukkuvista Hillasta, Veetistä, Leena-Riitasta ja Kimmosta vaikkakin tuollakin vilahtaa inhokkiyleistyslauseeni: – Nukkuvan ihmisen paikka on toisen nukkuvan ihmisen vieressä, Leena-Riitta tiivistää. Ite kyllä nukkuisin mielelläni yksin omassa rauhassa, mutta huoneet loppuu kesken ;)

psst! Meidän unta voit seurata myös instagramissa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (12)

Milina
1/12 | 

Meillä minä nukun lasten 1,5 ja 4v kanssa yhdessä makuuhuoneessa ja mies toisessa. Tämä johtuu siitä, että olen todella herkkä miehen kuorsaukselle. En saa nukuttua kuorsauksessa vaikka olisi millaiset tulpat korvissa. Lasten pienet tuhinat ei haittaa tulppien läpi, mutta herään tarvittaessa silti. Jos huonemäärä sallisi, nukkuisin ihan yksin kun lapset on isompia.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Mäkään en kestä kuorsausta yhtään mutta en näköjään lapsen ähinääkään - tuo tuli viikonloppuna kyläillessä testattua (taas)! 🙈

Jasunen
Liittynyt25.7.2017
2/12 | 

Mä nukkuisin kanssa mielellään ihan yksin. :P Rämäpää esikoinen, joka ei hellyyttä ole kaivannut, nukkuisi mielellään vain vieressä. Herkkä ja läheisyyden kaipuinen kuopus nukkuu jo nyt vuoden iässä parhaiten omassa sängyssä. Perhepedissä nukuttiin tovi ja se oli ihan kamalaa. En ehkä olisi ollut vauvavuonna niin ihmisraunio, jos olisin tajunnut aiemmin antaa vauvalle oman tilan yöllä. Häntä saa yöllä rauhoitella vaikka 2h,mutta jos hän saa ihan hetken pyöriä ja raivota yksin, niin hän nukahtaa salamana. Niin outoja juttuja nämä! Ja sitten pitäisi muka mennä niin, miten muut tekee!

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

jjennim
3/12 | 

Meillä taapero pitää viereen nukuttaa ja sitten hänet siirretään omaan sänkyyn. Liian monta kertaa on käynyt niin jos taapero on jäänyt meidän väliin nukkumaan, niin joudun itse siirtymään taaperon sänkyyn. :D tästä sitten taas koituu kuolema kun lihakset kipeät ja jumissa (en sentään pinnikseen mene) :D Meidän taapero potkiin, kierii, repii, hakkaa ja minä herään heti jos joku liikahtaa. Mies jo oppi nukkumaan paikoillaan mutta taaperoa en voi pyytää nukkumaan paikoillaan. Minusta on huvittavaa lukea näitä kommentteja että mikä on olisi muka oikea tapa. Kun ei ole oikeaa eikä väärää. :D Mutta huvittaa ihmisten äkkipikainen päteäminen :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

no sama! ihan turhaan oikeesti ottaa edes kierroksia, kun eihän ne kommentoijat tiedä meitä ja tilanteita ja kokemuksia, joiden takia ollaan päädytty nukkumaan näin. Mutta ärsyttää silti :D hahah ens kerralla meet pinnasänkyyn :D

Maybe someday...
4/12 | 

Meillä pian 3v ja 10kk lapset nukkuvat omassa huoneessa. Korjaan menevät nukkumaan... Mutta aina jossain vaiheessa yötä sängyssämme on 4 ihmistä ja yksi koira... :D olen tässä koittanut psyykata itseäni siihen että pian kaikki opettelevat nukkumaan koko yön omassa sängyssä. Nyt kuitenkin nukkuminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kun toisessa huoneessa ravaaminen läpi yön.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Haha ymmärrän hyvin! Ja voihan se olla että meidänkin tyttö tulee väliin kun vaihdetaan Juniorisänky hälle... Toivossa on hyvä elää 😉

Satu K.
5/12 | 

Juu, meillä tuli kauhistunutta ”nyt jo?!?!” -kommenttia siinä vaiheessa, kun siirrettiin poitsu kaksiviikkoisena omaan huoneeseensa. Kylmä totuus vaan oli se, että poika örisi ja puhisi niin paljon unissaan, että mä valvoin vieressä kytäten onko hän jo hereillä vai eikö oo. 😅 Vaikka olisin halunnut nukkua samassa huoneessa, niin oma unen tarve meni tämän toiveen edelle. Ja ihan niin kuin vauvan oma huone merkitsisi yösyöttöjen lopettamista, kyllä meillä poika ilmoitti aina 11 kuukauden ikään asti, kun maitoa yöllä kaipasi. 😄
Nykyään on ihanaa, kun poitsu välillä aamuisin n. kuuden aikaan ”vaatii”, että pääsee meidän väliin nukkumaan vielä pariksi tunniksi. Silloin mäkin saan nauttia siitä oman lapsen vieressä nukkumisesta. ❤️

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo ihan niinku lapsi ei osais vaatia sitä ruokaa 😂 samalla lailla hän sitä vaatii omasta huoneestaan ku vieressä nukkuva! Jaa vai että teit sen äidiltä kielletyn asian että ajattelit ITSEÄSI 😂 hyvä sinä!😉❤️

Vierailija00000
6/12 | 

Meilläkin lapset nukkunu 4kk ikäsestä omassa huoneessa, sitä ennenkin omassa pinnasängyssä meidän huoneessa. Nykyisin 1v7kk kaksoset laitetaan omaan huoneeseen nukkumaan ja illalla ku itse meen nukkumaan avaan heidän huoneen oven ja toinen kömpii yöllä mun viereen ja toinen käy ilmoittamassa yöllä olevansa hereillä ja hänet viedään takaisin omaan sänkyyn koska ei halua tulla meidän viereen vaan nukkua omassa sängyssään..

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi eikä 😂 ihana toi "käy ilmoittamassa olevansa hereillä" 😂😂 tätä mä odotan että meidänki taapero osais tulla väliin ❤️ tosin voi olla että hänki vaan ilmoittaisi että on hereillä 😂

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Miten teillä nukutaan?", "Miten teidän yöt?", "Saako teidän taloudessa kukaan unta öisin?".

Raskaanaollessani työkaverini vitsailivat, että vauva- ja/tai lapsiperheessä kaikki alkaa pyöriä unten ympärillä ja aiemmin mainitut kysymykset ovat ensimmäinen, mitä kysytään. En tuolloin ymmärtänyt, mistä on kyse, mutta jo ensimmäisten viikkojen aikana ymmärsin pointin!

Netti on täynnä eri vinkkejä saada vauva nukkumaan. Ja miksi ei olisi, koska uni ja nukkuminen tosiaan pyörittää koko lapsiperheen elämää? Jos nukutaan huonosti yö, niin koko seuraava päivä on kalavelkojen maksua ja jos päikkärit menee pelleilyksi, niin se vaikuttaa yöuniin. Kikkoja on kapaloinnista unilauluihin ja rutiineista unirätteihin.

Mistä tietää mikä saa oman vauvan nukkumaan? Miten me saimme kasvatettua vauvastamme hyvän nukkujan?

En tiedä. Ei oikeastaan mitään. Hän vain on hyvä nukkuja. 

Voisin paukutella henkseleitä ja kertoa, kuinka helposti iltamme ja yömme ovat koko reilu vuoden 99%:sti meidän ansiostamme menneet, mutta se olisi vale. Ei me mitään sen kummempaa olla tehty. Meidän vauva on vain hyvä nukkuja. 

Mun mielestä on hienoa, että ihmiset kertoo kikkakolmosia äitikavereilleen. Oon myös huomannut, että niiden vinkkivitosten kanssa pitää olla yhtä varovainen kuin kysymyksen "Onkos teille tulossa lapsia?". Se ei välttämättä ole OK edes sen hyvän ystävän kanssa. Äitikaverin nukuttua edellisenä yönä kaksi tuntia, en ehkä usko, että "Kokeile antaa velliä, se toimi meillä"-lause oikeasti lohduttaa?

Siksi tunnustankin julkisesti, että minä en osaa "kasvattaa" hyvää nukkujaa, minulle vain sellainen suotiin. Tai sitten sairaala kasvatti hyvän nukkujani ensimmäisten siellä vietettyjen elinviikkojen aikana. Tai sitten luontoäiti näki unimääräni ennen lasta ja päätti säälistä, että tämän torvelon huonouninen vauva ajaisi kyllä hulluuden partaalle.

Jo valmiiksi väsynyt äiti vain haluaa saada lapsensa äkkiä unille, jotta pääsee itsekin lepuuttamaan väsynyttä mieltään.

Uskon kyllä, että vanhemmat voivat joillain omilla toimillaan tukea lapsen nukkumistaitoja(?) oikeaan suuntaan, mutta 90%:ia on vauvan luonteesta, tempperamentista, geeneistä ja vuorovesistä kiinni (pl. unikoulut). Meillä käytiin viiden kuukauden iästä eteenpäin jonkin sortin valtataistelua syliin ja tissille nukahtamisesta, mutta jos vauva ei nukahda muualle, niin mitä vanhempien pitäisi tehdä? Jo valmiiksi väsynyt äiti vain haluaa saada lapsensa äkkiä unille, jotta pääsee itsekin lepuuttamaan väsynyttä mieltään.

Joten sinä äiti, joka olet nukkunut jo pelottavan vähän, koska lapsesi on "huono nukkuja" älä huoli – vika ei ole sinussa. Olet varmasti tehnyt kaiken voitavasi sillä energialla, mitä sinulla on. Vauvan unenlahjat eivät kerro mitään äidinlahjoista – ei niiden huonommuudesta eikä paremmuudesta. Kerro rohkeasti esimerkiksi neuvolassa, jos tarvitset apua levätäksesi. Se ei tee sinusta tippaakaan huonompaa äitiä – päinvastoin! Muutaman tunnin unien jälkeen... en tiedä miten tämän lauseen lopettaisi, koska pahimmassa univajeessa olleet ystäväni sanoivat nukuttuaan, että tuli vain enemmän väsy.

Joten toivonkin vaan sitä kuuluisaa tsemppiä kaikille 💜 Kuulemma teininä viimeistään lapsi nukkuu!

 

Psst! Seuraatko jo uneliasta perhettämme instagramissa?

Kommentit (2)

Satu K.
1/2 | 

Mulla on näistä nukkumisasioista aika samanlaiset mietteet. Uskon, että vanhemmat voivat toimillaan tukea vauvan nukahtamista ja nukkumista, mutta kuten kirjoitit, suurin vaikutin on vauvan temperamentti ym.
Meidän poitsu on semmoinen mukiinmenevä nukkuja nyt kohta 8 kuukauden iässä. Nukahtaa suht helposti, kunhan itse on huoneessa jonkin aikaa hänen kanssaan ja yleensä yössä herätään vain kerran syömään, joskus kaksi. Päikkäreitä nukutaan kahdet tai kolmet, lähes aina vaunuissa ulkona. (Ja nyt kun asian kirjoitti tekstin muotoon, tulikin sellainen fiilis, että itseasiassahan meidän veijari kuulostaakin aika hyvältä nukkujalta 😄)
Mutta takana on myös vaiheita jolloin ei nukuttu päikkäreitä juuri ollenkaan ja heräiltiin öisin tunnin välein. Silloin oli oma jaksaminen koetuksella. 😵 Ja kun fakta on, että ties mitä vaiheita vielä on tulossa, niin nyt olen tyytyväinen tähän tilanteeseen ja nautin siitä. 🙂 ja mäki oon kuullu, että teini-ikäisenä ne viimeistään nukkuu. 😂

Vierailija
2/2 | 

Itse uskon että nukkumista ei liion voi opettaa ainakaan ihan pienelle vauvalle. Yö syötön pois jättäminen on ollut se kaikista helpottavin teko, ainakin meillä. Meille on osunut kaksi aivan erilaista vauvaa, toinen on ollut todella huono uninen ja toinen nukkunut hyvin syntymästään asti (lukuun ottamatta hampaiden tekoa).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Joskus mun vauva on vähän ärsyttävä.

Saako noin sanoa? Taisin sanoa jo.

Alla esimerkkejä:

Miks kaiken pitää tapahtua aina heti? Mä vannon, että yleisin yksittäinen sana, jota hoen nykyään on "odota". Ja vielä tyylillä O-DO-TA.

Miks aamuisin pitää repiä mun hiuksia? Eikö riitä, että raskauden jälkeen multa tippui 90%:ia mun fledasta. Onneks muutettiin, koska todennäköisesti mun tippunut tukka tukki edellisen kämpän viemärin.

Miks pitää heräillä, pyöriä ja/tai häsätä koko yö nykyään? Jokainen yö herään useammin kääntämään vauvan takaisin selälleen kuin edellisenä. 

Siinä muutama syy.

Tai sitten nämä voi lukea myös näin:

Miks kaiken pitää tapahtua aina heti? --> Kaikki mun läheiset tietää, kuinka paljon minä vihaan odottamista. Se on yksi ärsyttävimmistä piirteistä, mitä on! Mun mielestä kaiken pitää aina tapahtua heti - miksi ei siis myös mun tyttären mielestä?

Miks aamuisin pitää repiä mun hiuksia? --> Kokeilepa itse maata tunti sängyssä tekemättä _mitään_, kun ei nukuta. Kattoako pitäisi vaan katsella? Mun pitäis olla ylpeä Kipsun mielikuvituksesta. Siitä, että hän keksii itselleen tekemistä, kun minä en jaksa vielä nousta.

Miks pitää heräillä, pyöriä ja/tai häsätä koko yö nykyään? --> 50%:ia vauvani geeneistä tulee hänen isältään, joka on  sytyttänyt koko kotiimme valot keskellä yötä, metsästänyt milloin mitäkin mielikuvituseläimiä, paketoinut minua lakanoihin ja lista jatkuu. Kaikki nämä unissaan. Onko siis todella ihme, että vauvakin on eläväinen nukkuessaan? 

Saanko sanoa itseäni ärsyttäväksi? Saan.

Kommentit (10)

Satu K.
2/10 | 

Haha, kyllä mun vauva ainakin on ajoittain ärsyttävä. ;) Varsinkin nyt, kun hän on heittäytynyt huonoksi nukkujaksi. Yöunet on rikkonaisia (joskus heräillään tunnin välein, eikä tietenkään suostu nukahtamaan ilman tissiä) ja päiväunet on kestoltaan 20-45 min. 

Mutta vaihe, vaihe, vaihe...toivottavasti. :D

Ja jottei kukaan lukija pahoita mieltään, on tämä kommentti huumorimielellä kirjoitettu. Kyllähän minä tiedän, ettei vauva kiusallaan huonosti nuku. :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Hahah se on kyllä todella ärsyttävää 😂 mutta niinku iteki sanoit niin ei raukka tahallaan oo ärsyttävä. Meillä on opittu kierimään niin jatkuvasti ollaan jossain jumissa 😂

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hei mikä siinä on, että miehet ei osaa äideille - oi niin tuttua - HC hiipimistä? Jos äideillä olis joku supersankarinimi, se olisi todennäköisesti Hiipijätär. T:llä on aivan järkyttävä paasaus päällänsä aina, vaikka Kipsu nukkuu. Tiedän, että se ei oo tarkoituksellista, joten en voi enää kun nauraa!

Jos äideillä olis joku supersankarinimi, se olisi todennäköisesti Hiipijätär.

Aamuisin, kun nukuttiin vielä samassa huoneessa kaikki, oli kuin T olisi traktorilla ajanut vaatekaapilleen. Tuntui, että jokaikinen tavara ja vaate tippui matkalla ja minä yritin peittää vauvan korvia käsilläni ja tyynyllä, ettei hän heräisi. Perseelleenhän nuo yritykset suurimmaksi osaksi meni ja koko perhe heräsi samaan aikaan, kun isi. 

"ole kiltti isi äläkä herätä mua"
"ole kiltti isi äläkä herätä mua"

Voi elämä, miten tuossa huoneiden välissä voikaan olla noin paljon elementtejä, joilla saada meteliä!?

Nykyään, kun Kipsua ei tarvitse enää öisin syöttää, pyydän silloin tällöin T:tä laittamaan vauvalle tutin suuhun. Joka kerta kadun pyyntöäni, kun kuuntelen mieheni matkaa Kipsun huoneeseen. Ovet paukkuu, portaiden kaiteet natisee, seinät kolisee. Voi elämä, miten tuossa huoneiden välissä voikaan olla noin paljon elementtejä, joilla saada meteliä!? Kuulostaa siltä, kuin joku tiputtelisi alakertaan keilapalloja ja soittaisi samalla rumpuja. Näkykin on sama, kun grillijonosta kotiinpäin 04:n jälkeen tallustavalla hippakansalla.

Perheenisän loppuvastusmatka
Perheenisän loppuvastusmatka

Kiltisti T aina hoitaa homman, mutta jatkossa hoidan tutittamisen kyllä itse. Jos ei vauva ollut ennen loppuvastusmatkaa hereillä, niin sen jälkeen kyllä on varmasti!

Enkä uskalla enää ottaa riskiä, että joku aamu vauvalla on tutin sijaan lampun jalka suussaan.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 | 

Hirmuisen tömistelyn lisäksi meidän isi-ihminen ei sitten millään osaa olla juttelematta vauvalle yöllisillä tuttireissuilla. Ja siitähän se typy vasta innostuu, kun iskä tuli jutusteleen ja sitten voikin herätä ihan kokonaan! Itse muistan ulkoa mitkä lattialaudat narisee, niin pääsen tutinlaittoon ihan ninjana lasta herättämättä.

Satu K.
2/12 | 

Hahaha, niin tutun kuuloista! :D Meillä mies onnistuu usein potkaisemaan juuri sitä kovaäänisintä helistinlelua kantaessaan nukkuvaa vauvaa sänkyyn. Vaikka joka kerta olisin voinut vannoa jättäneeni sen lelun turvallisesti leikkimaton päälle, niin jostain se aina pomppaa miehen kulkureitille. :'D Onneksi tosin meillä vauva ei ainakaan vielä kovin helposti herää koviin ääniin.

Vierailija
3/12 | 

Siis ihan oikeasti? Naurettavaa! Ei kannata totuttaa vauvaa siihen että nukkuessa olisi kuin säkissä, mistään ei kuulu mitään ääniä. Siitähän tulee vain kierret josta ette pääse ikinä eroon ja joudutte olla ihan hiljaa aina kun lapsi nukkuu! 😏 Meillä voi vaikka imuroida vauvan nukkuessa, ja vähintään nyt rupatella pitäisikin pystyä.

Vierailija

Tässä on just taas tämä oletus, että kaikki vauvat voi totuttaa nukkumaan äänten keskellä. Ei voi. Kyllä meidänkin vauva ihan pienenä nukkui aivan keskellä hälinää ilman mitään ongelmia, mutta sitten enää ei vaan nukkunut. Joten jos halusi, että vauva nukkuu, mikä on varmasti aika korkealla kaikkien vanhempien tavoitelistalla, silloin hänelle piti suoda rauhallinen ympäristö. Kyllä meilläkin voi alakerrassa elää ihan normaalisti, kun lapsi nukkuu ylhäällä, mutta ei siihen samaan huoneeseen voi mennä metelöimään. Enkä kyllä pidä tätä minään ongelmana, ei minunkaan viereen tarvitse tulla kolisemaan, kun nukun.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Meilläkin onneksi mahdollisuus pistää vauva eri kerrokseen unille, niin voi elää ihan normaalisti vauvan nukkuessakin :) ja vauvojen uni on kyllä kuin ydinfysiikkaa ja kaikki niin yksilöllisiä! Mä myöskin tykkään nukkua rauhassa ja ärsyttää jos ja kun herään mieheni kolisteluun :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Harvemmin öisin meillä imuroidaan :) Päivisin kyllä pidän aina ihan normaaleja elämisen ääniä ja vauva nukkuu silti. Mutta öisin, kun vauvoilla on välillä aina kevyemmän unen vaihetta, niin toivoisin että kaikki olisivat aika hissukseen :D 

Vierailija
4/12 | 

Mun miehellä on lempinimi meidän tyttövauvalle ja kun pyydän yöllä häntä tuomaan vellipullon, hän saattaa alkaa hokemaan tuota lempinimeä rauhoittaakseen ja lohduttaakseen tyttöä, vaikka tiedän että vauva on vielä täysin unissaan ja jatkaa rauhassa uniaan kunhan saa pullon suuhunsa. Siinäpä se tyttö sitten herää, kun isi vieressä lempinimeä kailottaa... 😄

Cherryfever
5/12 | 

Meillä mies on oppinut olemaan hiljaa ja rauhassa(mutta siihen meni kauan!) nuo Kipsin kädet tuossa nukkumakuvassa tuo niin monta mieletöntä muistoa, että tulee aivan ikävä tuota aikaa 💜

Sen mokan itse tein mieheni kanssa, että en luottanut siihen, että hän olisi osannut hoitaa omalla tyylillänsä ensimmäisen lapsemme. Ja jälkikäteen hänen kanssa ollaan asiasta juteltu, niin paljastui, että hänen epäonnistumisen pelko myös teki sen, että hän ei oikein saanut onnistumisia vauva aikaan.

Kun toisen lapsen kanssa kokemusta oli moneen tilanteeseen jo karttunut, ei mieheni enää arkaillutkaan lasten hoidossa, vaan tiesi miten toimia. (ja mä myös annoin hänen toimia omalla tavallansa(lähes) kokoajan)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

jestas mä etin kauan tätä kommenttia, kun luin tän aiemmin jo mutta halusin ajan kanssa vastata ja unohdin, mihin tekstiin tää oli laitettu! :D 

Mutta oot ehdottomasti oikeassa tossa, että pitäis antaa isänkin tehdä omat mokat ja onnistumiset vauvan kanssa. Sahaan omaakin oksaa puuttumalla ja hoitamalla kaiken. Tää oli tosi hyvä pointti, teen tästä oman postauksen :) ! 

Kiitos!! <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018