Kirjoitukset avainsanalla elämää Englannissa

Mä en oo koskaan ollut sellainen tyttö, joka haluaa jo pienestä pitäen halunnut olla äiti. En oo koskaan kuvitellut, että sitten kun olen äiti, niin.. – oikeastaan päinvastoin! Suunnittelin matkustelua, kummilasta jostain kehitysmaasta (joka minulla olikin Intiasta vuodet 2010-hoitovapaa), uraa ja parisuhdetta. Näin ollen suhtautumiseni ympärillä pyöriviin lapsiin on aina ollut aika neutraalia. En ole koskaan ottanut (varsinkaan tuntemattomiin) lapsiin sen kummempaa kontaktia, mutta en myöskään ole näyttänyt nyrpeää naamaa lentokoneessa vanhemmille, joiden vauva itkee naama punaisena. Tiedostin, että kukaan ei siitä huudosta nauti – kaikkein vähiten ne vanhemmat.

Englannissa tyyli oli täysin eri. Lapsettomat, lapselliset, miehet, naiset, nuoret, vanhat, sinkut, varatut... Kaikki hymyili, auttoi ja leikitti Kipsua! Ei ollut kolmen kuukauden aikana yhtäkään ravintolaa, jossa häntä ei olisi otettu huomioon tai jossa vaunujen kanssa ei olisi autettu kahvilaan sisään. Ja me kävimme kolmen kuukauden sisällä kymmenissä ruokapaikoissa!

Jos katseella olisi saanut oven lukkoon nenämme edestä, olisi 90% sen jo kahvilla istuvista asiakkaista tehnyt.

Suoraan sanottuna oli aika pommi huomata Suomeen palatessa, kuinka täällä suhtauduttiinkaan lapsiin julkisilla paikoilla. Pelkästään kahvilan tai ravintolan lähestyminen vaunujen kanssa näytti tuon ison kulttuurisen kuilun Englannin ja Suomen välillä tässä asiassa. Jos katseella olisi saanut oven lukkoon nenämme edestä, olisi 90% sen jo kahvilla istuvista asiakkaista tehnyt. On täysin poikkeuksellista, että kukaan ottaa kontaktia Kipsuun ja ne poikkeuksetkin ovat lähes aina maahanmuuttajia. Meidän Kipinä on vielä oikein hymytyttö eli siitä ei ole voinut jäädä reaktiot kiinni.

Miksi meidän kulttuuriin kuuluu olla aina neutraali tunteiden kanssa – olkoot edessä elämää kupliva lapsi tai kyyneliin saakka liikuttava elokuva?

Oon miettinyt paljon, että mistä tää johtuu. Onko suomalainen luonne vain yleisesti sellainen, että edes hymyileville vauvoille ei vastata hymyllä takaisin vai eikö Suomessa vain pidetä lapsista? Miksi meidän kulttuuriin kuuluu olla aina neutraali tunteiden kanssa – olkoot edessä elämää kupliva lapsi tai kyyneliin saakka liikuttava elokuva? En oo päässyt mietinnöissäni sen pidemmälle kuin lauseeseen "se vain on niin"... Mutta arvatkaa mitä? Mä en aio enää olla neutraali. Mä aion vastata hymyihin, harrastaa small talkkia ja näyttää myötätuntoisen ja tsemppaavan katseen kanssavanhemmalle, kun hänen lapsi saa keskellä ostoskeskusta uhmaraivarin. Mitä siinä häviää?

Edit: Nyt joudun ottaa osan tekstistä nöyrin mielin takaisin ja kertoa salaisuuden: ruokakaupassa arkiaamupäivisin päästään lähelle Englannin meininkiä, koska tänäänkin useampi vanhempi pariskunta höpötteli Kipsulle.

Lisää Englannin ja Suomen eroavaisuuksia lapsien suhteen pääset lukemaan tästä ja jutut, joita jäin Englannista kaipaamaan löytyvät täältä.

Lue myös Jyllannin suomineidon ihmettely vast'ikään lehdessä olleesta otsikosta, kun perheministeri Saarikkoa oli moitittu lapsen ottamisesta mukaan töihin.

Seuraathan jo meidän perheen arkisekoilua instagramissa? <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (32)

Class82
1/32 | 

Itse otan aina kontaktia lapsiin. Välillä tuntuu, että minua pidetään hulluna tai lapsen vanhempi katsoo hieman kieroon että mitäs mulkkaat mun lasta. :D Täällä se vain on valitettavasti niin, että monessa paikassa saa "hävetä" lapsen kanssa. Auta armias jos lapsesi korottaa hieman ääntä hyvässä tai pahassa, niin kyllä siinä yleensä se Jorma tai Raija sitten vähän katsoo kieroon. Varsinkin sellainen 30-50v Jorma tai Raija. Vanhempi ikäluokka taas usein ottaa kontakia lapseen, mikä on minun mielestäni ihanaa. :)

Vierailija

Ihan sama juttu ja olen tälläinen ollut jo ennen lapsiakin. Ärsyttää se silmien pyörittely. Vanhemmat tosiaan aina on ihania.

Heidi913
2/32 | 

Tää on minusta oikeasti tärkeä asia, moititaan että nuoriso ei osaa kohteliaita käytöstapoja mutta mistä he niitä oppis kun lapsesta asti yritykset tyrmätään. Joskus tulee eteen ihan paha mieli kun meidän 1,5v poika istuu rattaissa/ kärryissä käsi pystyssä tervehtimässä ja viereinen aikuinen vain mulkoilee. Se lapsen ilme sitte ku lopulta luovuttaa ja laskee kätensä.. koitan ite vielä kannustaa ottamaan kontaktia lapseen vaikka hymyilemällä ko aikuiselle mut ei.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

"Se lapsen ilme sitte ku lopulta luovuttaa ja laskee kätensä.. koitan ite vielä kannustaa ottamaan kontaktia lapseen vaikka hymyilemällä ko aikuiselle mut ei." Nimenomaan! Ja harmittaa, kun en haluais että meidän lapsi lopettais rohkeaa hymyilyään vieraillekaan :) mutta jos ei siihen vastata, niin äkkiähän se loppuu...

jjennim
3/32 | 

Mun miehellä on sellainen outo yli sosiaalinen tapa että esim lenkillä jos vastaan tulija katsoo häntä hän sanoo "päivää" tai "hei" ja hymyilee. :D itse taas umpi suomalaisena kysyn heti että ketä se oli ja miksi sanoit hei. Mies aina toteaa että se on kohteliasta ja hän katsoi meitä. Itsehän en heittele päiviä tuntemattomille lenkillä :D Mieheni voi hyvinkin vaikka on hänkin umpisuomalainen. :D Ehkä voisin ottaa hänestä mallia ja olla sosiaalisempi.

Lapsille tosin olen itse kova höpöttää. Ennen omaa lasta en ollut. :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

awww :D englannissakin kaikki vastaantulijat moikkas ja naapurustossa asuvat alkoi jutellakin. siis mä en ite oo tollasissa tilanteissa kauheen hyvä, mutta pakko oli jotain yrittää! toki liika on liikaa, mutta ei hymyily ainakaan ketään luulis haittaavan!

Vierailija
4/32 | 

Itse asumme vähän pienemmällä paikkakunnalla ja lapset huomioidaan täällä hyvin, esim. kassajonossa aina joku juttelee ja pitää seuraa...

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

niin, joku jo fb:hen kommentoikin, että voi myös olla ihan paikkakuntakeskeistä. meillä vaasalaisilla taitaa olla geeneissä sellanen resting bitch face :D

Vierailija
5/32 | 

Tä on niiiin totta. Meidän tyttö on aina ollut rohkea ottamaan kontaktia ja kaupassa yhteen aikaan tervehti kaikkia vastaantulevia asiakkaita. Ihan kävi sääliksi iloista pikku ihmistä joka ei ymmärtänyt miksi täti/setä/poika/tyttö ei vastannut hänelle.. Kyllä hyvät tavat ja avoimet lapset tätä menoa sammuu kun heitä ei vaan nähdä.

Vierailija
6/32 | 

Ennen lapsia suojatien reuna: kaikki pysähtyivät ja antoivat tietä.
Lasten synnyttyä suojatien reuna (yksin): kaikki pysähtyvät ja antavat tietä.
Lastenvaunujen kanssa suojatien reuna: vähintään viisi autoa sujahtaa ohi. Kuudes pysähtyy, jos hyvin käy.

Sama juttu muualla: lastenvaunujen kanssa kulkeva on tientukko, jota ei väistetä. Lastenvaunut=kävelijöiden karavaanari 👋

Lende

Itse olen kokenut juuri painvastoin, lastenvaunujen kanssa kun liikkuu melkein kaikki antaa poikkeuksetta tieta. Yksin kulkiessa autot pyyhaltaa ohi varpaita hipoen, vaikka olisi jo ylittamassa katua (viimeksi tanaan). Meilla on siina mielessa hyvin Ita-Eurooppalainen autoilukulttuuri, tieta ei anneta samalla tavalls kuin monissa muissa Lansi-Euroopan maissa.

En myoskaan koskaan ole kokenut kahviloissa tai ravintoloissa vihamielisyytta -en henkilokunnan enka muiden asiakkaiden osalta. Hyvin on autettu, hymyilty, jopa otettu kontaktia.

Lapseni on myos saanut hymyja ja huomioita, ei kuitenkaan laheskaan samassa maarin kuin ulkomailla. Se on totta, etta suomalaiset ovat siina mielessa sulkeutuneempia. Toisaalta esim. Ruotsissa tai Virossa suhtautuminen lapsiin ei mielestani eroa Suomesta lainkaan. Etela-Euroopassa ja jenkeissa (tosin kokemusta vain Floridasta) lapset saavat taas ihan eri tavalla huomiota. Joten olisiko kuitenkin kyse vain hieman varautuneesta, pohjois-eurooppalaisesta kansanluonteesta, jolla ei ole lasten kanssa niinkaan tekemista.

Nama siis 2,5 vuotiaan pojan aidin kokemuksia pk-seudulta.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Hmm voit hyvinkin olla oikeassa :) Me ei oikeastaan olla oltu muualla kuin englannissa ja suomessa, eli en osaa vielä muista paikoista sanoa. lokakuun alussa lähdetään budapestiin eli voin sitten päivittää mielipidettäni :D

Vierailija
7/32 | 

Osui naulan kantaan kun viimeisen kuukauden aikana on 1,5 vuotiaalle tullut tavaksi sanoa moi jokaiselle vastaan tulevalle, kaupassa, kadulla, rappukäytävässä ja ihan kaikkialla. 1/10 aikuisesta moikkaa takas, 6/10 vaan mulkkaa ja loput 3 esittää ettei kuullut. Edes kaupan kassatäti ei viitsinyt moikata takas vaikka toinen niin iloisesti sanoi moi.

Sitten ihmetellään miksi suomalaiset on niin juroja eikä moikkaa edes naapureita. Mutta sen minkä pienenä oppii sen vanhana taitaa, eikös se näin ole

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No tuo sanonta ei kyllä tuulesta oo temmattu, vaan se taitaa olla juurikin näin. Voi teidän pientä, kun innoissaan moikkaa ja sitten ei moikata takaisin :( tulee ihan paha mieli ku ajatteleekin <3

Vierailija
8/32 | 

Mä en itse pidä lapsista ja koen lasten yritykset lähestyä mua ahdistavina, jopa pelottavina. Mulla ei ole juurikaan ollut lähipiirissä lapsia, joten en ole tottunut heidän kanssaan olemaan. Olen luonteeltani myös erittäin introvertti ja pysyttelen julkisilla paikoilla erittäin visusti omissa oloissani.

Tässä taannoin junassa ollessani koin erityisen ahdistavana tilanteen, jossa kolmenkympin tienoilla oleva äiti yritti saada mut keinolla millä hyvänsä ottamaan kontaktia lapseensa. Olen siis nuori nainen ja tein työjuttuja läppärilläni kuunnellen samalla musiikkia kuulokkeistani, kun tämä kyseinen äiti alkaa tunkemaan lastaan lähelleni. Totesin kohteliaasti, että minulla on tekemistä, mutta silti tämä äiti yllytti lastaan puhumaan minulle, tarjoamaan karkkia ja mitä ikinä. Lopulta jouduin olemaan tuo kommenttiosiossakin parjattu ihminen joka "esittää ettei kuullut", koska en saanut tilannetta loppumaan muulla tavalla.

Ymmärrän sen, että vanhemmat haluavat opettaa lapsensa sosiaaliseksi, mutta toivoisin myös vanhemmilta hieman tilannetajua sen toteuttamiseen. Kaikki aikuiset (ja nuoret naiset!) kun eivät pidä lapsista tai osaa edes toimia heidän kanssaan. Minusta lapsille olisi hyvä myös opettaa toinen näkökanta tähän asiaan: kaikki eivät ole sosiaalisia, moikkaile tuntemattomia ja jää puhumaan heidän kanssaan. Se ei ole välttämättä töykeyttä, vaan taustalla saattaa olla monia asioita: kaikki eivät osaa toimia lasten kanssa, yhtäkkisiin moikkauksiin tuntemattomilta ei osata varautua (jonka vuoksi ei ehditä vastata) tai sitten ihan vain se, että suomalaisten perusluonteeseen nyt vain kuuluu olla hieman sulkeutunut.

Toivon, että tämä kommentti avasi hieman sinun ja muiden kommentoineiden silmiä siitä, että eivät kaikki suomalaiset läpeensä pahoja, lapsia vihaavia yksilöitä ole - vähän awkwardeja vain. :-)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Tää on ihan totta ja ymmärrän erittäin hyvin, koska mulla on omalta työmatkalta lähes sama kokemus! Tein siis juuri samoin töitä koneella musat korvissa ja vieressä tapitti muksu. Hymyilin takaisin, mutta itsekään en ole ollut lasten kanssa koskaan tekemisissä, joten en kokenut omaksi jutuksi alkaa sen kummemmin lasta huomioimaan - hymynhän annoin jo. No lapsen mummalle (?) tämä ei riittänyt vaan myös kerjäsi eri tavoin kontaktia lapsenlapselleen ja mua kyllä ärsytti. Junassa on ihana istua rauhassa - vanhempi tai lapseton. Näissä tilanteissa tosin ongelma tuntuu olleen lapsenkaitsijassa eikä lapsessa enkä samassa tilanteessa (tai missään) kyllä ite (lähestulkoon!) tyrkyttäisi lastani toisen syliin! Viime junamatkalla meidän vauva oli lumoutunut takana istuvasta miehestä ja kyllä mua hävetti se tuijottaminen 🙈 pyysin jo anteekskin ja yritin kiinnittää kaikin tavoin vauvan huomion muulle mutta ei niin ei! Onneksi miestä ei haitannut vaan höpötteli menemään! Huh, kävi hyvä tsägä 😂 tulipa pitkä kommentti - joka tapauksessa, ymmärrän täysin sun pointin myös 😊 kiitos kommentista 💜

Jenna
9/32 | 

Joo meillä pojat aina olleet tosi puheliaita vieraille ihmisille. Sit usein, kun yrittävät kysyä tai jutella jollekkin aikuselle kaupassa, eikä saaneet vastausta, ihmettelivät ääneen "miksi setä ei halua minulle vastata". Oli pakko tokasta kovaan ääneen, että setä on varmasti ulkomaalainen, eikä ymmärrä suomea. Sitten setä tai täti yleensä vähän edes kulmia kurtisti. Huoh!

Vierailija
10/32 | 

Ai että oikein kolme kuukautta. Oikea maailmanmatkaaja taas vauhdissa antamassa palautetta, kuinka täällä Suomessa ihmiset ovat niin huonoja ja surkeita.

Tanja

Jos on samat kokemukset kuin blogin kirjoittajalla 15 vuodesta ulkomailla niin onko hyväksyttävämpää? :-/ Tosiasia on että kulttuurit vain ovat erilaisia.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Näinpä juuri, kulttuurit on tosi erilaisia 😊 kiitos kommentista ja 15 vuoden kokemuksella jo varmaan todellakin tuntee uuden kotimaankin kulttuurin 💛

Vierailija

Kyllä myös kokemusta pitkältä ajalta monesta kaupungista ja kulttuurista, ainoastaan suomalaiset eivät tunnu pitävän lapsia lahjana, hyvässä ja kiukkupuuskissa, vaan riesana. Sitten tosiaan ihmetellään ihmisten itsekkyyttä täällä, mistähän lähtöisin. Lasten arvostus on tärkeää, kaikkien lasten.

Vierailija

Hyvin tajusit postauksen pointin, pisteet sulle. Taidat olla muutenkin naama nurinpäin joka käänteessä, ei kai tuo kirjoitus olis muuten niin mennyt tunteisiin.

Bloggaajalta ihan hyviä huomioita, tosin meilläpäin onneksi lapsia huomioidaan aika hyvin. Mut mä olenkin maalta.

Noora24
12/32 | 

Itsellänikin on 1.5 vuotta vanha tyttö. Hän rakastaa moikata kaikkia kaupassa ja hymyilee ja nauraa myös heille. Voin sanoa suoraan et lähinnä vaan yli 60 vuotiaat muokkaavat tytölle takas ja alkavat puhumaan hänelle. Muut kurtistavat kulmiaan tai eivät huomioi ollenkaan, mikä on todella surullista. Ja jotenkin tuntuu että nuoret kammoksuu lapsia yli kaiken. Ihan kuin oisin tyrkkäämässä lapsen heille ja juoksen pois.
Itse en tykkää mennä kahviloihin tytön kanssa. Ne ovat yleensä aika ahtaita ettei rattaiden kanssa mahdu kunnolla ja ihmiset tuijottavat pahasti että ollaan tultu pilaamaan heidän kahvi hetkensä. Huoh.

Vierailija

Näinhän se menee, poikkeuksia on tietenkin, mutta niitä ne suomessa yleensä onkin, on poikkeuksellista jos joku huomioi ja on ystävällinen lapselle. Jos on kiukkupuuska yleisellä paikalla niin muualla tämä on normaalia lasten käytöstä, niinkuin onkin, mutta suomessa tätä paheksutaan todella. Kyllä sanoisin myös että jo 60 ylittäneet ovat kuitenkin yleensä olleet positiivisia kokemuksia. Yritetään siis itsekin olla poikkeuksia jos saatas hyvää kiertämään ;D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uskomatonta, kuinka nopeasti aika on kulunut. Englannissa on nyt asuttu kolme kuukautta ja matka kotiin alkaa huomenna. Se on ihanaa. On jo tosi ikävä kotia (jossa muuten ollaan asuttu vähemmän aikaa, kun täällä:D), läheisiä, mammakavereita ja heidän lapsia, omaa saunaa ja salmiakkia!

On kuitenkin myös juttuja, joita jään englannista kaipaamaan, kuten...

... kun mua luullaan teiniäidiksi. 5%:ia luulosta johtuu siitä, että näytän 15-vuotiaalta kun en meikkaa ja 95%:ia siitä, että täällä keski-ikä esikoisen saannille on varmaan aika korkea. Asumiskulut on niin huimia, että ura on luotava ennen sitä, että pärjää "lomailla" lapsen kanssa kotona. Korjatkaa jos oon väärässä tässä :)

... musiikki-tv. Vitsi, miksi Suomessa ei enää oo musa-tv:tä?! Tai edes kunnon musiikkiohjelmaa?! Kuka muistaa Jyrkin? Aivan paras ohjelma, saisko sen takas?

... tekstitykset. Siis tekstitykset löytyy sekä musiikkivideoihin että mainoksiin. Ei tää nyt kamalasti mun elämää hetkauta, mutta musta on toi on siisti piirre!

... small talkkia ja ystävällisyyttä. Täällä ei kukaan lukitse kahvilan ovea kun äiti lähestyy vaunuineen. Täällä tullaan auttamaan vaunujen kanssa ja jos vauva kiljuu kurkku suorana raflassa, et saa pahoja katseita vaan tarjoilija tuo porkkanan ja höpöttelee vauvalle hetken. 

... Muovipussipalautus. Kierrätys on monin osin aivan outo juttu tälle kansalle, mutta kun tilaat ruokaa Ocadosta, he vie sun muovipussit mukanaan ja saat 5p hyvityksen per pussi. Tää pitäis ehdottomasti ottaa käyttöön myös Suomessa!

... No just toi Ocado. En tiedä miten kuvailla kuinka pahalta tuntuu, kun ei voi enää tilata ruokaostoksia kotiin. Kaupassakäynti on niiiiin pyllystä. 

... Viimeisenä lemppari nro1: kaunis, värikäs ja yksityiskohtainen katukuva, josta tämäkin postaus tarjoilee otteita. Voi kuinka tätä jääkin ikävä.

Sanokaa pliis, että Suomessa on jo kevät pitkällä ja lumet sulaneet? <3

Kuvat: Tiia Kurula

Kommentit (13)

Annika79
1/13 | 

Lunta on vielä runsaasti, mutta pyörätiet alkaa olla sulana. Katuhiekat pöllyää. :( Aurinko on paistanut viime päivinä todella kauniisti. Aamulla on useita asteita pakkasta, mutta päivällä ollaan reilusti plussan puolella. Varjoisilla paikoilla on niin loskaista sohjoa että meinaa järki lähteä, kun kiskoo tuplarattaita takaperin, että pääsee kulkemaan. Mä oon jo niin valmis kevääseen. :D

Pakko sanoa että meidän lähi-Lidliin oli tullut uusi todella ystävällinen myyjä. Meidän 2v uhmapoika oli eilen aivan hermona kauppareissulla. Hänen olisi pitänyt päästä rattaista pois kassalla. Sanoin että pysyt siellä. Hän alkoi kiljua ja raivota. Kassatäti alkoi leperrellä hänelle ja poitsulla meni pasmat aivan sekaisin. Hän jäi tuijottamaan hassusti ilmeilevää tätiä ja me päästiin kaupasta ulos kunnialla. Ja lienee sanomatta selvää, että hän oli kotoisin jostain muualta kuin Suomesta. :) Suomalaiset ei tuollaista harrasta.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

oi ihana! <3 täällä leperrellään aina niin kivasti, ja mitä enemmän näytän siltä että oon kahvin tarpeessa, sitä enemmän saan aikaa juoda sitä kun tarjoilijat pitää vauvalle seuraa :D

PMK
2/13 | 

On täällä noita kotiin tulevia kauppakasseja! :) Ei tosin meidän kylällä, mut isolla kirkolla kuulemma joo :D Barcelonassa kans tarjoilijat oli ihania lapselle. Höpötti, otti sylkkyyn (kysyivät toki) yms. <3 Ja todellaki... Jyrki takaisin!!!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Niin Sannan ruokakassin tiedän, mutta siis tosiaan, että appista ite valitsee vaikka maraboun minttusuklaan ja klikkaa ostoskoriin. Sitte huomenna tuodaan ovelle valitsemanani ajankohtana ;D

PMK
3/13 | 

Eiku onko ne niitä ruokakasseja vaan ku tulee kotio, reseptien ja ainesten kera. Prismasta saa hakea sen valmiin kauppakassinn. Netissä ku naputtelee eka, et mitä ottaa. Aivan aivan. Mä haluan kans kauppakassin etuovelle! Lidlistä pliis.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

haha :D mutta joo siis kyllä vissii isolla kirkolla joku samantapainen on, mutta vissii maksaa jonku verran sit toimituskulut... kaikki on paremmin isolla kirkolla ;(

RvaJ
4/13 | 

Tervetuloa takaisin Suomeen <3 :)

Ja totta kai täällä on kesä hei. Mitä sä ajattelet? ;D 

Vierailija
6/13 | 

Englannissa taitaa kyllä olla melkei Euroopan nuorimmat äidit. Tai täällähän on tosi paha teiniäiti epidemia ja sen takia kaikki ehkäsykin on ilmasta :-) councililta saa myös puoli-ilmasen talon, kun tulee paksuks 16v jolloin välttää nää hirveet talojen hinnat kätevästi. Tai sit tekee niinku minä ja menee naimisiin brittimiehen kanssa, joka osti talon sillon kun ne oli vielä halpoja täällä :’D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

tiedän muitakin noin tehneitä ;D hyvä taktiikka! joo totta muuten, ehkä siis keski-ikä onki aika normaali tai jopa alhainen kun on sitten tosi nuoria äitejä! Mulla onkin aika pieni otanta kyllä. Mutta positiivista tässä: näytän siis nuorelta :--)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Big mamas home -blogissa oli (taas) ihana hyvän mielen postaus, jonka päätin myös itse toteuttaa. Joten tässä tulee, kolme hyvää :)

Kolme hyvää asiaa päivässäni

Vauvani hymyt, katseet, juttelut ja naurut <3 Kuinka ihanaa, että pääsee ihastelemaan niitä päivittäin? Ne on ku huume ja oon riippuvainen! Niin riippuvainen, että erossa olo - edes yhden illan - ahdistaa.

Vauvan päiväuniaika. Jotenkin sitä hetken rauhaa arvostaa ihan uudella lailla. Ennen mulla oli joka päivä omaa aikaa about aina silloin, kun vaan halusin. Nykyään se oma aika on silloin, kun vauva nukkuu. Ja ai että siitä nautitaan sitten iha täysii! (Viini)lasillinen pepsi maxia ja jotai hömppää koneelta - aah.

Yhdessäsä fb-ryhmässä eräs äiti sanoi, että ei koskaan käytä vauvan päiväuniaikaa kotitöihin. Oon ottanut saman säännön itselleni ja suosittelen sitä muillekin :)

Ilta-aika, kun vauva nukkuu. Saan höpötellä T:n kanssa ja pakottaa hänet silittelemään. Joka iltainen taistelu, jonka mä onneks aina voitan ;) Mikäköhän leffa tänään katottais?

 

Kolme hyvää asiaa minussa

Positiivisuus. Siitä on ollut paljon apua elämässäni, kun ei olekaan hetkellisesti tanssittu ruusuilla. Uskon, että positiivisuuskin on valinta.

95%:sti asioista, ihmisistä ja tapahtumista löytyy aina se hyväkin puoli.

Huumorintaju. Tästä myös on ollut paljon apua elämän turbulensseissa. Musta mulla on oikeastaan parhaat jutut ja oon ehkä hauskin ihminen koko maailmassa. Näin suomalaisittain vaatimattomasti kuvailtuna.

Nenä! Mä tykkään, että mun nenä on ihan kiva. Se on sopivan kokoinen ja sopii mun naamaan :D T sanoi, että vauvan on pakko periä mun nokka, koska hänellä on mielestään niin iso klyyvari. 

 

Kolme hyvää asiaa elämässäni

Perheeni. Tähän kuuluu mieheni ja vauvani lisäksi vanhempani, veljeni ja hänen tyttöystävä, lähisukuni sekä ystäväni. 

Oon tosi onnekas ja kiitollinen, että mulla on käyny näin hyvä tsägä, kun läheisiä arvottiin. 

Englannin reissu. Ihan mahtava mahdollisuus ja onneksi otettiin hyppy tuntemattomaan. Upea kokemus :)

Elämäni kokonaisuudessaan. Mulla on kaikki nyt tosi hyvin. En osais sanoa kolmea huonoa asiaa elämässäni.

 

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna (tai vuoden sisällä?)

Oma rakas vauva. Edelleen meinaa silmät kostua, kun voi vihdoin kirjoittaa noin.

Vihdoin tuli se vuosi, jolloin meillekin syntyi lapsi. 

Oma uusi koti. Kymmenien asuntonäyttöjen jälkeen meille löytyi sopiva koti. Välillä meinas kyllä usko loppua, kun kaikista aiemmista kohteista löytyi jotain vikaa.

Olisi pitänyt arvata, että tässäkin hyvää piti odottaa. 

Mieheni. Tämä on ollut hyvä asia elämässäni jo yli seitsemän vuoden ajan. Ja ilman häntä, kumpikaan yllä oleva ei olisi toteutunut. 

 

Kolme hyvää asiaa blogissani

Alunperin pohdin blogin perustamista siksi, koska halusin avata keskustelua lapsettomuudesta.

Aitous. Uskon, että tämä on syy, miksi niin moni löysi tiensä blogiini. Teksti voisi olla sujuvampaa ja kuvat kauniimpia, mutta ainakin nämä ovat aitoja! :) Alunperin pohdin blogin perustamista siksi, koska halusin avata keskustelua lapsettomuudesta. Pelkäsin, koska en halunnut paljastaa noin henkilökohtaista asiaa itsestäni mutta tiesin, että se voisi auttaa muita. Siitä päästäänkin seuraavaan kohtaan eli...

Vertaistuki ja lukijat. Blogilla (eli minulla?) on muutama vakkarikommentoija ja jos he eivät hetkeen kommentoi, alan miettimään, missä he ovat. Tai että onko tekstini olleet ihan perseestä. Synnytykseni jälkeen aloin etsiä netistä hätäsektiokohtalotovereita, joita en löytänyt yhtäkään. Kaipasin kovasti vertaistukea myös keskosäitiyteen, mutta sekin tuki oli kiven alla. Blogin perustamisen jälkeen olen saanut todella paljon yhteydenottoja koskien lapsettomuutta, hätäsektion jälkeisiä fiiliksiä ja keskosäitiyttä enkä en voi sanoin kuvailla niiden tärkeyttä. Ilman blogiani, en olisi saanut keskosäitiystäväänikään <3

Päiväkirjamaisuus. Tuossa ylhäällä tämä tuleekin aika selväksi. Kirjoitan blogiini päiväkirjamaisesti: aidosti ja suoraan. Äitiys on uuvuttavan ihanaa, kuluttavan tunnerikasta ja pukluisen kaunista. Se kätkee sisäänsä paljon iloa ja rakkautta, mutta niin paljon hämmennystä ja kipuakin. En voi mitenkään elää näiden asioiden kanssa ihmettelemättä niitä ääneen.

Haluan olla rehellinen, ymmärtäväinen ja kannustava äiti ja näitä piirteitä toivon blogistakin löytyvän.

Kommentit (8)

Annika79
1/8 | 

Mä repesin tän kohdalla: "muutama vakkarikommentoija ja jos he eivät hetkeen kommentoi, alan miettimään, missä he ovat. Tai että onko tekstini olleet ihan perseestä." Tuntuu että oon aina kommentoimassa ja ajattelen että pitäisi olla joskus edes hiljaa, eikä aina olla analysoimassa jotain. :'D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Älä KOSKAAN anna kenenkään väittää... 😂 Haha mul on ihan ansa kynttilä jääny päälle. mutta siis sinä ja muut vakkarit varsinkin ootte tän koko jutun suola 💜💜

Satu K.
2/8 | 

Ihana postaus! Kirvoitti itseäkin pohtimaan tän hetken hyvät asiat. :) Nimim. "Juurikin nyt on vauvan päikkäriaika, joten mamma ottaa kupin kahvia ja lukee lemppariblogejaan" :D

Keskoskorttikamu!
3/8 | 

Kyllä jokaisella keskosmutsilla täytyy olla ainakin se yks kohtalotoveri, jonka kanssa se keskoskortti on pöydällä jatkuvasti ilman sitä "anteeks kun taas nostan esiin keskosuuden"-fiilistä. Joku joka ymmärtää sen kolmanneksen puuttumisen tyhjyyden, sen helvetin matkan leikkaussaliin ja sen riemun kun lapsen paino ylittää 2kg. Joku jonka kans voi heittää läppää niistä asioista, jotka jonkun ei-keskosmutsin-sanomana tuntuis loukkaavalta. Joku, jonka kans somen välityksellä itkeä ja nauraa vuorotellen. Joku, joka ei kyllästy niihin iänikuisiin keskosjuttuihin, kehityksestä keskusteluun saati aivopierujen päästelyyn. Ne on tärkeitä juttuja, kun luuli olevansa maailman ainoa kelle käy näin.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

voi kiitos <3 ja eikä mitää mölyä! aivan ihanaa kun kommentoit(te)! sä oot antanu niin hyviä vinkkejäki ja selityksiä eri ihmettelyille, että en tiedä mitä tästä tulis ilman sua ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jälleen on aika ihmetellä Englannin elämää! Täällä on nyt elelty reilu kuukausi ja oon tykännyt tosi kovaa! Kuukaudessa on ehtinyt myös raapia päätään uusien kummallisuuksien kanssa. 

Ajattelin, että en edes lähde tätä asiaa ihmettelemään ja siksi se ei ole jo ensimmäisten joukossa, mutta kyllä pitää nostaa kissa pöydälle sanalla rakennustekniikka: Onhan tää nyt ihan mahdotonta :D ikkunoista tuulee joka välistä ja seinät on paperia. Ilmastointi on olematonta tai sitä ei ole, poistoilmaa ei lähe edes vessasta! Yksi ilta katsottiin tv:stä mold spray -mainosta. Eli siis jos sulle tulee hometta, niin spreijaa se piiloon. Problem solved! :D

kummitustalo
kummitustalo

Maanteillä ei oo valoja. Tai on, mutta ne on pieniä lamppuja (?) tien pinnassa. Hetken ehdin miettiä, että miksei Suomessakin valaista samoin, mutta sitten muistin lumen.

Pukeutuminen. Ei vitsi, tätä ihmetellään joka päivä miehen kanssa. Täällä on ehkä +5 astetta lämmintä, mutta silti päivittäin tulee useampi tyyppi vastaan shortseissa. Useimmat lapset, joita näkee, on mun mieleen alipuettuja ja pipoja on harvoilla. Jos haluat bongata maahanmuuttajan tai turistin, niin katso kenellä on hanskat kädessä. He, joilla on tumput, eivät todennäköisesti ole englantilaisia.

Sorry -sanan käyttö. Sitä pitää sanoa koko ajan joka paikassa. Vaikka et olis ees tehnyt mitään pahaa :D Sorrysorrysorry.

meidän lähikatu
meidän lähikatu

Kadut. Ne on kaksisuuntaisia, mutta ei perhana niissä mahdu ajamaan kun yksi auto! Ei viitti koko ajan jarrutellakaan, niin mä pidän suurimman osan ajomatkoista silmät kiinni ja puristan penkkiä. Tien sivustoille voi myös parkkeerata kumminpäin vain. Ei siis kuten Suomessa, että autosta katsottuna vain oikealle puolelle tien myötäisesti. 

Kaikkea voi tilata! Täähän onnistuu varmaan kaikissa isoissa kaupungeissa, mutta onhan tää nyt mahtavaa! IHAN MITÄ TAHANSA pystyy tilaamaan kotiin. Kaupassa en enää käy lainkaan (paitsi huvikseni), koska tilaan kaiken Ocadosta kotiovelle. Eli app, jossa teen ruokaostokset ja valitsen deliverytimen seuraavalle päivälle aikaisintaan. Eilen tilattiin keskiyön paikkeilla kiinalaista ja tänään tilaan kuorimaveitsen :D

Posti jaetaan myös lauantaisin. Ja Suomessa vuoroja vähennetään. Tosi sääli.

Aamiaiset 'ulkona'. Tuntuu, että viikonloppuisin joka ikinen paikka on tupaten täynnä aamiaiselle lähteneitä brittejä. Kiva tapa, ollaan omaksuttu se hyvin ;)

Aamiaismaisemat
Aamiaismaisemat

Kanavapaketit. On täysin normaalia, että ihmisillä on useampi kanavapaketti. Niitä voi sitten selailla samalla kun syö kotiintuotua ruokaa - ei tarvis lähteä koskaan kotoa! :D

"Hassuja" työtehtäviä (-paikkoja?). Kun Suomessa automatisoidaan kaikkea ja vähennetään ihmisiä palveluammateista, täällä on oma työtehtävä kaupassa näyttää isolla, kädenmuotoisella, pahvipalalla mikä jono on lyhyin. Jokaisessa pikaruokalassa pyörii 1-2 henkilöä keräämässä tarjottimia ja roskia ja jokaisessa vaatekaupassa on oma vartija. 

Tässä taas joitain! Jee, ensi viikolla meille tulee ensimmäiset vieraat! Ihanaa! <3 Täällä on nyt ollut pari päivää ihan kevät - voi kunpa tää jatkuisi!

Kommentit (8)

Annika79
1/8 | 

Lyhimmän jonon näyttäjä!? :'D

Toivottavasti et oo kuskina, kun pidät silmät kiinni ja puristat penkkiä. ;D Mä muistan vielä nuo kammottavat tiet, joissa ajetaan pirun kovaa (väärällä puolella tietä) ja vastaantulijan ohi ei tunnu mahtuvan. :)

Vierailija
2/8 | 

Ne on heijastimia, mitä on teillä merkkinä kaistoista yms. Todella hyviä huomioita, jotka todellaki ihan arkipäivää täällä Briteissä.

Etna
3/8 | 

😀 olipa kiva lukea teidän englannin kuulumisia. Pari viikkoa sitten puolison kaveri kävi meillä vaimonsa kanssa, joka on asunut toistakymmentä vuotta englannissa ja kertoi samanlaisia juttuja. Ja sitä että joka ikinen talo on homeessa ja aina vähän ruiskutellaan homeen päälle homeenestomyrkkyjä ja maalataan uus kerros maalia. Toi vei tosin halut muuttaa englantiin. Toivottavasti teillä on homeeton kämppä. 😊💞

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ainakaan ei tälläsen allergikon nenään oo vielä haissut, mutta ehkä ku sprayn haju haihtuu 😂 yks lukija joskus kommentoi, että ihmettelee miten näin taukki kansa on selvinnyt hengissä ja täytyy kyllä ihmetellä samaa 😂 (oikeesti hyviä puolia on edelleen enemmän kun huonoja💜)

Rusinapulla
4/8 | 

Ja hei kaikki paketit tuodaan kotiovelle ja jos et oo kotona, niin jatetaan naapurille (tai pokkana oven eteen tai "piilotetaan" roskikseen tai heitetaan aidan yli takapihalle tai..), aniharvoin tarvii noutaa postista. Ja on tietty erikseen postitoimistot, joista lahetetaan asioita, ja sit ne, mista haetaan. :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018