Kirjoitukset avainsanalla hätäsektioarpi

Miltä hätäsektio tuntuu? Herään nukutuksesta, enkä tiedä, miten vauvalleni on käynyt. Synnytys, se hetki kun vauva nostettiin vatsastani, jäi kokematta – olin unessa. Miten hätäsektiosta voi päästä yli? Keräsin 28 naisen kokemuksia ja tunteita hätäsektion hetkeltä ja sen jälkeen.

Usein hätäsektio sekoitetaan kiireelliseen sektioon, vaikka ne ovat hyvin erilaiset tilanteet. Yksinkertaisuudessaan ja yleistäen hätäsektiossa äiti nukutetaan, tukihenkilö ei pääse mukaan leikkaukseen ja leikkaushaava on pystysuorassa. Ei kuitenkaan aina. Mistä hätäsektiossa on sen kokeneiden mukaan kysymys?

Ympärilläni olevat ihmiset eivät ymmärtäneet miksi vatvon asiaa, kun kaikki on nyt hyvin.
Tuntuu todella kurjalta, että oloani ja tapahtumaa vähätellään. Kuolema kävi niin lähellä! Sekä minun että vauvan.
Mutta puhuminen auttoi/auttaa. Haluankin jakaa kokemusta sen takia niin paljon kun vaan pystyn!

Äiti 27, hätäsektiosta 1v2kk

Kuka tai mikä on auttanut sinua pääsemään asiasta yli?

Eniten mua on auttanut mies ollut vierellä kun oon itkenyt ja pelännyt, tukenut ku on ahdistanut. Tietysti myös vanhemmat ja paras ystävä olleet avuksi. Koin myös saavani apua pelkopolilta sekä psykiatriselta sairaanhoitajalta. Itse synnärillä mielestäni huomioidaan liian vähän rankkoja kokeneita. Ja neuvolassa. Keskusteluapua ja asioiden läpikäymistä olis hyvä tarjota rankkoja kokeneelle.
Äiti 22, hätäksektiosta 3v

Ehkä tärkeimpänä (vaikka kuulostaa ehkä ulkopuolisen korvaan erikoiselta) rakas hevoseni, joka on kyllä maailman paras terapeutti.
Äiti 37, hätäsektiosta 1v

Sairaalassa minua kävivät jututtamassa kaikki kolme lääkäriä ja kaksi kätilöä, jotka olivat synnytyksessäni osallisena sekä myös lääkäri joka hälyytettiin hoitamaan vauvaa kävi jututtamassa. Myöhemmin sain jutella asiasta kätilön, neuvolan henkilökunnan ja lääkärin kanssa. Parhaiten sain apua vertaistukiryhmästä.
Äiti 28, hätäsektiosta 1,5v

Millaisia tunteita hätäsektion muistelu herättää?

Vaihtelee oman mielialan ja tilanteen mukaan. Oikeastaan koskaan sitä ei kyllä hyvällä muistele.. Ainoa hyvä asia mitä siitä on seurannut niin meidän ihana pikku tyttö.
Äiti 28, hätäsektiosta 1v1kk

Edelleen herättää tosi sekavia ajatuksia, surua, epäonnistumisen tunnetta naisena ja synnyttäjänä, samalla kuitenkin kiitollisuutta, että sektiot tehtiin eikä jääty arpomaan..
Äiti 27v, 1. hätäsektiosta 2v1kk ja 2. hätäsektiosta 5kk

Alkuun asian muistelu nosti tunteet pintaan tosi herkästi. Alkuun en voinut katsoa toisenlaiset äidit ohjelmaa, kun siinä oli "onnistuneita" synnytyksiä.
Äiti 34, hätäsektiosta 1v10kk

Aina kun ajattelen asiaa, pystyn näkemään itseni ambulanssissa makaamassa ja sen lyhyen 5minuuttisen salissa, jonka olin kivuilta "tajuissani" spinaalin laiton jälkeen. Tuntuu ahdistavalta ja tulee paha mieli. Olen todella pettynyt. Edelleen ambulanssin tullessa ohitseni sireenit päällä, nään itseni paniikissa ja kivuissani makaamassa siellä ja tulee kyynel silmään.
Äiti 28v, hätäsektiosta 1,5v

Mitä sanoisit juuri nukutuksesta heräävälle itsellesi?

Sanoisin että selvisit hienosti. Ja sen että tälle asialle et voinut mitään itse, et olisi voinut tehdä mitään toisin. Olet yhtä arvokas vaikka synnytit sektiolla. Nauti vauvasta ja siitä että kaikki kuitenkin päättyi hyvin.
Äiti 22, hätäksektiosta 3v

Mies oli vierellä kun heräsin ja ensimmäiset sanat hänellä oli, että ei ole enää mitään hätää.
Äiti 32v, hätäsektiosta 1v8kk

Kun huudettiin hätäsektiota se tuntui enemmänkin "turvalta" että lapseni saadaan nopeasti turvaan. Fyysiset kivut eivät tuntuneet miltään omaan kehooni.. Henkinen puoli taas oli pirstaleina. Jouduin hätäsektioon, jossa menetin lapseni, ja sain arven vaan ikuiseksi muistoksi tyttärestäni. Hänet, jota en saanut pitää, ja silti hän on ikuisesti merkattuna vartalossani. Rakastan arpeani enkä häpeä sitä enää yhtään. Olen hyvin kiitollinen hätäsektiokatraalle sekä ihanalle kätilölleni, joka synnhtyksessä oli läsnä, että tekivät kaiken mahdollisen pienen enkelityttöni tähden.

Sektiopäätös oli pelastus sinulle, sekä mahdollisuus enkelivauvalle.

Kunpa kaikki olisi mennyt toisin kuten meni. on tulossa rankat ajat, mutta niistä selviää jotenkuten ja kaikki menee hyvin seuraavassa raskaudessa, kunhan luotat tulevaan. Sektiopäätös oli pelastus sinulle, sekä mahdollisuus enkelivauvalle.
Äiti 27v, hätäsektiosta 1v4kk

"Sä et ole epäonnistunut, sun kroppasi ei ole epäonnistunut, se jaksoi kantaa kaksi vauvaa ihan viimeiseen pisteeseen asti. Sä teit kaiken minkä voit, eikä vika ollut sussa, et voinut vaikuttaa lopputulokseen."
Äiti 27v, 1. hätäsektiosta 2v1kk ja 2. hätäsektiosta 5kk

Sanoisin, että sinä ja vauva selvisitte, olet vahva nainen ja yhtä arvokas äiti, vaikka asiat meni näin.
Äiti 34, hätäsektiosta 1v10kk

Sinä selviät kyllä vaikka se ei juuri nyt siltä tunnu!
Äiti 27v, hätäsektiosta 3v

Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Aluksi itkin aina asiasta puhuttaessa, enkä tarkoita onnenkyyneliä joita synnytystä muistellessa nousee silmiin, vaan kyyneliä, joilla purin pahaa oloa ja pettymystä itseeni.

Koen olevani onnekas, koska en ollut koskaan kuullutkaan hätäsektiosta. En osannut pelätä tilannetta, ja pitkään pidin sitä täysin normaalina. Sain keskustella psykologin kanssa muutama päivä synnytyksen jälkeen, mutta jälkeenpäin mietittynä se tuli liian aikaisin. Silloin olin vielä vain siinä tutuksi tulleessa selviytymis -autopilotilla.

Aluksi itkin aina asiasta puhuttaessa, enkä tarkoita onnenkyyneliä joita synnytystä muistellessa nousee silmiin, vaan kyyneliä, joilla purin pahaa oloa ja pettymystä itseeni. Sen ymmärtäessäni, tajusin tilanteeni olleen erikoinen – minuun saikin sattua, sillä hätäsektio on aina traumaattinen kokemus.

Toivottavasti joku kohtalotoveri saa lohtua näistä teksteistä ja minulle voi aina laittaa viestiä sh1ttyisthenewblack@gmail.com, jos kaipaa vertaistukea tunteikkaan aiheen käsittelyyn.

Nämä tekstit ovat omistettu kaikille teille naisille, jotka ovat kokeneet hätäsektion sekä kahden vastaajan enkelilapsille, joiden matka maan päällä päättyi valitettavasti pian hätäsektion jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kiiresektioidun äidin kokemuksia
1/2 | 

Pakko kommentoida, että kiireellinen sektio mikä tehdään todella kiireessä, on yhtä traumaattinen kokemus kuin hätäsektio. Vaikka jutun alku antaa ymmärtää, että tilanne on ihan erilainen. Ymmärrän kyllä sen näkökulman ja tuskan, että et näe oman vauvan syntymää etkä saa häntä rinnalle,mutta ei sitä kiireellisessä sektiossa myöskään näe tai ymmärrä. Tukihenkilö toki on paikalla mikäli mukaan ennättää. Omani oli kotona nukkumassa välillä,kun synnytys pitkittyi 3päiväiseksi eikä hän olisi enää pysynyt pystyssä ja illalla tilanne oli stabiili niin lääkärit määräsivät hänet kotiin nukkumaan.

Oma pienokaiseni kiidätettiin samantien lasten teholle enkä tiennyt yhtään mikä tilanne on ennen kuin pääsin heräämöstä pois. Meinasin itse kuolla synnytykseen ja sen jälkeisiin komplikaatioihin, jolloin en nähnyt vauvaa pitkään aikaan,joka vietti n. kuukauden tehon hoidossa. Samanlaisia ajauksia ja tuskaa käyn läpi kuin kirjoituksissa ja kohta 4vuotta myöhemmin käyn edelleen terapiassa,koska kokemus oli niin traumaattinen. Kiireellisiäkin sektioitakin on siis monenlaisia ja koen etteivät yhtään sen helpompia kuin hätäsektio - tunnen hätäsektioituja äitejä ja sama tuska on meillä kaikilla. Arpi toki on miellyttävämpi vaakasuora eikä hyppää silmille kuten hätäsektion arpi, jolloin ei muistuta ihan joka hetki tapahtuneesta,mutta sen muistaa silti..

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Aivan varmasti on. Mullahan on kokemusta vain hätäsektiosta. Kuitenkin joudun yleistämään tekstissä, koska pääsääntöisesti hätäsektion ja kiireellisen sektion erot ovat yllä mainitut. Minun tärkein vertaistukeni on "hätäisesti" kiireellisellä sektiolla synnyttänyt äiti, joten tiedän kyllä, että sellaisiakin on. Kuten sanoin, yleistin.

Ihanaa, että olet löytänyt tukea ja oot ymmärtänyt etsiä sitä nimenomaan hätänä synnyttäneiden joukosta, koska heidän kokemuksen kanssa omasi on varmasti samaistuttavin ❤️ sullakin on ollut just toi tuska, että et tiedä lapsen tilannetta. Ite koen sen pahimmaksi jälkeenpäin. Tuo kahdessa minuutissa kiireellisesti synnyttänyt ystäväni sanookin, että vaikka oli aivan kaasuissa, kuuli kuitenkin ensirääkäisyn ja tiesi lapsen hengittävän.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En tiennyt hätäsektiosta mitään ennen kuin se osui omalle kohdalleni. Tällä hetkellä tuntuu, että mikään määrä faktaa ei ole tarpeeksi vaan yritän jatkuvasti etsiä lisää tietoa aiheesta. Paras apu tähän on muiden kohtalotoverien kanssa juttelu. Tämän postauksen tekoon sain 28 kanssasisarelta (ja 30 hätäsektiosta) apua.

Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Tein kaksi eri postausta aiheesta. Tässä ensimmäisessä kerromme, mistä meidän kokemusten mukaan on kysymys ja toisessa tekstissä kerromme, miltä koko tilanne ja sen (vuosienkin) jälkipuinti tuntuu. Toivon, että tekstit lisäävät tietoisuutta aiheesta ja löytävät tiensä jonkun hätäsektioidun silmien alle, joka luulee olevansa yksin kaikkien tunteidensa kanssa. 

Usein hätäsektio sekoitetaan kiireelliseen sektioon, vaikka ne ovat hyvin erilaiset tilanteet. Yksinkertaisuudessaan ja yleistäen hätäsektiossa äiti nukutetaan, tukihenkilö ei pääse mukaan leikkaukseen ja leikkaushaava on pystysuorassa. Ei kuitenkaan aina. Olen nyt yli vuoden aikana muiden hätäsektioitujen kanssa keskustellessa oppinut, että toiset lääkärit uskovat saavansa vauvan nopeammin turvaan vaakaviillolla, joten vaaka-arpiakin on hätänä synnyttäneillä. Ideana kuitenkin on se, että äitiä ei ehditä puuduttaa, koska on niin kova kiire. Siksi nukutus on ainut vaihtoehto.

Vuosittain hätäsektiosynnytyksiä on noin 1% kaikista synnytyksistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana (2007-2016) niitä on ollut yhteensä noin 6500 kappaletta, joista ennen raskausviikkoa 37 syntyneitä on 900 kappalettaMinun kyselyni vastaajien kesken yleisin syy hätäsektiolle oli vauvan sykkeiden romahtaminen, joka johtui eri tekijöistä. Joillain, kuten omallakin kohdalla, syke romahti istukan ongelmien vuoksi ja joillain ongelmana oli napanuoran kiertyminen vauvan ympäri tai napanuoran esiinluiskahdus. Yleisimmin sykkeet romahtivat yrittäessä synnyttää alateitse. Joillain syytä sykkeiden laskuun ei osata varmaksi sanoa. 

Vaikka hätäsektio arpi tehdään kiireessä ja "kaikkien ihokerrosten läpi" kerralla, parani se silti 20 haastatellulla erittäin hyvin ja helposti. Kymmenellä arpi tulehtui ja/tai meni ja jäi tunnottomaksi.

Seuraavasta aihetta käsittelevästä postauksesta saatte lukea hätäsektioitujen kokemuksia asiasta.

psst! Hätäsektioita ei instagramissamme tehdä, mutta muuta elämää sieltä löytyy kyllä!

Täältä näet, miltä hätäsektioarpi näyttää vuosi leikkauksen jälkeen.

Kommentit (16)

JJJanna
1/16 | 

Mielestäni kiireellisen- ja hätäsektion raja tuntuu nykypäivänä olevan erittäin häilyvä. Itselleni tehtiin kesällä sektio jota nimitettiin kiireelliseksi. Uskon kuitenkin että jos leikkaava lääkäri olisi ollut eri, olisi se ollut hätäsektio. Tämä lääkäri kun sanoi minua kokoon parsiessa, kuinka ei mielellään ikinä nukuta äitiä sektiossa, toki haavani on myös vaakasuunnassa. Sektioon mentiin juosten vauvan sykkeiden romahtaessa ja lapsiveden yhtäkkiä muuttuessa hernekeiton kaltaiseksi. Anestesialääkäri tuli jo leikkurinovella vastaan, puudutuksesta minuutti niin oli vauva ulkona. Oli kuitenkin sektio nimeltään hätä tai kiireellinen tai mikä tahansa, aika hurjasta kokemuksesta on usein siltikin kyse. Ja muuten, tässä 3kk nyt omaa haavaa ja sen päällä roikkuvaa röllykkää kauhistellessa, voimaannuin valtavasti tekstistäsi miltä näyttää sektio arpi vuoden jälkeen. En ole aiemmin osannut ajatella, että ilman tuota arpea ei välttämättä olisi poikaani. KIITOS.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

voi meni ihan kylmät väreet sun kommentista, kiitos siitä <3 tiedän myös toisen, jonka kiireellinen sektio vastaa paljon sinun omaasi. ollaan hänen kanssa mietitty, että ihan hyvin hänelläkin olisi voinut olla hätä. ainoa ero oikeastaan se, että minä nukuin synnytykseni. hän oli hereillä puudutettuna. 

Vierailija
2/16 | 

Hei. Minun synnytystä kutsuttiin kiireelliseksi sektioksi: rv oli 40+3, alatiesynnytyksen aikana sykkeiden lasku ja vauvan väärä tarjonta, juosten leikkaussaliin jossa minut nukutettiin, sektioviilto vaaka. Tämä siis papereissa kiireellinen sektio.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

On kyllä jännä, miten nää menee näin ristiin! Oon kuullut paljon vaakaviilloista hätäsektioista, mutta en kertaakaan vielä sitä, että olisi nukutettu kiireellisessä sektiossa! Uskaltaisinkohan väittää, että oikeampi termi sinunkin kohdallasi olisi hätäsektio? No, niin tai näin, varmasti traumaattinen kokemus :( <3

Vierailija

Olisiko niin että jos äiti ei puudu puudutteista huolimatta niin silloin äiti nukutetaan sektiota varten.

ElinaS
3/16 | 

Esikoiseni syntyi kiireellisellä sektiolla tammikuussa -09 rv 41+5. Synnytys ei edennyt eikä leikkaussalissa puudutus ollutkaan kunnollinen, nukuttaa ei kuulemma kerennyt kuitenkaan enään infektioriskin vuoksi. Se oli vaan kestettävä. Esikoinen täyttää kohta 10v, on kohta kolmannen pikkusiskon isoveli. Haavakohta on yhä turta ja joka raskauden jälkeen se on isomman röllykän alla piilossa vaakasuunnassa. Mutta se on siinä, sitä on kaikki lapset vuorollaan ihmetellyt ja varovaisesti koskeneet kysyen "sattuuko se vielä".
Hätäsektion asiaa minun ei tarvinnut käsitellä, mutta sektio ilman kunnollista puudutusta oli asia jota vieläkin välillä ajattelen enkä ole vielä toiseen vastaavan kokemuksen elänyttä tavannut.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi kauhee...! Ite sain kommentin juuri tämän postauksen myötä toiselta, jolle on käynyt samoin kuin sulle. Sanoin hällekin että tota ei voi kyllä ees kuvitella kukaan, jolle ei oo käyny vastaavasti. Ihan hirveetä 😔

ElinaS

Onneksi nämä saattavat olla harvinaisia että puudutukset ei toimineet sektiossa ja siinä vaiheessa ei kerkeä enään nukuttaa. Siinä ainakin olen onnekas että vaikka kammo sektiota varten on tullut, niin silti meille on neljäs syntymässä jo. Mutta tuon jälkeen jokaisessa synnytystoivelistassa lukee että sektio vain nukutuksessa :)

Käyttäjä10845
Liittynyt25.3.2018
4/16 | 

Itse en ymmärrä miksi näistä täytyy (muuta kuin lääketieteellisesti) tehdä isoa eroa? Kumpikaan ei ole suunniteltu, molemmat siis tulevat yllättäen & ovat traumaattisia tapahtumia. Meillä oli kiireellinen, kätilön virhearvioinnin vuoksi & mentiin myös todella kiireellä saliin. Supistukset ym niin kovia että puuduttaminen ei meinannut onnistua, mutta lääkärin mukaan oli onnistuttava HETI tai ollaan todellisessa vaarassa (onnistuikin). Vaikka hereillä olinkin, en itse leikkauksesta paljon muista, enkä saanut oman vointini takia lasta edes salissa koskea (saati rinnalle), vaan vietiin heti pois. Siinä sitten lisää lääkettä & paniikissa odottamaan oliko lapsella kaikki hyvin. Toki sain hänet jossain vaiheessa heräämössä rinnalle, eikä tarvinnut odottaa että herään nukutuksesta. Mutta se olinko hereillä vai on itse laikkauksessa oli ihan sama. Ja tilanne oli oikeasti KIIREELLINEN, ja muutaman minuutin päästä olisikin sitten jo ollut HÄTÄ.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo totta tämäkin, molemmat todellakin traumaattisia kokemuksia ❤️ eikä sitä muuta sektion etuliite mihinkään! oon jutellut kymmenien - jos en pian jo yli sadan - kiireellisen ja hätäsektioidun naisen kanssa ja pysyn kyllä sanojeni takana että ne ovat todella erilaisia tilanteita, jos menevät "normaalin" kaavansa mukaan. Myös ne äidit, jotka ovat kokeneet molemmat, sanovat samaa. Koen myös, että isoin trauma hätäsektioissa tulee juuri tuossa, että ei näe, kuule tai tiedä kuka sieltä mahasta on napattu ja minne hänet on viety. Jostain syystä mulle itelle myös tuo turvaa keskustella synnytyksestäni sen oikealla nimellä sekä hakea ja kuunnella lisää nimenomaan omaani vastaavia kokemuksia: kiireelliset sektiot eivät useimmiten ole minun sektioni kaltaisia vaan kiire -sanasta huolimatta yleensä ei puhuta minuuteista. Mutta sitten on toki teitäkin, joiden kokemus kuulostaa todella tutulta! 💙

Tuo sinun kiireellinen sektio on kyllä ollut tosi hurjalta, onneksi leikkaus onnistui ❤️😔

Käyttäjä10845
Liittynyt25.3.2018

Onneksi. Muuten meistä toista tai molempia ei olisi. Lapsen syntyminen alakautta (hengissä ainakaan) ei olisi ollut mahdollista.
Eniten minua ihmetyttää, kun meidänkin tilanne oli ennalta arvioitu & päätetty että synnytyksen käynnistyessä sitä tulee seurata jatkuvasti niin lääkärin kuin kätilön, että sitten ei kuitenkaan seurattu & tilanne päätyi siihen mihin päätyi ..

Vierailija
5/16 | 

Minulla kanssa takana kiireellinen sektio, joka tehtiin nyt eikä heti. Vauvan sydänäänet elelivät omiaan ja ottivat varuilta päästä laktaattiarvonäytteen (ja heti perään toisen), jossa tulos huono (ja toisella sitäkin huonompi) eli vauva kärsi hapenpuutteesta. Puudutuksessa leikkaus tehtiin, koska minulla oli juuri ennen leikkauspäätöstä laitettu spinaalipuudutus (ja sitä ennen kolme epiduraalia), mutta käskivät varautua (olihan siinä se minuutti aikaa "varautua" ;)) nukutukseen sänkyä saliin lykkiessä. Vauvaa en myöskään nähny, koska hapenpuutteen takia lähti oman tiiminsä matkaan samalla sadasosasekunnilla, kun vatsasta poistettiin. Tämän tosin joku kertoi minulle samalla kun vauvaa mahasta kaiveltiin, etten tule vauvaa näkemään. Niin ja onniteltiinhan minua sitten "tyhjässä" salissa maha auki vauvasta, joka oli siellä jossain... syliin vauvan sain vasta seuraavana päivänä. Tiedän, että hätäsektiosta omallakaan kohdallani ei ollut, mutta hätä meilläkin kyllä oli... ja aika usein omalla kohdallani "kiireellinen sektio" tuntuu omasta mielestäni vähättelyltä, koska hätä meillä molemmilla oli.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi kamaluus, mikä show sullakin <3 Ymmärrän, että tuntuu "vähättelyltä", mutta sä onneksi ite tiedät totuudet. Siinä mielessä musta ikävä tuo "merkintä", että varmasti koet enemmän samaistumispintaa hätäsektioitujen kanssa kuin kiireellisten. Ne kun eivät kuulemani mukaan ole todellisuudessa aina niin kiireellisiä. Teidän hätä ei mun silmissä ole lainkaan vähätelty, onneksi ootte kunnossa <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Miltä hätäsektioarpi näyttää? Kuinka hyvin hätäsektioarpi paranee? Kauanko paranemisessa kestää? Näitä kysymyksiä googlailin noin vuosi sitten.

Istuttiin pari viikkoa sitten äitienpäivänä vanhempieni terassilla mieheni kanssa ja ihmeteltiin vuorotellen vaunuissa nukkuvaa lastamme ja hätäsektioarpeani. "Minne asti tuo oikein menikään? Ainiin, noin pitkälle", mieheni höpöttelee. Muistelemme, kuinka hän toi sairaalaan äitienpäivälahjaksi ison taulun, jossa oli tyttäremme jalka vasten isin kättä. Kuinka pieni se olikaan? Sain myös kukan, mutta keskolaan ei tuorekukkia sallittu, joten ruusu oli puuta. Keskolan perhehuoneessa mussutimme kääretorttua, joka oli myös osa lahjaani. Siivooja tuli juuri otolliseen aikaan huoneeseen ja tarjosin torttua:"Ai minulleko? Oi kiitos!". Loput veimme hoitajille.

Kuva: Sarianna Salo
Kuva: Sarianna Salo

Jatkamme arven ihmettelyä ja sitä, kuinka sieltä on voitu saada ihminen ulos. Miten lääkärit harjoittelevat tuota viiltoa? Mitä liikkuu päässä, kun on ensimmäinen tosipaikka edessä?

Minun synnytykseni kesto on 3 minuuttia. Siinä ei paljon ehdi miettiä, mihin suuntaan torsoa alkaa veistellä. 

Kuva: Sarianna Salo
Kuva: Sarianna Salo

Aurinko paahtaa iholla ja hiki valuu pitkin poskia. Katselen edelleen arpeani, joka on poikkeuksellisesti sen peittävien bikinien suojista paljastettuna. Mieheni huomaa pohdintani ja toteaa:

"Hieno."

Niin... Niinhän se tavallaan onkin. En itse ehkä kuvailisi sitä tuolla sanalla, mutta se pelasti lapsemme. Mikä sen hienompaa? Jostain syystä oon ollut tosi sujut arpeni kanssa alusta asti. Sen ulkonäkö tuntuu täysin yhdentekevälle kun tietää, mitä se sai aikaan.

Joten tältä näyttää hätäsektioarpi vuosi synnytyksen jälkeen:

Kuvat: Jonna Nygård
Kuvat: Jonna Nygård

Edelleen sitä kinnaa urheillessa ja se todellakin on "väärään suuntaan" ajatellen vattapläskejä, mutta siinä se on ja tulee olemaan tulevaisuudessakin.

Joskus rakas ukonretaleeni kyllä onnistuu valitsemaan juuri oikeat sanat. Tai oikean sanan, joka tuona äitienpäivänä oli sana hieno. Tyttäremme syntymäpäivänä, minun aivojeni käydessä ylikierroksilla ajatuksista ja isoista sanoista, hän kumartuu sanomaan ennen töihin lähtöä sen sopivimman Kipinällemme:

"Kiitos".

Niin... kiitos! Ja kiitos myös arpeni. Olet hieno.

psst! Blogikollega Terkuin Ninnin ihana Lemmy-poika syntyi myös hätäsektiolla <3

Kommentit (21)

Vierailija
1/21 | 

Mä oon kanssa alkanu pitää omaa hätäsektioarpeani hienona 😊 onhan se aika upea oikeasti! Ilman sitä, mulla ei olis tota maailman tärkeintä. Mulla nyt 13kk synnytyksestä ja arpi on parantunut hyvin. Lääkärikin sanoi sillon leikkauksen jälkeen, jotenkin että "hyvä tuuri kävi, sait noin suoran arven".
Alkuun esim. Nauraessa piti toppuutella itteään, koska tuntui et hakaset lentää seinään ja haava ratkeaa, mutta nyt ei mitään ongelmaa.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

oi kauhee, joudun myöntää naurahtaneeni ku luin ton "..tuntui et hakaset lentää seinään" :D :D juuri näin! ja ihan varmasti on upea sinunkin arpi <3

Iisak
3/21 | 

Ihana teksti, olen varmaan jotenkin herkistynyt kun oma vuosikas tuhisee yöunilla vieressä. Meillä oli suunniteltu sektio perätilan ja huonon asennon vuoksi - en saanut synnyttää alakautta. Nämä arpemme ovat todellakin hienoja ❤

Anne2018
4/21 | 

😭😭😭😭 Ei sais väsyneenä lukea tällasia. Mutta samalla se myös muistuttaa, että voisi olla omalle sektioarvelleni armollisempi. Poitsu kun ei olisi ehkä yhtä kauniisti tullutkaan ulos. Persettä kun äidilleen näytti. 😁

Vierailija
5/21 | 

Minulla on peräti kolme arpea, kaksi vaakaan ja yksi pystyyn, kun arpikudoksen vuoksi ei voitu aukaista vanhaa. Tuorein on neljä vuotta vanha, vanhin reilu kymmenen, kaikki yhä näkyvissä. Näytin reilusti nuoremmalle veljelleni kuvaa toisesta arvosta tikkien kera, vuorokauden vanhana ja se ilme mikä hänellä olikaan. Hän sanoi vain vau ja kasteessa oli sekä inhoa että kunnioitusta. Me ollaan selvitty jostain todella kamalasta ja pelottavasta eikä näitä arpia tarvitse hävetä tai peitellä. En ole edes ajatellut koko asiaa pukiessani bikinit rannalle tai uimahalliin. Ne on osa minua.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Osaan kuvitella tuon katseen! Ja jos jotain hyvää, niin jos vauva joskus kysyy kukista ja mehiläisistä niin voin näyttää arpea 😂 että "tuolta vauvat tulee"

Mairanne
6/21 | 

Itse tietää arven tarinan ja sen, että se on pelastanut elämän. Silti tuntui pahalta, kun kylpylässä eräs nainen totesi minulle, että hän sentään on synnyttänyt lapsensa itse ja oikeasti. Katselin siinä kaksosiani, joista toinen tuli parin minuutin ponnistuksella ilman lääkkeitä ja toisen kanssa päädyttiin hätäsektioon, ja mietin, että kumpaa näistä en ole oikeasti synnyttänyt...

Mairanne

Jep. Harvoin sitä jään sanattomaksi, mutta tuossa vaiheessa, täysin alastomana kylpylän suihkussa, lasten läsnäollessa, en pystynyt mitään sanomaan. (Hätä)sektioäiti ei ole lapsiaan synnyttänyt itse eikä oikeasti, ettäs tiedät! ;)

Vierailija
7/21 | 

Hieno arpi! Oma arpeni on myös tavallaan hieno, mieheni on sanonut aina, että tuota arpea voit kantaa ylpeydellä. Niin kyllä kannankin ja esim. uimahallissa en yllättävää kyllä lainkaan häpeä arpeni.

Anna A
8/21 | 

Mulla on kai joku rakenteellinen juttu, että vauvat eivät kääntyneet. Kumpikin isoja joten lääkäri totesi, ettei mitään asiaa yrittää alakautta. Kumpikin siis selektiivinen sektio. Arvesta on ollut haittaa ainoastaan siksi, että psori tahtoo pesiytyä siihen, muuten olen siitä ylpeä. Kyllä meidän pojilla on syntymäpäivät vaikken ole heitä "oikeasti" synnyttänyt...

Anna A

Elektiivinen...
Muutenkaan en ymmärrä miksi alakautta synnyttäminen tekee paremman äidin.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ai sellainenkin "vaiva" voi olla?! :O 

Mä en myöskään oo koskaan ajatellut, että synnytystapa tekee kestään parempaa tai huonompaa äitiä! Uskon, että loppupeleissä harva niin ajatteleekaan :)

Miukkismau
9/21 | 

Oma sektioarpeni on nyt alkanyt parantumaan kunnolla ( kohta 2v aikaa). Siinä tuli paljon komplikaatioita ja yksi korjausleikkaus josta toinen arpi ylempänä. Näistä kuitenkin ylpeä. Neljä tyttöä mun elämässä, parasta ikinä!!! ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Luin Vauvan ihanan artikkelin, kuinka veli on mahtava juttu. Muistelin matkaani hätäsektioitavaksi ja ajatuksia noina minuutteina. Hoitajien kärrätessä sänkyäni muistan miettineeni sitäkin, kuinka veljeni reagoisi, jos minä jään leikkaussaliin. Olemme aina olleet läheisiä, mutta nyt en ehtinyt lähettää hänelle edes viestiä ennen kun minua jo kiidätetään veitsen alle.

Mitä olisin edes kirjoittanut viestiin?

Kiitos, kun sain leikkiä sun prätkähiirillä.

Veljelläni oli kaikki sarjan hahmot ja mä sain aina leikkiä Turbolla, koska se oli mun lemppari. Sain (tai en oo varma sainko tähän lupaa) myös action maneja mun barbien miehiksi. 

Kiitos, että olit se joku, jonka syyksi laitoin omat jekkuni.

Yksi kerta (monista) kun pienenä tapeltiin, purin veljeäni. Hän alkoi itkeä ja kuulin, kun vanhempiemme askeleet lähestyivät huonetta. Purin äkkiä myös itseäni ja sanoin, että S aloitti. 

Kiitos, että varasit tietokoneen itsellesi murkkuna 24/7.

Sain tapella omasta vuorostani harkituin argumentein (ja treenatuin nipistelyin). Kasvatti luonnetta!

Kiitos, että sulla on hyvä musamaku.

Se määrä, kuinka paljon vietän aikaa veljeni kanssa, olisi tuskaa jos hän luukuttaisi minusta surkeaa musaa. Ostimme pienenä yhdessä The Rasmuksen levyn, jossa oli f-f-falling, ja soittimen edessä lauloimme mukana. Tarkoitus oli katsoa, kumpi osaa paremmin biisin sanat. Voin vannoa, että yksikään sana ei mennyt oikein. 

Kiitos, kun olet pitänyt syntymästäsi asti minulle seuraa.

Äiti osti minulle nuken, jotta voisin pitää siitä huolta samalla kun äiti huolehti veljestäni, mutta nukke jäi heti toiseksi. 

Kiitos, kun olet antanut minulle ensikosketuksen siihen, millaista on pitää toisesta ihmisestä huolta.

Olin ala-asteella noin metrin pituinen ja painoin saman verran kuin märkä rätti. Silti, nähdessäni pari S:ää vanhempaa poikaa nälvimässä pikkuveljeäni, kävin mottaamassa molempia. Reksillehän siitä joutui samantien, mutta tekisin saman koska tahansa uudelleen!

Sisko oli nyt myös äiti, vaikka tuskin edes tajusi sitä itse.

Veljeni oli ensimmäinen sairaalan ulkopuolinen ihminen, jonka näin tapahtumien jälkeen. Nähdessämme hyökkäsin hänen kaulaan ja vain itkin. Itkin kuin pikkutyttö. Tuolloin en ollut häntä viimeiseen asti suojeleva isosisko vaan haavoittuvainen, pelokas ja hämmentynyt tuore äiti. Sisko oli nyt myös äiti, vaikka tuskin edes tajusi sitä itse. Revin siteen hätäsektioarven päältä ja paljastin kymmenet tikit ja verisen arven. Veljeni ilmekään ei värähtänyt, vaikka itse nieleskelin kyyneliä ja kauhua.

Kaikkea tätä en kyllä olisi ehtinyt viestiin kirjoittaa. Ehkä olisin kirjoittanut vain sen tärkeimmän. 

Kiitos.

Tää ei muuten oo aprillipila ;)

Kommentit (5)

Annika79
2/5 | 

Mulla ei oo lainkaan noin lämpimät välit mun veljen kanssa. On se ihan kiva, eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta tuntuu että meillä on kovin vähän yhteistä. Kun nähdään niin ei meillä pahemmin oo mitään puhuttavaa. Hän on 5 vuotta vanhempi. Mutta hänen kauttaan olen kuitenkin saanut kaksi ihanaa veljentyttöä, joista toinen on meidän kummityttö. <3

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Niin, musta se onkin ihan humpuukia, että veljen tai siskon pitäis automaattisesti olla tosi läheinen tai hyvä ystävä. Mulla on käynyt varmasti hyvä tsägä, kun on niin saman henkinen veli :) tosin osaa se olla superärsyttäväki :D

Annika79

Oon ollu 14 kun se on muuttanut toiseen kaupunkiin. Tällä hetkellä asuu 450 km päässä meistä. Nähdään pari kolme kertaa vuodessa. Kyllä sekin varmaan vaikuttaa. Jos asuttais lähellä, niin varmasti nähtäis enemmän.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018