Kirjoitukset avainsanalla hätäsektio

Luin erästä keskustelua, jossa sektiolla synnyttäneelle äidille oli joku miespuolinen henkilö todennut, että hän pääsi helpolla, kun ei synnyttänyt alateitse. Minulla nousi heti karvat pystyyn ja selkeästi myös monella muulla, koska tämä äiti oli saanut paljon tsemppikommentteja kertomukseensa. Aiheesta. Aloin silti miettiä tuota miehen kommenttia tarkemmin.

Kuuntele alta kuopukseni synnytyskertomus podcastina:

Miksi se olisi huono asia, että "pääsisi helpommalla synnyttäessä sektiolla"?

Miksi synnytyksen - alatie- tai sektio- - pitäisi olla vaikeaa? Miksi se olisi huono asia, että "pääsisi helpommalla"? Syntyykö se lapsi jotenkin vähemmän, jos äiti ei kärsi? Jääkö vauva vajavaiseksi, jos äiti ei huuda kivuista?

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Aivan niinkuin alatiesynnytys, myös sektio voi olla kivulias. Tai varsinkin "jälkipyykki". Itse olen kokenut molemmat (sektion tosin hätänä) eikä kumpikaan kyllä kivuton ollut. Aika on sen verran kullannut ehkä muistoja, että ei kumpikaan myöskään mitenkään äärettömän kivuliastakaan ollut. Sektion jälkipyykki oli muutaman päivän ajan kivulias arpi ja suolet tuntuivat olevan hieman... mitenköhän tämän asettelisi... solmussa! Alatiesynnytyksen jälkeen alakertaa turvotti ja voi vee sitä jälkivuotoa. Se ei kyllä ollut hääppöstä. En tiedä kumman kanssa olisin päässyt helpommalla, mutta toisaalta – ketä h*lvettiä kiinnostaa?

Minun ei tarvi puolustella tai väheksyä kumpaakaan synnytystapaa(ni).

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Luen näitä sektio- ja alatiesynnytyskeskusteluja nykyään tosi eri silmin kuin aikaisemmin. Tosi neutraalisti. Minun ei tarvi puolustella tai väheksyä kumpaakaan. Tiesin sillä punaisella sekunnilla, kun kuopukseni syntyi, että synnytystavat ovat täysin saman arvoisia. Sillä ei ole mitään merkitystä, miten lapsi tähän maailmaan saadaan, kunhan hän on elossa. Harmi vain, että tämän faktan jankkaaminen ei kenenkään fiiliksiä muuta. Se pitää itse ymmärtää. Tämän opin itsekin kantapään kautta.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Kenelläkään, erityisesti miehillä, ei ole vara arvostella tai arvioida kenenkään synnytyksen "helppoutta" tai kivun määrää, koska kipu on kuitenkin subjektiivinen tuntemus. Mutta kivutonta synnytys ei varmaan ikinä ole, tapahtui se alateitse tai sektiolla. Ja aina kipu ei ole pelkästään fyysistä, vaan se voi olla psyykkistäkin.
Alateitse synnyttäneiden kohdalla voidaan myös arvostella kivunlievitykseen käytettyjä keinoja. Tuntuu, että iman kivunlievitystä synnyttäneitä arvostetaan enemmän kuin esim. epiduraalipuudutuksen saaneita. Lääkkeitä saaneesta saatetaan ajatella, että hän on "heikompi" tai "hän haluaa päästä helpommalla"..
Itse ajattelin jo raskausaikana, että tärkeintä on saada elävä lapsi ja selvitä itse hengissä, millään muulla ei loppujenlopuksi ole merkitystä.

Vierailija
2/6 | 

Tämä mies ei ole tainnut olla yhdessäkään synnytyksessä itse mukana. Minä olen kuullut myös sitä kun itse olen syntynyt keisarinleikkauksella että olisin jotenkin huonompi ja viallinen. Tämäkin miehen suusta.
Minä synnytin lopulta kiireellisellä sektiolla viime kesänä kun käynnistystä oli takana kolme päivää ja vauvan sydänäänet eivät olleet priimaa. Se minkä tuskan jo pelkästään se käynnistäminen aiheutti supistusten kera en voi verrata sitä mihinkään mitä olen aikaisemmin kokenut. Oksensin kivusta ja vannoin itselleni että en enää ikinä synnytä. Kumma kyllä aika kultaa muistot ja olisin koska tahansa kokemaan sen saman lapseni takia.

Vierailija
3/6 | 

Suhtautuminen sektioon jotenkin todella kahtiajakoista. Se on todella epäluonnollinen, hirveän iso, jopa hengenvaarallinen leikkaus, aiheuttaa hirveitä kipuja jälkikäteen ja kuitenkin samalla se on se sitten se helppo tapa. Ei mene jakeluun. Elinikäiseten synnytysvaurioiden kanssa kärvistelevät mammatkin kauhistelee kuinka hirveä on sektio ja on tuomitsemassa, kuinka älytöntä, kuin joku valitsee sen helpomman synnytystavan.
Vaihtaisin itse hyvin menneet synnytykseni koska tahansa semihuonosti menneisiin seuroihin. Harmi vaan että ei voi enää jälkikäteen vaihtaa. Olisi pitänyt itse etukäteen ottaa selvää alatiesynnytysten vaurioista ja niiden yleisyydestä. Silloin nuorena en vaan ymmärtänyt kuinka ideologissävytteistä synnytysten hoito on Suomessa.

Vierailija
4/6 | 

Sektiosta voi myös jäädä pysyviä hermovaurioita,kun toki hermoja joudutaan katkomaan. 3päivää itse kärsin käynnistyskipua kunnes vauvan vointi romahti. Sektio pelasti oman ja lapsen hengen. Pysyvä vaurio tosin jäi eikä lantio hermotu miten pitää. Henkinen- ja fyysinen kipu oli kova. Myös kesken sektion kipu tuli päälle,kun lääkkeet petti..ei se sektio todella ole se autuas tie...hirveää jos siitä aletaan syyllistämään..

B-8
5/6 | 

Molemmat tavat kokeneena sanon myös että yhtä kipeitä kumpikin, yhtä arvokkaita kokemuksia. Älytöntä käydä kenenkään ulkopuolisen arvostelemaan, sektiolla pelastetaan niin monia henkiä ja myöskin synnytyspelkoisten loppuelämiä, huono synnytyskokemuskin voi rikkoa ihmisen pysyvästi. Siinä vaiheessa kun miehet pystyy edes puolet siitä kivusta ottamaan mitä jokainen synnyttävä äiti kokee, vasta sitten heidän mielipiteillä on tässä asiassa painoarvoa. Sori.

Vierailija
6/6 | 

Olen synnyttänyt molemmat sektiolla, ensimmäisen tarjontavirheen takia ja toisen vaadin sektioitavaksi, koska en nähnyt järkeväksi kokea molempia tapoja. Arpi oli jo mahassa ja kohdussa, en lisäksi halunnut vielä arpea alapäähän. Minulle sektio oli helppoja ja täydellisiä synnytyskokemuksia. En todellakaan näe että nykyään pitäisi synnytyksen takia kärsiä kipua koska niin on aina ollut. En koe synnytysten olleen yhtään vähemmän arvokkaita kuin jos olisin puskenut lapset luomuna maailmaan. Minusta on vähän surullista jos ihmisen täytyy arvottaa muita synnytystavam perusteella, ehkä oma elämä on Silloin vähän tyhjää ja tarkoituksetyomsn tuntuista jos vieraan ihmisen synnytsytapa herättää kovin voimakkaita tunteita.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen puhunut paljon jo ennen synnytystä siitä, kuinka toivoisin toisen synnytykseni olevan korjaava kokemus. Tuo termi on superärsyttävä, mutta käytetään sitä paremman puutteessa. Synnytyksen lähestyessä punnitsin vaihtoehtoja synnytystavoista ja kyselin muiden kokemuksia. Mutta mitä se korjaava kokemus sitten tarkoitti minulle ja mikä sen saisi aikaan? Mietin paljon, mikä eheyttäisi minut? Uskon, että tuota kysymystä kaikkien synnytyspettymyksen kokeneiden olisi hyvä miettiä. 

Mitä se korjaava kokemus sitten tarkoitti minulle ja mikä sen saisi aikaan?

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Korjaako sinut kokemus siitä, että saat lapsesi heti rinnallesi? Siihen harvoin synnytystapa edes vaikuttaa: pääsääntöisesti alatiesynnytyksessä, suunnitellussa sektiossa ja jopa kiireellisessä sektiossa se onnistuu. Eheyttääkö sinut tunne turvallisuudesta vai haluatko edetä mahdollisimman luonnonmukaisesti? Minä kaipasin jonkin sortin kontrollia. Halusin olla kärryillä kaikesta, mitä kehossani ja ympärilläni tapahtuu, enkä ollut varma onnistuuko se lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Siispä jätin kaikki ottamatta. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, halusin tällä kertaa tuntea kaiken. Viimeksi nukuin synnytyksen ajan eli en tiennyt, nähnyt, kuullut tai tajunnut yhtään mistään mitään. Minulla kävi jopa mielessä, onko esikoiseni edes se joka mahasta kaivettiin – Mistäs minä tietäisin varmaksi, koska nukuin! 

Minulle oli tärkeää tehdä kaikkea sellaista etukäteen, jolla edellisen synnytyksen toistuessa voisin lohduttaa itseäni, että ainakin yritin kaikkeni.

Mietin myös paljon sitä, jos kaikki sama toistuu kuin viimeksi. Eli mitä, jos istukka repeää jälleen ennenaikaisesti ja joudun hätäsektioitavaksi? Minulle oli tärkeää tehdä kaikkea sellaista etukäteen, jolla edellisen synnytyksen toistuessa voisin lohduttaa itseäni, että ainakin yritin kaikkeni. Tähän kuului äitiysfyssari, osteopatia, hengitysharjoitteet, eri kokemusten lukeminen ja kuunteleminen, hypnosynnytysvalmennus, säännölliset lantion "venyttelyt" jumppapallolla ja ilman ja kevyt liikunta varsinkin uiden. Lisäksi kävin pelkopolilla useampaan otteeseen, juttelin mieheni kanssa tilanteesta ja tein synnytystoivelistan. Jos kaiken tämän jälkeen päädyn taas tahtomattani leikkauspöydälle, ainakin olen yrittänyt itse kaikkeni etten sieltä itseäni löytäisi! 

Tärkeintä on keksiä se juttu, mitä toivoisit tulevalta synnytykseltä eniten ja tehdä valintoja perustuen siihen.

Sektion jälkeen korjaavan kokemuksen ei tarvitse olla alatiesynnytys aivan niinkuin pettymyksen aiheuttaneen alatiesynnytyksen jälkeen sen ei tarvitse olla sektio. Tärkeintä on keksiä se juttu, mitä toivoisit tulevalta synnytykseltä eniten ja tehdä valintoja perustuen siihen. Sinä olet ainut, joka keinot eheytymiseen voi keksiä. Ei kätilöt, ei lääkärit, ei puolisosi eikä ystäväsi. He voivat auttaa, mutta lopullinen ajatustyö sinun on tehtävä itse.

Toivon koko sydämestäni, että saat kokea saman kuin minä, mutta juuri sinulle sopivalla tavalla ❤️

Jos sinua kiinnostaa tarkemmin synnytyskertomukseni, voit kuunnella sen alta:

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Vaikka teillä eletäänkin jo täysin rinnoin vauva-arkea, niin mua kiinnostaisi kuulla lisää näistä keinoista joilla sä valmistauduit synnytykseen? Osteopaatilla käyntiä avasitkin, mut mitä sait äitiysfyssarilta, millaisia hengitysharjoitteita teit ja millaista hyötyä koit niistä olevan, millainen sun kokemus oli hypnosynnytysvalmennuksesta, miten venyttelit lantiota jumppapallolla ja ilman? Millainen oli sun synnytystoivelista? Terkuin toinen hätäsektioitu jolla toiveissa ihana seuraava synnytyskokemus ja valmistautuminen käynnissä ❤️

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi mä yritän jonkun tällaisen rustata ❤️ Kiitos kun toivoit! 😊 Toivottavasti saisit just sellasen kokemuksen kuin mistä haaveilet 🧡

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oon ollu nyt viikon äitiyslomalla ja tää on ollut niin monella tavalla mahtavaa, että ei oo tosikaan! Esikoisemme syntyessä viikko ennen äitiyslomani alkua, jäi tämä vaihe viimeksi välistä. Nyt vapaiden ja armottoman pesänrakennusvietin myötä, näen kristallin kirkkaasti tämän vapaan tarkoituksen.

Pian sinä olet meidän kanssamme, osa meitä. Pian teet meidän perheestä valmiin.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Se, että laitan kotia valmiiksi vauvaa varten, on äärettömän terapeuttista. Luon mielikuvia, miltä lapsi kuulostaa nukkuessaan äitiyspakkauksessa tai miltä hän näyttää maatessaan olohuoneessamme viltillä. Tänään asettelin unilelun vauvan sänkyyn ja jäin vain katselemaan sitä näkyä. Pieni pupunen toisen pienen sängyssä. Pian sinä olet meidän kanssamme, osa meitä. Pian teet meidän perheestä valmiin.

En oo varmaan koskaan saanut näin paljon aikaan pienessä ajassa tai ollut jotenkin näin kuplivan onnellinen. Saan luvan kanssa tehdä kodistamme sopivan juuri meidän vauvallemme. Hipelöidä pieniä vaatteita, ihailla ultrakuvia ja pitää huolta itsestäni (ja näin myös vauvasta😊). On ollut ihana päivisin lounastella kavereiden kanssa, käydä uimassa selän helpotukseksi, nukkua päikkäreitä ja siivota. Minä, joka vihaan siivoamista, olen järjestänyt talon jokaisen nurkan, laatikon ja komeron!

Kaikella tällä vauvanvaatteiden pesulla on niin paljon isompi merkitys todellisuudessa kuin vain se, että asut ovat puhtaita.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Nyt huomaan, mistä jäin viimeksi paitsi. Ymmärrän synnytyksen jälkeisiä tunteitani paljon paremmin. Ymmärrän itseäni. Äidiksi tuleminen hämmentää jo itsessään paljon – puhumattakaan, jos ei ole ehtinyt hankkia edes turvakaukaloa. Kaikella tällä vauvanvaatteiden pesulla on niin paljon isompi merkitys todellisuudessa kuin vain se, että asut ovat puhtaita. Se on osa mielikuvaharjoittelua äitiydestä ja symbolisoi sitä huolenpitoa, jota pian pieni elävä olento sinulta toivoo ja tarvitsee.

Kaiken tämän myötä tuntuu, että olen vihdoin valmis antamaan keholleni anteeksi.

psst! Kuuntele podcastini pesänrakennusvietistäni alta!

 

Kommentit (6)

Satu K.
1/6 | 

Niin ihanaa, että oot saanut kokea kaiken kuvailemasi tällä kerralla. Sä niin ansaitset sen! <3

Patricia s
2/6 | 

Meidän tyttö tuli v. 35+0 hätäsektiolla, 3 vuotta sitten. Nyt olen pari viikkoa sitten synnyttäny meidän täys aikainen poika ja en voi muuta sanoa kun että ymmärrän miksi kaikki oli niin raskasta viimeks.. Tällä kerta kun oli ns. Normali alku, kaikki on ihana. Onnea teille ja toivottavasti kaikki menee hyvin teillä kans :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi kiitos niin paljon kun jaoit tämän <3 mä myös ymmärrän itteäni nyt niin paljon paremmin, ja se kyllä tuo suurta helpotusta <3

Seuraaja
3/6 | 

Aivan loistava kirjoitus. Juuri tuo esikoisen synnytyksessä ilmenevä kakkoshädän tunne oli jotenkin outo, häkeellyttävä. 😂😂 Sanoin silloin miehelle, tuskaisten minuuttien jälkeen: pitikö soittaa kelloa kun paskahätä iskee. Piti. Kuopus syntyi 2 tunnissa, ois varmaan kotiin syntynyt jos ei olis ollut kätinlönvaihto. Edeltävä ehdotti kotiinlähtöä. Nostan hattua luomusynnytykselle!! Minä otin molemmista puudutuksen, esikon 12 tunnin synnytyksen sijaan kuopus syntyi heti epiduraalin jälkeen. Kyllä, epiduraali, vedet ja vesien mukana pää. Hihkasin jotta tää syntyy nyt, olivat sitä mieltä ettei vielä. Mutta kätilö hihkas, juu niin syntyy. Pää on jo ulkona. Tiesin. 👌Kaikkea hyvää teille.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi ihana, kiitos kommentista! Ja kyllä se äiti vaan tietää 😂😂 erittäin hyvin valittu tuo paskahädän voimaa kuvaava sana: häkellyttävä 😂😂

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aloitan otsikosta huolimatta toteamalla heti alkuun, että tietenkin sitä "tarvitaan". Mä vaan en ehtinyt sille viimeksi. Esikoinen syntyi rv34, viikkoa ennen kun mammaloma olisi alkanut. Tällä viikolla jäin kyseiselle vapaalle enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Tänään oli mun eka #äitiysloma'päivä IKINÄ! Tuntui ja tuntuu edelleen hurjalta! Nyt mulla on siis vauvan syntymään asti aikaa itsekseni : voin pestä pikkuisia vaatteita, nukkua päikkäreitä, käydä uimassa selän avuksi, järjestellä ja siivoilla. Silti tuntuu, että taistelen tavallaan aikaa vastaan ja pitää tehdä kaikki mahdollisimman nopeasti, koska lapsi voi tulla ihan millä minuutilla hyvänsä! Niin hän toki voikin, mutta oletettu aika on kuitenkin vasta kuukauden päässä. Mitä sä teit äitiyslomalla? #shittyisthenewblack #summer #kesä #raskaus #syyskuiset2019 #elokuiset2019 #vauva2019 #babyonboard #pregnant #preggo #rv36 #äitiys #momlife 📷: @ant_u

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on


Taaperomme palasi takaisin päiväkotiin neljäksi päiväksi viikossa. Osaksi siksi, että selkäni ei enää meinaa kestää hänen kantamista (varsinkaan portaissa), mutta osaksi myös puhtaasti itsekkäästä syystä: haluan valmistautua vauvan tuloon. Ensimmäistä kertaa koskaan. Tällä kertaa voisin ehkä pakata sen sairaalalaukun ja vaan olla jouten? 

Miten sitten valmistaudun tulevaan synnytykseen ja uuteen elämään? En minä tiedä!

Miten sitten valmistaudun tulevaan synnytykseen ja uuteen elämään? En minä tiedä! Ainakin aion nukkua, koska öisin uni on jo hyvin katkonaista jatkuvan kusella ramppaamisen ja asennon vaihtelun takia. Koko keskivartalo puutuu kyljellään ja tarvitsisin trukin kääntämään minut. Oon myös siivonnut kaappeja ja komeroita etsien mahdollisimman käytännöllisiä säilytysjärjestyksiä koko perheelle. Aion pestä, ihailla ja hipelöidä 50 koon pikkuvaatteita, joita tällä kertaa ei ehkä pidetäkään kuukausia. Lisäksi haaveilen useammasta uimassa käymisestä, koska se helpottaa selkäkipuja ja virkistää mieltä. 

Kuva: Jonna N. Photography
Kuva: Jonna N. Photography

Onko mulla todella nyt lupa levätä ja kerätä voimia? Onko mulla todella nyt mahdollisuus halutessani valmistautua tulevaan synnytykseen? Ja oikeasti saatan ehtiä pakata sen sairaalakassinkin?! Vau! 😊

"Palautetta" sairaalakassista löytyy myös alla olevasta podista!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018