Kirjoitukset avainsanalla hätäsektio

Olen puhunut paljon jo ennen synnytystä siitä, kuinka toivoisin toisen synnytykseni olevan korjaava kokemus. Tuo termi on superärsyttävä, mutta käytetään sitä paremman puutteessa. Synnytyksen lähestyessä punnitsin vaihtoehtoja synnytystavoista ja kyselin muiden kokemuksia. Mutta mitä se korjaava kokemus sitten tarkoitti minulle ja mikä sen saisi aikaan? Mietin paljon, mikä eheyttäisi minut? Uskon, että tuota kysymystä kaikkien synnytyspettymyksen kokeneiden olisi hyvä miettiä. 

Mitä se korjaava kokemus sitten tarkoitti minulle ja mikä sen saisi aikaan?

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Korjaako sinut kokemus siitä, että saat lapsesi heti rinnallesi? Siihen harvoin synnytystapa edes vaikuttaa: pääsääntöisesti alatiesynnytyksessä, suunnitellussa sektiossa ja jopa kiireellisessä sektiossa se onnistuu. Eheyttääkö sinut tunne turvallisuudesta vai haluatko edetä mahdollisimman luonnonmukaisesti? Minä kaipasin jonkin sortin kontrollia. Halusin olla kärryillä kaikesta, mitä kehossani ja ympärilläni tapahtuu, enkä ollut varma onnistuuko se lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Siispä jätin kaikki ottamatta. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, halusin tällä kertaa tuntea kaiken. Viimeksi nukuin synnytyksen ajan eli en tiennyt, nähnyt, kuullut tai tajunnut yhtään mistään mitään. Minulla kävi jopa mielessä, onko esikoiseni edes se joka mahasta kaivettiin – Mistäs minä tietäisin varmaksi, koska nukuin! 

Minulle oli tärkeää tehdä kaikkea sellaista etukäteen, jolla edellisen synnytyksen toistuessa voisin lohduttaa itseäni, että ainakin yritin kaikkeni.

Mietin myös paljon sitä, jos kaikki sama toistuu kuin viimeksi. Eli mitä, jos istukka repeää jälleen ennenaikaisesti ja joudun hätäsektioitavaksi? Minulle oli tärkeää tehdä kaikkea sellaista etukäteen, jolla edellisen synnytyksen toistuessa voisin lohduttaa itseäni, että ainakin yritin kaikkeni. Tähän kuului äitiysfyssari, osteopatia, hengitysharjoitteet, eri kokemusten lukeminen ja kuunteleminen, hypnosynnytysvalmennus, säännölliset lantion "venyttelyt" jumppapallolla ja ilman ja kevyt liikunta varsinkin uiden. Lisäksi kävin pelkopolilla useampaan otteeseen, juttelin mieheni kanssa tilanteesta ja tein synnytystoivelistan. Jos kaiken tämän jälkeen päädyn taas tahtomattani leikkauspöydälle, ainakin olen yrittänyt itse kaikkeni etten sieltä itseäni löytäisi! 

Tärkeintä on keksiä se juttu, mitä toivoisit tulevalta synnytykseltä eniten ja tehdä valintoja perustuen siihen.

Sektion jälkeen korjaavan kokemuksen ei tarvitse olla alatiesynnytys aivan niinkuin pettymyksen aiheuttaneen alatiesynnytyksen jälkeen sen ei tarvitse olla sektio. Tärkeintä on keksiä se juttu, mitä toivoisit tulevalta synnytykseltä eniten ja tehdä valintoja perustuen siihen. Sinä olet ainut, joka keinot eheytymiseen voi keksiä. Ei kätilöt, ei lääkärit, ei puolisosi eikä ystäväsi. He voivat auttaa, mutta lopullinen ajatustyö sinun on tehtävä itse.

Toivon koko sydämestäni, että saat kokea saman kuin minä, mutta juuri sinulle sopivalla tavalla ❤️

Jos sinua kiinnostaa tarkemmin synnytyskertomukseni, voit kuunnella sen alta:

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Vaikka teillä eletäänkin jo täysin rinnoin vauva-arkea, niin mua kiinnostaisi kuulla lisää näistä keinoista joilla sä valmistauduit synnytykseen? Osteopaatilla käyntiä avasitkin, mut mitä sait äitiysfyssarilta, millaisia hengitysharjoitteita teit ja millaista hyötyä koit niistä olevan, millainen sun kokemus oli hypnosynnytysvalmennuksesta, miten venyttelit lantiota jumppapallolla ja ilman? Millainen oli sun synnytystoivelista? Terkuin toinen hätäsektioitu jolla toiveissa ihana seuraava synnytyskokemus ja valmistautuminen käynnissä ❤️

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi mä yritän jonkun tällaisen rustata ❤️ Kiitos kun toivoit! 😊 Toivottavasti saisit just sellasen kokemuksen kuin mistä haaveilet 🧡

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oon ollu nyt viikon äitiyslomalla ja tää on ollut niin monella tavalla mahtavaa, että ei oo tosikaan! Esikoisemme syntyessä viikko ennen äitiyslomani alkua, jäi tämä vaihe viimeksi välistä. Nyt vapaiden ja armottoman pesänrakennusvietin myötä, näen kristallin kirkkaasti tämän vapaan tarkoituksen.

Pian sinä olet meidän kanssamme, osa meitä. Pian teet meidän perheestä valmiin.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Se, että laitan kotia valmiiksi vauvaa varten, on äärettömän terapeuttista. Luon mielikuvia, miltä lapsi kuulostaa nukkuessaan äitiyspakkauksessa tai miltä hän näyttää maatessaan olohuoneessamme viltillä. Tänään asettelin unilelun vauvan sänkyyn ja jäin vain katselemaan sitä näkyä. Pieni pupunen toisen pienen sängyssä. Pian sinä olet meidän kanssamme, osa meitä. Pian teet meidän perheestä valmiin.

En oo varmaan koskaan saanut näin paljon aikaan pienessä ajassa tai ollut jotenkin näin kuplivan onnellinen. Saan luvan kanssa tehdä kodistamme sopivan juuri meidän vauvallemme. Hipelöidä pieniä vaatteita, ihailla ultrakuvia ja pitää huolta itsestäni (ja näin myös vauvasta😊). On ollut ihana päivisin lounastella kavereiden kanssa, käydä uimassa selän helpotukseksi, nukkua päikkäreitä ja siivota. Minä, joka vihaan siivoamista, olen järjestänyt talon jokaisen nurkan, laatikon ja komeron!

Kaikella tällä vauvanvaatteiden pesulla on niin paljon isompi merkitys todellisuudessa kuin vain se, että asut ovat puhtaita.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Nyt huomaan, mistä jäin viimeksi paitsi. Ymmärrän synnytyksen jälkeisiä tunteitani paljon paremmin. Ymmärrän itseäni. Äidiksi tuleminen hämmentää jo itsessään paljon – puhumattakaan, jos ei ole ehtinyt hankkia edes turvakaukaloa. Kaikella tällä vauvanvaatteiden pesulla on niin paljon isompi merkitys todellisuudessa kuin vain se, että asut ovat puhtaita. Se on osa mielikuvaharjoittelua äitiydestä ja symbolisoi sitä huolenpitoa, jota pian pieni elävä olento sinulta toivoo ja tarvitsee.

Kaiken tämän myötä tuntuu, että olen vihdoin valmis antamaan keholleni anteeksi.

psst! Kuuntele podcastini pesänrakennusvietistäni alta!

 

Kommentit (6)

Satu K.
1/6 | 

Niin ihanaa, että oot saanut kokea kaiken kuvailemasi tällä kerralla. Sä niin ansaitset sen! <3

Patricia s
2/6 | 

Meidän tyttö tuli v. 35+0 hätäsektiolla, 3 vuotta sitten. Nyt olen pari viikkoa sitten synnyttäny meidän täys aikainen poika ja en voi muuta sanoa kun että ymmärrän miksi kaikki oli niin raskasta viimeks.. Tällä kerta kun oli ns. Normali alku, kaikki on ihana. Onnea teille ja toivottavasti kaikki menee hyvin teillä kans :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi kiitos niin paljon kun jaoit tämän <3 mä myös ymmärrän itteäni nyt niin paljon paremmin, ja se kyllä tuo suurta helpotusta <3

Seuraaja
3/6 | 

Aivan loistava kirjoitus. Juuri tuo esikoisen synnytyksessä ilmenevä kakkoshädän tunne oli jotenkin outo, häkeellyttävä. 😂😂 Sanoin silloin miehelle, tuskaisten minuuttien jälkeen: pitikö soittaa kelloa kun paskahätä iskee. Piti. Kuopus syntyi 2 tunnissa, ois varmaan kotiin syntynyt jos ei olis ollut kätinlönvaihto. Edeltävä ehdotti kotiinlähtöä. Nostan hattua luomusynnytykselle!! Minä otin molemmista puudutuksen, esikon 12 tunnin synnytyksen sijaan kuopus syntyi heti epiduraalin jälkeen. Kyllä, epiduraali, vedet ja vesien mukana pää. Hihkasin jotta tää syntyy nyt, olivat sitä mieltä ettei vielä. Mutta kätilö hihkas, juu niin syntyy. Pää on jo ulkona. Tiesin. 👌Kaikkea hyvää teille.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi ihana, kiitos kommentista! Ja kyllä se äiti vaan tietää 😂😂 erittäin hyvin valittu tuo paskahädän voimaa kuvaava sana: häkellyttävä 😂😂

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aloitan otsikosta huolimatta toteamalla heti alkuun, että tietenkin sitä "tarvitaan". Mä vaan en ehtinyt sille viimeksi. Esikoinen syntyi rv34, viikkoa ennen kun mammaloma olisi alkanut. Tällä viikolla jäin kyseiselle vapaalle enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Tänään oli mun eka #äitiysloma'päivä IKINÄ! Tuntui ja tuntuu edelleen hurjalta! Nyt mulla on siis vauvan syntymään asti aikaa itsekseni : voin pestä pikkuisia vaatteita, nukkua päikkäreitä, käydä uimassa selän avuksi, järjestellä ja siivoilla. Silti tuntuu, että taistelen tavallaan aikaa vastaan ja pitää tehdä kaikki mahdollisimman nopeasti, koska lapsi voi tulla ihan millä minuutilla hyvänsä! Niin hän toki voikin, mutta oletettu aika on kuitenkin vasta kuukauden päässä. Mitä sä teit äitiyslomalla? #shittyisthenewblack #summer #kesä #raskaus #syyskuiset2019 #elokuiset2019 #vauva2019 #babyonboard #pregnant #preggo #rv36 #äitiys #momlife 📷: @ant_u

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on


Taaperomme palasi takaisin päiväkotiin neljäksi päiväksi viikossa. Osaksi siksi, että selkäni ei enää meinaa kestää hänen kantamista (varsinkaan portaissa), mutta osaksi myös puhtaasti itsekkäästä syystä: haluan valmistautua vauvan tuloon. Ensimmäistä kertaa koskaan. Tällä kertaa voisin ehkä pakata sen sairaalalaukun ja vaan olla jouten? 

Miten sitten valmistaudun tulevaan synnytykseen ja uuteen elämään? En minä tiedä!

Miten sitten valmistaudun tulevaan synnytykseen ja uuteen elämään? En minä tiedä! Ainakin aion nukkua, koska öisin uni on jo hyvin katkonaista jatkuvan kusella ramppaamisen ja asennon vaihtelun takia. Koko keskivartalo puutuu kyljellään ja tarvitsisin trukin kääntämään minut. Oon myös siivonnut kaappeja ja komeroita etsien mahdollisimman käytännöllisiä säilytysjärjestyksiä koko perheelle. Aion pestä, ihailla ja hipelöidä 50 koon pikkuvaatteita, joita tällä kertaa ei ehkä pidetäkään kuukausia. Lisäksi haaveilen useammasta uimassa käymisestä, koska se helpottaa selkäkipuja ja virkistää mieltä. 

Kuva: Jonna N. Photography
Kuva: Jonna N. Photography

Onko mulla todella nyt lupa levätä ja kerätä voimia? Onko mulla todella nyt mahdollisuus halutessani valmistautua tulevaan synnytykseen? Ja oikeasti saatan ehtiä pakata sen sairaalakassinkin?! Vau! 😊

"Palautetta" sairaalakassista löytyy myös alla olevasta podista!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vihdoin minäkin sain raskausvalokuvia! Jos jokin, hieman ehkä turhamainen asia, on jäänyt harmittamaan ensimmäisen raskauden päättyessä ennen aikojaan, on se raskausvalokuvaus. Muistan, kun esikoisen syntyessä en pystynyt katsoa somessa lainkaan raskauskuvia, joita vauvaryhmät alkoivat pursuta juuri niillä viikoilla, kun oma lapsi tuhisi jo keskoskaapissa. Olin ehkä jopa katkera. Minun kuvaukseni oli sovittuna seuraavan viikon maanantaille, kun tytär pelasti itsensä kohdusta keskiviikko-torstai -yönä. 

Tuo vaate ei ollut enää vain mekko. Se oli epäonnistumiseni symboli.

Kun pääsin ensimmäistä kertaa kertaa käymään kotona tyttären jäädessä vielä keskolaan, ilmoitin miehelleni, että en halua nähdä mitään raskausvaatteitani. Heittäkööt pois tai piilottakoot, mutta minä en niitä halua nähdä. Hän päätti piilottaa. Talteen joutui myös sininen farkkumekko, jonka ostin kesähelteille pidettäväksi. Helteiden aikaan tytär oli ollut jo viikkoja maailmassa ja vaatteessa edelleen laput kiinni: se ei koskaan ehtinyt käytettäväksi. Mies antoi piilotetun pussin mekkoineen minulle tämän raskauden alussa, mutta en vieläkään laittanut kolttua ylleni. Tuo vaate ei ollut enää vain mekko. Se oli epäonnistumiseni symboli.

Olisiko nyt aika luoda meko(i)lle uusi merkitys? Olisi.

Vielä kuvausta edeltävänä päivänäkään en tiennyt, mitä ihmettä laitan päälleni kuvauksiin... Kunnes silmiini osui tyttäreni farkkumekko. Tismalleen samanlainen kuin minun pahan onnen mekkoni. Ehkä juuri siitä syystä en ole pukenut tuota lapsellenikaan kuin kerran? Olisiko nyt aika luoda meko(i)lle uusi merkitys? Olisi. Ja sen tein.

Oli helpompi olla katkera tuolle mekolle kuin universumille.

Joskus isot tunteet kohdistaa "helpommin vihattavaan" kohteeseen. Minulla se oli tuo mekko. Kolttu, joka vatsan kohta pullottaen katsoi minua vaatekaapistani juuri silloin, kun mahaani kiristi hätäsektioarpi. Oli helpompi olla katkera tuolle mekolle kuin universumille. Nyt meko(i)lla on uusi merkitys. Sen näkee postauksen kuvista. 

Psst! Instagramiin tulossa lisää kuvia raskauskuvauksista! <3

Postauksen kuvat: Jonna N. Photography

Kommentit (2)

ValkoinenLeidi
1/2 | 

I so feel this! Itselleni pettymys ja eääonnistumisen tunne kaksosten keskosuuteen liittyen kanavoitui pitämättä jääneitä babyshowereita kohtaan. Vaikka kuinka yritti ajatella järkevästi (en ollut edes koskaan ennen pitänyt kutsuja mitenkään tärkeinä, ihan vaan hömpötyksenä), niin niiden puuttumisesta tuli mulle tosi iso asia, kun kuulin että niitä oli suunniteltu tapahtuvaksi vain viikko syntymän jälkeen. Meille tuskin tulee enää lapsia, joten pitämättä jäi. On se ihmismieli niin jännä, miten toimintakykyä suojatakseen aivot keskittyvät johonkin pieneen ja hallittavaan asiaan, jottei mieli murentuisi niiden oikeasti isojen asioiden äärellä.

Onnea ihanista kuvista ja mahtavaa, että mekko (ja sinä) saitte itseltäsi synninpäästön!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ymmärrän niin hyvin! Mulla olis ollu muutaman päivän päästä suunniteltu baby showerit! Jäivät sit välistä ku oltii tyttö ja äiti sairaalassa. Mutta mun kaverit piti showerit vuosi tuon jälkeen, kun siis lapsi oli jo maailmassa. 😊

Oot varmasti oikeassa tossa, että mieli yrittää suojella itseään ja keksii tollasen katkeruuden kohteen.

Kiitos ❤️❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018