Kirjoitukset avainsanalla vauvan kehitys

Kaupallinen yhteistyö Jasmin Designin kanssa.

Lapsen syntymä saa vanhemman päässä aikaan jotain suurta. Minä en ollut poikkeus. Mikään ei yhtäkkiä ollut minulle tärkeämpää kuin se, että pystyin pitää vauvastani huolta. Hänen ruokkiminen oli iso osa sitä. En enää välittänyt, otinko tissini esiin ravintolassa vai lentokentällä.

Vauva itki nälkäänsä ja minulla oli paidan alla 24/7 auki oleva kiska, josta hän sai itselleen täydellistä ravintoa.

Imetystä Selfridgellä <3
Imetystä Selfridgellä

Muistan kyllä miettineeni, mitä eräs mieheni kavereista sanoisi, jos näkisi minut nännit paljaana kahvilassa – hän nimittäin oli somessa ilmaissut selkeästi kantansa julki-imetykseen. Se oli sama kuin minulla ennen omaa lasta – eri kuin mikä se oli viime vuoden toukokuun jälkeen. Juuri tästä syystä en koskaan tarkoituksella tee kenenkään oloa kiusalliseksi imettämällä keskellä huonetta vaikka synttäreillä. Ne varsinkin, joilla ei lasta ole, eivät osaa nähdä tuota toimitusta niin luonnolliseksi kuin esimerkiksi mieheni, joka käveli vauvamme ensimmäiset viisi kuukautta aina tilaan, jossa imetin tai pumppasin. 

Olisin voinut alusta asti luottaa siihen, että jopa alle kaksikiloinen vauva tietää kysynnän ja tarjonnan lain.

Nyt imetyskerrat ovat vähentyneet yhteen kertaan päivässä ja tuokin on enemmän tapa kuin "tarve", joka tulee loppumaan varmasti viikon sisällä. Tämä on tuntunut olevan minun ja Kipinän yhteinen päätös. Oloni oli pitkään todella ristiriitainen, mutta helpotti huomattavasti kun vauva itse lopetti rinnalle tulon päivisin. Mitä imetysonnistumiseen tulee, minulle paras neuvo oli ja on: luota vauvaasi, hän tietää mitä hän tekee. Niin uskomatonta kuin se onkin, vauva tietää, tuntee ja säännöstelee maidon itse. Sen jatkuvan stressaamisen sijaan, olisin voinut hakata tuota lausetta päähäni ja alusta asti luottaa siihen, että jopa alle kaksikiloinen vauva tietää kysynnän ja tarjonnan lain. 

Imetystä Louis Vuittonilla <3
Imetystä Louis Vuittonilla

Koska takana on omasta mielestäni aikamoinen epäonnistumisten värisuora (raskautumisen ongelmat, raskauden ennenaikainen keskeytyminen, synnytyspettymys), olen niin niin niiiiiiin kiitollinen imetyksen onnistumisesta. Imetysonnistumisen avulla olen voinut tuntea harvinaista ylpeyttä kehostani ja itsestäni. Tästä syystä pyysin mieheltäni lahjaksi Jasmin Designin äidinmaitokorun, joka sisältää ihan viimeiset maidot, jota minusta lähti irti. Joka kerta kun katson sormusta, toivon sen muistuttavan minua siitä, että kehoni onnistui jossain. Vaikka se otti mielestäni liikaa aikaa raskautuakseen, ei jaksanut kantaa Kipinää täysiaikaiseksi eikä synnyttää alateitse, se silti ruokki lapseni viisikuukautiseksi. Ruokki, kasvatti ja kehitti vauvani melkein puolivuotiaaksi.

Kiitos imetys: kivisestä alusta huolimatta palautit hieman luottamusta pääni ja kehoni välille.

Kurkkasitko jo instagramin ja facebookin puolelle, josta löytyy kauniiden Jasmin Design -korvakorujen arvonta! <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Äiti kanssa
1/4 | 

Ihanaa, että teidän imetys on onnistunut, vaikka muu ei aluksi mennytkään niin kuin oli suunniteltu. Tykkään lukea blogiasi, olen seurannut sitä alusta asti ja huomannut miten olet muuttunut matkalla. Toivottavasti vielä tulee kuitenkin päivä, jolloin tekstistäsi ei tunnu läpi se, että sinusta tuntuu siltä, että petit lapsesi kun synnytys käynnistyi liian aikaisin. Se ei ollut vikasi, etkä olisi voinut tehdä mitään sen estämiseksi. Älä tunne turhaan syyllisyyttä asiasta johon et voinut vaikuttaa. Anna kropallesi anteeksi. Toivottavasti tämä ei kuulosta saarnaavalta, toivon oikeasti teille kaikkea hyvää. Olette loistavia vanhempia.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

😭😭 kiitos ihanasta kommentista 💜 et todellakaan kuulosta saarnaavalta vaan oot ihan oikeassa. Tuntuu itestäkin, että oon vuodessa muuttunut enemmän kuin lähes koko elämäni aikana.. ei siis ihme, jos sen huomaa teksteistäkin 😊

Satu K.
2/4 | 

Ihana kirjoitus! Nuo äidinmaitokorut on kyllä niin kauniita ja se tunnelataus, joka niihin liittyy, saa mut liikuttumaan. Ennen lapsen saamista mulla ei ollut oikeastaan imettämisestä mielipidettä suuntaan tai toiseen, muuten kuin että se on luonnollinen asia. Nyt kun omaa imetystaivalta on takana kohta 8 kuukautta, tuntuu jo tavallaan haikealta, että se tulee joskus päättymään. Vaikka odotankin, että ei tarvitse kotoa lähtiessään miettiä onko vaatteet imetysystävälliset. :D

Vierailija
3/4 | 

Olipa kaunis kirjoitus!
Imetys on ollut itsellenikin tärkeää hätäsektion jälkeen, koska juuri se on asia, joka vaikeasta alusta huolimatta sujuu normaalisti. Nyt lapseni on kohta vuoden ja tuntuu kyllä haikealta ajatus, että imetys ei välttämättä enää pitkään jatku. Ennen ajattelin taaperoimettäjien olevan vähän hulluja, mutta nyt olen sitä mieltä, että lapseni saa itse päättää, milloin ei enää imetystä tarvitse.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaihe. Tuo äitien inhoamien sanojen top1. Miksi sen sanominen silti lohduttaa? Oon aika varma, että Suomen neuvolajärjestelmän pääjehu on antanut  ohjekirjan, jossa lukee suunnilleen näin:
Tuoreille äideille on hyvä käyttää sanaa vaihe eri tilanteissa sekä kasvu- ja kehitysvaiheissa, jotta syntyvyys ei kyykkää entisestään. 

Meidän perheen ärsyt....lempparivaiheet olivat ainakin nämä:

  • Ruuan pärisytys -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Nipistely -vaihe (käynnissä)
  • En halua nukkua -vaihe (käynnissä)
  • Tissi(/pullo) on perseestä vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Tissi(/pullo) on maailman paras vaihe (käynnissä)
  • Pullo ei kelpaa -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Haluan olla äidin sylissä 24/7 -vaihe (myrskynsilmässä)
  • Älä pue mua -vaihe (useampi kuukausi takana ja edelleen käynnissä)
  • Puren sun tissin ruvelle -vaihe (100% valmis)
  • Ihmiset on pelottavia -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Äiti on perseestä -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • VAIN isi on huippu -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Sosekakkaliisteri -vaihe (100% valmis)
  • Opin liikkumaan eli en nuku öisin -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Selittämätön ulina -vaihe (1. kierros ohitettu, mutta haiskahtaa 2. kierroksen alulta)
  • Haluan myös vessaan äidin kanssa -vaihe (käynnissä)
  • Revin sulta hiukset päästä -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Revin sulta nenän päästä -vaihe (1. kierros ohitettu muuten, paitsi aamujen osalta)
  • Kiipeän KAIKKIALLE (myrskynsilmässä)
  • Laitan KAIKEN suuhun -vaihe (1. Kierros pikkuhiljaa ohittumassa)

Mun suhtautuminen näihin eri vaiheisiin on aika kiero - about kaikissa on myös se kiva puoli. Se, että Kipsu haluaa olla jatkuvasti mun sylissä, on kyllä aika hellyyttävää. Samoin kuin se, kuinka isi on uskomaton sankari pienen mielestä, vaikka äidille ulistaankin. Kaikki myös ovat osa vauvan kasvua ja jokainen vaihe on merkki kehityksestä. On ne ihmeellisiä palleroita nuo vauvat!

Mitkä on/oli teidän lempparit? ;)

Kommentit (16)

Satu K.
3/16 | 

Tungen kaiken suuhun -vaihe. Muun muassa sylissä ollessaan poitsu saattaa pysähtyä tuijottamaan mun kasvoja, avaa suunsa ja ottaa mun nenän suuhunsa. :'D Toisaalta se on musta niin hellyttävää, että en voi tehdä muuta kuin nauraa ja antaa toisen maistella mun klyyvaria. :D

Abbel
4/16 | 

Potta on mielenkiintoinen mut asioita sinne ei voi tehdä -vaihe 😁 Välillä aamuisin myös kun saa vaipan pois ja ennen uuden laittoa (housuvaippa) juostaan karkuun ja pissataan lattialle... 😑😂 Mut me ollaan muuten ihan oikeasti päästy lyhyillä vaiheilla. Kai se kostautuu myöhemmin 😀
Lemppari silti ehdottomasti on tää Hymyile niin saadaan hyvä kuva, ja sit tulee niin iso irvistys 😀Hetken päästä kun kameraa ei saa tuoda lähellekään. Ainakin jos esikoiseen tulee.

Meablie
5/16 | 

Opin liikkumaan - eli en nuku -vaihe. Päällä ja pahasti. T. Nukkunut 4h kahtena yönä ja yhdet synttärit järkättävänä. 😝

jjennim
6/16 | 

"vauvani" 1v 6kk ja vieläkin riittää vaiheita. Pahimpana menossa "itte itte" vaihe, kengät jalkaan itse, ja voi luoja mikä huuto tulee jos menet edes ehdottamaan että äiti voisi auttaa. :D Kaikki pitää tällä hetkellä tehdä itte :D

Siis ihan kaikki... vaikkei toinen voi millään osata itte tehdä niitä asioita joita haluaisi :D:D

Vierailija
7/16 | 

Esikoinen 1v11kk:lla on tooooooodella varma tapa saada mut raivonpartaalle, se on juupas-eipäs-leikki.
Haluaa jotain, ja kun annan, ei haluakaan. Sit laitan pois, niin haluaakin, annan, ei halua. Tätä kuviota kaikesta mahdollisesta koko päivä.
Hippa on myös tytön lempileikki, yleensä keksii leikkiä sitä silloin kun minä en tiedä että leikki alkaa ja ollaan autotien lähettyvillä tai rannan tuntumassa. Liian monta kertaa on juostu sydän kurkussa ja raivo perseessä riemusta kiljuvaa lasta kiinni 😅

Pikkuveljellään 4kk on menossa ”vain äiti kelpaa” vaihe. Mies ei saa edes yöllä tuttia käydä laittamassa suuhun, ellei haluta herättää koko taloa.
Tuudittaudun juurikin tällä ”se on vain vaihe”-lauseella 🤪😅

Wk
8/16 | 

Hear hear! Täällä on menossa "Taidanpas aloittaa päättömän p***uralli-hepulin ennen nukkumaanmenoa-vaihe" 🙄 Meillä on aina ollut selkeät rutiinit päivälle, ja sama pätee sit nukkumaanmenoon. No nyt ne rutiinit sit puree mua urakalla omaan tarakkaan, kun 1,5-vuotias haistaa nää rutiinit kuin vainukoira, kun tajuaa et kohta pitää rauhoittua..
Koko ralli alkaa sillä "ilmeellä 🤪, kohta lähtee muija sit.. ", sitä seuraa kunnon kiljaisu, ja sit pötkii sellaista pikakävelyä pakoon kun ei tosiaan viel osaa kunnolla juosta. Meillä on kaks kissaa, ja nehän tosta sit innostuu kans 🙄 Lopulta kello on jotain yli iltakymmenen, ja meidän olkkari ja pitkä käytävä makkariin muistuttaa iltapäivän vilkasta risteystä, ku kissat suhaa eri suuntaan ku lapsi. Sanomattakin selvää, että tää mölyäminen seuraa sit sänkyyn, ja nukahtaminen on sit kiven alla. Vihdoin kun lapsi on nukahtanut, kissat jatkaa tätä pimpparallia viel tunnin verran keskenään. Huoh onneks meillä ei oo ku yks lapsi 😂 Tsemppiä kaikille vaiheiden keskelle 💪

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

hahhaha ei jestas mä nauran täällä vedet silmissä! :D :D Voi elämäni kevät, siinä on kyllä tullu ammuttua omaan jalkaan – myös täällä! Meillä nimittäin kans aletaan rimpuilla sylistä kun mennään vauvan huoneeseen! arvaa heti mikä on edessä :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä on opittu nyt liikkumaan toden teolla. Se alkoi paikoillaan ympyrää pyörimällä ja sitä seurasi ryömiminen. Tämän jälkeen alettiin nousta seisomaan ties mitä tukena käyttäen ja nyt viimeisimpänä on tullut konttiminen ja kävelykärryllä rullailu. Ehdin jo aiemmin avata aihetta hieman, mutta nyt listasin kahdeksan juttua, joista tietää liikkumisen alkaneen vauvaperheessä!

  1. Päivän ruokalista löytyy toisesta päästä taloa
  2. ... ja vauva löytyy seuraamalla murusia
  3. Istut perseelläsi maksimissaan 10 sekuntia, kunnes juokset taas vauvan perässä
  4. Hiljaisuus EI OLE hyvä merkki 
  5. Joka kerta kun räpäytät silmiäsi, vauva on kadonnut
  6. Kaikki huonekalut ovat nykyään jollain tavalla vaarallisia. Joko ne ovat teräviä, liikkuvat arvaamattomasti tai niistä ei saa otetta.
  7. Käyt jatkuvasti Jaakobin painia päässäsi siitä, milloin olisi aika puuttua vauvan kiipeilyyn ja milloin pitää vain antaa kokeilla
  8. Tunnet ihania, vilpittömiä, onnentunteita, kun vauva katsoo sinua onnellisena opittuaan uuden taidon

Kuinka onnelliseksi se koko perheen tekeekään, kun vauva osaa tulla seisomasta itse alas?

Kommentit (14)

Annika79
1/14 | 

Meidän 6v kiipesi pihakoivuun 9v naapurin kanssa. Kysyin mieheltä mitä mieltä hän on moisesta touhusta. Kuulemma oppii virheistä. Ei onneksi pudonnut. Monesti leikkikentällä mies antaa aivan liian paljon vauhtia lapsille keinussa ja olen kauhusta kankeana. Parempi kun en ole paikalla näkemässä. Pelko on aina läsnä lasten kanssa. Mitä isompia ovat, sitä isommiksi pelon aiheetkin muuttuvat.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Vihdoinkin susta kuuluu jotain!! Oon jo miettinyt, että minne sä oot kadonnut, kun et oo kommentoinut hetkeen mitään! <3 Joo, nyt sitä kaiholla muistelee ku vauva makas vaan selällään eikä liikkunu mihkää :D

RvaJ

Se on kesä nyt ja liikkuvia lapsia on vietävä liikkumaan ;)

Mä hei yritän petrata taas :D <3

Isivuosi
4/14 | 

Kaikesta pelosta huolimatta, tuo on ihan mahtavaa aikaa. Se oppimisen ja sinnikkään yrittämisen määrä herättää kunnioitusta.

Minä kuulun niihin vanhempiin, jotka rohkaisevat yrittämään ja kokeilemaan rajojaan. Tekemällä oppii.

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017
6/14 | 

Ihan mielettömän hauska! :D Voi noita aikoja, se oli kyllä niin jännää. Ja sitten tulikin kiire ja piti olla silmät selässäkin. ;) Tsemppiä!

Med venlig hilsen, Terhi.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017
7/14 | 

Ah niin tuttua oman kuopukseni taaperoajoilta. Nyt vain sitten äitillekin lenkkarit jalkaan ja vauvan perään ;)

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yhteen aiempaan tekstiini tuli tosi ajatuksia herättävä kommentti, joka otsikkokenttääkin koristaa:

Lapsi on vanhempansa peili.

Hauskasti sanottu! Voiko se olla totta? Aloin miettiä, mitä minulta tai puolisoltani periytyviä luonteenpiirteitä huomaan kymmenkuisessa vauvassamme - vai huomaanko mitään?  

Kipsu ei voi sietää odottamista, olkoot kyse tissin naaman eteen kaivamisesta tai vaunuttelemaan lähdöstä. Tämä piirre tulee ehdottomasti multa ja voin kertoa, että raastaa ihan huolella järkikultaani, kun mieheni on ihan vastakohta tässä. Enää en jaksa edes nalkuttaa vaan keskityn laskemaan lampaita mielessäni... Ja Kipsu nalkuttaa puolestani ;)

Iltaisin vedetään myös ihan jäätävät iltavillit, joiden aikana rukoilen kaikki ylemmät voimat läpi, että joskus vielä nukutaan.

Kipsu oli jo keskolassa iltavirkku. Hänen ainut hereilläoloaikansa oli noin klo 23 illalla ja se jatkui vielä useamman kuukauden. Iltaisin vedetään myös ihan jäätävät iltavillit, joiden aikana rukoilen kaikki ylemmät voimat läpi, että joskus vielä nukutaan. T on parhaimmillaan iltaisin ja aamuisin aivan ihmisperse. Tämä piirre taitaa siis tulla isältään, vaikka nykyään Kipsu on alkanut olla sängyssään silmät lautasella jo klo 07 aamulla.

Kipsu viihtyy hyvin itekseen. JOS on maha täynnä ja puhdas vaippa, hän kyllä keksii itselleen tekemistä. Olin kuulemma itse pienenä samanlainen ja olen edelleen. T on myös. Tosin nyt tää eroahdistusmeininki on muuttanut vauvani läheisriippuvaiseksi, vaikka kaikki olisi muuten hyvin.

Hän myös kaipaa omaa rauhaa. Jos on ollut oikein hektinen päivä, hän usein ilmaisee haluavansa sänkyynsä ylhäiseen yksinäisyyteensä. Siellä hän sitten hetken juttelee itekseen ja ihmettelee varpaitaan. Mulla kesti aika kauan tajuta tämä, mutta kyllä se jakeluun asti hakattiin. Tämä periytyy varmasti myös meiltä molemmilta. 

Mäkin oon ollut aina kova puhumaan - valitettavan harvoin asiaa, mutta äänessä silti.

Kipsu on mahdoton likka pälättämään. Lukemattomia kertoja on hieman hävettänyt kulkea tuolla kaduilla, kun vaunuista kuuluu kova höpötys. Söpöähän se on, mutta aika koomista. Mäkin oon ollut aina kova puhumaan - valitettavan harvoin asiaa, mutta äänessä silti.

Isommassa porukassa hän tapaa aluksi tarkkailla ja kun on saanut selville, millainen jengi on kyseessä, hän muuttuu huomion keskipisteeksi. Tai ainakin siis yrittää olla sitä! Tää kuulostaa paljon multa. Mä oon aivan jäissä "virallisissa" tilanteissa: kädet hikoaa, ääni tärisee, ahdistaa. Mutta jos olen vähänkin tutummassa porukassa, yritän pitää tunnelmaa yllä surkeilla jutuillani :)

Kipsu on kova hassuttelemaan. Hän ilmeilee, jekuttaa ja nauraa omille jutuilleen. Meillä molemmat tykkää hömpöttää ja nolata itteään - mikäs sen hauskempaa! Mä tykkään myös nolata T:tä, mikä ei oo lainkaan vaikeaa ;)

 

Tää oli musta tosi hauskaa miettiä! Kokeile säkin ja kerro, mitä yhteisiä piirteitä oot huomannut itsessäsi ja lapsessasi? Vai onko niitä? KIINNOSTAA! :)

Kommentit (4)

Annika79
1/4 | 

Jos meidän esikoinen ei olisi ulkonäöltään kopio isästään, väittäisin että hän ei voi olla meidän lapsi. Olemme välillä aivan hukassa hänen kanssaan. En käsitä mistä tuollaiset geenit on kaivettu. Hänessä on virtaa enemmän kuin laki sallii. Hän varmaan on kehittänyt jonkun näkymättömän piuhan jolla imee kaikki virrat minustakin. Olemme molemmat mieheni kanssa olleet tosi kilttejä ja tottelevia lapsia. Tämä meidän esikoinen ei usko eikä tottele mitään. Hän uhmaa isovanhempiakin ja kerran hän uhkasi hajottaa isäni silmälasit kun ei saanut tahtoaan läpi. En voi edes käsittää! Hän täyttää pian 6 v.

Sen sijaan 2v pikkuveli on todella huomaavainen, kiltti ja kohtelias. Osaa toki myös tuuppia, lyödä ja purra (isoveljen opettamana). Mutta yleensä kiltti. Joskus kun rähähdin väsyneenä että mee nyt pois siitä tieltä, niin sanoi niin hellyyttävästi että "anteeksi äiti", niin itselle tuli heti tosi syyllinen olo. <3

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Uskomatonta, miten kaksi samat geenit omaavaa voi olla noin yö ja päivä! :D Voi apua, tossa olis varmasti sydän sulanut kun toinen sanoo noin <3

Satu K.
2/4 | 

Hauska postaus! :) Oli hauskaa miettiä "tuttuja" piirteitä omasta 5-kuukautisesta.

Kärsimättömyys/kärsivällisyys - Hän on kärsimätön tiettyjen asioiden suhteen (esim. ruokailun), tuntuu että tissi pitäisi olla suussa jo siinä vaiheessa, kun lähdetään kävelemään sohvaa kohti. :D Isänsä on myös välillä äärimmäisen kärsimätön, "kaikki mulle heti nyt" -tyyppiä. Toisaalta sitten vaavi malttaa kyllä odottaa vaunuissa vaatteet päällä ulos lähtöä, kun minä puen ulkovaatteita päälle (tämän väittäisin periytyneen itseltäni, koska olen niin tottunut lähdön hetkellä odottamaan kämpässä ees taas säntäilevää miestä :D).

Tuumailu - Vauvamme on kyllä niin tuumailija-tyyppiä. Uusia kasvoja tuijotellaan pitkään naama peruslukemilla ja ehkä jonkin ajan päästä voidaan väläyttää pieni ujo hymy. Hänellä on myös tapana kotona seurata tarkkaan mitä puuhailen (yleensä naama peruslukemilla tai kulmat hieman kurtussa :D). Tämä piirre on selkeästi minulta peräisin, tykkään itsekin uusissa tilanteissa seurailla tapahtumia ja vasta hetken kuluttua liittyä mukaan.

Ikiliikkuminen - Enpähän tiennyt, että vauva voi osata liikkua niin paljon osaamatta kuitenkaan vielä ryömimisen tai minkään muun liikkumistavan taitoa. :D Sylissä pusketaan seisomaan, poljetaan jalkoja ja pomppiminen alkaa heti, kun ottaa kainaloiden alta kiinni. Nukahtaminenkin on yhtä käsien vispaamista ja puolelta toiselle kierimistä. Tämä ikiliikkuminen on taas selkeästi isältään peritty. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen öisin saanut kyynärpäästä tai herännyt siihen, että toisen käsi tipahtaa naaman päälle. :D 

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

olen niin tottunut lähdön hetkellä odottamaan kämpässä ees taas säntäilevää miestä --> oi tismalleen sama täällä!! :D Ihana toi "tuumailija" :D voi hellunen! Meillä kans häsätään ihan koko ajan jotain!! Odota vaan ku teilläki lähdetään liikkeelle. A-pu-va :D Mä muuten myös saan vähä väliä hittiä mieheltä öisin... eläväinen nukkuja!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018