Kirjoitukset avainsanalla kaksoset

Noin puoli vuotta sitten Noora vastaili kysymyksiin kaksosarjesta ja nyt on aika päivittää kuulumiset!

Jos voisit kuvailla teidän tämän hetkistä arkea yhdellä adjektiivilla, mikä se olisi?

Sirkus substantiivina on parhain, mutta adjektiivi jos pitäisi valita, niin hektinen.

Kuinka vanhoja tytöt ovat nyt?

1 v. 3kk.

Tänä vuonna kaksostenpäivän teemana on kaksosten yksilöllisyys. Miten teidän tyttöjen persoonallisuudet eroavat ja onko jotkut piirteet korostuneet tässä puolen vuoden aikana?

Persooniltaan ovat täysin erilaiset. Toisaalta kiva. Kaksi vauvaa (ei enää vauvoja), jotka sattui vaan syntymään samana päivänä.

Kyllä tämä neiti A on itse rauhallisuus ja perinyt luonteen isältään ja neiti B on hyvin vilkas luonteinen ja nämä piirteet taitavat tulla enemmän äidin puolelta.

Lisää teemaan sopien: Tytöillä on samat vanhemmat, sama geeniperimä, samanlainen kasvuympäristö jne. Nukkuvatko tai leikkivätkö he samoin myös?

Ei. A neiti on nukkunut koko pienen elämänsä omassa sängyssä. Nyt nukkuu yksin omassa huoneessa. B nukkui aluksi, mutta vähän kyllä saadaan tässä itseämme syyttää ja katsoa itseämme peiliin. Otin KERRAN neidin viereen, kun oli kovassa flunssassa ja nukkui huonosti ja se kostautui pahasti. Nukkuu siis edelleen minun vieressä ja isä viettää ulkoruokinta tyyppisesti yönsä koirien kanssa sohvalla (taitaa tulla pian vuosipäivä siihen liittyen).

Kaikki kielletty on kivointa ja joskus mietin, että miten oikeasti 1v. 3kk. vanha lapsi voi keksiä kaikkea sellaista mikä ei ole sallittua.

A neiti viihtyy tosi hyvin leikkien keskellä. Kun sivusta seuraa, niin keksii paljon kaiken näköistä itsekseen. Yhtenä päivänä sekoitti kupissa muka lusikalla kahvia ja tarjoili sen sitten hienosti mammalle. Osaa piirtää hyvin, paijata pehmoleluja jne. B puolestaan keskittyy sen aikaa, että saa kaadettua lelut laatikosta lattialle ja kiinnostus loppuu sitten siihen. Kaikki kielletty on kivointa ja joskus mietin, että miten oikeasti 1v. 3kk. vanha lapsi voi keksiä kaikkea sellaista mikä ei ole sallittua.

Huomaatko, että persoonallisuuspiirteet vaikuttaisivat kehitysaskeleisiin? 

Selvästi. A ollut aina arempi, joten kehitys tullut aina pikkasen jäljessä kaikessa. Mutta, kun jotain oivaltaa, niin jatkaa yritystä sitkeästi, eikä turhaudu. Ja vahinkoja sattuu huomattavasti vähemmän, kun ei kohella. B taas on rohkeampana oppinut aiemmin liikkumiseen liittyvät taidot, mutta motorisesti yleensä jäljessä isosiskoon verrattuna, koska turhautuu asioihin paljon nopeammin. Koko ajan on joku mustelma tai haava jossain, kun säätää niin paljon.

Vieläkö vauva B on äidintyttö ja A isin-?

Kuitenkin asiat vaan menee yleensä siten, että toinen on vaan ”parempi” toisen kanssa aina jossain.

Kyllä. A itkee isän perään, jos isä alkaa pukemaan ulkovaatteita päälleen ja B juoksee ensimmäisenä äidin syliin jos haavereita sattuu. Meillä ehkä tämä johtuu siitä, että ollaan alusta saakka hoidettu toinen enemmän toista jne. Koitettiin toki aluksi vaihdella, koska halutaan molemmat vanhempina jakaa tasapuolista huomiota molemmille. Kuitenkin asiat vaan menee yleensä siten, että toinen on vaan ”parempi” toisen kanssa aina jossain. Esim. lasten nukutus, niin toinen meistä sai toisen paremmin unille ja toinen toisen. Toinen sai toisen syömään paremmin ja toinen toisen. Siitä se kiintymyssuhde pikkuhiljaa lasten puolilta muodostui. Ollaan jopa joskus tässä koitettu vaihtaa, että jos minä nukkuisin sohvalla ja isä puolestaan B neidin kanssa sängyssä. No ei ihan onnistunut.

Totesin, että kuhan kaikki vaan nukkuu ja syö, niin näillä mennään.

Mitä tällä hetkellä opetellaan? Miten se sujuu?

No kyllä ihan käskyjen ymmärtämistä. Päivän mittaan kieltämistä tulee enemmän kun laki sallii. Siihen pyritään, että neidit ymmärtäisivät mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ja ennenkaikkea mikä on vaarallista. Pottailua opetelleen myös. Tässä taannoin kävi pieni äksidentti, niin nyt sitten ollaan isän kanssa vuoron perään vahtivuoroissa, kun neidit istuu potilla. Pottaan osataan jo päästää asiat suht hyvällä menestyksellä, lähinnä tuo paikallaan pysyminen on se haastavin juttu. Sitten opetellaan vielä syömään lusikalla tai haarukalla ruuan koostumuksesta riippuen. Ote on jo molemmilla hyvä, lähinnä siihen kohdistamiseen tarvitaan vähän petrausta vielä. Nukkumiseen pitäisi kunnolla paneutua, että jokainen nukkuisi omassa sängyssä.

Mikä on kaksosarjessa nykyään haastavinta?

Joku sanoi mulle, että tämä 1-2 ikävuosi on sitä haastavinta aikaa.

No ylipäätään oma jaksaminen ja kotitöiden sovittaminen arkirutiineihin. Jos joka päivä saa tehtyä ruuan ja pestyä edes yhden koneellisen pyykkiä, niin että lapsilla olisi puhtaita vaatteita, on jo voiton puolella. Joku sanoi mulle, että tämä 1-2 ikävuosi on sitä haastavinta aikaa. Kyllä sitä usein päivän mittaan manaa mielessään, että eikö ne voi olla jo kouluikäisiä plus tuhat kirosanaa (ja tiedän, että kaipaan tätä aikaa taas sitten silloin, kun ovat siellä koulussa). Nyt tulee molemmilla hampaita, kun sieniä sateella. Se on tosi rankkaa. Se, että jokainen nukkuisi siellä omassa sängyssään, olisi luksusta. Ja se oman ajan puute on kyllä se haastavin asia edelleen meillä. Sekä yhdessä, että erikseen. 

Mikä on kaksosarjessa nykyään parasta?

Tähän on varmasti jokaisen pienen lapsen äidin ja isän helppo vastata: se, että lapset on sun valvovan silmän alla 24/7. Vaikka tässä toivonkin ajoittain, että tytöt olisivat isompia, omatoimisempia ja ymmärtäisivät puhetta täysin, niin onhan se vaan niin, että mitä pienemmät lapset, sitä pienemmät murheet. Ja päinvastoin. Sitä ei voi vielä edes käsittää, kuinka huoli sitä vielä tulee lapsista olemaankaan.

Toisen tytön maitoallergia saatiin vihdoin diagnosoitua ja maidottoman ruokavalion aloitettua on kaikki mahakivut ja ihottumat hävinneet. Muuttui totaalisesti koko neiti iloisemmaksi!

Ja kyllä tässä pikku hiljaa huomaa sen, että tytöt päivä päivemmältä huomioivat toisiaan enemmän. Halivat, pussailevat, pitävät omaa koodikieltään ja on se kaveri siinä, jonka kanssa niitä kieltoja voi yhdessä rikkoa.

Mistä haette ja saatte vertaistukea?

Vaasan seudun monikkoyhdistykseltä. Sitä kautta ollaan saatu siis älyttömän tärkeää ja arvokasta vertaistukea ja voitu jakaa kokemuksia keskenämme. Siellä on kaikenikäisiä monikkoperheitä, mutta kyllä meillä muutamalla mammalla joilla about samanikäiset kaksoset on hyvin tiivis ryhmä. Innostuin jopa niin lujaa yhdistyksen toiminnasta, että suostuin tänä vuonna hallitukseen mukaan. Toimin semmoisena kuukausittaisten perhetapaamisten vastuuhenkilönä, joka järkkää treffejä ja on tukihenkilö samalla.

Mitä sanoisit kaksosia odottaville vanhemmille "ohjeena"?

Jokainen asia ottaa oman aikansa, mutta päivä se on huomennakin.

Turha stressi pois. Jokainen asia ottaa oman aikansa, mutta päivä se on huomennakin. Jakakaa puolison kanssa yhdessä taakka. Yhteiset pelisäännöt on tärkeitä ja arjenrutiinit.

Yksi äiti sanoi mulle yksillä monikkotreffeillä, tässä taannoin:

”Niitä voisi olla kolmekin”.

Oli siis kolmospoikien äiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Annika79
1/2 | 

Mun entisellä kämppiksellä on kolmoset. Se on aika hurjaa. :)

Ihana postaus. Mua on aina jotenkin kiehtonut kaksoset ja olen jotenkin salaa haaveillut kaksosista. Mutta nyt kolmen lapsen jälkeen se olisi melkoinen pommi. :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämän viikon perjantaina vietetään valtakunnallista kaksostenpäivää ja sen kunniaksi julkaisen tämän, edelliseenkin blogiini 25. elokuuta kirjoittamani, tekstin koskien kaksosperheen arkea. Tuolloin pyysin ystävääni, kaksostyttöjen äitiä, vierailevaksi tähdeksi blogiini. Oli vaikea uskoa, että "samallakos sen toisenkin siinä hoitaa". 

Onko noin Noora? Meneekö toinen "siinä samalla kun yksikin"?

Joskus taisin sanookin, että tuokaa tähän vielä yksi, ei tunnu missään.

- Aluks se ehkä tuntui siltä. Vaihdoit vaippoja, vaatteita, syötit jne. liukuhihnahommaa. Joskus taisin sanookin, että tuokaa tähän vielä yksi, ei tunnu missään. Mutta nykyään homman nimi on aivan toinen. Oikeastaan kaikki muuttui silloin, kun alettiin liikkua. Sulla pitää olla kirjaimellisesti silmät selässä ja koko ajan puhalletaan tuplasti pipeihin ja kerrataan tuplasti, ettei enää uudelleen puhalleta tuplasti samoihin pipeihin. Ja kun se oma tahto alkaa löytyä (tämäkin tuplasti), niin kyllä sitä vaan saa oikeasti monesti hengittää syvään ja laskea kymmeneen. Nyt eletään tätä ihanaa "tehdään hampaita"-aikaa. Toinen lopettaa, niin toinen aloittaa.

Muistan, kun vuosia sitten sanoit pelkääväsi synnyttämistä. Pelottiko se edelleen?

- Pelkäsin synnyttämistä ja ajatustakin siitä raskauden alusta loppuun saakka. Se saattoi jopa, näin jälkeenpäin ajateltua, siirtää myöhemmäksi meidän lasten hankinta-ajatuksia.

Mitä ajattelit ensimmäisenä synnytyksen osalta, kun kuulit kohdussa olevan kaksi vauvaa?

Vasta pelkokäynti synnärillä sai mut ajattelemaan asiaa ja lopulta mielen muuttumaan, että voisin synnyttää alateitse.

- Meinasin kuolla. Mulle itselle oli heti selvää siltä seisomalta, etten synnytä vauvoja alateitse. Päätin vaatimalla vaatia sektiota. Monikkoraskauksissa synnyttäjällä on oikeus vaatia sektiota. Sitä ei tarvitse edes sen kummemmin perustella. A vauva oli koko ajan viikoille 35 pää ylöspäin ja B vauva taas pää alaspäin, joten mistään alateitse synnyttämisestä ei edes keskusteltu lääkärin kanssa missään vaiheessa. Viikolla 35 tytöt oli kääntyneet molemmat pää alaspäin ja sain luvan synnyttää alateitse. Se oli mulle niin kauheeta aikaa. Panikoin, näin painajaisia, itkin ja olin ihan hysteerinen. Vasta pelkokäynti synnärillä sai mut ajattelemaan asiaa ja lopulta mielen muuttumaan, että voisin synnyttää alateitse. Parantuminen olisi nopeampaa ja voisin aloittaa nopeammin typyjen kanssa harjoittelun.

Huomasitko jo raskausaikana kahdet eri potkut tai muita liikkeitä? Tunnistitko, kumman liikkeet olivat kumman?

- Aluksi meni tosi kauan, että tunsin ylipäätään mitään potkuja. Sai aina kädet hioten odottaa, että neuvolassa dopplerilla löytyi molemmat sydämen äänet. Siihen saattoi välillä mennä ikuisuuksia. Ultrat joita oli miljoona helpotti aina oloa, kun potkuja ei kuulunut eikä näkynyt. Kun mentiin yli puolen välin, niin sitten ne alkoi ryminällä. Ensin tunsin yhtenäisinä, mutta pikku hiljaa ne alkoi erottua selvästi. A vauva potki vasenta ja B vauva monotti oikeaa puolta. B oli kyllä huomattavasti aktiivisempi vauva jo mahassa. Ehkä kun eri istukat, niin potkut tuntee selvimmin erillisinä.

Millä viikoilla vauvat syntyivät, miten synnytys meni ja minkä kokoisia vauvat olivat?

Kätilölle totesin, että voisin tehdä tämän uudelleenkin, kuulemma kivointa mitä kukaan hänelle sanonut.

- Vauvat syntyivät täysviikkoisina, viikolla 38. Olivat niin pitkään masussa, kun kaksosraskauksissa vaan voi olla. Suunniteltu käynnistyspäivä oli sovittu keskiviikkona 19.10.16, mutta käynnistyi onneksi itsestään sunnuntaina 16.10.16. Olin nukkunut edellisyönä huonosti, supisteli ja oli huono olo. Nukuttiin pitkään ja heräsin n. klo 13.00 siihen, kun luulin, että pissaan housuun. Tajuttiin aika nopeeta, että oli lapsivedet, mitkä tuli. Kävin suihkussa ja rauhallisesti siirryttiin synnärille. Ei ollut vielä supistuksia, joten ei sillä lailla ollut kiire. Synnärillä lapsivesitesti oli negatiivinen, mutta lääkäri halusi ultrata ja tehdä testin vielä uudelleen, koska kyseessä oli riskiraskaus. Hetken päästä testi oli jo heikko positiivinen. Lääkäri määräsi 24 tunnin tarkkailuun. Tunti siitä alkoivat supistukset ja sitten sainkin jo kävellä synnytyssaliin. Ensimmäinen kätilö oli kyllä niin peruna, että aloin mennä paniikkiin. Sanoin Villelle monesti, että en saa niitä lapsia punnattua koskaan tuon avustuksella ulos. Vaikein vaihe oli ennen epiduraalia, sen jälkeen alkoi odottelu. Ennen ponnistusvaihetta loppui onneksi perunan työvuoro ja tilalle tuli maailman mahtavin kätilö. A vauva 2655g 48cm syntyi 23.33. Rääkyi siinä naama punaisena ja silti lääketokkurassa kyselin, että hengittääkö hän. Sitten jännitettiin tuleeko typyille sama syntymäpäivä. B vauva 2795g 47cm syntyi 23.49, 16 min myöhemmin. Monet kysyy miten ne ei tule sieltä peräjälkeen toistensa niskaan. Kaksossynnytyksessä, kun ensimmäinen on syntynyt, alkaa kätilö pitämään kaikella voimalla mahaa siten, ettei toinen pääse sieltä tulemaan. Vaikka synnytys meni hyvin, oli huoneessa porukkaa, kun markkinoilla. Ponnistushetkellä oli huoneessa 3 kätilöä, lastenlääkäri ja synnytyslääkäri. Synnytyksestä ei jäänyt mitään traumoja. Kätilölle totesin, että voisin tehdä tämän uudelleenkin, kuulemma kivointa mitä kukaan hänelle sanonut. Synnytyssalista BB:lle kävelin itse työntäen vaunuja, joissa oli pari nyyttiä.

Kauanko olitte sairaalassa synnytyksen jälkeen ja miten "rauhassa parantuminen" onnistui kahden vauvan kanssa?

- Synnytyksen jälkeen BB:llä vietettiin 3 yötä. Kaksossynnyttäjät saavat aina oman huoneen. Villelle tarjottiin mahdollisuutta nukkua patjalla lattialla, mutta tiedettiin, että nukkuu kotona parhaiten ja meni aina yöksi sinne keräämään voimia. Tässä vaiheessa huomasi, kuinka paljon helpompaa alateitse synnyttäneen paraneminen oli sektioon verrattuna. Itse olin heti pystyssä synnytyksen jälkeen, mitä nyt epiduraali vähän vaivasi jälkeenpäin selkää. Säälien katsoin tuttavaani, joka oli viereisessä huoneessa ja sai päivän myöhemmin kaksospojat. A vauva syntyi alateitse, B vauva hätäsektiolla komplikaatioiden seurauksena. Kun itse lähdin 3 yön jälkeen kotiin, pääsin hän juuri ja juuri ensimmäistä kertaa sängystä ylös. Siinä mietin, että miten vielä hoitaisi lapsia.

Millainen on teidän normaali päivä?

- Rytmit on meille ehdottomasti tärkein asia, että päivät sujuisivat. Jos rytmeistä poikkeaa, murenee päivä kasaan kuin hiekkalinna. Meidän onneksemme tytöt antavat armoa unien osalta ja nykyään meillä nukutaan 12h öisin. Ensimmäiset 3 kk valvottiin kaikki yöt, joten tämä on suorastaan luksusta. Me heräillään siinä 8-9.00 aikoihin. Syödään aamupuurot ja pistetään leikit käyntiin. Aamupäiväpäikkärit nukutaan n. 11.00-13.00. Unien jälkeen syödään ruoka ja tässä välissä usein hoidetaan kauppareissu alta pois. Käydään aina koko perheen voimin, ettei jäädä vain neljän seinän sisälle makaamaan. Meillä on myös tapana ainakin kerta viikkoon käydä jossain ulkona lounaalla. Iltapäiväpäikkärit nukutaan 15-17.00. Välipalan jälkeen hoidetaan kyläilyt tai meille tullaan kyläilemään, ulkoillaan tai mitä milloinkin. Ennen iltapuuroa vielä illan viimeiset leikit. Nukkumaan mennään joka ilta viim. 21.00.

Onko jotain ärsyttäviä olettamuksia tai yleistyksiä, jotka liittyy monikkoraskauteen tai monikkoperheen elämään?

ärsytti, kun monet tuntui vähän niinkun säälivän aluksi, kun kuulivat kaksosraskaudesta.

En tiedä oliko olettamuksia, mutta se ärsytti, kun monet tuntui vähän niinkun säälivän aluksi, kun kuulivat kaksosraskaudesta. Mulle jopa toivoteltiin osanottoja. Itselle se oli kyllä alkushokin jälkeen pelkkää tuplaonnea. Ajatusmaailma muuttuu ja sitä sopeutuu ajatukseen nopeasti. Oli selvää, että meidän perhe on sitten lasten osalta täysi, kun tulee kaksi vauvaa kerralla. Alkaa miettiä pakostakin positiivisia asioita, kuten että on yksi synnytys, yhdet yövalvomiset, että ne vauva-ajan haastavat asiat on sitten kerralla selätetty ja hoidettu. Ja lapsilla on tulevaisuudessa aina kaveri toisilleen ja sisar tukemassa elämän haasteissa. Mutta sitten taas tuonkin asian positiivinen puoli on, että monet sanovat kuinka mahtavaa ja hienoa on saada kaksoset, että olisivatpa itse saaneet. Kaupassa tuntemattomat pysähtyvät ihailemaan vauvoja ja kuinka monen mutrusuulle tulee hymy, kun näkee kaksoset samassa kärryssä.

Mikä on ollut raskainta monikkoperheen arjessa?

Sitä oppii kyllä ottamaan siitä hiljaisuudestakin kaiken irti, kun vauvat nukkuu

- Kyllä raskainta on se, ettei meillä ole koskaan hiljaista. Sitä kyllä välillä kaipaa lujaa. Aina kun toinen on tyytyväinen, on toinen jotain vailla. Sitä oppii kyllä ottamaan siitä hiljaisuudestakin kaiken irti, kun vauvat nukkuu. Toinen on oman ajan puute. On aivan eri jakaa hoitovuoroja yhden vauvan, kun kahden vauvan kanssa. Koitetaan parhaamme mukaan antaa toisillemme omaa aikaa. Kyllä iltaisin on parasta heittää yläfemmat, kun päivästä selvitty ja heittää kuulokkeet korviin ja katsoa sarjoja/leffoja tai kuunnella musiikkia. Tai nauttia vaan siitä hiljaisuudesta. Mainittakoon nyt vielä siisteys näin siivousneurootikon näkökulmasta. Sitä ei vaan ehdi siivota tai vaikka sen tekee, niin toteaa viiden minuutin jälkeen turhaksi.

Mikä on ollut palkitsevinta?

Tärkeyden tunne - se, että on jollekin tärkein asia maailmassa.

- Kyllä palkitsevinta on, kun lapset oppivat jotain uutta. Nyt on se vaihe, kun joka päivä oivalletaan jotain uutta. Lisäksi kiva, kun alkaa löytyä se yhteinen sävel typyillä ja huomioidaan kunnolla toista. Ei enää pelkästään riidellä. Joskus ihana kuunnella kuinka he kikattavat keskenään jollekin jutulle, mistä itsellä ei ole harmainta hajua. Tärkeyden tunne - se, että on jollekin tärkein asia maailmassa.

Millaisia vauvat ovat nyt 10 kuukauden iässä? Ovatko samanlaisia vai kuin yö ja päivä?

- Nämä typyt ovat sekä ulkonäöltään, että luonteeltaan, kun yö ja päivä. Sen huomasi jo varhaisessa vaiheessa. A vauva on rauhallinen, ehkä hieman arka, vierastaa enemmän, tutkii ja tarkkailee, on varovainen, reipas eikä turhia konhota. Hyvin kiltti ja läheisriippuvainen, isin tyttö. B vauva on utelias, peloton, temperamenttinen, koheltaja, ei omista itsesuojeluvaistoa, mutta ilopilleri ja niin äidintyttö.

MITEN OOT SELVINNYT HENGISSÄ?!

- Joka päivä on erilainen, vaikka rytmi onkin samanlainen. On oppinut olemaan stressaamatta turhasta. On päiviä, että tuntuu, että tästä sirkuksesta ei vaan voi selvitä. Sitten tulee taas kaikista mahtavampia päiviä, että tuntuu, että meidän sirkus on mahtavin enkä sitä mistään hinnasta vaihtaisi pois. Yhdessä tehdään ja yhdessä on opittu selviämään. Joku viisas joskus sanoi mulle, että sen saa mitä jaksaa kantaa. Sen täytyy kyllä olla niin.

Joku viisas joskus sanoi mulle, että sen saa mitä jaksaa kantaa. Sen täytyy kyllä olla niin.

Jos sinua jäi kiinnostamaan monikkoperheiden arki, niin (K)akkavalta -blogi sitä tarjoaa toisten kaksostyttöjen isän näkökulmasta. :)

Ja seuraathan meitä jo instagramissa?! ❤️ Sinne löydät nimimerkillä @shittyisthenewblack 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018