Oon saanut nukkua nyt vähän parempia öitä ja tuntuu, että aivot rullaa heti huomattavasti paremmin. Sitä myötä oonkin naureskellut, kun mietin mun ja kahden toisen vastasynnyttäneen äidin treffejä. Treffeillähän on muutama ominaispiirre.

Voit myös kuunnella podcastin stereotypisestä äidistä alta!

Kukaan ei muista mitään

Voin kertoa, että mulla ei ole hajuakaan, mistä ollaan keskustelu näillä treffeillä. Toisilla olin taaperon ja vauvan kanssa yli vuorokauden, mutta silti en osaa sanoa mainita yhtäkään puheenaihetta varmaksi. Muistaakseni mä kyllä papatin kuin papupata. 

Kaikki on vähä puolivaloilla

(Vastasynnyttäneet) Äidit tuppaa kaikki toimia vähän puolivaloilla. Siis siten, että ei ihan olla täysillä matkassa. Niinkuin olisi pienessä hiprakassa koko ajan.

Ei ulkonäköpaineita, koska kaikki on aivan räjähtäneitä

Kun toinen ystäväni tuli taaperon ja vauvansa kanssa kylään, en muistanut koko aamuna katsoa itseäni peilistä kertaakaan. Muistin sen vasta, kun ystäväni oli ollut kylässä jo hyvän aikaa. Huomatessani hänenkin sotkunutturan, tunsin ihanaa hyväksyntää: ei meidän tarvitse laittaa itseämme minttiin – yritetään nyt pitää nää lapset edes elossa!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Keskittymiskyky on olematonta, koska koko ajan jossain päin taloa taaperot kolistelee, tiputtelee ja törmäilee

Äitikaverille juttelu on vähän sama kuin puhuisin isälleni hänen katsoessaan formuloita.

Kyllä me tosiaan jutellaan, mutta se on sellaista jatkuvaa lauseen kesken jättämistä ja toisella korvalla kuuntelua. Toisella korvalla pitää kuunnella leikitäänkö siellä sivummalla Ikean astioilla vai onko kaapista kaivettu isoisoäidin perintökristallit. Äitikaverille juttelu on vähän sama kuin puhuisin isälleni hänen katsoessaan formuloita. Tavallaan vaikuttaa siltä, että hän kuuntelee koska hymähtelee sopivissa väleissä, mutta mitään ei tunnu menevän ihan jakeluun asti. Onneksi en loukkaannu, koska a) teen itse samaa, b) en muista tuota tilannetta enää hetken päästä.

Muutenkin keskustelut on about samaa luokkaa, kuin vanhuksilla: samat jutut pyörii ympyrää kun ei muisteta, mitä on viimeksi kerrottu. Muistellaan (muskariäitien ja -lasten) nimiä ja nalkutetaan "nuorisosta". Ja voi jestas jengi villintyy, kun mainitaan sana kahvi!

Kuulostaako tutulta?

Kommentit (6)

Hansuliinu
2/6 | 

Tiedän tunteen. Mun lapset on 6 ja 3,ja meno on edelleen sama 😅
Mut hei ohimennen, mistä toi sun ruskea paita/neule on??? Oon ettiny täydellistä ruskeeta koko syksyn ja sulla on nyt tuossa just semmonen!

Satu K.
3/6 | 

Jo vain! Oon oikeesti aatellu et se oon vain minä, mut ehkä en olekaan yksin! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018