Vuonna 2011 olin käymässä T:n luona Balilla, jossa hän oli opiskelijavaihdossa. Eräänä iltana päätettiin lähteä hieman juhlimaan ja päädyttiin kaverien kanssa Balin bilekadulle, Kutalle. Siellä tapani mukaan olin väärään aikaan väärässä paikassa ja tarina tiivistettynä - balilainen seksityöläinen löi minua pullolla naamaan. Tästä aiheutui posken läpi mennyt haava, joka paikattiin 30-40 tikillä (lääkäri meni sekaisin laskuissa). Alla olevassa kuvassa ollaan ottamassa tikkejä pois eli arpi on noin 10 vrk vanha.

Syy, miksi kirjoitan tästä tekstissä jonka otsikkona on äitien arvet on se, että niinkuin hätäsektionkin arpi, tämäkin oli melko "ylimääräinen". Silti niin monella tapaa tärkeä. 

Naisen keho joutuu käymään aivan käsittämättömän myllyn raskaana. Itse selvisin alkuraskauden mielestäni melko helpolla, mutta loppuvaiheessa sain nauttia oman osuuteni eri vaivoista. Lempparit oli ehdottomasti selkäkivut, jotka alkoivat noin rv25 ja joiden loppumista odotan edelleen yhdeksän kuukautta lapsen syntymän jälkeen. Liitoskivut alkoivat hieman tuon jälkeen ja alkuraskaudessa olisin voinut syödä vaikka navetallisen lehmiä - se jatkuva nälkä oli uskomatonta! Tissikipu oli ensimmäinen oire ja tuon ajan piti pitää keuhkoista kiinni, kun käveli portaitakin. Muita yleisiä oireita raskauden aikana ovat muun muassa oksentelu (en halua kirjoittaa aamupahoinvointi, koska kaikki tietämäni oksentelijat yrjösivät ympäri vuorokauden), niska- ja hartiakivut, alavatsakivut, aivan TAJUTON väsy ja erilaiset raskausarvet ja suonikohjut. Valitettavasti suuri osa näistä ei "jää synnärille", niinkuin itsekin väärin luulin. Enemmänkin voisi sanoa, että sieltä saa uuden satsin vaivoja mukaansa. Joillain joudutaan tikkaamaan koko alakerta, joka tuo oman jännityksen vessassa käyntiin. Toisella jää virtsankarkailu osaksi elämää ja kolmas elää pitkään veritulppapelon kanssa.

Voi olla henkisiä arpia raskauden, synnytyksen tai imetyksen takia, kun kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan.

Arpia voi olla monenlaisia. Voi olla raskausarpia, jotka peittävät koko keskivartalon tisseistä alavatsalle ja selkään. Joiden takia on kärsitty monet kivut ja joita on rasvattu ja öljytty litrakaupalla, mutta silti ne koristavat kehoa. Voi olla henkisiä arpia raskauden, synnytyksen tai imetyksen takia, kun kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Voi olla, että raskaus olikin yhtä helvettiä alusta loppuun. Synnytys saattoi olla täysin erilainen kuin mitä oli ajatellut tai imetys ei saanut tuulta alleen yrityksestä huolimatta. Voi olla sektioarpi, joka piirtyy raskaudesta löystyneen mahanahkan mukaisesti poikittain tai hätäsektioarpi, joka halkoo vatsaa pystysuunnassa. Minulla on tuo jälkimmäinen henkisen synnytysarven lisäksi.

Kun ensimmäisen kerran näin arven vajaa viikko leikkauksen jälkeen, pillahdin itkuun.

Se oli kipeä, punertava ja ruma. Siinä oli ympärillä reilusti toistakymmentä tikin paikkaa ja suoraan sanottuna muistutti kirkkovenettä. Sitä kiristi ja kiristää edelleen "väärään" suuntaan varsinkin urheillessa ja se on mielestäni tosi iso kokooni nähden. Edelleen nuo ajatukset tulee mieleeni nähdessäni arven, mutta onneksi heti perään tulee syy miksi tuo arpi on olemassa.

 

Ilman tuota arpea minulla ei olisi tytärtäni.

Ollaan äidit ylpeitä arvistamme ja kehostamme. Se toi uuden elämän maailmaan - onko ihme, että se jätti jälkensä? 💛 Jokainen viiva ja viiru, joka pujottelee keskivartalollasi kuvailee sinun kehosi uskomatonta työtä lapsesi kehityksen ja kasvun eteen. Jokainen kipeä muisto synnytyksestä kertoo juuri teidän perheen omaa tarinaa.

Ethän koskaan haukkuisi toisenkaan arpia, miksi sitten omiasi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (9)

Nipsu/perheunelmia

Täytän 25kesällä ja raskauden myötä jalkani ovat kuin 80-vuotiaalla, suonikohjuja riittää vaikka muille jakaa. Raskausarpia on koko vatsa täynnä sekä myöskin: rintoihin, alleihin, reisiin, pakaroihin ja jännin paikka: polvitaipeisiin ovat arvet myös paikkansa löytäneet. Olen silti myös näistä kovin ylpeä, vielä ei voi tietää mitä arpia synnytys tuo tullessaan, se selvinee parin viikon sisällä :)

Nipsu edelleen

Ja vielä lisäys 2x olen kuullut vatsan arvista ulkopuolisen sanoneen ”hyi saatana”......
Ovat siis pyytäneet nähdä vatsan ilman vaatetta.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Siis mitä ihmettä!? Kuinka voi sanoa tollee toiselle ihmiselle?? En voi käsittää!! Ja upeeta, että osaat kantaa arpesi noin hienosti 💜

Aveem

Oot kaunis juuri tuollaisena :) Mullakin on vieläkin raskausarvet mahassa ja reisissä. Toki vaalentuneet, mutta tuskin ihan heti lähdössä. Mut nykyään en koomin edes mieti asiaa.

Annika79

Mulla ei tullut raskausarpia vatsaan yhdessäkään kolmesta raskaudesta. Mutta lantioon tuli ja reisien sisäpinnalle. Painoa tuli ilmeisesti liian nopeasti, jotta iho olisi pysynyt mukana. "Onneksi" kroppa ei ole muutenkaan enää bikinikunnossa, joten ei haittaa. :D Tässä jokunen viikko sitten mieheni kehtasi sanoa, että vatsani näyttää edelleen siltä kuin olisin raskaana, että kuuluisiko sen olla jo hävinnyt. Neidille tuli maanantaina ikää 4 kk. Ihmetteli kun loukkaannuin. Kysyi olisiko pitänyt valehdella. No ei, mutta ei siitä olisi tarvinnut huomauttaa... :(

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Äh, no olipa törppö kommentti mieheltäs! Helppohan se on sivusta huudella, mutta kokeileepas ite kantaa ja synnyttää kolme lasta ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram