Meni yli puoli vuotta Kipinän syntymästä, että aloin tuntea tästä huonoa omaatuntoa. Ihan rehellisesti uskon, että mitä enemmän rakastun lapseeni, sitä enemmän huono omatunto tilanteesta kasvaa. Nimittäin ensisylittelystä.

Villi veikkaukseni on, että sain ensimmäisen kerran lapseni syliin noin 3-4 tuntia hänen syntymänsä jälkeen. Minut työnnettiin sängyllä heräämöstä keskolaan, vaikka en tuota matkaa muistakaan. Hämärässä huoneessa oli minulle (vielä silloin) vieraita ihmisiä sairaalan vaatteissa ja mieheni. Hän oli ollut keskolassa koko tuon ajan, kun itse keräilin itseäni heräämössä. T halasi minua ja syliini laskettiin pelottavan pieni läjä, lapseni. En nähnyt häntä, en tuntenut hänen painoaan enkä tuntenut ylitse vyöryvää rakkautta. Makasin vain ja muodollisuuden vuoksi laskin käteni hellästi vauvani ylle. Näin ne tekee elokuvissakin.

Synnytyksen jälkeisenä päivänä, 3h unien jälkeen, tutustuessa toisiimme <3
Synnytyksen jälkeisenä päivänä, 3h unien jälkeen, tutustuessa toisiimme

Olenko hengissä? Onko lapseni hengissä? Missä mahani on? Missä sen asukki on? Enkö saa jättää hyvästejä sille?

Itkettää kirjoittaa tuo. Että laskin käteni hänen päälle vain muodollisuuden vuoksi. En vain tajunnut tilanteesta mitään... Olin niin pihalla kaikesta, mitä oli tapahtunut. Olenko hengissä? Onko lapseni hengissä? Missä mahani on? Missä sen asukki on? Enkö saa jättää hyvästejä sille? Äidinrakkaus, kosketus ja kiintymys ovat tärkeitä vauvalle – olkoot hän keskonen tai ei. Tunsiko hän sen, että rakkauden hyökyaalto jätti minut välistä? Tunsiko hän olevansa yksin? Turvallinen kohdun koti yritti muutamaa tuntia aiemmin tappaa hänet ja hän joutui outoon, turvattomaan, maailmaan. Äitikään ei varmasti vaikuttanut samalta kuin hänen ollessa kohdussa.

Ruttuläjä.
Ruttuläjä.

Kuinka paljon hän onkaan pelännyt, kun lääkärin kädet repivät hänet tutusta pesästä? 

Katson, kun vauva hymyilee minulle ja haluaa syliin tai halailla. Iltaisin käyn katsomassa, kun hän nukkuu rauhallisesti. Onhan kaikki OK, onhan? Tiedäthän, että äiti rakasti sinua alusta asti, vaikka ei sitä ymmärtänyt heti itsekään?

psst! Ootko huomannut lahjakorttiarvonnan blogin instagramista?

Kommentit (1)

RvaJ

Niin tuttuja fiiliksiä! Sitä vain katselee sitä toukkaa ja miettii, että tässäkö tää nyt oli? Ihan tosi?

Ja tiedätkö, että ei se rakkaus..Sehän on vain tunne, mutta kun siitä äidinrakkaudesta puhutaan jonain niin maagisena asiana, että siinä pitäisi tyyliin salamoita lennellä ja tuntea joku mahtava lämmin aalto. Ei, ei se ole sitä. Ja kun et koe niin, uskot pettäneesi itsesi sekä lapsesi. Et ole, et sinä ole pettänyt <3 

Siinä se toukka on sinuakin katsellut, että kuka hitto tuo on. Pysynyt kuitenkin rauhallisena, koska on tuntenut sen saman sydämen sykkeen lähellään, mitä tunsi ollessaan mahassasi - tietänyt, että olen turvassa - äiti <3

Toisen kohdalla jo itkin, kun näin sen pienen toukan. Sillä tällä kertaa tiesin, että nyt se meidän matka vasta alkaa <3 :)

Olet ihana S, muista se <3<3

Seuraa 

Ennenaikaisesti hätäsektiolla (5/2017) syntyneen tytön äiti. Blogissa rehellistä ja humoristista pohdintaa äitiydestä, vauva-arjesta ja kolmen vuoden lapsettomuudesta, josta ennen tytärtämme avopuolison kanssa kärsimme.

Yhteydenotot osoitteeseen sh1ttyisthenewblack@gmail.com :)

Kurkkaa meidän perheen backstagelle instagramin puolelta www.instagram.com/shittyisthenewblack

Teemat

Blogiarkisto

2018