Nyt on itketty pelkopolin lääkärillekin. Niinkuin kerroin, mulle tuli yhtäkkiä tunne, että en pysty synnyttää alateitse. Pelkään, että en pysty pitää kupolia kasassa enkä vain fyysisesti selviä synnytyksestä. Alatiesynnytyksessä joutuisin olla itse vastuussa lapsen pääsemisestä kohdun tälle puolelle, kun suunnitellussa sektiossa homman hoitaisi ammattilaiset. Ne samat ammattilaiset, jotka ovat jo kerran minut ja tyttäreni pelastaneet. Luotto heihin on kova aiheesta ja itseäni kohtaan - myös ymmärrettävistä syistä - täysin nolla. 

Alatiesynnytyksessä joutuisin olla itse vastuussa lapsen pääsemisestä kohdun tälle puolelle, kun suunnitellussa sektiossa homman hoitaisi ammattilaiset.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Lääkäri sanoi, että ei suorilta sovita sektiopäivää, vaan sovitaan uusi aika parin viikon päähän ja hän kirjoittaa lähetteen psykologille.

Lääkäri kuunteli ja esitti tarkentavia kysymyksiä: Mikä nämä ajatukset laukaisi? Onko tapahtunut jotain? Onko minun kanssa käyty läpi synnytyksen kulkua (molemmissa tapauksissa)? Hän sanoi, että ei suorilta sovita sektiopäivää, vaan sovitaan uusi aika parin viikon päähän ja hän kirjoittaa lähetteen psykologille. Hän myös ultrasi kaiken, mitä ultrata pystyy, ja tarkasti päähäni keksimät "luupiikit tai häntäluun, joka puhkoo lapsen silmät alateitse synnyttäessä". Kaikki näytti hyvältä. Lantiosta kyllä mahtuu, eikä tiellä ole mitään rakenteellista vikaa. Painoarvio oli tällä kertaa nyt 1970g ja laskettuna aikana noin 3,5kg (aiemman 4kg veikkauksen sijaan). 

En mennytkään hakemaan sektiopäivää vaan juuri keinoja käsitellä tätä pelkoa. Mennessäni pidin haluani synnyttää alateitse itsekkäänä: Halusin synnyttää sillä tavoin, koska MINÄ halusin ITSELLENI korjaavan kokemuksen. Sairaalalta sain matkaani lappuja, joista voin lukea muistakin alatiesynnytyksen eduista – samoin kuin lapussa oli suunnitellun sektion etuja. Molemmista luki myös haitat.

Lyhykäisyydessään alatiesynnytyksen edut yleistäen: Luonnollinen tapa syntyä (tilanne vapauttaa siis kaikki synnytykseen kuuluvat hormoonit), hengitys käynnistyy ongelmitta, verenhukka on pienempää, imetys käynnistyy helpommin ja palautuminen on nopeampaa. 

Haittoina mainittiin ajankohdan ja kulun ennalta määrittämisen mahdottomuus, kipu ja välilihan repeämät.

Sektion hyödyiksi oli lueteltu synnytyksen ajankohdan suunniteltavuus, kivuttomuus ja toimenpiteen nopeus (1-2h).

Haittoja olikin A4:n verran, muun muassa (jälleen yleistäen): lisää lapsen sairausriskiä vastasyntyneisyyskaudella sekä myöhemmin lapsuudessa, puudutuksesta johtuva verenpaineen lasku vaikuttaa istukan verenkiertoon, imetys käynnistyy hitaammin, suuri verenhukan riski (6% äideistä tarvitsee leikkauksen jälkeen verensiirron), haavakivut, riskit laskimo- ja keuhkoveritulppaan ovat moninkertaisia verrattuna alatiesynnytykseen ja toipuminen on hitaampaa jnejne.

Yritin laput luettuani soittaa polille kysyäkseni, onko tässä niputettu kaikki sektiot yhteen läjään vai vertaillaanko nyt nimenomaan suunniteltua sektiota ja alatiesynnytystä. Valitettavasti en saanut ketään kiinni.

Suomalaisen tutkimuksen mukaan joka neljäs keisarileikkauksella synnyttänyt saa keisarileikkauksen yhteydessä jonkinlaisen komplikaation.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Nyt minun olisi hyvä miettiä se hetki, minkä oletan minut korjaavan?

Mutta niinkuin eräs lukija kommetoi: Nyt minun olisi hyvä miettiä se hetki, minkä oletan minut korjaavan? Onko se se, että haluan lapsen heti rinnalle? Se onnistuu yleensä molemmissa synnytystavoissa. Vai eheyttääkö minut kokemus siitä, että tässä synnytyksessä minä olisin nimenomaan se "aktiivinen osapuoli"? Viimeksi imettämisestä tuli minulle äärettömän tärkeää ja nopea palautuminen auttoi pääsemään äkkiä lapsen luo keskolaan. Näissä onnistuin (hätä)sektiosta huolimatta. Minä en myöskään menettänyt verta, mutta haavakivut olivat aikamoisia alkuun. Tosin nekin hellittivät varmasti nopeammin kuin monella alateitse synnyttäneellä. Onneksi pääsen vielä psykologille ja raskautta muutenkin seurataan tarkasti. Kokonaisuudessaan koen tämän päivän käynnin oikein onnistuneeksi.

Psst! Alla uusin jakso shitty is the new blackin podcasteja! 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018