Big mamas home -blogissa oli (taas) ihana hyvän mielen postaus, jonka päätin myös itse toteuttaa. Joten tässä tulee, kolme hyvää :)

Kolme hyvää asiaa päivässäni

Vauvani hymyt, katseet, juttelut ja naurut <3 Kuinka ihanaa, että pääsee ihastelemaan niitä päivittäin? Ne on ku huume ja oon riippuvainen! Niin riippuvainen, että erossa olo - edes yhden illan - ahdistaa.

Vauvan päiväuniaika. Jotenkin sitä hetken rauhaa arvostaa ihan uudella lailla. Ennen mulla oli joka päivä omaa aikaa about aina silloin, kun vaan halusin. Nykyään se oma aika on silloin, kun vauva nukkuu. Ja ai että siitä nautitaan sitten iha täysii! (Viini)lasillinen pepsi maxia ja jotai hömppää koneelta - aah.

Yhdessäsä fb-ryhmässä eräs äiti sanoi, että ei koskaan käytä vauvan päiväuniaikaa kotitöihin. Oon ottanut saman säännön itselleni ja suosittelen sitä muillekin :)

Ilta-aika, kun vauva nukkuu. Saan höpötellä T:n kanssa ja pakottaa hänet silittelemään. Joka iltainen taistelu, jonka mä onneks aina voitan ;) Mikäköhän leffa tänään katottais?

 

Kolme hyvää asiaa minussa

Positiivisuus. Siitä on ollut paljon apua elämässäni, kun ei olekaan hetkellisesti tanssittu ruusuilla. Uskon, että positiivisuuskin on valinta.

95%:sti asioista, ihmisistä ja tapahtumista löytyy aina se hyväkin puoli.

Huumorintaju. Tästä myös on ollut paljon apua elämän turbulensseissa. Musta mulla on oikeastaan parhaat jutut ja oon ehkä hauskin ihminen koko maailmassa. Näin suomalaisittain vaatimattomasti kuvailtuna.

Nenä! Mä tykkään, että mun nenä on ihan kiva. Se on sopivan kokoinen ja sopii mun naamaan :D T sanoi, että vauvan on pakko periä mun nokka, koska hänellä on mielestään niin iso klyyvari. 

 

Kolme hyvää asiaa elämässäni

Perheeni. Tähän kuuluu mieheni ja vauvani lisäksi vanhempani, veljeni ja hänen tyttöystävä, lähisukuni sekä ystäväni. 

Oon tosi onnekas ja kiitollinen, että mulla on käyny näin hyvä tsägä, kun läheisiä arvottiin. 

Englannin reissu. Ihan mahtava mahdollisuus ja onneksi otettiin hyppy tuntemattomaan. Upea kokemus :)

Elämäni kokonaisuudessaan. Mulla on kaikki nyt tosi hyvin. En osais sanoa kolmea huonoa asiaa elämässäni.

 

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna (tai vuoden sisällä?)

Oma rakas vauva. Edelleen meinaa silmät kostua, kun voi vihdoin kirjoittaa noin.

Vihdoin tuli se vuosi, jolloin meillekin syntyi lapsi. 

Oma uusi koti. Kymmenien asuntonäyttöjen jälkeen meille löytyi sopiva koti. Välillä meinas kyllä usko loppua, kun kaikista aiemmista kohteista löytyi jotain vikaa.

Olisi pitänyt arvata, että tässäkin hyvää piti odottaa. 

Mieheni. Tämä on ollut hyvä asia elämässäni jo yli seitsemän vuoden ajan. Ja ilman häntä, kumpikaan yllä oleva ei olisi toteutunut. 

 

Kolme hyvää asiaa blogissani

Alunperin pohdin blogin perustamista siksi, koska halusin avata keskustelua lapsettomuudesta.

Aitous. Uskon, että tämä on syy, miksi niin moni löysi tiensä blogiini. Teksti voisi olla sujuvampaa ja kuvat kauniimpia, mutta ainakin nämä ovat aitoja! :) Alunperin pohdin blogin perustamista siksi, koska halusin avata keskustelua lapsettomuudesta. Pelkäsin, koska en halunnut paljastaa noin henkilökohtaista asiaa itsestäni mutta tiesin, että se voisi auttaa muita. Siitä päästäänkin seuraavaan kohtaan eli...

Vertaistuki ja lukijat. Blogilla (eli minulla?) on muutama vakkarikommentoija ja jos he eivät hetkeen kommentoi, alan miettimään, missä he ovat. Tai että onko tekstini olleet ihan perseestä. Synnytykseni jälkeen aloin etsiä netistä hätäsektiokohtalotovereita, joita en löytänyt yhtäkään. Kaipasin kovasti vertaistukea myös keskosäitiyteen, mutta sekin tuki oli kiven alla. Blogin perustamisen jälkeen olen saanut todella paljon yhteydenottoja koskien lapsettomuutta, hätäsektion jälkeisiä fiiliksiä ja keskosäitiyttä enkä en voi sanoin kuvailla niiden tärkeyttä. Ilman blogiani, en olisi saanut keskosäitiystäväänikään <3

Päiväkirjamaisuus. Tuossa ylhäällä tämä tuleekin aika selväksi. Kirjoitan blogiini päiväkirjamaisesti: aidosti ja suoraan. Äitiys on uuvuttavan ihanaa, kuluttavan tunnerikasta ja pukluisen kaunista. Se kätkee sisäänsä paljon iloa ja rakkautta, mutta niin paljon hämmennystä ja kipuakin. En voi mitenkään elää näiden asioiden kanssa ihmettelemättä niitä ääneen.

Haluan olla rehellinen, ymmärtäväinen ja kannustava äiti ja näitä piirteitä toivon blogistakin löytyvän.

Kommentit (6)

Annika79

Mä repesin tän kohdalla: "muutama vakkarikommentoija ja jos he eivät hetkeen kommentoi, alan miettimään, missä he ovat. Tai että onko tekstini olleet ihan perseestä." Tuntuu että oon aina kommentoimassa ja ajattelen että pitäisi olla joskus edes hiljaa, eikä aina olla analysoimassa jotain. :'D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Älä KOSKAAN anna kenenkään väittää... 😂 Haha mul on ihan ansa kynttilä jääny päälle. mutta siis sinä ja muut vakkarit varsinkin ootte tän koko jutun suola 💜💜

Satu K.

Ihana postaus! Kirvoitti itseäkin pohtimaan tän hetken hyvät asiat. :) Nimim. "Juurikin nyt on vauvan päikkäriaika, joten mamma ottaa kupin kahvia ja lukee lemppariblogejaan" :D

Keskoskorttikamu!

Kyllä jokaisella keskosmutsilla täytyy olla ainakin se yks kohtalotoveri, jonka kanssa se keskoskortti on pöydällä jatkuvasti ilman sitä "anteeks kun taas nostan esiin keskosuuden"-fiilistä. Joku joka ymmärtää sen kolmanneksen puuttumisen tyhjyyden, sen helvetin matkan leikkaussaliin ja sen riemun kun lapsen paino ylittää 2kg. Joku jonka kans voi heittää läppää niistä asioista, jotka jonkun ei-keskosmutsin-sanomana tuntuis loukkaavalta. Joku, jonka kans somen välityksellä itkeä ja nauraa vuorotellen. Joku, joka ei kyllästy niihin iänikuisiin keskosjuttuihin, kehityksestä keskusteluun saati aivopierujen päästelyyn. Ne on tärkeitä juttuja, kun luuli olevansa maailman ainoa kelle käy näin.

Seuraa 

Hätäsektiolla synnyttänyt keskosvauvan äiti, jonka blogi päivittyy alkuvuoden Iso-Britanniasta. Blogissa rehellistä (ja humoristista) pohdintaa äitiydestä, vauva-arjesta ja kolmen vuoden lapsettomuudesta, josta ennen tytärtämme kärsimme.

Teemat

Instagram