Meidän perhe varasi keväällä lomareissun Kreikkaan Karpathoksen saarelle. Loman lähestyessä Isäihminen ehdotti, että pysytään koko viikko pois somesta. Mä olin aluksi hyvin epäröivä, mutta suostuin lopulta! Muutama asia, millä perustelin, että pystyn olemaan ilman somea:

- Hoidan keskeneräiset asiat pois! Se, mihin mulla eniten menee aikaa Facebookissa ja WhatAppissa, on meidän mammayhdistyksen jutut. Tein pari roikkuvaa hommaa (kolumni paikallislehteen ja kuntosalivuoron varaus) pois ja kerroin, että minut tavoittaa puhelimitse (no, okei, rahastonhoitajalle vastasin Messengerissä, mutta kai nyt yksi huti sallitaan!). Mitään niin akuuttia tuskin viikossa ehtii tapahtua!

- Kestän kyllä viikon ilman Facebookin uutisvirtaa! Olen huomannut muutenkin, että uutisvirrassa saa aika kauan selata, että pääsee kärryille siitä, mitä ystäville kuuluu. Sen sijaan huomaan selaavani mainosta mainoksen perään. Jos jollakulla on joku hyvä vinkki tähän, niin otetaan vastaan. Eli miten saan ensisijaisesti ystävieni tilapäivitykset - ilman että joudun laatimaan jotain listoja tai ryhmiä, minä kun haluan tietää, mitä ihan jokaiselle kuuluu, en halua karsia ketään pois...tai ne joiden jutut ei niin kiinnosta, olen jo karsinut....

- Jos jollekulle läheiselleni tapahtuu jotain mullistavaa, saan kyllä tietää sen jotain muuta kuin somen kautta!

- Kun ei plaraa somea, jää aikaa muulle! Luin loppuun pari keskeneräistä kirjaa ja kirjoitin pinon postikortteja, osittain Sessen avustuksella. Lisäksi olin paremmin kuin pitkään aikaan ajan tasalla maailman tapahtumista, kun lueskelin uutissivustoja.

- Lomadiat voi näyttää loman jälkeenkin. Kukaan tuskin välittää, jos ei saa päivittäisiä kuulumisia altaan reunalta. Riittää, että laitan kuvista parhaat jakoon loman jälkeen. Vai haittaako, että kuvat saattavat olla jo viikon vanhoja?

Hyvä osoitus siitä, miten yleismaailmallinen ilmiö tämä some on, saatiin eräänä iltana, kun oltiin siskoni ja siskontyttöni kanssa kahvilassa vohveleilla. Tarjoilija toi juomia ja oli antamassa lappua, jolle oli tuhertanut wifin salasanan. Siskoni sanoi, että ei me sitä tarvita. Tarjoilijan naama vääntyi ihmetyksestä. Minä vielä huikkasin perään, että "We can talk to each other!" Tarjoilijan ilme vaihtui hymyyn, jossa oli hiven jonkinlaista oivaltamista tyyliin "Aivan, keskenään keskustelu, hyvä idea!"

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat