Aika tarkkaan kuukausi sitten kirjoitin täällä, itse aloittamastani haasteesta Someton Sunnuntai! Se toistuu joka kuun viimeisenä sunnuntaina ja - aivan oikein - koittaa taas tänä viikonloppuna! Tarkkoja lukuja en tiedä, lähtikö tähän mukaan muita kuin äitini, anoppini ja pari ystävääni, mutta mun Someton Sunnuntai meni tammikuussa näin:

Olimme Isäihmisen ja ystäväpariskuntamme kanssa Helsingin-reissulla. Mulla oli puhelimessa muistutus lauantaina keskiyöllä ja kun se pärähti päälle, istuimme juuri oluella jossain pubissa. Eipä me oltu oikeastaan sometettu sitä ennenkään, joten ei ollut vaikeaa aloittaa some-lakkoa. Puoli kahden maissa palasimme hotellille ja katselimme jonkin aikaa Netflixiä ennen kuin nukkumatti tuli.

Aamupalalle lähdettiin yhdeksän maissa - minä ja Isäihminen. Hän lähti ennen minua takaisin lepäämään, minä hain vielä amerikkalaisia pannukakkuja ja vaahterasiirappia! Seurailin aamiaisen kulkua, henkilökuntaa, joka oli erittäin ystävällistä ja palvelualtista, pikkupoikaa, joka isänsä sylissä nojasi tämän olkapäähän ja katseli jonnekin unisin silmin, kun isä otti automaatista appelsiinimehua. Katselin vielä ympärilleni hienossa aamiaissalissa ja nautin pannarini loppuun.

Kotimatkalla Onnibussissa oli väsynyttä väkeä. Muu seurue alkoi yksitellen nuokkua, minä tuijottelin vielä ikkunasta moottoritien varren lumisia puita ja päässä soi joku Apulannan biisi. Perillä haettiin lapset mummulasta ja kebabia kebab-ravintolasta. Lasten kanssa autossa odotellessa keskusteltiin Sessen kanssa väreistä: "mun lempiväri on keltainen, mikä on sun lempiväri, äiti?" "No, varmaan viininpunainen." "Ei, kun sun lempiväri on turkoosinpunainen!" tokaisi tytär.

Puhelinta vilkaistessa WhatsAppissa oli parikymmentä viestiä kolmesta keskustelusta. No, ne ehtii huomennakin lukea, ajattelin. Yksi viestiketju on ainakin mammayhdistykseltä, toinen on matkaseuralaiselta ihan vaan piruilun vuoksi, kun tiesi lakosta. Kolmannen arvelin olevan äitiystävältä treffien sopimiseksi. Soitin tuolle äidille: "Oleks laittanut mulle viestiä, ku mä en voi lukea ku oon some-lakossa?" "No, en oo", vastasi ystäväni. No, saimme treffeistä sovittua ihan perinteisin keinoin!

Soitin puhelun yhdelle some-lakossa olevalle ystävälle! Vaihdoimme kuulumisia, viimeksi olemme nähneet marraskuussa. Puhelussa sovimme, että mahdollisesti nähdään helmikuun lopussa Turussa. Ja näin on käymässä! Seuraava Someton Sunnuntai käynnistyy meikäläisen osalta siis Suomen Turussa. Pitäisköhän maaliskuun loppuunkin alkaa miettiä jotain reissua...

Kommentit (2)

Heinähattu
Liittynyt28.4.2016
1/2 | 

Innostuin ehdottamastasi Somettomasta Sunnuntaista ja kokeilin itsekin. Ensimmäinen someton päivä oli pahin. Tuntui, että koko ajan olis tehnyt mieli hiplata puhelinta ja jouduin muistuttamaan itselleni "lakosta".

Lopulta illalla totesin, että olin ollut päivän aikana paljon paremmin läsnä lapsilleni. Ja sen takia ehdottomasti aion jatkaa tätä. Otinkin tavakseni pitää jokaisen sunnuntain somettomana. Nyt niitä on siis ollut jo aika monta! En tosin ota asiaa liian vakavasti - viime sunnuntaina eli eilen unohdin koko asian ja eksyin somettamisen poluille...

Joka tapauksessa olen vähentänyt somettamista ekan Someton sunnuntai -postauksesi jälkeen! Kiitos!! Taisin aiemmin olla pahasti koukussa. Nyt voin huoletta antaa puhelimen olla, pitkiäkin aikoja. (Ainakin välillä...) ;)

Oma blogini on Heinähattu, Valto ja Viljo.
Meidät löytää myös Facebookista ja Instagramista.

sessejapoika
Liittynyt20.5.2016

Someton Sunnuntai ihan joka sunnuntai voisi olla mulle liian haastavaa :D mutta hyvä, jos haasteen kautta tulee mietittyä omaa somen käyttöään enemmän! Se mulla oli vähän taka-ajatuksenakin! Itsekin löysensin sen verran, että sallin yksittäisten viestien lukemisen ja vastaamisen esim. WhatsAppissa ja Messengerissä, mutta viestiketjuihin en osallistu some-vapaalla :D

Oma blogini: Sesse ja poika

Blogini somessa: Facebook Instagram 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram