Meillä vanhemmilla olisi ratkaisun avaimet käsissämme, mitä tulee koulukiusaamiseen. Saako näin sanoa, vai onko tämä vanhempien syyllistämistä? Voiko mihinkään lapsiin ja nuoriin liittyvään ”ongelmaan” esittää ratkaisuksi vanhempien osallistumista? Julkisuudessa tulee herkemmin esiin se, että miten koulu puuttuu tai mitä lapsiasiainvaltuutettu on asiaan kommentoinut.

Syksyllä 2016 kirjoitin näin: ”Mitä jos koulukiusaamistapauksissa selvitettäisi lapsen ja vanhempien välistä yhteistä ajankäyttöä. Onko sitä missään tutkittu, mikä vaikutus kiusaajan käytökseen olisi sillä, että vanhempi tai vanhemmat ottaisivat kalenterista viikottain ajan, jonka viettäisivät vain kahden lapsensa kanssa!? Miltä kuulostaa? Olisko sellaisessa mitään järkeä?! Vai onko jossain sellaista kokeiltu jo?!” Koko teksti löytyy täältä!

Viime vuoden lopussa julkaistun Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyn tulosten mukaan ”lapset ja nuoret, jotka kokevat perheen yhteisen ajan riittämättömäksi, osallistuvat muita useammin kiusaamiseen”. No, kuka sitä perheiden yhteistä aikaa lisäisi, ellei vanhemmat!

Lasten käytös ja toiminta ei ole ihan sattumanvaraista. Siinä heijastuu se, miten heitä kohdellaan ja miten heille puhutaan. Jos tuo käytös on epätoivottua niin miten lapsi osaisi sitä muuttaa, ellei saa siihen mallia ja tukea. Ja mistä tuon mallin pitäisi ensisijaisesti tulla? Olisi aika järkeenkäypää, että se tulisi kotoa. Kun vanhempi muuttaa toimintaansa, heijastuu se takuulla lapseen. Vai voiko tällaista keittiöpsykologiaa tuoda julki? Voidaanko vanhempia velvoittaa tutkimaan omaa käytöstään ja toimintaansa ja jopa muuttamaan sitä? Ilman, että vanhemmat vetävät herneitä neniinsä ja syyllistämis-kortteja pöytään. Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että vain ne syyllistyvät, joilla on siihen aihetta!

Onneksi on esimerkkejä siitä, miten vanhemmat tosiaan puuttuvat ja voivat ratkaista lasten välisiä ongelmatilanteita: ”On ilo kertoa, että meidän eilisessä koulupahoinpitelytapauksessa taustalta löytyivät todella fiksut vanhemmat ja asian ymmärrettyään myös katuva poika. Olemme puhuneet yhdessä asiat selviksi" (mtvuutiset 13.12.2018). 

Blogia voi seurata Facebookissa ja Instagramissa :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat