Esikoiselle tuli kirje kouluun ilmoittautumisesta. Mä mietin, että jos olisin kuten varmaan suurin osa äideistä, julkaisisin somessa tekstin siitä miten ”en ymmärrä että aika menee näin nopeasti” ja ”miten mun vauvasta on tullut jo niin iso!”. Mutta en mä ole sellainen mutsi. Mä julkaisin tekstin siitä, miten helpottunut olen, että kohta aamun kuljetusrumba helpottuu ja menot pienenee.

Onko väärin iloita siitä, että ei ole enää vauvan äiti. Pitäisikö tuntea syyllisyyttä siitä, että odottaa lasten kasvamista, jotta oma osuus helpottuu. Ei enää vaippojen vaihtamisia, vauvan kantamista selkä vääränä, eikä soseiden kanssa pelaamista. Leikki- ja eskari-ikäiset jo pukevat itse ja heidät voi jo vaikkapa jättää hetkeksi ulos leikkimään. Pikkuhiljaa he oppivat itse voitelemaan leipänsä ja pesemään hampaansa.

Onko joku oikeasti sitä mieltä että lasten pitäisi kasvaa hitaammin, tai että ajan pitäisi kulua hitaammin. Ihan oikeasti? Onko olemassa joku memo, jota mä en ole saanut, jossa kerrotaan, mitä missäkin lapsen ikävaiheessa kuuluu somessa julkaista. Ja liittyykö tämä yksinomaan someen vai keskusteleeko jotkut äidit oikeasti keskenään että, ”voi kun mun vauvani ei kasvaisi niin nopeasti”. Ihan oikeasti?

Mä iloitsen siitä, että lapset kasvaa. Nykyisin heidän kanssaan voi tehdä paljon enemmän asioita kuin vauvojen tai taaperoiden. Pelata Afrikan tähteä tai lähteä kirjastoon ilman, että lasta pitää vahtia haukkana koko ajan. Joitain samoja asioita kai olisi voinut tehdä jo aiemmin, mutta mun kärsivällisyydellä ja asenteella kaikki kotoa lähteminen ja tekeminen tuntui kauhealta säätämiseltä pienempien kanssa.

Esikoisen kouluun menossa on mun mielestä vaan hyviä puolia. Kuten aiemmin mainitsin, aamulla voin vain saattaa Sessen osan matkaa, viedä Pojan päiväkotiin ja jatkaa siitä omaa matkaa töihin sen sijaan, että vien lapset kahteen eri paikkaan. Enkä yhtään vähempää odota sitä, että saan alkaa tehdä lyhennettyä työaikaa – joka parhaimmillaan kestää neljä vuotta, kun kuopus aloittaa koulutiensä parin vuoden päästä.

 

Blogia voi seurata Facebookissa ja Instagramissa :)

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram