En olisi halunnut laittaa lapsiani päiväkotiin. Suuret lapsiryhmät ja yhä pienenevät resurssit. Ei kovin houkutteleva vaihtoehto. Kesäkuun lopussa aloin tehdä työkeikkaa ja pikkuhiljaa viikkotunteja alkoi olla sellainen määrä, että tarve päivähoitopaikalle oli todellinen. Ja kuinkas sitten kävikään…

Olisin halunnut lapsilleni ensisijaisesti paikat perhepäivähoidosta. Selasin kaupungin sivuja, laitoin pari sähköpostia ja sain vastaukseksi ”olen lomalla”. No niin, kesälomakausi ei ole paras ajankohta etsiä päivähoitopaikkaa. Olin yhteydessä pariin yksityiseen perhepäivähoitajaan, mutta se ei tuottanut tulosta.

Mieleeni hiipi jossain kohtaa epäilys. Mitä jos löydän perhepäivähoitajan, mutta tämä ei olekaan kiva lapsilleni. Millä varmistan, että lapseni ovat parhaissa mahdollisissa käsissä. Suosituksia voisi tietysti kysellä, mutta mistä ja miten. Päiväkodeista näkee äitien kyselevän mielipiteitä Facebook-ryhmissä, mutta ei kai yksittäisistä hoitajista ole sopivaa tiedustella ”onko tämä ja tämä henkilö hyvä, tai tämä?”.

Laitoin kuitenkin hakemuksen perhepäivähoitoon. Minulle soitettiin, että paikoista vastaava henkilö palaa lomalta elokuun puolivälissä, ja tämänhetkisen tiedon mukaan kaikilla perhepäivähoitajilla on täyttä. Mutta yhdessä pienessä päiväkodissa olisi tilaa. "Ei kiitos, haen ensisijaisesti perhepäivähoitoa, olen hiukan päiväkotivastainen", sanoin.

Lopulta ratkaisu asiaan tuli yllättävästä lähteestä. Olimme mummulassa kahvipöydässä ja Sesse alkoi puhua ”englantia” eli käsittämätöntä siansaksaa, josta osa toki saattoi Smokahontasmaisesti kuulostaa englannilta. Totesin anopilleni ”pitäisikö noi laittaakin englanninkieliseen päiväkotiin”. Siitä se ajatus sitten lähti!

Kyseisessä päiväkodissa paikkoja oli jäljellä muutama. Piti päättää, että jäänkö odottamaan vielä tietoa perhepäivähoidosta ja sieltä mahdollisesti vapautuvista paikoista. Samalla saattaisi käydä niin, että Enkkutarhan paikat ehtisivät mennä. Tämän päiväkodin plus-puolia oli se, että yhden ystäväperheen lapset ovat siellä. Sessellä olisi ryhmässään ystävä, jonka äidin kanssa olemme tutustuneet tyttöjen vauva-aikana. Lisäksi olin kuullut päiväkodista pelkästään hyvää palautetta.

Jäljellä oli siis enää päiväkotiin tutustuminen, Isäihmisen mielipiteen kysyminen, hoitopaikkojen varaaminen ja hoitosopimusten tekeminen. En voi sanoa olevani 100-prosenttisen tyytyväinen. Moitin itseäni siitä, etten alkanut aiemmin selvittää vaihtoehtoja päivähoitopaikkojen suhteen. Olisin voinut kysellä tarkemmin tuttujen äitien kokemuksia tai vinkkejä Facebookin äitiryhmien kautta. Toistaiseksi oloani helpottaa ainakin se, että lapset ovat hoidossa vain kolmena päivänä viikossa. 

Miten te olette valinneet lastenne päivähoitopaikan? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat