Herään aamuisin lasteni ääniin. Kuulen kun poika nousee seisomaan pinnasängyssään, huutelee ”tätä tätä”, alkaa kolistella muovista mobilea, joka on kiinni sängyn laidassa. Tyttäreni haukottelee ääneen ja kääntää kylkeään. Hiivin nostamaan pojan sängystään, ettei isosiskonsa herää. Kävelen kodinhoitohuoneeseen. Kirkkaat valot saavat pojat siristämään silmiään ja painamaan päänsä rintaani. ”Onko kirkkaat valot” totean ja painan pääni pojan päätä vasten. Meillä ei ole mikään kiire, voidaan olla tässä, ihan niin kauan, että silmät tottuvat valoon.

Mennään ihan jonnekin muualle. Lapset, eivät paljoa tytärtäni vanhemmat, lähtevät aamuisin kotoaan. Yhdessä vanhempiensa kanssa, kohti vanhempien työpaikkaa. Työpaikkaa, joka on myös noiden lasten työpaikka. No, mitä heistä. Eikös ole vain hyvä, että lapset ovat töissä eivätkä kadulla kerjäämässä ja altistumassa hyväksikäytölle!

Pitääkö meidän välittää siitä lapsesta, joka päivästä toiseen raataa oman ja perheensä elannon eteen. Tai lapsesta, joka joutuu elämään sodan ja kaltoinkohtelun jaloissa. Pitää, sanon minä. Meidän aikuisten pitää välittää, ihan jokaisesta lapsesta. Esimerkillämme opetamme omille lapsillemme, että jokainen lapsi on arvokas.

Jokaiselle lapselle kuuluu turvallinen syli, johon painaa pää. Jokaiselle lapselle kuuluu mahdollisuus saada leikkiä. Jokaisen lapsen tulee saada tuntea se, että on tärkeä, arvokas, rakas, ainutlaatuinen, viisas, kaunis.

Jokapäiväisillä valinnoillamme voimme vaikuttaa siihen, että jokaisella lapsella on mahdollisuus olla onnellinen.

Minun lasteni ja noiden työssäkäyvien lasten välissä on miljoonia muita lapsia. Miljoonia tarinoita, miljoonia hymyjä, miljoonia kyyneleitä. Me aikuiset teemme tästä maailmasta sellaisen, jossa kaikilla lapsilla olisi hyvä elää. Kaikki me aikuiset emme ole vanhempia, mutta me kaikki olemme kasvattajia. Voimme vaikuttaa siihen, millainen lapsuus lähellämme olevilla lapsilla on. Sisarustemme lapsilla, ystäviemme lapsilla, naapurin lapsilla, asiakkaidemme lapsilla. Meillä on keinoja vaikuttaa myös siihen millainen lapsuus on niillä lapsilla, jotka asuvat meistä paljon kauempana.

Minä toivon jokaiselle lapselle rakastavia ja järkeviä aikuisia ympärilleen sekä riittävästi turvaa, leikkiä, syliä ja rakkautta.

Nyt on lapsen oikeuksien viikko. Sen kunniaksi osallistun tällä tekstillä Unicefin Pieniä tarinoita -kampanjaan. Kampanjassa mukana yli 40 maata ja 160 kirjailijaa. #ForEveryChild #UNICEF Finland

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat