Poika sai pienempänä lisänimen Purkumies. Kaikki mihin hän vähänkään ylettyi, piti levittää pitkin lattioita. Tekee hän sitä edelleen, mutta lisäksi on tullut kiipeily. Omalle paikalle kiivetään keittiön pöydän yli! Siinä samalla kaadetaan vaikkapa äidin kahvimuki, jos tuo onneton on sen unohtanut pöydälle. Mitään särkyvää ei voi jättää lähellekään pöytien reunoja. Ja kiipeilyn estämiseksi tuolit täytyy olla kumollaan. Ja kun kolmevuotias haluaa askarrella, nostat yhden tuolin ja vannotat, ettei tämä päästä pikkuveljeä tuolille eikä jätä mitään Pojan ulottuville.

Sitä ajattelee, että on se kiva kun tyttö on jo kolme, ja kuvittelee, että tällä olisi jo vähän järkeä päässään. Voit jättää hänet hetkeksi askartelemaan, käydä lataamassa tiski- tai pyykkikoneen, jopa molemmat. Kunnes palaat ja huomaat että tyttö on löytänyt leimasimen ja musteen ja tatuoinut kätensä täyteen. Tai piirtänyt tussilla tatuoinnit. Mutta oma moka tietysti, mitäs jätin nämä likan ulottuville!

Ajattelet myös, että tyttö on esimerkkinä pikkuveljelle, jos tämä meinaa alkaa johonkin typeryyksiin. Kunnes tapaat molemmat vessasta. Tyttö istuu pytyllä ja avittaa veljeään purkamaan vessapaperirullaa. Että se siitä, jäät odottamaan että se järki oikeasti lisääntyy.

Olen jo tottunut siihen ääneen, mikä kuuluu lastenhuoneesta, kun Poika tyhjentää lelulaatikon lattialle – Siinä meni leikkihedelmät, kupit ja sen sellaiset. - Jaa, nyt meni dublot pisin lattiaa. Nou hätä, nämä nyt on melko nopea korjata. Mutta mikään ei satu korviin niin kovasti, kuin rikkoutuvan helminauhan ääni! Tyttö pujottelee mielellään ranne- ja kaulakoruja ja toinen pää on tietysti teipattu pöytään. Mutta ote lipeää tai teippi irrotetaan liian vauhdikkaasti. Ai että! Mutta ketä saan syyttää? Aivan – ihan itseäni, mitäs menin antamaan helmet tytölle!

Tai kun annoin tytölle olkkariin mukissa kiisseliä – kun tämä pyysi ja purkki piti saada tyhjäksi. - Juot sitten varovasti! - Joo totta kai! Kunnes kuulet huudon ja kiisseli on pitkin tytön vaatteita, sohvaa ja sohvatyynyjä! Mutta oma moka. Ihan itse tein itselleni lisää pyykkiä ja hommaa. Jos joku miettii että mihin kotiäidin päivä kuluu niin siihen juuri, itse aiheutettujen jälkien siivoamiseen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram