Kirjoitukset avainsanalla arki

Viime kesänä sain todella tarpeekseni. Oli yksi arkiaskare, minkä tekemisestä en vain oppinut nauttimaan hiukkaakaan. Nimittäin ruoanlaitto. Minusta ei äitiys- ja hoitovapaiden aikana taianomaisesti tullut oman elämäni Masterchefiä, vaikka yritystä ehkä olikin. Huomasin vain, että ruoanlaitto ja kaikki siihen liittyvä stressasi ja ärsytti minua suunnattomasti. Yritin keksiä keinoja millä helpottaa tuota stressiä. Etsin netistä helppoja ja nopeita ohjeita, suunnittelin viikottaisia ruokalistoja ja kirjasin ylös, mitä olemme syöneet, jotta saisimme hiukan vaihtelua.

Mikään ei kuitenkaan tuntunut toimivalta ja oli keksittävä joku muu ratkaisu. Tajusin, että meillähän asuu se yksi tyyppi nimeltä Isäihminen, joka a) osaa laittaa perhanan hyvää ruokaa b) tykkää laittaa sitä perhanan hyvää ruokaa. Ehdotin seuraavaa: jakaisimme kotiaskareita niin, että jatkossa Isäihminen käy kaupassa ja laittaa ruoan, sekä hoitaa siihen liittyvän suunnittelun ja valmistelun. Minä puolestani keskityn sellaiseen mitä varmasti osaan ja mikä ei aiheuta minulle niin suurta inhotusta. Tasapuolisuuden nimissä otin sitten hoitaakseni koko perheen pyykkihuollon sekä kierrätyksen.

Näiden lisäksi ehdotin selkeämpää jakoa viikkosiivoukseen, joka oli tarkemmin eriteltynä imurointi, wc:n pesu, pölyjen pyyhkiminen ja sen sellainen. Nämä hoidettaisi vuoroviikoin. Eli jos (lue: kun) Isäihminen jättäisi huolehtimatta omasta vuorostaan, pystyisin elämään imuroimattomassa kodissa kuitenkin sen viikon verran.

Arvatkaapa, miten viikkosiivouksen kanssa on lopulta käynyt? Olen lakannut kokonaan edes ajattelemasta sitä. Minua on siis lakannut haittaamasta se, että kotia ei ole imuroitu tai vessaa pesty. En taida kehdata edes paljastaa, miten harvoin meillä nykyään suoritetaan viikkosiivous siinä muodossa, mitä aiemmin kuvailin.

Jäljelle on jäänyt oikeastaan kaksi asiaa, mitä teemme päivittäin. Keräämme lelut lattioilta joka ilta sekä raivaamme ja pyyhimme keittiön pöydän ja tasot. Varsi-imuri on käytössä viikottain, mutta perusteellisempi imurointi, jossa kyykitään sohvan- ja sängynalusetkin, tapahtuu harvemmin.

Pyykkäys- ja ruoanlaittohommien jako on toiminut oikeastaan loistavasti. Ja se, etten enää tunne jatkuvaa velvollisuutta siivota kotia, on ollut helpottavaa. Nykyään, jos saan jäädä kotiin ihan yksikseni kun muu perhe lähtee johonkin käymään, en enää alakaan Duracell-pupumaisesti siivota. Yleensä istun alas sohvalle ja avaan tv:n tai alan lukea, tehdä ristikoita tai sudokuja.

Lue myös, miten Susannan kotona kotiyöt jaetaan: Ärsyttääkö sotku? – 4 vinkkiä välttää turhat kinastelut kotitöistä

Blogia voi seurata Facebookissa ja Instagramissa :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Otin juttuidean To be mom-blogista! Vaikka meillä ei enää sitä vauva-arkea olekaan, niin suurin piirtein tällaisia meidän päivät on – tai oikeastaan meidän päivät eroaa toisistaan niin paljon, että tämä kuvaa meidän kokonaista viikkoa:

Heräilyt 7.30-8.30 välillä. Isäihminen lähtee 6.30 maissa töihin, mutta usein nukun hienosti sen ohi. Kerhoaamuisin eli maanantaina ja tiistaina kello soittaa 7.35, jotta ehditään kerhoon puoli yhdeksäksi. Meillä asuu tällä hetkellä Neiti Haaveilija ja Herra Rimpuilija, joiden pukeminen nopeasti pienen aamupalan jälkeen ei ole kyllä mun lempipuuhiani. Jos jää enemmän aikaa, vien likan kerhoon kävellen, mutta viime aikoina meno on kallistunut autoilun puolelle (meillä on olemassa Croozer-pyöräkärry, mutta se valjastamiseen menee sen verran aikaa, ettei se ole tällä hetkellä vaihtoehto nopeisiin liikkeellelähtöihin).

Loppuviikon aamuina on harvemmin menoa, joten lojutaan helposti sängyssä pidempään, syödään aamupala lähempänä yhdeksää ja puetaan sen jälkeen. Mä olen enemmän aamuihminen ja saan aamupäivisin parhaiten aikaan, jos puhutaan siivouksesta, pyykistä, tiskistä yms. Saatan jopa alkaa valmistella illan ruokaa! Sesse katsoo tämän ajan piirrettyjä ja poika touhuilee omiaan. Välillä meille tulee kahvivieraita tai lähdetään kylään. Aamupäivän ulkoilu tarkoittaa lähinnä pojan päikkäreitä vaunuissa.

Lounasaika on silloin kun Sesse ilmoittaa, että on nälkä. Tai no, jos se tapahtuu paljonkin ennen klo 11, annan hiukan välipalaa, hedelmää, rusinoita tai sen sellaista. Muuten syödään kahdestaan, kun poika vielä nukkuu. Ennen ja jälkeen lounaan puuhaillaan likan kanssa, pelataan jotain, luetaan, askarrellaan, ”kirjoitellaan” – eli Sesse näpyttelee koneella kirjaimia ja numeroita.

Poika lounastaa herättyään ja siinä vaiheessa Sesse saattaa haukata jotain pientä. Mä teen tässäkin välissä valmisteluja illallista varten, kun poika syö melko pitkälle jo itse. Iltapäivän kulku vaihtelee, lähdetään kauppareissulle, piipahdetaan ulkona tai annan lapsukaisten leikkiä ja jatkan kotihommia. Pyykin viikkaaminen on muuten mun ihan ykkösinhokki-kotityö! Mutta sekin vaan on tehtävä.

Aloitan ruoanlaiton niin, että pääsisimme syömään Isäihmisen tultua töistä, neljän-puoli viiden maissa. Sitten aloitetaan odottelu, että milloin se Pikku Kakkonen alkaa. Sen loppumisen ja iltapesujen välissä saatetaan lähteä vielä ulkona käymään. Tämä siis niinä iltoina kun ei olla harrastusten parissa. Kerran kuussa maanantai-iltana mä käyn keilaamassa klo 18.30-20.30. Tiistaisin mulla on kuorotreenit n. 19-20.30. Torstaisin lapset kiidätetään ruoan jälkeen mummulaan, kun Isäihmisellä on oma harrastuksensa ja mulla on nyrkkeilytreenit!

Iltatoimet meillä alkaa seitsemän maissa. Silloin mennään pesulle, yöppärit päälle, iltapalat, hampaiden pesut, iltapisut, iltasatu, tuutulaulu ja hyvänyön pusut. Sesse jää vielä itsekseen lukemaan. Joulupukki toi mahtavan Olaf-lampun, joka sammuu itsestään puolen tunnin jälkeen! Ensimmäisinä iltoina, kun tuo lamppu otettiin käyttöön, kuului kymmenen minuutin kuluttua lastenhuoneesta ”äitiii, äitiii, koska toi lamppu sammuu!?”!

Melko tarkalleen klo 20.00 tämä kämppä on hiljaisena! Mä ja Isäihminen tehdään iltapalaa ja mennään koneillemme, mä selaan Facebookia, teen mammayhdistysjuttuja tai kirjoitan blogia. Kirjoitukset jää usein kesken tai en löydä sopivia kuvia tai keksin jonkun uuden aiheen mistä kirjoittaa, mutta aina silloin tällöin saan onneksi jotain julkaistuakin. Mammayhdistyksen järjestämiä tapahtumia on kahdesta jopa neljään kuukausittain, joten niihin menee ihan kivasti aikaa, kun välillä osallistumisen lisäksi olen mukana suunnittelussa ja toteutuksessa!

Klo 21.30 viimeistään menee koneet kiinni ja Isäihmisen kanssa siirrytään tv-viihteen ääreen. Tällä hetkellä on kierrossa Ensisilmäyksellä-sarja alusta alkaen. Ollaan viime aikoina sorruttu katsomaan sängyssä tabletilta. Välillä tabletilla pyörii brittiläiset visailusarjat, kuten QI, 8 out of 10 cats, Big Fat Quiz jne. Yleensä ollaan kurinalaisia ja tabletti tai tv sammuu 22.30, mutta lipsumisia sattuu tässäkin ja saattaa mennä jopa klo 23:een. Toisinaan ollaan taju kankaalla jo klo 22. Iltaunisia siis ollaan!

Miten teidän päivät ja viikot kuluu?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kotonamme ovat nyt 3- ja 1-vuotiaat lapsukaiset. Pikkuhiljaa olen oppinut keinoja, millä pitää edes jollain lailla kasassa tätä arkea, huushollia ja jopa omaa päänuppia. Tässä muutama juttu, mitkä ainakin minulle ovat toimineet:

  • Pidän aina lattiarättiä käden ulottuvilla! Lattioille ja matoille lentää jatkuvalla syötöllä, mitä milloinkin – ruokaa, puklua, maitoa, sitä itseään. Harsoilla on tullut luututtua monesti, mutta mikrokuituinen lattiarätti on osoittautunut parhaaksi välineeksi. Meillä se roikkuu kodinhoitohuoneessa Oskarinoksan haarassa.
  • Valmis seos yleispesuainetta suihkepullossa on myös kätsy!
  • Olen siirtänyt kaiken kallisarvoisemman taaperon ulottumattomiin! Vaikka kuinka ajattelet, ettei se tuohon laatikkoon älyä katsoa, niin kyllä älyää jossain vaiheessa. Niin kivoilta, kuin vaikkapa kynttilät, kukat tai huonekasvit näyttäisivät sisustuksessa, meillä ne on nostettu mahdollisimman lähelle katonrajaa ja kun siellä on tila loppunut, kokonaan pois.
  • Annan lasten leikkiä muillakin kuin leluilla! Jokaisessa lapsiperheen kodissa varmasti leluja riittää, mutta kuinka ollakaan, lasta saattaa kiinnostaa ihan kaikki muu paitsi yksikään lelu. Meillä on moni särkymätön ja muutenkin turvallinen esine siirretty lasten saataville. Keittiössä saa muovikulhot, kattilat ja kipot levittää pitkin poikin, samalla saa pelattua itselleen hiukan ruoanlaitto- tms. aikaa. Olkkarissa kirjahyllyn alimmilla hyllyillä on kirjoja, jotka saa ottaa vähän osumaa, kun niitä käytetään vaikkapa polun rakentamiseen.
  • Varsi-imuri on ollut oiva hankinta! Meidän keittiön seinässä roikkuu ladattava varsi-imuri, jolla saa nopeasti muruset lattioilta ja sohvalta. Se ei kuitenkaan kokonaan korvaa kunnon imuria, mutta olen sen, ja rikkaharjan avulla saanut hiukan pidennettyä koko kämpän imurointiväliä.
  • Otan tarvittaessa apuun älylaitteet ja/tai piirretyt! Jos haluan saada hetkisen keskeytymätöntä aikaa ruoanlaittoon, sähköpostin kirjoittamiseen, torkkuihin tai vaikka vaan kahvin juomiseen, se onnistuu yleensä piirrettyjen tai tabletin avulla. Meidän 1-vuotias ei vielä ole tullut kovinkaan tutuksi tabletin kanssa, mutta sainpas kerran molemmat sen ääreen ja ihan sovussa klikkailivat menemään, kun piti saada perheen ruoka tulille.
  • Kävelytuoli! Esikoiselle tätä ei hankittu, mutta kuopuksen ”turvaksi” näin tehtiin. Nimittäin, kun vauva alkoi liikkua enemmän eikä enää viihtynyt sitterissä, huomasin, että lattia ei ole ihan paras ja turvallisin paikka. Isosisko oli kovin innokas viihdyttämään pikkuveljeä vaikkapa makaamalla tämän päällä tai vetämällä pitkin lattiaa kädestä tai jalasta. Vauva useimmiten nauroi katketakseen, mutta äidistä tämä ei ollut sitten pätkääkään hauskaa. Kävelytuoli ajoi asiansa niin että sisarukset saattoi hetkeksi jättää keskenään!

Tällä hetkellä nuo naperot jo leikkii ihan kivasti yhdessä! Tai molemmilla taitaa olla omat leikkinsä, mutta valvovia silmiä ei tarvita ihan jatkuvasti. Mitä hyviä kikkoja Sinulla on perheenäidin tai -isän arkeen?

Kommentit (6)

piia
Liittynyt27.4.2016
1/6 | 

Mä olen se äiti, joka hokee miljoona kertaa päivässä "ei!", usein aika kovaankin ääneen. Ja kyllästymiseen asti. Mutta parin kuukauden tehokuurin jälkeen kasvit ym. saavat olla rauhassa. Kirjoistakin niuhotan, sekä töissä että kotona. Esikoinen matkii jo, että "joo joo, kirjat on lukemista varten eikä niistä voi rakentaa tai niiden päällä seisoa" ja pyörittelee silmiään. Pitäisköhän ottaa rennommin?

Oma blogini: On elettävä huolella.

Voit seurata blogiani myös Bloglovin'issa , Facebookissa tai Instagramissa.

sessejapoika
Liittynyt20.5.2016

Ymmärrän Piia, kyllä mäkin tietyissä asioissa olen perhanan tarkka ja tiukkapipoinen :) mutta mun kärsivällisyys ja hermot ei olisi riittänyt läheskään tuohon parin kuukauden "ei"n hokemiseen :D huonekasvit ovat meille tervetulleita sitten joskus, jonain päivänä :D

Oma blogini: Sesse ja poika

Blogini somessa: Facebook Instagram 

Vierailija
2/6 | 

Meillä toimii vanha kunnon cd-soitin tiukassakin paikassa. Ei muuta kuin Titi nalle pauhaamaan ja meno on taattu. :) Toinen hyvä on repiä lasten sängyt patjoineen lattialle. Siitäkös riemu repeää kun näin ei "yleensä" saa tehdä. Lattia on kohta täynnä majoja ja temppuratoja ja iloisia lapsia:)

Vierailija
3/6 | 

Allekirjoitan niksit, paitsi varoittaisin tuosta kävelytuolista. Lapsen neurologiselle kehitykselle on parempi oppia ryömimään ja konttaamaan ristikkäisliikettä lattialla. Liika hypyyttäminen ja kävelytyolissa olo ei mahdollista tätä. (Ristikkäisliikkeen hallinta ja silmien motorinen kehitys kontatessa on yhteydessä esim lukihäiriöihin ja keskittymisvaikeuksiin)
En halua pelotella, mutta tuntuu ä, että monet vanhemmat eivät tätä tiedä..

sessejapoika
Liittynyt20.5.2016

Kiitos kommentista, erittäin hyvä pointti! Meillä tuo kävelytuoli oli tosiaan ainoastaan sellainen pikkuveljen "turvapaikka" ja pitkiä aikoja vauvaa ei siinä pidetty! Suurinpiirtein äitin suihkun pituisia aikoja :D 

Esikoisella sitä ei ollutkaan, kun en nähnyt syytä sellaista hänen kohdallaan hankkia!

Oma blogini: Sesse ja poika

Blogini somessa: Facebook Instagram 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram