Kirjoitukset avainsanalla ilman somea

Oletko someriippuvainen?

Uhkaako someriippuvuus? Podetko huonoa omaatuntoa somenkäytöstä, mutta et oikein saa tehdyksi asialle mitään? Mä pidän omaa somenkäyttöäni aisoissa seuraavilla konsteilla:

  1. Puhelin ei ääntelehdi jatkuvasti! Mun puhelin kilahtaa ainoastaan, jos tulee yksityisviesti, ihan perinteinen puhelu tai sähköpostiviesti (työsähköpostit tulee ainoastaan työpuhelimeen). Näihin vastaan, jos on sopiva hetki. Tarkistan puhelinta kyllä monta kertaa päivässä, jolloin näen Facebook-ilmoitukset ja Whatsapp-ryhmiin tulleet viestit. Nämä luen vasta sitten kun on paremmin aikaa. Koko ajan ei tarvitse olla tavoitettavissa!

  2. Yöajaksi puhelin on hiljennetty kokonaan! Olen asettanut puhelimen hiljenemään automaattisesti klo 20.00-07.00. Iltakahdeksan ja –kymmenen välillä tarkistelen kyllä viestejä, mutta kuten edellä sanoin, vastailen jos en ole muuta puuhaamassa! Yöt ovat nukkumista ja parisuhteen hoitamista varten.

  3. En lue kaikkia Facebookiin tulleita ilmoituksia! Lyhyessäkin ajassa Facebook-ilmoituksia voi tulla toistakymmentä. En lue läheskään kaikkia. Erilaisiin ryhmiin kuulumalla ilmoituksia tulee kiitettävästi. Jostain asetuksista varmaan ns. ”turhempien” ryhmien ilmoitukset saa poistettua.

  4. Pidän some-taukoja! Somessa ei tapahdu mitään ”elämää suurempaa” jos olet pois vaikka yhden päivän! Ei mitään. Lupaan sen! Edes viikossa ei tapahdu. Ihan oikeesti! Kuukaudessakaan ei tapahtunut!

  5. Latasin somenkäyttöä seuraavan sovelluksen! Otin kuusi päivää sitten käyttöön puhelimen käyttöä seuraavan Simple app usage trackerin. Se seuraa koko puhelimen käyttöä, ei pelkästään some-sovellusten. Huomasin että appin lataamisen jälkeen olen jopa vähän vältellyt turhaa puhelimen tarkistelua, koska en halua että laskuri nousee valtaviin lukemiin. (tilanne 3.3.-10.3. väliseltä ajalta: FB 2 h 40 min, WA 2 h 11 min, IG 28 min. Muita some-kanavia en tällä hetkellä käytäkään. Puhelimen kokonaiskäyttöaika 11 h 16 min.)

Viime aikojen vähäistä puhelimen käyttöä selittää osittain tosin se, että puhelimeni on huollossa kolmatta kertaa ja varapuhelin on raivostuttavan hidas! Saa nähdä miten lukemille käy kun saan "paremman" puhelimen takaisin.

Samalla kun olen päättänyt vähentää omaa somenkäyttöäni, olen lisännyt ihan oikeiden uutisten seuraamista. Tässä pari uutista, tosin someen liittyen, mitkä saivat minut taas havahtumaan ja ajattelemaan asioita:

Onko suhteesi älypuhelimeesi enää terve? Klassinen kysymys kuolinvuoteen äärellä voi havahduttaa

Lääkärilehti: Älylaite uhkaa viedä vauvalta vanhemman - mielihyvän tunteen sijaan vanhemmuus voi tuntua häiritsevältä

Etä-äiti kirjoitti omasta somenkäytöstään: Olen äiti, joka on aivan liian usein kännykän kanssa

Aiempia juttujani somenkäyttöön liityen löytyy näistä:

Kuukausi ilman Facebookia ei ole ollenkaan pöllömpi idea

Viikko ilman somea - onko se edes mahdollista!

Someton sunnuntai - lastenleikkiä!

Someton sunnuntai - tulossa tänä viikonloppuna, ihan kaikkialla!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En oikeastaan edes huomaa, etten ole tällä hetkellä Facebookissa. On aika helpottavaa olla ilman sitä valtavaa informaatiotulvaa mikä FB:n liittyy. Ja suurin osa siitä informaatiosta on aika turhaa. Tietysti on kiva seurata ystävien kuulumisia, tykätä ja kommentoida. Olen miettinyt, että mulla on luultavasti omassa kaverilistassani sellaisia ihmisiä, joita en tule enää koskaan näkemään. Ajatuksena se on kovin surullista, mutta Facebookin kautta he jollain tavalla pysyvät elämässäni, muistuttavat minua kivoista ajoista (koska ikäviä ihmisiä mulla ei tietenkään ole kaverilistalla) ja eletystä elämästä.

On heitä, jotka ovat olleet matkassani jo 30 vuotta ja sellaisia joihin olen vasta tutustunut. Tykkään siitä että Facebookin kautta saan ehkä tietää ihmisistä jotain, mikä ei tavallisen keskustelun kautta tulisi ilmi. Tykkään siitäkin, että voin pitää jollain lailla itseäni lähempänä niitä kaikkia ystäviä ja sukulaisia jotka asuvat kauempana ja joita en näe edes vuosittain. Minusta on hauskaa, että näen jos joku ystäväni on osallistumassa samaan tapahtumaan kuin minä ja voin yrittää sopia treffejä, koska sattumalta tuskin törmäisimme. Tai voin ilmoittaa päivityksessä että olen siellä tai täälläpäin reissussa ja saada kutsun kylään, ihan mahtavaa!

Mikään ei kuitenkaan korvaa sitä kasvokkain kohtaamista. Joku voi pitää itseään sosiaalisena, kun kommunikoi paljon ihmisten kanssa somen välityksellä. Mutta sellaisesta kommunikoinnista ei loppupeleissä jää ihmiskehoon samoja tuntemuksia kuin siitä että näet ja keskustelet toisen kanssa livenä. Lääkäri Emilia Vuorisalmi kertoo Kotivinkissä 1/2018 näin: ”Oksitosiini, dopamiini ja serotoniini toimivat rakkaus- ja onnellisuushormoneina. Voidaksemme hyvin, niiden pitää olla tasapainossa....Serotoniinin eritys lisääntyy esimerkiksi, jos joku tykkää päivityksistämme, dopamiini saa meidät etsimään uutta ja klikkaamaan aina lisää linkkejä. Oksitosiinia taas erittyy vain oikeassa vuorovaikutuksessa....toisen ihmisen ääni tai silmiin katsominen lisää sen eritystä.”

Mulle on ehkä syntynyt jopa jonkinlainen inhotus somea kohtaan. Blogin pitäminen on tahmeaa ja kun kerrankin tulee joku hetki että ehtisin kirjoittaa, alan epäröidä julkaisun kanssa. ”Ketä hittoa kiinnostaa, ei tätä kuitenkaan kukaan kommentoi, ei tästä ole kellekään iloa”. Alan selata puhelimen valokuvia, jos niistä joku sopisi Instaan. ”Kas, enpä ole edes ottanut hirveästi kuvia. Eikä nekään kuitenkaan ketään kiinnosta!”

Aion kuitenkin palata Facebookiin helmikuun alussa. Pari ystävääni on ottanut yhteyttä, kun eivät olleet saaneet minua kutsuttua tapahtumiinsa. Se on yksi hyvä syy olla koko naamakirjassa. Voi ottaa yhteyttä isoon määrään ihmisiä yhdellä kertaa. Tulen varmasti edelleen julkaisemaan kavereilleni asioita, jotka ovat minulle tärkeitä: kuvia lapsistani, asioita mitä ihmettelen tai mitkä minua ärsyttää, artikkeleita jotka minua kiinnostaa ja omia blogikirjoituksiani.

Tahdin päätän itse sen mukaan, mikä fiilis on ja miten on aikaa, en sen mukaan, että minkä oletan kiinnostavan muita ja miten paljon oletan julkaisuni saavan klikkauksia. Julkaisen omaan tahtiini, omaan tyyliini ja sen lisäksi yritän lisätä yhteydenpitoa läheisiini niin, että oksitosiinitasot pysyvät oikeilla leveleillä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidän perhe varasi keväällä lomareissun Kreikkaan Karpathoksen saarelle. Loman lähestyessä Isäihminen ehdotti, että pysytään koko viikko pois somesta. Mä olin aluksi hyvin epäröivä, mutta suostuin lopulta! Muutama asia, millä perustelin, että pystyn olemaan ilman somea:

- Hoidan keskeneräiset asiat pois! Se, mihin mulla eniten menee aikaa Facebookissa ja WhatAppissa, on meidän mammayhdistyksen jutut. Tein pari roikkuvaa hommaa (kolumni paikallislehteen ja kuntosalivuoron varaus) pois ja kerroin, että minut tavoittaa puhelimitse (no, okei, rahastonhoitajalle vastasin Messengerissä, mutta kai nyt yksi huti sallitaan!). Mitään niin akuuttia tuskin viikossa ehtii tapahtua!

- Kestän kyllä viikon ilman Facebookin uutisvirtaa! Olen huomannut muutenkin, että uutisvirrassa saa aika kauan selata, että pääsee kärryille siitä, mitä ystäville kuuluu. Sen sijaan huomaan selaavani mainosta mainoksen perään. Jos jollakulla on joku hyvä vinkki tähän, niin otetaan vastaan. Eli miten saan ensisijaisesti ystävieni tilapäivitykset - ilman että joudun laatimaan jotain listoja tai ryhmiä, minä kun haluan tietää, mitä ihan jokaiselle kuuluu, en halua karsia ketään pois...tai ne joiden jutut ei niin kiinnosta, olen jo karsinut....

- Jos jollekulle läheiselleni tapahtuu jotain mullistavaa, saan kyllä tietää sen jotain muuta kuin somen kautta!

- Kun ei plaraa somea, jää aikaa muulle! Luin loppuun pari keskeneräistä kirjaa ja kirjoitin pinon postikortteja, osittain Sessen avustuksella. Lisäksi olin paremmin kuin pitkään aikaan ajan tasalla maailman tapahtumista, kun lueskelin uutissivustoja.

- Lomadiat voi näyttää loman jälkeenkin. Kukaan tuskin välittää, jos ei saa päivittäisiä kuulumisia altaan reunalta. Riittää, että laitan kuvista parhaat jakoon loman jälkeen. Vai haittaako, että kuvat saattavat olla jo viikon vanhoja?

Hyvä osoitus siitä, miten yleismaailmallinen ilmiö tämä some on, saatiin eräänä iltana, kun oltiin siskoni ja siskontyttöni kanssa kahvilassa vohveleilla. Tarjoilija toi juomia ja oli antamassa lappua, jolle oli tuhertanut wifin salasanan. Siskoni sanoi, että ei me sitä tarvita. Tarjoilijan naama vääntyi ihmetyksestä. Minä vielä huikkasin perään, että "We can talk to each other!" Tarjoilijan ilme vaihtui hymyyn, jossa oli hiven jonkinlaista oivaltamista tyyliin "Aivan, keskenään keskustelu, hyvä idea!"

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat