Kirjoitukset avainsanalla prinsessamekko

Tiesin että tämä vaihe tulee jossain kohtaa, ainakin kun on tyttölapsesta kyse! Se, jolloin vaatteita vaihdetaan monta kertaa päivässä. Oletin että siihen menisi vielä tovi. Mutta ei, kolmevuotias prinsessani on juuri sitä, prinsessavaihe on ilmeisesti alkanut!

Ei kelpaa enää äidin valitsemat vaatteet. Tai ainakin ne vaihtuvat hyvin nopeasti Elsa-mekkoon, kisumekkoon tai keltaiseen mekkoon. Vaatteet saattavat vaihtua useita kertoja päivässä. Ja miten tuo lapsi jo muistaa vaatekappaleensa ja osaa pyytää juuri sitä Minni-mekkoa tai perhospaitaa!

Mä mietin jo jonkin aikaa ennen kuin tämä vaihe kunnolla pääsi käyntiin, että mä en ala estelemään. Jos lapsi haluaa olla juhlamekossa, saa olla juhlamekossa. Onpa hän yhden yön nukkunutkin Elsa-mekossa!

Meidän viikoissa ja kuukausissa on melko vähän juhlia, eli ne mekot mitä juhlia varten on hankittu, on aika vähällä käytöllä. Mekot on pääasiassa hankittu kirpputoreilta, joten rahallinen menetys ei ole suuri, jos mekko jotenkin turmeltuu. Mä olen ajatellut, että pitäköön juhlamekkoa jos haluaa, oli juhla tai ei!

Mietin lisäksi omaa pukeutumistani. Käytännöllisyys ennen kaikkea on mun tyylini. Nyt kun olen toista vuotta uusien vaatteiden ostolakossa, olen alkanut harkita tarkemmin, minkälaisia vaatteita ostan ja mitä todella tarvitsen. En ole mekko- tai hameihminen, mutta ajattelin, että miksei satsaisi arkisen sijaan hiukan, jos ei juhlavaan, niin ainakin vähemmän arkiseen. Mitä jos vaihtaisi farkut ja t-paidat tyylikkäämpiin housuihin ja paitoihin pikkuhiljaa!

Jos hankkiutuisi eroon niistä lukuisista olohousuista ja pukeutuisi kotonakin vähän paremmin. Mä kun teen usein kauppareissutkin niissä kotivaatteissa. Voisin kuvitella, että sellainen jokainen päivä on juhlaa-asenne ei toisaalta olisi lainkaan huono. Ja mitä sitten jos ne astetta paremmat vaatteet on kuolassa, ruoassa ja räässä, on meillä pesukone, täytyy vaan tsekata että vaatteet on konepestäviä…

Prinsessavaiheen lisäksi meillä on alkanut lemmikkieläimen kinuamis-vaihe. Sesse on alkanut jutella, että olisi kiva jos meillä olisi koira. Voidaanko hankkia koiranpentu, hän kysyy. Tai, mä haluaisin sellaisen paimenkoiran! Taas yksi sana, mistä en tiedä, miten se on lapseni sanavarastoon ujuttautunut, mutta nimenomaan paimenkoira olisi nyt saatava!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat