Kirjoitukset avainsanalla muiden auttaminen

Eräs äiti kirjoitti maanantaiaamustaan. Oli aikataulusekaannusta, kiirettä, hoputtamista, vaippaihottumaa, tyytymättömyyttä omaan toimintaan. Ja kaikki tämä vaihtui hirveän huonoon omatuntoon siitä, että kehtasi mielessään valittaa. Kun puhelimellaan alkaa selata uutisvirtaa, se vilisee tekstiä ja kuvia maailman kurjuudesta. Tuo äiti liitti kirjoitukseensa mm. tämän kuvasarjan.

Mä en edes muista koska olisin viimeksi katsonut tv-uutiset. Viikonloppuisin luen kyllä sanomalehden, ja oikein paperisen. Sunnuntaina mummulassa käydessä, tv:ssä näkyi kuvia pommitetusta Alepposta. Mietittiin, että miten tuosta kaupungista on mitään enää edes jäljellä. Nuo uutiset ja kuvat ovat äärimmäisen ahdistavia. Herää kysymyksiä, että miten tuon saisi loppumaan tai miten voisi auttaa. Maailma on vaan niin järkyttävän epäreilu.

Se, että maailmalla tapahtuu kaikkea kamalaa, ei kuitenkaan vähennä sitä tosiasiaa, että täällä meilläkin on raskasta ja rankkaa. Lapsiperheissä tuskaillaan, että miten saadaan arki rullaamaan ja selvitään päivästä toiseen. Kommentoin tuon äidin kirjoitukseen, että kyllä saa valittaa, kun vi***taa! Se on vaan inhimillistä, kommentoi toinen äiti.

Sitä paitsi, kirjoituksen julkaissut äiti huuteli Facebookissa ennen koulujen alkua, että ketkä haluaisi osallistua koulureppukeräykseen Hope-yhdistyksen kautta. Meitä osallistui toistakymmentä. Tämä tempauksen järjestäjä siis haki reput ja tarvikkeet niihin, ilmoitti summan ja tilinumeronsa, eli meidän muiden ei tarvinnut tehdä muuta kuin klikata oman pankin sivuille.

Eiliseen kirjoitukseen oli vielä liitetty juttu lelujen salakuljettajasta sekä tämä linkki, koska kirjoittaja arveli, että lukijoiden joukossa saattaisi olla niitä, joiden mielestä ensin täytyy auttaa suomalaisia.

Mua itseänikin aina välillä vi***taa ja on vi*****nut monen monta kertaa tässä vauva- ja lapsiperhearjen aikana. Mutta paljon on ollut niitä hetkiä, että on vi*****nut vähemmän ja silloin mäkin olen miettinyt, että miten voin muita auttaa tai ilahduttaa. Viime kevättalvella alettiin Sessen ja pojan kanssa käydä vanhainkodilla vierailuilla. Mulla on siitä tekeillä erillinen kirjoitus, mutta voin kertoa, että  vanhusten ilahduttamisesta on joka kerta jäänyt itsellekin aivan äärimmäisen hyvä fiilis. Heinähattu kertoi jo keväällä käyvänsä Terhokerhossa, joita ilmeisesti järjestetään monella paikkakunnalla.

Eikä olennaista ole se, miten ja ketä auttaa. Voihan sitä auttaa ihmisten sijaan eläimiä. Serkkuni on tiiviisti mukana eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa ja vaikka minulle on sydäntä lähempänä lasten ja vanhusten auttaminen, olen tulevana viikonloppuna osallistumassa kissanruokakeräykseen!

Muiden auttamisesta ja vapaaehtoistyöstä sekä vanhusten yksinäisyydestä meuhkasi keväällä Arman Alizad. Hän kirjoitti näin: "Me tarvitaan kansallinen herääminen ja sen et jokainen kysyy henkilökohtaisella tasolla itseltään, että miten minä voin auttaa...Jos jokainen suomalainen tekis viikossa edes tunnin vapaaehtoistyötä..”

Tuossa lainauksessa on aivan törkeän hyvä pointti. Jokainen voi auttaa, omalla tavallaan. Jotkut pystyy lahjoittamaan rahaa, tavaraa tai molempia, toiset voivat antaa aikaansa. Ja tunti viikossa ei ole ihan mahdoton. Jokaisella on varmasti viikon aikana edes yksi tunti, jolloin ei vi**ta!

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat