Kirjoitukset avainsanalla kantoreppu Ergo

Kantoliinailuun, kuten tietysti moneen muuhunkin asiaan, voi hurahtaa ihan kunnolla. Mä en ole mikään pro-liinailija, mutta olen huomannut, että liinailu on helpottanut monessa tilanteessa, varsinkin nyt, kun noita pilttejä on kaksi kappaletta! Kerronpa vähän, miten minusta tuli liinailija ja millainen liinailija minusta tuli.

Ensimmäisen kantoliinani, trikoisen Tricot Slen-liinan sain, kun ostin siskoltani vauvantarvikkeita. Vauvan synnyttyä ja sellaiseen kuntoon toivuttuani, että pystyin kunnolla kävelemään, tutustuin liinaan tarkemmin. Ohjelappusen mukaan harjoittelin yhden sidonnan. Kokeilin ensin nuken tai jonkun nallen kanssa. Sitten yritin saada vauvaa liinaan. Ei onnistunut, vauva huusi ja totesin, että täytyy saada parempia ohjeita.  Vauvahierontakurssilla saatiin kantoliinaopastusta, Sesse oli siinä kohtaa 3 kk:n ikäinen. Musta tuntuu, että likka oli jo vähän liian ”vanha” eikä jotenkin siihen liinaan tottunut.

Totesin myös sellaisen asian, että trikoinen liina pariin kertaan kehon ympäri kiedottuna ei välttämättä ole kauhean miellyttävä mun päällä. Meikäläinen hikoilee muutenkin herkästi ja imetyshormonihuuruissa tietysti sitäkin enemmän. Tytön ollessa puolisen vuotta vanha, yritin sitoa tätä liinalla selkäpuolelle. Huudoksi meni taas, molemmilla.

Kirppikseltä löysin, ystäväni mukaan vielä hyvään hintaan, Ergon kantorepun (tuolla pääkuvassa). Suunnilleen siinä puolen vuoden iässä aloin kantaa likkaa siinä. Ja se toimi! Vauvauintiin mennessä, kun vauva ja kaukalo-yhdistelmä oli jo hieman painava, reppu oli ihan loistava. Ja mainittakoon vielä sellainen asia, että mulla on selän kanssa jos jonkinlaista probleemaa eli kaikenlainen mahdollisimman ergonominen kantaminen on mulle tärkeää. Tuo Ergo on ollut kyllä hyvä ostos!

Kun aloin odottaa poikaa, ajattelin, että aloitan liinailun mahdollisimman ajoissa, että vauva tottuu. Sain babyshower-lahjaksi lyhyemmän ja ohuemman trikooliinan, Pikku-Ruu-merkkisen, mutta se tuntui heti jäävän liian löysäksi. Vauvatreffeillä eräällä äidillä oli rengasliina, jollaista olin aina halunnut kokeilla. Ja sainkin tuon liinan lainaksi. Rengasliina on nopea ja kätevä sellaisissa tilanteissa, kuten sisältä autoon, autosta kauppaan. Liina on nopea pukea ja pienellä harjoittelulla vauvan saa kyytiin nopeasti. Ja sehän tässä liinailussa on yhtenä ydinajatuksena, varsinkin nyt kahden lapsen kanssa liikkuessa, että molemmat kädet on vapaina. Rengasliina on tuota kantoreppua kätevämpi juuri siinä, että se on nopeampi pukea ja säätää sopivaksi. Rengasliina ei kuitenkaan ole niin ergonominen, joten jos joutuu pidempiä aikoja kantamaan, on reppu parempi!

Rengasliinan ja kantorepun lisäksi mulla on yksi kudottu liina ja taitaa olla vielä nelosen liina, numero kertoo liinan pituuden. Kudotulla liinalla olen sitonut vauvan selkäpuolelle, jolloin on helpompi tehdä erilaisia kotitöitä. Olen sen käytössä tosin aivan vasta-alkaja, joten en ole vielä pitkiä aikoja näin kantanut. Sellaisessa tilanteessa, kun on vaikkapa tiskaaminen kesken ja poika on pyytänyt syliin, olen käyttänyt liinaa apuna. Poika on vaan innoissaan ja rauhoittuu heti liinassa! 

Toistaiseksi olen opetellut vasta tuon yhden sidonnan kudotulla liinalla. Sidontoja on kymmeniä, jos edes riittää, ja niillä on mitä ihmeellisempiä nimiä, puoli-salkovi – eikun se taitaakin olla taitoluistelutermi – ja mitä kaikkia. Mulle nämä kaksi liinaa ja yksi reppu riittää tällä hetkellä. Rahaakin on mennyt reilusti alle 100€ per väline. Kalleimmista liinoista maksetaan käsittääkseni tuhansia euroja! Olen ostanut tutuilta liinailijoilta ja vasta sen jälkeen kun olen ensin lainannut ja testannut jotain tiettyä liinaa. Pahimmin hurahtaneet ostelevat satojen eurojen liinoja sen perusteella, että sen väritys tai kuviointi sopii just jonkun tietyn asun kanssa. No joo, kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, mulle tuo ulkonäkö ja tyyliasia ei nyt ole ihan päällimmäisenä tärkeysjärjestyksessä.

Kuvassa harmaa kudottu liina ja vaalea rengasliina sekä kantoreppu (ei tosin ihan Ergon uusinta mallistoa :D)

Monella paikkakunnalla on varmaan oma Facebook-ryhmänsä liinailua harrastaville. Eräs äiti perusti tähän meidän kylälle ensin kestovaipparyhmän, mutta todettiin, että kestoilijat ja kantajat ovat usein samoja tyyppejä, joten yhdistettiin nämä kaksi aihetta. Kesällä pidettiin kestoilu- ja kantoliinatreffejä puistossa. Valtakunnalliset yhdistyksetkin löytyy niin kantoliinailulle kuin kestovaippailulle!

Kommentit (5)

Lindiz82Tutipuu
Liittynyt9.8.2016
2/5 | 

Mä haluaisin niin oppia liinailun!! Harmittaa myös miten kalliita kantoliinat ja reput on ja kuinka vaikeaa on ainakin täällä meillä päin löytää henkilöä, joka opastaisi liinailussa.

VauhtiMama Heli
Liittynyt16.8.2016
3/5 | 

Tunnistan niin tuon hurahtamisen - mikä on sinänsä kyllä tosi hassua, kun kyseessä nyt on kuitenkin vain tapa roudata pientä ihmistä paikasta toiseen. :) Mutta tosiaan usein kantaminen liitetään samaan "hippeilyyn" kuin kestovaipat ja sormiruokailu, muun muassa.

Olen kuulunut tuohonkin "leiriin" esikoisen aikana, mutta ensisijaisesti käytän kantovälineitä ihan vain siksi, että se helpottaa elämää. Esikoisen vauva-ajan asuimme kerrostalossa, jossa oli ensin portaat, niiden jälkeen semmoinen vanha kalteriovinen hissi, eikä minkäänlaista säilytystilaa vaunuille, eli ne piti aina ottaa omaan pieneen eteiseen. Oli "aavistuksen" näppärämpää lähteä liikkeelle liinan kanssa. ;)

Nyt asumme kätevämmin, mutta niin vaan kiepautin tämänkin vauvan trikooliinaan heti ensipäivinään (se kannattaa muuten aluksi tehdä nukkuvalle vauvalle), ja kuten odotinkin, myös tämä vauva RAKASTAA liinassa nököttämistä. Sieltä kurkkii ja useimmiten nukahtaa.

Mulla on nyt kolmikuisen (6kg ?) kanssa ulkona käytössä Hug-a-Bubin trikooliina (kahdessa eri värissä, musta ja valkoinen), kotitöissä sisällä rengasliina (luonnonsilkkiä) ja sitten isompana otan käyttöön Manducan. Vain rengasliinan ostin uutena, muut nettikirppiksiltä tai kaverilta käytettynä.

Blogini Älyllistä äitiyttä löydät osoitteesta: www.vauva.fi/blogit/alyllista_aitiytta sekä Facebookista: www.facebook.com/alyllistaaitiytta/ . Tervetuloa mukaan!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat