Kirjoitukset avainsanalla töniminen

Vanha koulukaverini linkkasi kirjoituksen kiusaamisesta. Mun huomio kiinnittyi heti jutun otsikkoon Jos lapsesi on koulukiusaaja, vika on sinussa. Mun lapseni ei ole vielä koulussa, hän on vasta 3-vuotias, mutta kerron kyllä, miten tuo kirjoitus ja otsikko liittyy omiin kokemuksiini.

Alkukesästä huomasin, että Sesse on alkanut töniä pienempiään. Oltiin puistossa, kylässä tai kotona ja meillä oli vieraita, niin likka tönäisi kumoon lapsen, joka oli vähänkin häntä pienempi. Ja kun lapsi säikähti ja/tai satutti ja alkoi itkeä, tuntui, että se vaan yllytti lastani. Käytös kohdistui vain pienempiin lapsiin. Isompien lasten kanssa Sesse leikki edelleen oikein hyvin!

Mietin itsekseni ja lähipiirin kanssa että mistä tämä käytös voisi johtua. Pikkuveljen syntymä tuli yhtenä mieleen, eli mustasukkaisuus. Mietin, että onko kerhossa ollut tällaista käytöstä. En tullut sieltä kysyneeksi, kun kerhokausi oli jo päättynyt. Samassa ryhmässä oli kuitenkin ollut lapsi, joka  kävi samaan aikaan avoimessa päiväkodissa kun me. Ja tuo lapsi töni muita! Ajattelin että hän on siis kerhossa töninyt Sesseä ja Sesse kopioi sitä käytöstä. Tai heillä on tuon lapsen kanssa ollut jonkinlainen tönimisleikki, eikä Sesse tajua, ettei se ole ihan kauhean hauska leikki.

Aloin kelata mielessäni kaikkia lasten ohjelmia mitä Sesse on katsonut. Välillä hän on saanut tabletilta laittaa itse ohjelmia ja osasi käyttää jo YouTubea. Oletin että on sieltä klikannut jonkun hiukan rajumman ohjelman. Tabletilta poistettiin YouTube! Ja koko tabletin käyttö on itse asiassa loppunut, jäljellä on Yle Areena ja tv:n lastenohjelmat.

Olin tästä käytöksestä tietysti kauhuissani. Puutuin tilanteeseen aina! Toruin tyttöä, sanoin ettei saa satuttaa toista ja huomaahan likka että toiselle tuli paha mieli. Vaadin Sesseä pyytämään anteeksi. Ja hän kyllä pyysi, mutta saattoi puolen minuutin päästä tönätä saman skidin kumoon uudelleen. Yritin viedä likan muualle leikkimään, kerran pidin väkisin hänet yhdellä puolella leikkipaikkaa, kun oli toisella puolella tönäissyt toista lasta. Tyttö tietysti huusi ja raivosi, ja minä tietysti tunsin paheksuvat katseet selässäni – vaikka, jos tarkemmin ajattelee, osa katseista saattoi olla ”hei, tiedän miltä tuo tuntuu, älä anna periksi, tsemppiä!” Lopulta Sesse rauhottui, pyysi päästä syliin, oli siinä kauan ja lopulta halusi jatkaa leikkejä siinä äidin lähettyvillä.

Mä olin aivan varma, että nyt mun lapsestani tulee kiusaaja. Jos hän tönii toisia näin pienenä, hän varmasti kiusaa pienempiään seuraavaksi koulussa. Olin siis tulevan koulukiusaajan äiti. Ehkä pahinta mitä voisi tapahtua! Olin sitä mieltä, että tässä tämä nyt oli, olen täysin epäonnistunut äitinä. Jos äitiydestä jaettaisi pisteitä niin miinusta ropisisi ja lujaa! Imetyshormoneilla saattoi olla osuutta asiaan. Siis siihen että kehittelin tällaisia kauhuskenaarioita.

Päätin soittaa neuvolaan ja kysyä, no niin, neuvoa! Soittoaika kuitenkin aina meni ja välillä tytön käytös oli parempaakin. Meillä kävi kesällä lapsiperheiden kotipalvelu, kerroin siitä täällä. Heti ensimmäisellä käynnillä tulin kysyneeksi perhetyöntekijältä, osaisiko hän sanoa, mistä tämä käytös voisi johtua. Työntekijä kysyi, että onko teillä yhtään ollut kahdenkeskistä aikaa tytön kanssa. Ja nimenomaan pojan syntymän jälkeen. No, ei oo! Nieleskelin kyyneleitä. Täti sanoi, että otatte ihan kalenterista sen ajan, niin likka osaa sitä jo odottaa, olisi kuulemma itsellenikin voimaannuttavaa. Mä en juuri mistään voimaantumisista perusta, mutta muuten täti puhui järkeviä.

Mulla oli taas sellainen olo, että terve! Miten mä en oo tuollaista tajunnut itse. Että likka saattaisi kaivata sitä äiti-tytär aikaa. Me vietetään kyllä paljon aikaa ihan perheen kesken. Sen lisäksi isä ja tytär touhuavat kaikenlaista yhdessä. Olin ajatellut, että tärkeintä on, että tyttö saa jakamatonta huomiota, ei se keneltä hän sitä saa. Kyllä oli taas niin todella fiksu olo. Soitin tädin lähdettyä miehelle töihin ja annoin itkun tulla. Miten mä olen ollut niin tyhmä, etten itse ole tuota tajunnut. Olenhan mä nyt sentään lasten kasvatusta jonkun verran opiskellutkin. Mies rauhoitteli, älähän nyt, ei siinä muuta kun alatte vaan tehdä yhteisiä asioita!

Ja niin ollaan tehtykin, heti samalla vikolla käytiin Hesellä jätskillä. Ollaan käyty marjametsällä monta kertaa, kaupassa ja lastentapahtumissa kahdestaan, ilman poikia. Kalenteriin tuota äiti-tytär-aikaa ei vielä ole merkitty, mutta siihen pyritään, että viikottain sitä on! Joko tästä tai sitten ihan jostain muusta syystä, Sessen käytös onneksi on parantunut. Hurlumhein kirjoituksessa pohditaan samoja teemoja, siellä myös linkki listaan, jossa tällaisiin tilanteisiin löytyy vinkkejä. Mä en taaskaan tainnut tulla edes ajatelleksi, että etsin netistä tietoa, mutta onneksi sain avatuksi suuni oikeassa kohtaa!

Sitten siihen, miten tämä liittyy koulukiusaamiseen. Mietin monesti kesällä, että entäs kaikki ne lapset, jotka koulussa kiusaavat toisia. Koulussa kiusaamistapauksia selvitetään Kiva koulu-systeemin avulla, opettajien ja rehtorin kanssa. Kotiin ollaan yhteydessä, mutta lähinnä tiedoksenne-tyyppisesti – olin edellissyksynä kuraattorin sijaisena yläkoulussa eli hiukan kertyi kokemusta asiasta. Mitä jos koulukiusaamistapauksissa selvitettäisi lapsen ja vanhempien välistä yhteistä ajankäyttöä. Onko sitä missään tutkittu, mikä vaikutus kiusaajan käytökseen olisi sillä, että vanhempi tai vanhemmat ottaisivat kalenterista viikottain ajan, jonka viettäisivät vain kahden lapsensa kanssa!? Miltä kuulostaa? Olisko sellaisessa mitään järkeä?! Vai onko jossain sellaista kokeiltu jo?!

Blogia voit seurata myös Facebookissa! Jos haluat sähköpostiisi ilmoituksen aina kun blogissa julkaistaan uusi kirjoitus, tee näin: rekisteröidy, kirjaudu ja klikkaa Seuraa tuolta mun pärstänkuvan alta!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat