Kirjoitukset avainsanalla kasvimaa

Isäntä rakensi muutama vuosi sitten meidän pikkiriikkiselle takapihalle viljelylaatikon ja alkoi viljellä. Parin kesän jälkeen sanoin, ettei hänen tarvitse enää viljellä, mutta ei siitä sen enempää. Tänä keväänä rohkaistuin itse kokeilemaan. Aiemmin olen ajatellut että mulla ei vaan ole aikaa. Pienen lapsen kanssa tai raskaana ollessa, ei ole energiakaan riittänyt. Tänä keväänä päätin, että jo riittää tekosyyt. Asumme aivan rautakaupan vieressä joten marssin sinne, etsin myyjän ja kysyin, että mitkä 2-3 lajia on pomminvarmoja että tällainen tumpelokin onnistuu.

Ostin porkkanan, lehtisalaatin ja kehäkukan siemeniä. Ja eikun viljelemään. Porkkanansiemenet oli kätevästi sellaisessa nauhassa, joten niitä ei tarvinnut harventaa. Siemenet multaan, vettä päälle ja odottelemaan. Kastelin ahkerasti ja tarkkailin rikkaruohoja, kitkin tarvittaessa. Ja huomasin, ettei se niin kova homma ollutkaan. Miten sitä vaan ei saa aikaan, kun ajattelee, että ei ehdi!

Mä olen aina ollut huono pitämään kodissani mitään muuta elollista kuin itseni. Huonekasveja on ollut, huonolla menestyksellä, lemmikkieläimen ottamista en ole edes harkinnut. Ja missä välissä mä pitäisin niistä huolta, kun olen aina ollut menossa, monta rautaa tulessa! Lapsistani olen kyllä osannut huolehtia, mutta niiden hoitoon on tullut jokseenkin selkeät ohjeet ja he ilmoittavat itse erinäisistä tarpeistaan. Ja lapset voi ottaa mukaan, kun kotoa lähtee. Otapa kainaloon joku jukkapalmu, kun lähdet vaikkapa reissuun!

Olen viljelyksistäni aika ylpeä. Sesse on ollut kiinnostunut ja hiukan auttanut kitkemisessä. Välillä viljelypenkistä löytyy vähän isompia kuoppia ja olen miettinyt, että tekisinkö ensi kesänä lapsille oman viljelyksen, johonkin isompaan ruukkuun, sankoon tai vastaavaan. Kesällä saimme nauttia tuoreita salaatinlehtiä ruoan kanssa ja leivän päällä. Mä en juurikaan tee salaatteja. Valmiit salaatit menee meillä pilalle, kun en osaa tehdä tarpeeksi vähän kerrallaan. Omasta maasta sai poimia muutaman lehden kerrallaan. Kehäkukkaa kuulemma saa myös syödä, mutta mä poimin kukat maljakkoon ilahduttamaan.

Viime viikkoina on saatu nostella komeita porkkanoita. Annan likan nostaa osoittamani yksilöt ja se ilahtunut huudahdus, ihan joka kerta, on kyllä kaiken vaivannäön arvoista.  Lapset syövät porkkanoita mielellään. Poikakin torahampaillaan! Käsittääkseni tällaisten kovien ruokien, raakojen kasvisten sekä vaikkapa näkkileivän syöminen, on vaan hyväksi hampaille!

Olisin tarvinnut vinkkejä siihen, että milloin tarkalleen porkkanat on valmiita nostettavaksi. Mistä tietää, että ne on kasvaneet tarpeeksi. Välillä olen työntänyt liian pienet yksilöt takaisin multaan. Ehkä ensi kesänä muistan tämänkin asian googlailla etukäteen!

Jos haluat sähköpostiisi ilmoituksen uudesta blogikirjoituksesta, tee näin: rekisteröidy, kirjaudu ja klikkaa Seuraa tuolta meikäläisen profiilikuvan alta! Voit seurata blogia myös Facebookissa!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram