Kirjoitukset avainsanalla lapsiperhearki

Ruuhkavuodet on se termi, millä tätä ajanjaksoa kutsutaan. Perhearki, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapset ovat päiväkodissa ja eskarissa. Kiire koko ajan, ei ehdi nähdä ystäviä eikä tehdä omia juttuja. Paitsi, että mä en halua olla yksi niistä mutseista, jotka voivottelevat kiireistä elämää ja samalla harmittelevat, ettei ehdi tehdä mitään (aikamoinen ristiriita muuten, eikö!).

Mä olen ottanut tavoitteeksi päästä mahdollisimman helpolla. Olen vetänyt meidän perheen menot minimiin. Menoilla en tarkoita rahallisia vaan sellaisia missä pitäisi olla pois kotoa tekemässä jotain. Vaikka toisaalta nämä kaksi kyllä vahvasti liittyvät toisiinsa. Rahaa menee huomattavasti vähemmän kun pysyy vaan kotona.

Valistin lapsille yhden harrastuksen kummallekin sillä perusteella, että harrastuspaikka on mahdollisimman lähellä meidän kotia. Matkoihin ei siis mene ylimääräistä aikaa. Muut arki-illat vietetään pääasiassa kotona. Tämä mahdollistaa sen, että lapsille on helppo järjestää leikkitreffejä nopeallakin varoitusajalla. Melkein viikoittain meillä piipahtaa joku kahville tai lähdemme itse kylään ilman, että sitä täytyy sopia viikkoja etukäteen.

Viikonloput olisi periaatteessa helppo täyttää erilaisilla menoilla. On sisäleikkipuistoja, tapahtumia, nähtävää ja koettavaa. Mä kuitenkin haluan, että lapset tottuvat siihen, että viikonloppuisin oltaisi vaan kotona. Tavallaan haluan, että lapset tottuvat tylsyyteen. Eihän mulla olisi mitään millä "kiristää" hyvään käytökseen, jos joka viikonloppu pääsisi johonkin aktiviteettiin joka tapauksessa.

Viikonloput ovat myös sitä aikaa, jolloin haluaisin tavata ystäviäni. En halua olla se ystävä, jolle ei koskaan sovi nähdä, koska lapsiperhearki. Meidän lapset (4- ja 6-vuotiaat) on jo niin isoja, että pärjäävät ilman äitiä. Yritän kuitenkin pitää periaatteena sitä, että kuukaudessa olisi ainakin yksi kokonainen viikonloppu, jolloin kellään ei ole mitään ennalta sovittua ja suunniteltua menoa.

Mä ajattelen, että mitä vähemmän on etukäteen suunniteltu, sitä vähemmän harmittaa, jos suunnitelmat peruuntuvat. Mieluummin niin päin, ettei olla suunniteltu mitään ja voidaan yllättää lapset jollain kivalla tekemisellä ex-tempore.

Tällä hetkellä tuntuu, että tähän arkeen ei mahtuisi yhtään enempää ohjelmaa, vaan tämä on mulle ja koko perheelle juuri sopiva. Ja meitä itseämme vartenhan me tätä arkea eletään!

Hukkuuko sinun arkesi kiireeseen vai oletko löytänyt oman näköisesi perhe-elämän?

Blogia voi seurata Facebookissa ja Instagramissa :)

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Voisi olla oma kirjoitus ja elämäntapa. Ehkä itsellä auttoi vähän sekin, että oli jo vähän vanhempi äiti, joten oli enemmän rohkeutta elää omannäköistä down-siftaavaa elämää, mitä nuorempana ehkä olisi ollut. Suorittaminen oli jo nähty.

sessejapoika
Liittynyt20.5.2016

Kiitos kommentista! Tuo on muuten totta, olen itsekin ollut parikymppisenä liikkeessä 24/7. Sain lapset yli 30-vuotiaana ja jo ennen sitä totesin, ettei kaikessa tarvi olla mukana :) olen opetellut tykkäämään kotona oleskelusta!

Oma blogini: Sesse ja poika

Blogini somessa: Facebook Instagram 

Faija-81
2/4 | 

Kuulostaa juuri oikeanlaiselta ja leppoisalta. Toki kiinnostaa onko teillä vanhemmilla mitään omia harrastuksia / juttuja / aktiviteetteja, kun pystytte noin paljon kotona viettämään aikaa?

sessejapoika
Liittynyt20.5.2016

Kiitos kommentista! Miehellä on yksi säännöllinen oma harrastus, mulla ei tällä hetkellä ole - en ole löytänyt sellaista sopivaa juttua, minkä sais tän hetkiseen palettiin sovitettua. Mä otan kyllä toisinaan omaa aikaa ja tapaan ystäviä, kierrän kirppiksiä, käyn hierojalla, siinäpä oikeastaan ne. Toki tämä bloggaaminen on mun harrastus, oon myös innokas ompelemaan - nämäkin harrastukset tosin tapahtuu kotona :D

Oma blogini: Sesse ja poika

Blogini somessa: Facebook Instagram 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kerroin jo viime vuonna havainnostani minkä tein lomamatkalla, joka silloinkin suuntautui Kreikkaan. Kreikkalaiset rakastavat lapsia! Se näkyy siinä, miten lapsiin suhtaudutaan, minne tahansa menetkin. Ensinnäkin, lapset huomioidaan – AINA! Lapsille hymyillään, leperrellään, silitellään, kutitellaan, halitaan. Oli kyseessä nuori tai vanha, mies tai nainen – ihan kaikki pitävät lapsista!

Lapset tietysti nauttivat tästä huomiosta. Ja mikseivät nauttisi. Mikseivät he olisi kaiken tuon huomion ansainneet. Lapsen perusolotila on iloinen ja onnellinen. Se vaan voimistuu, mitä enemmän lapsia huomioidaan. Tuo olotila tarttuu meihin aikuisiinkin. Tai minuun ainakin!

Sitten ovat suomalaiset. Lapsia ja perheitä vilkuillaan ja mulkoillaan epäluuloisesti. Heidän käyttäytymistään kommentoidaan ja arvostellaan. Lapsiperheiltä jopa kielletään pääsy ravintolaan!

Faktahan on se, että meitä lapsiperheitä ei mihinkään piiloon oikein saa, eikä pidäkään. Jos ei erityisemmin lapsista pidä, olisiko syytä sitten pysytellä päiväaikaan kotona ja tilata pizzansa kotiinkuljetuksella. Saisi ainakin syödä rauhassa!

Omat lapseni ovat siinä iässä, että kaikki asiointi kodin ulkopuolella on aika raskasta. Ellei olla leikkipuistossa. Kauppareissulla Sesse, joka on kohta 4-vuotias, säntäilee joka suuntaan ja kinuaa kaikkea mahdollista. Poika 1,5-vuotta istuu ostoskärryssä, mutta jotta hän ei lopeensa kyllästy, on kauppareissu tehtävä mahdollisimman ripeästi. tästä syystä suosin ruokaostosten nettitilaamista.

Minun täytyy nyt kehua ihmisiä täällä Pirkanmaalla. Me olemme saaneet pelkästään positiivista suhtautumista kanssaihmisiltä. Meidän lähikaupassa asioi varttuneempaa väkeä, ainakin niihin aikoihin kun me hoidamme ruokaostoksia. Mummut ja papparaiset saattavat jäädä juttusille lasten kanssa ja hymyilevät ymmärtäväisesti Sessen hepulikohtaukselle, kun en suostu ostamaan hänelle Paula-vanukasta. En ole kertaakaan ollut tilanteessa jossa lapsiani tai minua olisi mulkoiltu vihaisesti tai kommentoitu negatiivisesti. Eli pointsit meidän Kylän ihmisille!

Mistä sellainen hirveä viha lapsiperheitä kohtaan sitten kumpuaa, mitä julkisuudessa on ollut esillä? Onko se niin että pari mätää hedelmää taas pilaavat meidän kaikkien maineen (kuten he, jotka vaihtavat vauvan vaippaa ruokapöydässä tai antavat lapsen juosta päättömästi)? Millä saataisi yleinen ilmapiiri muutettua niin, että kanssaihmiset ymmärtäisivät, että lapset ovat ihania. Lapset tuovat aivan suunnattomasti iloa ja valoa ympärilleen!

Toki lapsilla on huonot hetkensä, mutta se kuuluu lapsen normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Lapset eivät ole miniaikuisia, he vasta harjoittelevat ja opettelevat sitä, miten tässä maailmassa käyttäydytään. Annetaanhan lasten olla lapsia ja annetaan heille mahdollisuus osoittaa, että he ovat kaiken sen ihastelun ja huomion arvoisia, mitä onneksi joiltakin kanssaihmisiltä saavat!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kauppareissu kahden pienen lapsen kanssa - ei niin houkuttelevaa! Onneksi on olemassa vaihtoehto, ruoan tilaaminen netistä. Enkä nyt tarkoita pizzan tai muun valmiin ruoan tilaamista, vaan ihan samojen ostosten, mitä siellä markettien hyllyissä on!

Prismalla on Kauppakassi-palvelu. Ruoka tilataan netin kautta - ensin täytyy rekisteröityä ja kirjautua ja muistaa taas yhdet tunnukset...tilaus noudetaan yleensä seuraavana päivänä. Olemme käyttäneet Lielahden Prismaa ja siellä on oma kassa nettitilauksen noutamiselle!

K-ruokakaupalla on Tilaa ja nouda-palvelu. Taas kerran, rekisteröidy, paina tunnus ja salasana mieleesi, kirjaudu, tilaa! Ostokset haetaan kaupalta, ajetaan tähän tarkoitukseen varattuun parkkiruutuun ja lähetetään viesti tiedoksi, että olet ruudussa. Ostokset tuodaan autollesi ja maksu hoidetaan korttimaksupäätteellä. Lapset istuvat kiltisti autossa, aikaa menee kolmesta viiteen minuuttia, plus matkat - niin ja plus tilauksen tekemiseen mennyt aika!

Mulla ei ole näistä palveluista mitään pahaa sanottavaa! Netissä oleva valikoima on meidän perheen ostostarpeisiin riittävä. Teen näitäkin ostoksia varten kauppalistan, etten sorru heräteostoksiin! Netissä pystyy vertailemaan hintoja, valitsemaan kotimaista ja vaikkapa luomua ja näihin menee varmasti vähemmän aikaa kuin kaupassa samoihin asioihin. Netistä tilaamisen ajan lapset katsovat Pikku Kakkosta tai leikkivät Isäihmisen kanssa. 

No, okei, yhden miinuspuolen keksin! Ostokset pakataan muovikasseihin, samoin kuin esim. hedelmät ja vihannekset, kun itse kaupassa käydessä käyttäisin paperipusseja ja omia ostoskasseja! 

Kuten Marikainen kirjoittaa täällä "Ruokakaupassa käyminen. Ei ollenkaan mun juttuni." Mutta ruoan nettikaupassa käymisestä on tullut mun juttuni!

Kommentit (2)

Mikko
1/2 | 

Ruokakaupan digitalisoituminen on kyllä mukava juttu. Vielä kun ruokien kotiinkuljetus yleistyisi ja hinnat laskisivat järkevälle tasolle. Tällä hetkellä kotiinkuljetuksesta saa maksaa Tampereen keskusta-alueella 16,9 euroa. Järkyttävä hinta. Pääkaupunkiseudulla kotiinkuljetuksen taitaa saada jo alle kympillä.

sessejapoika
Liittynyt20.5.2016

Oho, aika suolanen hinta kyllä :/ järkevänhintainen kotiinkuljetus olis jo aika luksusta :) mä oon miettinyt että sellainen drive-in-kauppakin olisi kätevä, jos olis vaan pari ostosta - ajaisi luukulle, tekisi tilauksen tyyliin yksi maito, kaksi omenaa ja kahvipaketti, ajaisi seuraavalle luukulle noutamaan tilauksen :D

Oma blogini: Sesse ja poika

Blogini somessa: Facebook Instagram 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Otin juttuidean To be mom-blogista! Vaikka meillä ei enää sitä vauva-arkea olekaan, niin suurin piirtein tällaisia meidän päivät on – tai oikeastaan meidän päivät eroaa toisistaan niin paljon, että tämä kuvaa meidän kokonaista viikkoa:

Heräilyt 7.30-8.30 välillä. Isäihminen lähtee 6.30 maissa töihin, mutta usein nukun hienosti sen ohi. Kerhoaamuisin eli maanantaina ja tiistaina kello soittaa 7.35, jotta ehditään kerhoon puoli yhdeksäksi. Meillä asuu tällä hetkellä Neiti Haaveilija ja Herra Rimpuilija, joiden pukeminen nopeasti pienen aamupalan jälkeen ei ole kyllä mun lempipuuhiani. Jos jää enemmän aikaa, vien likan kerhoon kävellen, mutta viime aikoina meno on kallistunut autoilun puolelle (meillä on olemassa Croozer-pyöräkärry, mutta se valjastamiseen menee sen verran aikaa, ettei se ole tällä hetkellä vaihtoehto nopeisiin liikkeellelähtöihin).

Loppuviikon aamuina on harvemmin menoa, joten lojutaan helposti sängyssä pidempään, syödään aamupala lähempänä yhdeksää ja puetaan sen jälkeen. Mä olen enemmän aamuihminen ja saan aamupäivisin parhaiten aikaan, jos puhutaan siivouksesta, pyykistä, tiskistä yms. Saatan jopa alkaa valmistella illan ruokaa! Sesse katsoo tämän ajan piirrettyjä ja poika touhuilee omiaan. Välillä meille tulee kahvivieraita tai lähdetään kylään. Aamupäivän ulkoilu tarkoittaa lähinnä pojan päikkäreitä vaunuissa.

Lounasaika on silloin kun Sesse ilmoittaa, että on nälkä. Tai no, jos se tapahtuu paljonkin ennen klo 11, annan hiukan välipalaa, hedelmää, rusinoita tai sen sellaista. Muuten syödään kahdestaan, kun poika vielä nukkuu. Ennen ja jälkeen lounaan puuhaillaan likan kanssa, pelataan jotain, luetaan, askarrellaan, ”kirjoitellaan” – eli Sesse näpyttelee koneella kirjaimia ja numeroita.

Poika lounastaa herättyään ja siinä vaiheessa Sesse saattaa haukata jotain pientä. Mä teen tässäkin välissä valmisteluja illallista varten, kun poika syö melko pitkälle jo itse. Iltapäivän kulku vaihtelee, lähdetään kauppareissulle, piipahdetaan ulkona tai annan lapsukaisten leikkiä ja jatkan kotihommia. Pyykin viikkaaminen on muuten mun ihan ykkösinhokki-kotityö! Mutta sekin vaan on tehtävä.

Aloitan ruoanlaiton niin, että pääsisimme syömään Isäihmisen tultua töistä, neljän-puoli viiden maissa. Sitten aloitetaan odottelu, että milloin se Pikku Kakkonen alkaa. Sen loppumisen ja iltapesujen välissä saatetaan lähteä vielä ulkona käymään. Tämä siis niinä iltoina kun ei olla harrastusten parissa. Kerran kuussa maanantai-iltana mä käyn keilaamassa klo 18.30-20.30. Tiistaisin mulla on kuorotreenit n. 19-20.30. Torstaisin lapset kiidätetään ruoan jälkeen mummulaan, kun Isäihmisellä on oma harrastuksensa ja mulla on nyrkkeilytreenit!

Iltatoimet meillä alkaa seitsemän maissa. Silloin mennään pesulle, yöppärit päälle, iltapalat, hampaiden pesut, iltapisut, iltasatu, tuutulaulu ja hyvänyön pusut. Sesse jää vielä itsekseen lukemaan. Joulupukki toi mahtavan Olaf-lampun, joka sammuu itsestään puolen tunnin jälkeen! Ensimmäisinä iltoina, kun tuo lamppu otettiin käyttöön, kuului kymmenen minuutin kuluttua lastenhuoneesta ”äitiii, äitiii, koska toi lamppu sammuu!?”!

Melko tarkalleen klo 20.00 tämä kämppä on hiljaisena! Mä ja Isäihminen tehdään iltapalaa ja mennään koneillemme, mä selaan Facebookia, teen mammayhdistysjuttuja tai kirjoitan blogia. Kirjoitukset jää usein kesken tai en löydä sopivia kuvia tai keksin jonkun uuden aiheen mistä kirjoittaa, mutta aina silloin tällöin saan onneksi jotain julkaistuakin. Mammayhdistyksen järjestämiä tapahtumia on kahdesta jopa neljään kuukausittain, joten niihin menee ihan kivasti aikaa, kun välillä osallistumisen lisäksi olen mukana suunnittelussa ja toteutuksessa!

Klo 21.30 viimeistään menee koneet kiinni ja Isäihmisen kanssa siirrytään tv-viihteen ääreen. Tällä hetkellä on kierrossa Ensisilmäyksellä-sarja alusta alkaen. Ollaan viime aikoina sorruttu katsomaan sängyssä tabletilta. Välillä tabletilla pyörii brittiläiset visailusarjat, kuten QI, 8 out of 10 cats, Big Fat Quiz jne. Yleensä ollaan kurinalaisia ja tabletti tai tv sammuu 22.30, mutta lipsumisia sattuu tässäkin ja saattaa mennä jopa klo 23:een. Toisinaan ollaan taju kankaalla jo klo 22. Iltaunisia siis ollaan!

Miten teidän päivät ja viikot kuluu?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat