Kirjoitukset avainsanalla lapsiperhearki

Otin juttuidean To be mom-blogista! Vaikka meillä ei enää sitä vauva-arkea olekaan, niin suurin piirtein tällaisia meidän päivät on – tai oikeastaan meidän päivät eroaa toisistaan niin paljon, että tämä kuvaa meidän kokonaista viikkoa:

Heräilyt 7.30-8.30 välillä. Isäihminen lähtee 6.30 maissa töihin, mutta usein nukun hienosti sen ohi. Kerhoaamuisin eli maanantaina ja tiistaina kello soittaa 7.35, jotta ehditään kerhoon puoli yhdeksäksi. Meillä asuu tällä hetkellä Neiti Haaveilija ja Herra Rimpuilija, joiden pukeminen nopeasti pienen aamupalan jälkeen ei ole kyllä mun lempipuuhiani. Jos jää enemmän aikaa, vien likan kerhoon kävellen, mutta viime aikoina meno on kallistunut autoilun puolelle (meillä on olemassa Croozer-pyöräkärry, mutta se valjastamiseen menee sen verran aikaa, ettei se ole tällä hetkellä vaihtoehto nopeisiin liikkeellelähtöihin).

Loppuviikon aamuina on harvemmin menoa, joten lojutaan helposti sängyssä pidempään, syödään aamupala lähempänä yhdeksää ja puetaan sen jälkeen. Mä olen enemmän aamuihminen ja saan aamupäivisin parhaiten aikaan, jos puhutaan siivouksesta, pyykistä, tiskistä yms. Saatan jopa alkaa valmistella illan ruokaa! Sesse katsoo tämän ajan piirrettyjä ja poika touhuilee omiaan. Välillä meille tulee kahvivieraita tai lähdetään kylään. Aamupäivän ulkoilu tarkoittaa lähinnä pojan päikkäreitä vaunuissa.

Lounasaika on silloin kun Sesse ilmoittaa, että on nälkä. Tai no, jos se tapahtuu paljonkin ennen klo 11, annan hiukan välipalaa, hedelmää, rusinoita tai sen sellaista. Muuten syödään kahdestaan, kun poika vielä nukkuu. Ennen ja jälkeen lounaan puuhaillaan likan kanssa, pelataan jotain, luetaan, askarrellaan, ”kirjoitellaan” – eli Sesse näpyttelee koneella kirjaimia ja numeroita.

Poika lounastaa herättyään ja siinä vaiheessa Sesse saattaa haukata jotain pientä. Mä teen tässäkin välissä valmisteluja illallista varten, kun poika syö melko pitkälle jo itse. Iltapäivän kulku vaihtelee, lähdetään kauppareissulle, piipahdetaan ulkona tai annan lapsukaisten leikkiä ja jatkan kotihommia. Pyykin viikkaaminen on muuten mun ihan ykkösinhokki-kotityö! Mutta sekin vaan on tehtävä.

Aloitan ruoanlaiton niin, että pääsisimme syömään Isäihmisen tultua töistä, neljän-puoli viiden maissa. Sitten aloitetaan odottelu, että milloin se Pikku Kakkonen alkaa. Sen loppumisen ja iltapesujen välissä saatetaan lähteä vielä ulkona käymään. Tämä siis niinä iltoina kun ei olla harrastusten parissa. Kerran kuussa maanantai-iltana mä käyn keilaamassa klo 18.30-20.30. Tiistaisin mulla on kuorotreenit n. 19-20.30. Torstaisin lapset kiidätetään ruoan jälkeen mummulaan, kun Isäihmisellä on oma harrastuksensa ja mulla on nyrkkeilytreenit!

Iltatoimet meillä alkaa seitsemän maissa. Silloin mennään pesulle, yöppärit päälle, iltapalat, hampaiden pesut, iltapisut, iltasatu, tuutulaulu ja hyvänyön pusut. Sesse jää vielä itsekseen lukemaan. Joulupukki toi mahtavan Olaf-lampun, joka sammuu itsestään puolen tunnin jälkeen! Ensimmäisinä iltoina, kun tuo lamppu otettiin käyttöön, kuului kymmenen minuutin kuluttua lastenhuoneesta ”äitiii, äitiii, koska toi lamppu sammuu!?”!

Melko tarkalleen klo 20.00 tämä kämppä on hiljaisena! Mä ja Isäihminen tehdään iltapalaa ja mennään koneillemme, mä selaan Facebookia, teen mammayhdistysjuttuja tai kirjoitan blogia. Kirjoitukset jää usein kesken tai en löydä sopivia kuvia tai keksin jonkun uuden aiheen mistä kirjoittaa, mutta aina silloin tällöin saan onneksi jotain julkaistuakin. Mammayhdistyksen järjestämiä tapahtumia on kahdesta jopa neljään kuukausittain, joten niihin menee ihan kivasti aikaa, kun välillä osallistumisen lisäksi olen mukana suunnittelussa ja toteutuksessa!

Klo 21.30 viimeistään menee koneet kiinni ja Isäihmisen kanssa siirrytään tv-viihteen ääreen. Tällä hetkellä on kierrossa Ensisilmäyksellä-sarja alusta alkaen. Ollaan viime aikoina sorruttu katsomaan sängyssä tabletilta. Välillä tabletilla pyörii brittiläiset visailusarjat, kuten QI, 8 out of 10 cats, Big Fat Quiz jne. Yleensä ollaan kurinalaisia ja tabletti tai tv sammuu 22.30, mutta lipsumisia sattuu tässäkin ja saattaa mennä jopa klo 23:een. Toisinaan ollaan taju kankaalla jo klo 22. Iltaunisia siis ollaan!

Miten teidän päivät ja viikot kuluu?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mukava viikonloppu takana – siis onhan nyt jo keskiviikko, mutta aloitin tämän kirjoittamisen sunnuntaina! Saatiin vieraaksi mun äiti eli lasten mummi. Saatiin myös yllätysvieraita, kun siskonpoika soitti juuri kun mieheni oli hakemassa mummia bussipysäkiltä. Poika sanoi vaan, että me lähdetään nyt ajelemaan sinne. Selvä, okei! Eli mun sisko ja lasten kaksi serkkupoikaa tuli piipahtamaan. Olin sattumoisin jopa leiponut aiemmin viikolla, mitä ei todellakaan tapahdu usein! Saatiin mummilta Berliinin-tuliaisia sekä hänen tekemänsä ovistoppari lastenhuoneeseen ja collegehousut Sesselle. Yksi mummin projekteista on vielä sellainen olkainpussukka mulle. Voitte ehkä arvata, mistä meikäläisen ompeluinnostus juontaa! Ja nimenomaan innostustahan riittää, aikaa vaan ei tunnu olevan ihan samassa mittakaavassa.

Sunnuntaiaamuna kurvattiin Sessen kanssa mammayhdistyksen järjestämälle kirppikselle. Mun panostus tuolle tapahtumalle oli lähinnä yleismies Jantus-tyyppinen. Kannettiin pöytiä ja tuoleja myyjiä varten – kirppis pidettiin yläkoulun salissa ja ruokalatilassa. Sesse hääräsi jaloissa, kunnes löysi kaverin eskari-ikäisestä tytöstä. Siellä ne kirmasi käytäviä leikkien heppaa. Ja kun oli aika päästää ostajat mestoille, kävin hakemassa likan, ja hän istuskeli minun ja toisen mamman kanssa yhdistyksen kirppispöytää hoitamassa. Ihan hyvin tyttö siinä pysyi! Olin ottanut mukaan leikkitietokoneen ja omaan Frozen-laukkuunsa likka oli varannut muutaman lelun. Harkitsin sitä, että antaisin tytölle puhelimeni, josta katsella vaikka piirrettyjä, mutta en lopulta antanut!

Olen moneen otteeseen, oikeastaan jo viime kesän mittaan, miettinyt, miten kivaa tuon ikäisen kanssa on. Ainoa, mistä on pidettävä huoli on, että likka käy pissalla – kyllä, vaipat on vihdoin mennyttä aikaa, wuhuu!! Muuten hänen kanssaan on kiva lähteä minne vaan. Ei tarvita matkalaukullista tavaraa mukaan, ei vaippoja, ei välipaloja tai ruokia, ei maitoa, tuttipulloa tai nokkamukia, tutteja, rättejä…Nytkin kirppiksen buffetissa oli suolaista ja makeaa piirakkaa ja pillimehuja. Toki, jos olisin oikein superäiti, olisin varannut terveellisiä, vähäsokerisia eväitä mukaan, mutta kun en ole.

Onhan tuo lapsi uhmaiässä. Ja viime aikoina on tullut näitä käsittämättömiä itkukohtauksia. Sunnuntaina  Sesse olisi halunnut mennä kerhoon ja hysteerinen itku alkoi kun ei päässyt. Vaikka kerrottiin, että kerho ei ole auki, kerhossa ei ole ketään, ovet on lukossa ja meillä ei ole avaimia. Luulen, että pahin uhma oli jo tuossa 2,5 vuoden iässä. Olen autuaasti unohtanut, millaista se aika edes oli, mutta muistelen jollekin kertoneeni, että 2-vuotisuhma oli pahimmillaan silloin.

Ollaan vietetty sitä tärkeää äiti-tytär-aikaa. Lauantaisin käydään temppujumpassa. Ollaan käyty leffassa katsomassa Rölli-elokuva. Käydään kaupassa ja asioilla ihan kahdestaan. Toistaiseksi tuo lapsi on käyttäytynyt hyvin ihmisten ilmoilla. Onhan se melko äänekäs ja kauppareissulla vaikkapa hedelmien punnitseminen on melkoinen show, kun neiti haluaa välttämättä painaa ja liimata laput pusseihin. Likka tervehtii ventovieraita ja alkaa yhtäkkiä laulaa Let it gooooo!! Hän on onneksi saanut ihan hyväksyviä katseita ja kommentteja. Vanhemmat ihmiset usein alkavat rupatella ja kertoa omista lapsenlapsistaan.

Sessellä on ihan loistavat jutut – ainakin mun mielestä, tietty! Likka toistelee lauseita piirretyistä, mainoksista ja ohjelmista. Hän muistaa paljon luetut kirjat ulkoa ja jos luet jonkun sanan väärin, hän kyllä toteaa Hei, ei se noin mennyt! Mummulassa tyttö oli yhtäkkiä todennut, että Pappa, sinä olet hyvä ihminen! Eräällä iltapalalla hän alkoi tapailla Big city nightin sanoja. Biisi soi radiossa ja siinä noita muutamaa sanaa toistetaan aika taajaan. Tyttö ihastelee asioita ääneen. Ooooi, onpa hieno takki! Oi, onpa  kaunista! hän saattaa hihkaista. Laulun lisäksi likalla on selvästi mieltymyksiä tanssin suuntaan. Jotain tv-sarjaa tai muuta näkemäänsä matkien, selvästi löytyy rytmitajua, notkeutta ja tasapainoa, niin hienoja piruettejakin tulee välillä.

Kolmevuotiaan kanssa voi jo kotona puuhata kaikenlaista. Olen tehnyt ensimmäisiä kokeiluja yhdessä leipomisesta – ei ihan Strömsö-tyyppisiä, mutta sellaisia, mistä voidaan oppia seuraavaa kertaa varten. Ollaan leikitty piilosta ja hippaa. Kesällä huomasin, että pyykkien ripustamisen voi yhdistää piiloleikkiin. Kymmeneen laskiessa ehtii hyvin laittaa muutaman vaatteen kuivumaan, eikä heti tarvitse lähteä etsimään, vaikka 10 on huudettu. Sitä paitsi, meillä likka tulee ihan itse sieltä piilostaan. On vissiin niin innoissaan ettei malta odottaa. Tyttäreni pitää rakentelusta, muovailusta ja piirtämisestä. Olen huomannut itse innostuvani palapelien tekemisestä. Tytön kanssa kun voi tehdä jo useamman palan palapelejä. Eikä likkaa haittaa, vaikka äiti tekisi koko pelin loppuun.

Paljon tässä pikkulapsiperheen arjessa on vielä sellaista, mitä pidän ennemmin raskaana kuin helppona. Tuntuu, että koko ajan on joku asia kesken, tekemättä tai unohtunut. Tuskin tulette minun kirjoituksissani näkemään fraasia Päivääkään en vaihtaisi pois! Mutta nyt voin ihan kaikella rakkaudella ja syvältä sydämestäni todeta, että kolmevuotiaan äitinä oleminen on ihan ihanaa <3

Missä vaiheessa te olette huomanneet, että Jes, nyt helpottaa!? Voiko sanoa, että tietyn ikäisen kanssa on jo ennemmin kivaa, kuin raskasta? 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat