Kirjoitukset avainsanalla lasten synttärit

Mulla on pienimuotoinen missio. Muutimme kesällä omakotitaloon, mikä tarkoitti sitä, että tila lisääntyi melkein puolella. Mikä tarkoitti sitä, että säilytystilakin lisääntyi reilusti. En kuitenkaan millään haluaisi täyttää tätä tilaa millään ylimääräisellä tai ainakin haluaisin pitää tavaramäärän kohtuullisena. Olen sitäpaitsi huomannut, että lapset eivät edes kovin montaa pakettia jaksa kerralla avata. Ja aina lahjojen joukossa on joku lelu, mikä ei niin paljoa kiinnosta, eikä sillä lopulta juurikaan leikitä.

Ostamme todella harvoin lapsille leluja, sillä uusia tulee synttärilahjoiksi sekä jouluna. Tytön synttäreillä laitoin jo kutsuun ilmoituksen, että lahjoja ei tarvitse tuoda. Pojalla ei vielä ole kaverisynttäreitä, joten sukulaisille ja kummisedälle lähteneeseen kutsuun laitoin toiveen aineettomista lahjoista. Kummitädin kanssa olimme viestitelleet jo aikaisemmin ja hän oli ehtinyt jo hankkia lahjan, ennen kuin keksin pyytää muuta kuin tavaralahjaa.

Kutsussa ehdotin, että lahjan tuoja hankkisi Pojalle lahjakortin sisäleikkipuistoon tai elokuviin. Toisena vaihtoehtona esitin ajanviettoa synttärisankarin kanssa. Tämä voisi olla käynti leffassa, uimahallissa, metsäretkellä, hampurilaisella tai ulkoilemassa. Kolmas vaihtoehto oli osallistua Isäihmisen ostamaan lahjaan, joka oli Lego City Taivaspoliisin lentotukikohta.

Juhlapäivänä sankari sai muutaman paketin lisää Legoja sekä kaksi käyntiä leffassa ja yhden teatterireissun. Näihin seuralaisiksi lähtevät lahjan antajat. Eikä lahjojen saaja kommentoinut millään lailla, että paketteja olisi ollut liian vähän!

Tarvitaanko synttäreillä valtavaa lahjamäärää? Jos tarvitaan niin miksi? Korvaavatko aineettomat, elämykselliset lahjat tavaralahjan?

Blogia voi seurata Facebookissa ja Instagramissa :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuli meidänkin lapsiperhe-elämässä aika pitää ensimmäiset kaverisynttärit, kun Sesse täytti 6 vuotta. Synttärijuhlat tietää synttärilahjoja ja lahjat tietää lisääntyvää tavaramäärää. Tavaramäärä vähän ahdistaa mua ja yritän aina keksiä keinoja millä sitä voisi vähentää. Onneksi olin törmännyt järkevään vinkkiin synttärilahjoihin liittyen ja päätin toteuttaa sen.

Synttärikutsuun laitoin tekstin: ”tuomiseksi riittää onnittelukortti, halutessasi voit osallistua ostamaamme lahjaan, max. 5 €:lla”. Kieltämättä mulla kävi mielessä, että mitäköhän tästä ajatellaan ja vienkö lapselta nyt pois jotain, kun lahjamäärä onkin hyvin pieni.

Sesse jutteli muutamaan otteeseen ennen juhlia, että ”mitähän mun kaverit tuo”.  Juhlapäivän aamuna otin asian puheeksi. Kerroin että nyt tulee vain yksi iso lahja, joka on kaikilta vierailta yhteinen. ”Ai, jokainen tuo pikkulahjan ja sit yksi iso lahja”, ”Ei, vaan pelkästään yksi iso lahja”. Sessen naama valahti, näin että hän kelasi sanomaani. Hetken kuluttua hän kysyi: ”Mikä se iso lahja sitten on”. ”No, se on yllätys, ei sitä kerrota”. Tällä kertaa kasvot kirkastuivat ja suu kaartui hymyyn ”Aa, niin!”

Vieraat saapuivat. Tuomisina kaikilla oli tosiaan onnittelukortti, johon oli liitetty em. rahasumma. Kortit laitettiin esille, eikä Sesse kommentoinut mitenkään sitä, ettei kellään ollut lahjaa tuomisenaan.

Kyseessä olivat siis ensimmäiset kaverisynttärit, jotka meidän perhe on järjestänyt, joten en tiennyt mitä kaavaa tällaisissa noudatetaan. Sesse onneksi tiesi. Hän istahti olohuoneen lattialle ja kehotti muita lapsia istumaan piiriin viereensä. Hain paketin (jonka olin vaivihkaa paketoinut loppuun synttäreiden ollessa jo käynnissä…ai, miten niin viime tipassa…) ja ojensin sen Sessen eteen. Paketista paljastui hänen toivomansa Baby Born-nukke ja kimallekynät. Synttärijuhlat jatkuivatkin siitä Baby Bornia hoivaten, syöttäen ja juottaen.

Yhtään kysymystä ei tullut ”miksen mä saanut enempää lahjoja” tai muuta vastaavaa. Tämä meni mun mielestäni, niin sanotusti nappiin!

 

Blogia voi seurata Facebookissa ja Instagramissa  :)

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viisi vuotta sitten minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti. Lapsen syntymäpäivä on aina tietynlainen pysähtymisen paikka - hetkinen, mitäs tässä on oikein tapahtunutkaan! 

Sesse alkoi hiukan sen jälkeen kun oli täyttänyt neljä, kysellä säännöllisesti, että "koska mä täytän viisi?" Parin kuukauden ajan hän on kirkkain silmin kaikille kysyjille vastannut että on 5-vuotias. En tiedä onko hänellä kovin kiire kasvaa isommaksi vai onko tuo numero 5 vain jotenkin erityisen hieno luku. 

Hieno tyttö hänestä on ainakin kasvanut. Jo parin vuoden ajan on ollut huomattavissa lisääntyvää tiedonjanoa. Häntä kiinnostaa ympäröivä maailma, avaruus, maapallo kaikkine ihmeineen...ja oikeastaan ihan kaikki! Tämä on ollut opettelun paikka myös äidille, sillä melko usein joudun vastailemaan "äiti ei tiedä" mitä erilaisempiin kysymyksiin.

Huomaan jatkuvasti havahtuvani siihen, että tyttö osaa jo vaikka mitä. Äskettäin hän on alkanut "lukea" eli tunnistaa sanoja alkukirjaimen ja ulkomuistin perusteella. Äidin laskutaitoja testataan vähän väliä: "Äiti, mitä on sata plus yksi" ja hämäyksen vuoksi "Mitä on yksi plus sata?". 

Voi olla että kasvatustieteitäkin joskus lukeneena, minun pitäisi tällaiset lapsen kehitysvaiheet muistaa, mutta tiedättehän sen kuuluisan läpän suutarin lapsista ja niiden kengistä. 

Sesse ei hirveästi arkaile - hän esittäytyy tuntemattomille, kertoo nimensä, ikänsä, osoitteensa, pikkuveljensä nimen ja iän, hyvä ettei kaikkien kengännumeroitakin. Kerroin tästä omalle isälleni, joka totesi, että on äitiinsä tullut. Kun lapsena olemme matkustaneet junassa pitkin länsirannikkoa, on kanssamatkustajat saaneet nauttia kertomuksistani vanhempien mahdollisesti hiukan punastellessa.

Sesse rakastaa laulaa ja tanssia. Ulkoleikeissä alkaa usein esitys jossa hieman sovitetusti saa kuulla Frozenia ja Vaianaa - välillä lauluun yhtyy melkein kolmevuotias pikkuvelikin. Sesse ja Poika ovat mainio parivaljakko. Yhteisiä leikkejä löytyy helposti, vaikka toisinaan erotuomariakin tarvitaan.

Meillä on alkanut vähän erilainen elämänvaihe. Muutimme kotipaikkakunnalleni, parin tunnin ajomatkan päähän aiemmasta asuinpaikastamme. Olen palannut kotiäidiksi, vaikkakin lasten päivähoito- ja minun työpaikka ovat hakusessa. Sessen synttäreitä vietetään siis uudessa kodissa, mutta tietysti tuttujen perheenjäsenten ja ystävien kesken.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sessen kolmevuotissynttäreitä juhlittiin sukulaisten ja muutaman ystävän voimin. Facebookissa kiersi jossain kohtaa kirjoitus, jossa toivottiin palattavan ajassa taaksepäin, lasten synttärijuhlien osalta. Nykyajan synttäreissähän kaikki menee vähän överiksi – tarjoilut, juhlavaatteet, koristelu, juhlapaikka, jos ei olla kotona, teema, ohjelma ja kaiken huippuna, täysin Amerikasta kopioitu tapa antaa vieraille oma pieni lahjapussukka heidän lähtiessään! Kirjoituksessa haluttiin palauttaa lastenjuhlat takaisin 80-luvulle, jolloin riitti mansikkakakku ja ohjelmaksi ongintaa.

Tällaiselle tumpeloäidille tämä on valtava helpotus. Tunnustan, että olen yrittänyt vähän liikoja kapasiteettiini nähden. En ole mikään leipuri, vaikka en leipomista inhoakaan. En vain osaa taituroida tarjottavista mitään konditoriatason luomuksia, joita ei raaski edes syödä. Sitä varten minun pitäisi mennä jollekin kurssille. Ja tällä hetkellä aihe ei minua niin paljoa kiinnosta, että haluaisin istua kurssilla, kun saman ajan voin viettää perheeni kanssa.

Päätin pitää nämä juhlat simppeleinä. No, ensimmäinen asia mikä meni pieleen on varmaan se, että tein kutsukortit, pelkkien tekstiviestien tai puhelujen sijaan. Hyvin simppelit tosin, valokuva Sessestä ja toiselle puolelle teksti. Tekstiviestikutsu lähti niille vieraille, jotka tulivat sukulaisten jälkeen - no, tässä varmaan toinen asia, mikä on hieman liikaa - juhliminen kahdessa osassa (mutta meidän kämppä on niin pieni)! Tästä kutsukorttien lähettämisestä en haluaisi millään luopua. Ja viimeistään ensi vuonna voi Sesse osallistua itsekin korttien tekoon!

Sitten tarjoilu. Vanha kunnon kermakakku! Sokerikakkupohja, väliin aprikoosi-banaani-sosetta ja kermavaahtoa, päälle kermavaahtoa ja mansikoita. Ja kehuja tuli! Olin ajatellut lisäksi leipoa vaaleita mokkapaloja, joita oli viimeksi ja joita miehenikin kehui! Olimme synttäreitä edellisenä päivänä itse juhlissa, joista saimmekin mukaan juustokakun eli muuta makeaa ei tarvinnut leipoa. Ensin ajattelin että suolainen ei ole välttämättömyys, mutta – osa vieraista tulee kauempaa joten on ehkä mukava jos heidän ei tarvitse lähteä kotiin Hesen kautta. Lisäksi kuopuksen kummitädillä on ruoka-ainerajoituksia ja leipomalla kasvispiirakan tattarijauhoihin, oli tämäkin asia ratkaistu.

Olen aiemmin ostanut synttäreille ilmapalloja ja virittänyt viirinauhaa kattoon, on tainnut olla serpentiinejäkin. Nyt en koristellut kotia lainkaan. Ja vieraiden lahjapussukat – never! Ei nyt, ei aiemmin eikä koskaan ikinä, ei todellakaan!

Sessen juhla-asu oli äitini ompelema asu, johon kuului mekko, housut ja lakki. Lakkia hän ei suostunut pukemaan, mutta mekkoon ja housuihin ihastui! Ohjelmaksi riitti onnittelulaulu, kynttilöiden puhaltaminen, kahvittelu, lahjojen avaaminen ja leikkiminen. Toki, nämä olivat vasta 3-vuotissyntymäpäivät.

Jo ennen esikoisen syntymää tiesin, että olen pulassa tulevan tavaramäärän kanssa. Lapsi saa lahjoja syntyessään, nimiäisissä, jouluna, syntymäpäivillä. Meidän lähipiiri onneksi kyselee hyvin etukäteen, mitä toivotaan ja tarvitaan. Arvostin erittäin paljon lahjaa, joka oli ostettu kirpparilta! Sekä Sessen saamia paria leffalippua! Ajattelin että hitsi – lapsi on jo siinä iässä, että tällaiset aineettomat lahjat alkaa olla ajankohtaisia. Leffaliput, konsertti- lastenteatteri-, näyttely- ja mitä kaikkea lapsille keksiikään. Ja mun mielestä lahjaksi riittäisi sellainen lahjakortti, missä luvataan viettää lapsen kanssa aikaa – lähteä puistoon, rannalle, retkelle, mustikkaan - kohteita on lukemattomia!

Mä olen harrastanut näitä aineettomia lahjoja siskoni lasten kohdalla. 7-vuotislahjaksi ovat saaneet yökyläilyn tädin luona ja spesiaaliohjelmaa. 10-vuotislahjaksi vein siskontytön Lontooseen. Joo, aika hulppea lahja, mutta samalla päästiin sekä minä että äitini reissuun ja mahdollistettiin lapselle ensimmäinen ulkomaanmatka. Sen jälkeen onkin tulleet nämä omat lapset maailmaan, joten siskon vanhemman pojan 10-vuotismatka Legolandiin on vielä tekemättä. Mutta kyllä se vielä tehdään!

Kommentit (4)

hennan1k
Liittynyt25.4.2016
1/4 | 

Noi aineettomat lahjat on munstakin tosi kivoja. Yökyläilyt ja pienet retket (tai seikkailupäivinä ne on aina myyty) on aina kelvanneet siskontytöille ja kummilapsille oikein mieluisina lahjoina!

Mä olen myös lähipiirille, ja blogissakin, julistanut, että mun lapselle saa ostaa lahjoja myös kirpparilta. Nimiäisiin tein sellaisen ratkaisun, että laitoin kutsuun "sankarin lahjatoiveita voi tiedustella äidiltä" ja tosi moni kysyikin ja saatiin paljon tarpeellista tavaraa :)

sessejapoika
Liittynyt20.5.2016

Viime aikoina oon itse ostanut lahjaksi vaikkapa saippuaa, shampoota tai vastaavaa kulutustavaraa, luonnonkosmetiikkaa mahdollisuuksien mukaan! Aineettomat lahjat järjestöjen kautta on myös hyviä, lähinnä aikuisille :) kanoja ja vuohia Afrikkaan ja sitä rataa :D

Oma blogini: Sesse ja poika

Blogini somessa: Facebook Instagram 

piia
Liittynyt27.4.2016
2/4 | 

Ihanaa, aineettomia lahjoja! Äitinä toivon niitä aina, kuin vain mahdollista, ja onneksi niitä toiveita on ihmeen hyvin myös kuunneltu. Kuopus sai juuri yksivuotislahjaksi lahjakortin yksivuotiskuvaukseen, esitin surutta sellaisen toiveen anopille sillä noin pieni ei ymmärrä lahjojen päälle kovin paljoa ja kuvaus nielee ihan tuhottoman määrän kymppejä. Joulupukilta ajattelin toivoa pesämunaa lasten sänkyjä varten...

Oma blogini: On elettävä huolella.

Voit seurata blogiani myös Bloglovin'issa , Facebookissa tai Instagramissa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram