Kirjoitukset avainsanalla taapero

Poika sai pienempänä lisänimen Purkumies. Kaikki mihin hän vähänkään ylettyi, piti levittää pitkin lattioita. Tekee hän sitä edelleen, mutta lisäksi on tullut kiipeily. Omalle paikalle kiivetään keittiön pöydän yli! Siinä samalla kaadetaan vaikkapa äidin kahvimuki, jos tuo onneton on sen unohtanut pöydälle. Mitään särkyvää ei voi jättää lähellekään pöytien reunoja. Ja kiipeilyn estämiseksi tuolit täytyy olla kumollaan. Ja kun kolmevuotias haluaa askarrella, nostat yhden tuolin ja vannotat, ettei tämä päästä pikkuveljeä tuolille eikä jätä mitään Pojan ulottuville.

Sitä ajattelee, että on se kiva kun tyttö on jo kolme, ja kuvittelee, että tällä olisi jo vähän järkeä päässään. Voit jättää hänet hetkeksi askartelemaan, käydä lataamassa tiski- tai pyykkikoneen, jopa molemmat. Kunnes palaat ja huomaat että tyttö on löytänyt leimasimen ja musteen ja tatuoinut kätensä täyteen. Tai piirtänyt tussilla tatuoinnit. Mutta oma moka tietysti, mitäs jätin nämä likan ulottuville!

Ajattelet myös, että tyttö on esimerkkinä pikkuveljelle, jos tämä meinaa alkaa johonkin typeryyksiin. Kunnes tapaat molemmat vessasta. Tyttö istuu pytyllä ja avittaa veljeään purkamaan vessapaperirullaa. Että se siitä, jäät odottamaan että se järki oikeasti lisääntyy.

Olen jo tottunut siihen ääneen, mikä kuuluu lastenhuoneesta, kun Poika tyhjentää lelulaatikon lattialle – Siinä meni leikkihedelmät, kupit ja sen sellaiset. - Jaa, nyt meni dublot pisin lattiaa. Nou hätä, nämä nyt on melko nopea korjata. Mutta mikään ei satu korviin niin kovasti, kuin rikkoutuvan helminauhan ääni! Tyttö pujottelee mielellään ranne- ja kaulakoruja ja toinen pää on tietysti teipattu pöytään. Mutta ote lipeää tai teippi irrotetaan liian vauhdikkaasti. Ai että! Mutta ketä saan syyttää? Aivan – ihan itseäni, mitäs menin antamaan helmet tytölle!

Tai kun annoin tytölle olkkariin mukissa kiisseliä – kun tämä pyysi ja purkki piti saada tyhjäksi. - Juot sitten varovasti! - Joo totta kai! Kunnes kuulet huudon ja kiisseli on pitkin tytön vaatteita, sohvaa ja sohvatyynyjä! Mutta oma moka. Ihan itse tein itselleni lisää pyykkiä ja hommaa. Jos joku miettii että mihin kotiäidin päivä kuluu niin siihen juuri, itse aiheutettujen jälkien siivoamiseen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oli perjantai. Viikko oli ollut täynnä ohjelmaa. Joka aamu oli ollut lähdettävä jonnekin, mutta perjantaiaamupäivä otettiin iisisti. Iltapäivällä päätin, että täytyy tässä ainakin ulkona pistäytyä. Suunnittelin, että lähdetään kaupassa käymään, kävellen, lapset kärryjen kyydissä - kärryillä tarkoitan meidän pyöräkärryjä, jotka toimii tuplarattaina!

Poika söi lounasta ja mä huutelin Sesselle, että kohta aletaan pukea. Tyttö katseli piirrettyjä – oli katsellut jo vähän liian kauan! Poika sai syötyä, mä hain kärryt varastosta ja otin ulkovaatteet valmiiksi eteisen lattialle. Sesse otti hepuli-vaihteen päälle ja alkoi juoksennella ympäriinsä. Riisu toi mekko! sanoin. Tytöllä oli päällään isänsä Halloweenina ostama noitamekko.

Suljin tv:n ja siitähän huuto alkoi. Päätin, etten menetä hermoja ja istuin sohvalle lueskelemaan Kotivinkkiä. Lopulta tyttö tuli pyytämään, että autan häntä riisumaan mekon. Kehotin häntä pukemaan pitkähihaisen, joka lepäsi sohvan käsinojalla. Hepuli-juoksu alkoi taas.

Menin istumaan eteisen tuolille, tyttö huusi edessäni ja tönäisi minua. Komensin tiukasti. Uhkasin, että piirrettyjä ei enää katsota, ainakaan kahteen päivään, jos nyt ei aleta pukea! Likka tömisteli olohuoneeseen. Otin puhelimen käteeni ja aloin selata Scary Mommy-sivuston otsikoita. Aika kului ja ajattelin, että ehditäänkö kävellen vai mennäänkö sittenkin autolla kauppaan. Ei, kävellessä saisi raitista ilmaa!

Jonkin ajan kuluttua Sesse tuli eteiseen, paita puettuna päällensä. Kehuin tietysti suorituksesta ja osoitin lattialla valmiina olevia ulkovaatteita. Tyttö sanoi, ettei tarvitse apua, joten aloin pukea Poikaa. Tämä oli kovasti jo vetämässä haalaria päänsä yli väärin päin. Otin Pojan syliini, mutta tämäpä alkoi rimpuilla, kun yritin saada hänelle sukkia jalkaan. Lopetin hetkeksi, ajattelin, että Nyt en enää jaksa! Onko tämä nyt se hetki – mutsi romahtaa! En jaksa, viikko on ollut rankka, paljon tehtävää, muistettavaa ja vastuuta.

– Anteeks äiti! Anteeks, että mä tönäisin! Tyttö sanoo kun vetää takkia päälleen. Otan tytön syliini, halataan pitkään, nielen kyyneleitä. – Saat anteeksi! Anteeksi, että äiti huusi! Poika antaa lopulta pukea itsensä, tytön kanssa puetaan ja hassutellaan vähän. Saan lapset ulos ja kärryjen kyytiin. Kello on sen verran paljon, että totean, ettei kauppaan ehditä. En edes jaksaisi nyt kauppareissua. Tehdään pieni lenkki ja kävellään Isäihmistä vastaan! Tämä saa sitten käydä kaupassa (tai Hesellä) kun päästään taas kotiin. Saadaan nyt ainakin hiukan happea haukattua!

Kommentit (2)

Heinähattu
Liittynyt28.4.2016
1/2 | 

Voi, täällä tippa linssissä luen tekstiäsi! Ihana Sesse! <3

Tuli mieleen tilanne muutaman vuoden takaa, kun takuttiin jotain lähtöä eteisessä kiireellä. Hiki oli, kun talvivaatteita puettiin Valton kanssa ja jo siinä tuskailin. Valto tuli silittämään kättäni hellästi ja rauhallisella liikkeellä. Sanoi: "Muista äiti sisäinen rauha, sisäinen rauha..." :D Ei siinä voinut kuin nauraa ja jo alkoi helpottamaan. Kiire tosin ei hävinnyt mihinkään, mutta se tunnelma helpottui. 

Oma blogini on Heinähattu, Valto ja Viljo.
Meidät löytää myös Facebookista ja Instagramista.

sessejapoika
Liittynyt20.5.2016

Valto ❤
Hyvin sanottu tuo, että tunnelma helpottui! Meidänkin kohdalla se tilanne jatkui ihan eri tavalla ja pelkästään positiivisesti ☺ kyllä nuo lapset vaan meitä opettaa, enemmän kuin ehkä uskotaankaan ❤

Oma blogini: Sesse ja poika

Blogini somessa: Facebook Instagram 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram