Kirjoitukset avainsanalla Ystävät

Mulla oli viime viikolla muutama lomapäivä ja heti maanantaina ajeltiin Sessen kanssa Raumalle. Haukattiin äitini luona välipalat ja lähdettiin keskustaan. Vanhassa Raumassa on aivan ihania putiikkeja ja mulla on tapana käydä sellaisessa kuin Taruliina. Liikkeessä myydään ekologisesti ja eettisesti valmistettuja tuotteita, käsitöitä, vaatteita, luonnonkosmetiikkaa jne. Ostin Ole Hyvä-sarjan käsitiskiainetörpön, jossa on melkein kaksi litraa tavaraa. Vähemmän pakkausjätettä, siis! Toinen ihana putiikki on Hellapuu, jossa tuotteet valmistetaan yläkerrassa ja myydään alakerrassa! Ostin poroprintillä pojalle Bodyn ja likalle tuubihuivin.

Äitini tiesi, että entisen Sokoksen tiloissa toimii lastenkirppis joten pitihän siellä poiketa. Siitä lähdettiin syömään, sillä alkoi jo näkyä, että Sesseä väsytti. Hän nimittäin heittäytyi lastenkirppiksen lattialle, kun en suostunut ostamaan jotain keijun siipiä. Sesse on kyllä siitä kiva uhmaikäinen, että nuo hänen kohtauksensa kestää yleensä noin 30 sekuntia. Ja mä olen sen verran hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen, etten ala häpeilemään lapseni käytöstä julkisilla paikoilla. Jos joku ei siedä, että lastenkirppiksellä on mukana lapsi ja se lapsi kiukuttelee, niin omapa on ongelmansa.

Äidilläni oli loistoidea, kun lähdimme ruoantekopuuhiin. Hän ehdotti, että syöminkien jälkeen hän jäisi likan kanssa keskenään, ja mä pääsisin yksin kiertelemään lisää kirppareita. Voi kuulkaa, kyllä se sopi! Raumalla on ihan kivasti kirpparitarjontaa. Löysin Sesselle pari pipoa talveksi MiMin Kierrätysaitasta. Samalla vaihdoin kuulumisia paikan toisen omistajan kanssa, joka on entinen luokkakaverini!

Tiistaina ajeltiin koko kolmikko tänne meille. Mummi jäi lasten kanssa, kun me vanhemmat päästiin ystäväpariskunnan luo päivälliselle. Alkudrinksuilla käytiin Gastropub Tuulensuussa. Tämän saman pariskunnan kanssa ollaan illastettu monia kertoja, tähän asti tosin meillä niin, että lapset ovat kotona. Lapsemme ovat onneksi siitä mukavia molemmat, että he menevät samalla tavalla nukkumaan, kuin muinakin iltoina, vaikka meillä olisi vieraita ja vaikka me vierainemme jutustelisimme myöhään yöhön. Ja kun sanon, että jutustelisimme, niin tarkoitan, että jossain kohtaa otetaan aina matsi Trivial Pursuitia! Niin myös tuona tiistaina.

Musta tuntuu, että joidenkin ystävien kanssa on välit jopa lähentyneet viime vuosina. Vaikka meille on syntynyt kaksi lasta ja ollaan hyvin eri elämäntilanteessa kuin lapsettomat ystävämme, yhteydenpito on säilynyt. Taidetaan vähemmän nähdä niitä ystäviä, joilla on itsellään lapsia! Olen kokenut, että meidän perhe on tervetullut kylään ja meillä kyläillään tai lasten kuulumisia kysellään kauempana asuvien puolelta. Eräs hyvä ystäväni halusi jopa kuulla esikoisen syntymän jälkeen koko synnytyksen kulun alusta loppuun. Ystävä, joka on aina sanonut ettei aio lapsia hankkia, eikä ole hirveästi koskaan lapsista piitannut! Mutta sitähän se ystävyys on, toisen kokemusten myötäelämistä!

Loppuviikko kului kotosalla. Varastoitiin kesäkalusteet takapihalta. Sitä ennen raivasin meidän varaston. Mieheni on tähän asti täyttänyt sitä, mutta olen kieltänyt häntä viemästä sinne enempää tavaraa. Jossain kohtaa nimittäin oli niin, että varaston lattia oli täynnä tavaraa ja pari hyllykköä, jotka viimein, monien kauniiden pyyntöjen jälkeen hankittiin, ammottivat tyhjyyttään. Eräällä hyllynostoreissulla mieheni oli ostanut, kierrätyskeskuksesta tosin, joten siinä mielessä arvostan – karvahatun, matematiikan kirjan vuodelta -52 ja posliinitaulun Kekkosesta.

Aloin täyttää pojan vauvakirjaa. Poika täyttää ensi viikolla yksi vuotta, joten hyvissä ajoin, eikö! Samalla tein lisäyksiä Sessen vauvakirjaan ja otin kopiot molempien ultrakuvista. Neuvolantätimme vinkkasi jossain kohtaa, että kuvat saattavat haalistua ajan myötä!

Lastenhuoneeseen olen etsinyt lelukoreja. Etsinyt siis sen verran, että katsonut netistä ohjeita itsetehtyihin koreihin. Ja Rauman reissulla etsin kirppiksiltä. Kiva pajukori olisi ollut, mutta rikkinäinen. Pari sopivan kokoista pärekoriakin, mutta olivat likaisia – tässä kohtaa tulee mieleen että kaikkea ihmiset kehtaavat kirpparilla myydä! Kävin Jyskissä ja hypistelin muutamaa koria. Sitten totesin että ei, en mä halua mitään Aasiassa tehtyä halpakrääsää tässäkään kohtaa. Olen saanut ystävältäni muutaman kerän kudetta. Hän oli nähnyt blogaukseni vanupuikonsäilytyskorista ja napannut kuteen mukaan, kun olivat avomiehensä kanssa tulossa meille kylään – sama pariskunta muuten, joiden luona me tiistaina olimme!

Aloitin neliönmuotoisen korin virkkaamisen. Ohjeen katsoin täältä. Mulla on muovinen virkkuukoukku nro 10. Korista tulee about a4-kokoinen. Lastenhuoneen hyllyyn mahtuisi ehkä kolme tuollaista koria, mutta mun kude, hartiat eikä hermot taida kestää kolmen korin virkkaamista.

Usein on sellainen olo, että ei oikein saa mitään aikaan tässä arjessa. Ja varsinkaan nyt kun on ollut töissä. Mutta ihan hyvä saldo muutamalle lomapäivälle, mun mielestä!

Mites muiden syyslomat on mennyt?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat