Kirjoitukset avainsanalla työ ja perhe

Ensimmäinen työviikko takana ja hiukan ehkä hämmentynyt olo. Siitä on about viisi vuotta kun viimeksi olen työskennellyt päiväkodissa ja musta tuntuu, että olen ihan kujalla! Olen istunut palavereissa, suunnitteluillassa ja koulutuksessa. Neljäntenä työpäivänä tulin kysyneeksi että saankohan taloon avaimet ja kulkuläpyskän. Johtajaa näin sen verran että hän toi työsopparin allekirjoitettavaksi. Henkilökunta on osittain tuttua ja talo muutenkin ja sen puolesta viihdyn kyllä! Mutta mulle ei ole vielä edes selvää, minkä verran ja minkä nimisiä lapsia mun ryhmään kuuluu! Olen nähnyt kaksi nimilistaa, joissa on osittain aivan eri nimiä. No, eiköhän tämä tästä.

Olen opettajan sijaisena ryhmässä, jossa nuorimmat on Sessen ikäisiä. Parin päivän jälkeen aloin funtsia, että on muutamia asioita, mitä en ole tullut ajatelleeksi kotona likalle opettaa. Yksi on veitsen ja haarukan käyttö. Ja tämä lähinnä ruokaa pilkkoessa. Arvatkaa kuka meidän neidin ruoan aina pilkkoo...no, minä tietysti! Minä myös voitelen tytölle leivän ja korjaan astiat pöydästä kun tämä kirmaa käsipesulle. MormuskaMutsi kirjoittaa täällä, miten helpottaa lapsiperhearkea ja yksi asia on nimenomaan lasten opettaminen korjaamaan omat jälkensä. Joten, loppuviikosta alkoi koulutus, jossa ruokailun jälkeen korjataan omat astiat pöydästä tiskipöydälle (seuraava askel on laittaa ne tiskikoneeseen!).

Ennen päiväunille menoa lapset riisuvat ja harjoittelevat vaatteidensa viikkaamista nätisti naulakkoonsa. Meidän likka riisuu ja jättää vaatteensa juuri siihen mihin ne tipahtaa. Ja kyllä, minä ne nostan, suoristan ja viikkaan paikoilleen. Tässä asiassa koulutukseen joutuu kylläkin myös lapsen isä. Hän on se, joka hoitaa iltapesut ja yöppärin pukemisen. Aamulla likan vaatteet löytyy epämääräisenä kasana, josta ne nostan, käännän, tarkistan puhtauden ja joko puen likalle tai laitan pyykkiin!

Muutaman kerran olen jäänyt pohtimaan, että jääkö Sesse jostain paitsi, kun ei ole päiväkodissa. Mutta nopeasti päädyn siihen, että likka ei tällä hetkellä päiväkotia tarvitse. Hän kuitenkin osallistuu varhaiskasvatukseen kerhossa. Tänä syksynä kerhossa on jo retkeilty ja leivottu, varmaan myös askarreltu. Lastentarhanopettajan lapsenahan hän on kotona tehnyt noita edellä mainittuja aivan hävettävän vähän - suutarinlapsetjaniinedelleen....

Täytyy sanoa että parasta tässä viikossa on ollut yhteiset aamut. Olen mennyt aikaisimmillaan kahdeksaksi, joten ehdimme vallan hyvin syödä aamupalan koko perhe yhdessä! Kotona olen ollut vasta viiden maissa, mutta mikäs tänne on tullessa kun ruoka odottaa valmiina liedellä. Ja lasten isä kertoo miten hyvin on pärjännyt - siis ihan oikeasti! Musta tuntuu, että mun mies hoitaa tämän kotiäitiyden paljon paremmin kuin minä! Vielä kun sosionomin tutkinnon suorittaneille alettaisi maksaa huomattavasti parempaa palkkaa, niin mieheni saisi jäädä kotiin ihan niin pitkäksi aikaa kuin huvittaa! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Musta tulee maanantaina taas väliaikainen tarhantäti. Olen menossa tekemään lastentarhanopettajan sijaisuuden päiväkotiin. Sijaisuus kestää vuoden loppuun ja saa nähdä, miten loppu itse olen sen jälkeen. No joo, odotan ihan mielenkiinnolla, työvuorolista näyttää mukavalta, kun esim. 9 aamuina ehdin heräillä lasten kanssa ja jelppiä miestä aamutouhuissa. Niin, tosiaan, lapset jäävät kotiin isänsä hoitoon!

Suunnitelma A – ja B...

Ennen kuin sain omia lapsia – ja ennen kuin olin edes lasteni isää tavannut, työskentelin päiväkodeissa sijaisena useamman vuoden. Pari keikkaa tein alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Tuolloin päätin, että jos joskus saan lapsia, olen niiden kanssa kotona kolme vuotta. Myöhemmin – ennen omia lapsia kuitenkin – mietin, että ei prkl, en mä kyllä kotona viihdy kolmea vuotta. Päätin, että voin sitten tehdä ilta- ja viikonlopputöitä, jos mulla on mies, joka tekee päivätöitä. Ja jälleen myöhemmin, ajattelin että ei prkl, ei sekään kiva ole ettei nähdä lasten isän kanssa kuin "vuoronvaihdossa"!

Tuli ensimmäinen lapsi, tuli äitiysloma. Ajattelin, että ei mulla ole mikään kiire takaisin töihin. Eihän mulla ollut edes työpaikkaa mihin palata! Olin jäänyt äitiyslomalle määräaikaisesta työsuhteesta, jossa toimin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten sosiaaliohjaajana. Äitiysloma meni, jäin ansiosidonnaiselle, Sesse täytti vuoden ja sitten sain työtarjouksen! Tarjous koski koulukuraattorin sijaisuutta yläkoululla. Lapsen isän ja tuttavaperheen kanssa sumplittiin niin, että pystyin ottamaan työn vastaan.

Täytyy tässä kohtaa mainita sellainen asia, että meidän perheen menot ovat melko kohtuulliset. Asutaan rivitalokolmiossa, meillä on vain yksi auto ja muutenkin pyrimme elämään säästeliäästi. Ja tämä taas mahdollistaa sen, että voin olla vähän pidempään kotona miettimässä, mikä musta tulisi isona (toki ansiosidonnainenkin hieman avittaa asiaa). Toki haaveissamme on omakotitalot sun muut, mutta ne saa nyt joitain vuosia odottaa.

...ja C

Ensimmäisen vauvavuoden aikana olin alkanut pohtia, miten yhdistää työ ja lapsenhoito. Pystyisinkö kotona työskentelemään niin, että lasta ei tarvitsisi viedä hoitoon. Mitä mä sitten tekisin? Sen pitäisi olla jotain, mistä saisi vähän rahaakin. Multa löytyy esim. ompelutaitoa, mutta ei ehkä ihan niin paljoa, että sillä itsensä elättäisi. Kirjoitustaidonkin kanssa on vähän niin ja näin. Ja jos olen kotona päivät pitkät ompelemassa, mistä minä ja lapseni saamme sosiaalisia kontakteja. Mun hermot ei vaan kauaa kestä pelkkää kotona olemista! Syntyi idea vauvakahvilasta, josta kerroin jo aiemmin täällä.

Mä en halua kuulostaa siltä, että jollain lailla vieroksuisin työntekoa! Olen mennyt työelämään noin 17-vuotiaana. Tein töitä lähihoitajaopiskelun ohessa, grillimyyjänä Hesburgerilla. Lisäksi toimin lasten satujumppaohjaajana urheiluseurassa. Opintojen jälkeen lähdin työharjoitteluun Englantiin, jossa harjoittelun ohella tein töitä – yllätys yllätys - pubissa! Englannissa työkokemusta karttui myös vanhainkodissa ja alakoulussa henkilökohtaisena avustajana. Palattuani Suomeen, palasin Heselle, tein sijaisuuksia päiväkodeissa, ohjasin liikuntaleikkikouluja, pidin päihdekasvatustempauksia ja -tuokioita kouluikäisille, suoritin ylioppilastutkinnon iltalukiossa, myin olutta Provinssirockissa, opiskelin sosionomiksi...isäni sanoi minulle jossain vaiheessa että "sie saat vielä syänkohtauksen, ennen ko täytät kolmekymmentä!"

Sosionomiopintojen jälkeen olen kyllä ottanutkin iisimmin. Olen ainoastaan ollut töissä, yhdessä työpaikassa kerrallaan. En ole ottanut luottamustoimia, ennen viime kevättä. En ole opiskellut tai edes harkinnut mitään opintojen suorittamista. Ja lasten syntymän jälkeen olen ajatellut, että se on nyt mun päätyö, tärkein kaikista. Olen tehnyt sen verran töitä "varastoon", että voin hyvällä omallatunnolla olla vähän aikaa vaan kotona.

P**kat suunnitelmista!

Paitsi että - poika täyttää ensi viikolla 10 kk ja olen tosiaan menossa töihin. Eli ei ihan mennyt suunnitelmieni mukaan! Eihän elämä aina mene – itseasiassa aika harvoin menee. Jokainen elämäntilanne on yksilöllinen ja jokainen tekee ratkaisunsa, kuten parhaaksi näkee, niin itselleen kuin perheelleenkin. Mulle on tällä hetkellä tärkeää, että mun ei tarvitse aamulla kiskoa nukkuvia lapsia ylös, syömään, pukemaan ja kuskata päivähoitoon. En edelleen ole varma, mikä päivähoitomuoto meidän lapsille olisi paras valinta siinä kohtaa kun palaan kokopäiväisesti töihin.

Haaveilen työstä, joka mahdollistaisi sen, että saan aloittaa päivät lasten kanssa kiireettä. Ja josta pääsisi kotiin niin, ettei lasten päivähoitopäivä venyisi hurjan pitkäksi. Sellainen klo 10-15 työpäivä voisi olla hyvä! Tietysti palkan pitäisi olla kohdillaan, että siinä olisi jotain järkeä päivähoitomaksujen jälkeen. Kuten monessa muussakin asiassa, uskon että tässäkin palaset loksahtavat paikalleen ja ratkaisu löytyy! Kunhan sen aika on, ilman sen suurempia suunnitteluja!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat