Viisi vuotta sitten minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti. Lapsen syntymäpäivä on aina tietynlainen pysähtymisen paikka - hetkinen, mitäs tässä on oikein tapahtunutkaan! 

Sesse alkoi hiukan sen jälkeen kun oli täyttänyt neljä, kysellä säännöllisesti, että "koska mä täytän viisi?" Parin kuukauden ajan hän on kirkkain silmin kaikille kysyjille vastannut että on 5-vuotias. En tiedä onko hänellä kovin kiire kasvaa isommaksi vai onko tuo numero 5 vain jotenkin erityisen hieno luku. 

Hieno tyttö hänestä on ainakin kasvanut. Jo parin vuoden ajan on ollut huomattavissa lisääntyvää tiedonjanoa. Häntä kiinnostaa ympäröivä maailma, avaruus, maapallo kaikkine ihmeineen...ja oikeastaan ihan kaikki! Tämä on ollut opettelun paikka myös äidille, sillä melko usein joudun vastailemaan "äiti ei tiedä" mitä erilaisempiin kysymyksiin.

Huomaan jatkuvasti havahtuvani siihen, että tyttö osaa jo vaikka mitä. Äskettäin hän on alkanut "lukea" eli tunnistaa sanoja alkukirjaimen ja ulkomuistin perusteella. Äidin laskutaitoja testataan vähän väliä: "Äiti, mitä on sata plus yksi" ja hämäyksen vuoksi "Mitä on yksi plus sata?". 

Voi olla että kasvatustieteitäkin joskus lukeneena, minun pitäisi tällaiset lapsen kehitysvaiheet muistaa, mutta tiedättehän sen kuuluisan läpän suutarin lapsista ja niiden kengistä. 

Sesse ei hirveästi arkaile - hän esittäytyy tuntemattomille, kertoo nimensä, ikänsä, osoitteensa, pikkuveljensä nimen ja iän, hyvä ettei kaikkien kengännumeroitakin. Kerroin tästä omalle isälleni, joka totesi, että on äitiinsä tullut. Kun lapsena olemme matkustaneet junassa pitkin länsirannikkoa, on kanssamatkustajat saaneet nauttia kertomuksistani vanhempien mahdollisesti hiukan punastellessa.

Sesse rakastaa laulaa ja tanssia. Ulkoleikeissä alkaa usein esitys jossa hieman sovitetusti saa kuulla Frozenia ja Vaianaa - välillä lauluun yhtyy melkein kolmevuotias pikkuvelikin. Sesse ja Poika ovat mainio parivaljakko. Yhteisiä leikkejä löytyy helposti, vaikka toisinaan erotuomariakin tarvitaan.

Meillä on alkanut vähän erilainen elämänvaihe. Muutimme kotipaikkakunnalleni, parin tunnin ajomatkan päähän aiemmasta asuinpaikastamme. Olen palannut kotiäidiksi, vaikkakin lasten päivähoito- ja minun työpaikka ovat hakusessa. Sessen synttäreitä vietetään siis uudessa kodissa, mutta tietysti tuttujen perheenjäsenten ja ystävien kesken.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoitan perheemme elämästä - onnellisuudesta ja huumorista, mitkä arkemme taustalla vaikuttavat. Kunnianhimoinen ja vaatimaton tavoitteeni on muuttaa sekä perheemme että koko maailman kulutustottumuksia ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Toivon että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, puoleen tai toiseen, ja otan mielelläni vastaan palautetta lukijoilta.

Blogia voit seurata myös Instassa ja Facebookissa, profiilikuvan alapuolella olevien linkkien kautta! 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat