Isompien lasten "Mine"-pelin seuraaminen on hauskaa touhua lähinnä siksi, että sitä pelataan "plenglanniksi" (= englannin, suomen ja pelitermien sekakieli). Tämä saa meidät vanhemmat - isovanhemmista puhumattakaan - joskus rapsuttelemaan päätä ja miettimään, mitä ihmettä mikäkin juttu oikein tarkoittaa?  Katsomisen, kuulostelemisen ja kyselemisen pohjalta voin kuitenkin esitellä termejä, joita jo (ehkä) ymmärrän:

"Airon", "lisäairon" ja "aironore" ovat elämää ylläpitäviä aineksia. Raudaksi niitä ei saa sanoa, vaikka peliä pelattaisiinkin suomenkielisenä. Myös muun muassa "daimongit" kuuluvat selkeästi himoittuun arvotavaroiden kastiin.

"Horna" on portaali uusiin ulottuvuuksiin ja siellä on myös "bleissejä", joihin liittyvät tulipalloja syöksevät pahikset: "mobit". 

Kun joku "spavnaa" tai "respavnaa", syntyy hän pelissä uudelleen.

"Parkouraaminen" tarkoittaa mutkittelevaa liikkumista paikasta A paikkaan B.

"Teepettaminen" on teleportaamista eli siirtymistä pahan paikan tullen vaikkapa "raitklikkaamalla" kaveripelaajan luokse.

Jos "regeneroi hoopeet", saa palautettua kuvaruudulla näkyvät sydämet.

Kun peli "lagii", kaikki on pahemman kerran pielessä. Siis ihan kaikki. Silloin tuleekin heittää hanskat tiskiin ja ohjain sohvannurkkaan.

Kohti parempaa tietämystä on siis matka ainakin jollakin tasolla, mutta yksi asia on häiritsevän epäselvä: mikä on Minecraftin tarkoitus? Siinä ei ainakaan kerätä pisteitä, koiteta päästä maaliin tai pelasteta satuhahmoja. Miksi ja kuinka pitkään sitä siis pelataan? Koska rakenteluhurmion lisäksi tähän kysymykseen eivät pelaajatkaan keksineet vastausta, jääköön se pähkäiltäväksi toiseen kertaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, arkisten asioiden ihmettelyä, vertaistukea ruuhkavuosiin. Tervetuloa seuraamaan!

Huomasithan, että Sattumia ja suklaarakeita löytyy myös Facebookista ja Instagramista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017

Kategoriat