Jokaisella ruuhkavuosia elävällä vanhemmalla on omanlaisensa päivissä pärjäämisen politiikka, mentaalinen arjen selviytymispaketti. Jos mietitään pelkkiä voima-ajatuksia pidemmälle, tämä sisältää myös kirjoittamattoman listan rutiineja, käsityksiä ja kokemuksesta opittuja asioita, joiden pelkkä muistaminenkin tuo erikoisella tavalla turvaa. Ne valavat uskoa siihen, että homma rullaa ja kiireisimmistäkin ajoista selviää.

Itse koen pärjääväni arjessa suhteellisen mainiosti, kunhan...

  1. minulla on kalenteri, joka muistaa asioita puolestani
  2. muistan pyhittää vähintään yhden kahvihetken päivässä omille ajatuksilleni ja lehtien havinalle
  3. saan antaa tarpeeksi aikaa hiekkakakuille ja jokaisen lapsen kuulumisille
  4. minulla on suklaajemma
  5. muistan, että kärsivällisyys ei ole hyve vaan soljuvien siirtymien ehdoton edellytys
  6. otan asioita huumorilla - tämän jo kun muistaa, menee yksinkertaisesti paremmin
  7. pidän sylin ja mielen avoimena pahimmankin kiukunpuuskan pyyhkiessä ylitse
  8. hyväksyn, että omakin toimintavalmius voi pettää eikä ruuhkavuosiarkea pysty koskaan täysin hallitsemaan - varsinkaan niiden luonnonvoimien edessä, joita lastentaudeiksi kutsutaan
  9. muistan, että työ on vain yksi osa kokonaisuutta ja paletin muut osat ovat tärkeämpiä
  10. myönnän, etten ole lehmänhermoinen kaiken handlaava supermamma vaan joskus langat irtoilevat ja purkautuvat - ja sekin on ihan ookoo, sillä niistä hetkistä oikeasti selviää

Aikaa yhdessä, aikaa itselle, pieniä pysähtymisen hetkiä. Vakavuuden heittämistä ajoittain romukoppaan. Siinä joukko koottuja aineksia, joita ilman ympärivuotinen taaplaaminen voisi tuntua paljon raskaammalta. Millainen on sinun henkinen selviytymispakettisi? Mitkä ovat ne ajatukset ja opit, joihin tavallisessa arjessasi pohjaat?

Lue myös Jyllannin Suomineidon kirjoitus: Ei mikään viilipytty äiti, vaan tunteellinen ja temperamenttinen - voinko äitinä näyttää koko tunteideni kirjon?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, arkisten asioiden ihmettelyä, vertaistukea ruuhkavuosiin. Tervetuloa seuraamaan!

Huomasithan, että Sattumia ja suklaarakeita löytyy myös Facebookista ja Instagramista.

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat