Piparitalon rakennusvastuu lankesi minulle ensimmäisen kerran teini-ikäisenä, ja siitä lähtien olen tehnyt sellaisen joka vuosi. Omien lasten kanssa on tullut kokeiltua muumitaloa ja kaupunkiakin, mutta tänä vuonna halusin tehdä ihan perinteisen version - jonkinlaisella uudistuksella silti. Päädyin muotoilemaan maan sekä katon reunat kukan terälehden muotoa mukaillen, ja yhdessä tytön kanssa valikoimme koristeiksi kimalteisia lumihiutalerakeita, syötävää kimallepulveria, karkkikeppejä ja muita pieniä nameja.

Tein itse ikkunankarmien muodot tytön painellessa irtonaiset paikalleen ja sirotellessa kimallepulveria runsaasti sinne tänne. Löytyipä laatikosta vielä viime kesän synttäreiltä ylimääräisiksi jääneet syötävät perhosetkin, jotka tytön toiveesta aseteltiin katon molemminpuolin. Kasaamisen jälkeen ripottelin siivillällä katolle ja pihaan tomusokeria - ja vielä vähän lisää pulveria. Lopputuloksena meillä on nyt sitten kesäinen talvitalo, joka luo kimalluksellaan mukavasti tunnelmaa myös hämärässä, kynttilänvalon katveessa.

Eskaripoika innostui myös taiteilemaan oman versionsa mallista, josta tuli kerrassaan makea!

Ps. Lumihiutalerakeet, pienet karkkikepit, syötävän kimallepulverin ja perhoset löysin Confetista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, vuorovaikutustutkimuksen teemoja ja käsillä tekemisen intoa. Tervetuloa seuraamaan!

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram