Meidän perheessä on lasten lisäksi muita, jotka pitävät makeasta. Tunnustan sen tässä, olen herkkuhiiri, enkä pysty muuttumaan - ainakaan juuri nyt. Näin kuulen itseni selittelevän kun keittiön jemmakaapissa lojuva lakupussi alkaa huhuilla nimeäni iltahämärissä lasten nukkuessa, tai joskus päivisin kun talon on vallannut joukko mörrimöykkyjä, tai silloin kun työjutut ahdistaa, tai... Tähän keksisi vaikka mitä! En ole koskaan ruokaa laittaessa nauttinut viiniä, mutta myönnettäköön, ettei suklaapalat kuulosta yhtä hienolta ja aikuismaiselta.

En muista lapsena kuulleeni juurikaan terveellisen ruuan tärkeydestä. Papan kanssa juotiin aina punaista maitoa ja syötiin paljon nisuja (niin kuin siellä päin tavataan pullia kutsua). Kotonakaan ei kertoiltu tarinoita Pate Parsakaalista ja Pipsa Porkkanasta, tai muista värikkäistä hahmoista, joiden avulla kasvisten syömisestä tulisi hauska osa arkirutiineja. Olen opetellut monipuoliseen ruokavalioon vasta aikuisena, ja kokkauksen ihmeellinen maailma alkoi avautua siinä vaiheessa, kun esikoinen osoitti tarvitsevansa rintamaitoa tujumpaa mahantäytettä. Napostelu on silti yhä heikkouteni, jonka avulla toisaalta kuvittelen selättäväni kiireen, stressiin, kiukunpuuskat ja jopa ajoittaisen voimakkaan väsymyksen. Vai onko syy sittenkin seuraus? Tämä menee selvästi muna vai kana-tyylisten arvoitusten kategoriaan, enkä voi lukita kumpaakaan vaihtoehtoa. 

Sen kuitenkin tiedän, että haluaisin pystyä vastustamaan kiusauksia, valita ompun Tuplan sijaan. Uskoa itse siihen, mitä omat lapset jo tietävät ruokahalun pilaamisesta ja herkuttelun harmeista. Pystyn siihen vielä, ehken tänään tai huomenna, mutta viimeistään silloin kun alan jäädä kiinni näistä salaisista sokeritreffeistä.

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, vuorovaikutustutkimuksen teemoja ja käsillä tekemisen intoa. Tervetuloa seuraamaan!

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram