Kirjoitukset avainsanalla rauhoittuminen

Rankalta tuntuneen töihinpaluuvuoden jälkeen teimme päätöksen pakata neljän lapsen hulinajoukkio ja puoli omaisuutta auton kyytiin ja suunnata näin kesälomalla kohti pohjoisen kotikontuja. Vaikka kohdepaikallakin on tässä merkityksensä, olen jo aikaisemmin huomannut, että lomaonni syntyy silti ihan yksinkertaisista asioista:

  • Kiireettömistä heräämisistä. Siitä, että unihiekan saa hieroa silmistään vasta sitten, kun siltä tuntuu. Ja siitä, ettei aamusylittelylle ole aikarajoja.
  • Luonnonrauhasta. Metsän tuoksusta ja järvi-ilmasta. Aamukahveista laiturin nokassa lämpimän auringon alla pienten varpaiden liplatellessa laineilla.
  • Ajasta isovanhempien kanssa. Siitä, kuinka viisivuotias suorastaan sädehtii saadessaan olla "mummin tyttö" parin päivän verran. Tämä on jotain täysin korvaamatonta - tässä hetkessä ja tulevissa muistoissa, niin mummille kuin meille muillekin. 
  • Kärrynpyöristä nurmikolla. Lukemisesta ja ulkopeleistä,  jotka ovat kyllä ihan rokkia, kun auto pysyy parkissa ja suunnitelmat minimissä. Muistatko itse vielä tvistin ja hyppynarun hauskuuden?
  • Spontaaneista ideoista. Siitä, että keksitään ykskaks lähteä aamulla Ranualle katsomaan jääkarhunpentua - jos siis hetken päästä vielä huvittaa, eikä sada. Tai että tehdäänkin seikkailu lähimetsään ja otetaan eväät mukaan.
  • Tunteesta, ettei olisi missään muualla mieluummin juuri nyt. Siitä, mikä kertoo, että porukka on juuri oikea, mieli raukea ja sielu lepotilassa - ainakin niin pienen hetken verran kuin se on ylipäätään lapsiperheessä mahdollista.

Tällä hetkellä kesälomassa on ehdottomasti tärkeintä pysähtyminen ja yhdessä oleminen. Ajan antaminen toiselle - ihan perheen jokaiselle. Se on se voimavara, joka kantaa taas pitkälle uuteen lukuvuoteen ja seuraavaan työrupeamaan. Siis sitten kun sen aika taas on. Nyt kuitenkin, nautitaan vielä!

Luitko jo Colour Outside the Lines -blogista, mitä kaikkea tehdään mökillä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, arkisten asioiden ihmettelyä, vertaistukea ruuhkavuosiin. Tervetuloa seuraamaan!

Huomasithan, että Sattumia ja suklaarakeita löytyy myös Facebookista ja Instagramista.

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat