Kirjoitukset avainsanalla elämää lapsiperheessä

Näin vuoden viimeisinä päivinä tulee usein miettineeksi mahdollisia elämän parannuskohteita, "pitäisi syödä säännöllisemmin ja enemmän marjoja" tai "pitäisi aloittaa taas lenkkeily". En silti ole koskaan oikein lämmennyt ajatukselle tehdä ihan "virallisia" uudenvuodenlupauksia. Siispä, mietin muutaman kohdan asioita, joita en lupaa tehdä (vaikka petrattavaa olisikin) - tarkoittamatta silti, että tekisin automaattisesti päinvastoin. 

En lupaa

  • Yrittää järjestää enemmän omaa tai parisuhdeaikaa, koska niiden onnistumiseen tarvitaan aina erikoisjärjestelyjäkin enemmän tuuria ja optimaalista tähtien asentoa - eli sormien ristimistä siinä toivossa, että pöpöt pysyvät poissa. Sitä paitsi, spontaanisti syntyneet hellittelyn tai rauhan hetket, vaikkapa hyvän kirjan parissa, ovat ehkä niitä parhaita. 
  • Stressata vähemmän työssä käymisen ja kotishown yhteensovittamisesta - En usko, että arkihäsellys oikeasti helpottaa vielä vuosiin niin miksi pahentaa jo olemassa olevia paineita? 
  • Olla hiiltymättä levällään lojuvista sukista tai petaamattomista sängyistä.
  • Panostaa lastenhuoneiden siisteyteen - Yritetty on, joten ehkä nyt on aika hyväksyä tappio. 
  • Olla puuttumatta joka ikiseen näkemääni ja kuulemaani lapsen syrjintätilanteeseen, silläkin uhalla, että vaikutan heikkohermoiselta - Kiusaaminen oli rikkoa lapseni enkä yksinkertaisesti pysty sitä missään muodossa hyväksymään.  
  • Olla huolestumatta turhista, kuten niistä kerroista, kun lapsi ei ole kotona sovittuna aikana.
  • Ikävöidä vähemmän, kun olen poissa.
  • Pärjätä aina ja kaikessa yksin - Avainsanana ollee delegointi, jota voi harjoitella.
  • Olla hermostumatta pienistä, kuten kitinästä kaupan kassalla - Toivoisin toki lehmänhermoja, mutta joskus liika on liikaa.
  • Huomata aina kaikkea, mutta luotan, että minuun luotetaan ja lapset haluavat itse kertoa asioistaan.

Näihin lupaamattomiin, silti pohdinnan arvoisiin asioihin on hyvä päättää kulunut vuosi. Tulkoon seuraavasta vähintään yhtä rauhan- ja lämmöntäytteinen, ihan jokaiselle! Kiitos sinulle, lukijani, että olet kulkenut matkassani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, arkisten asioiden ihmettelyä, vertaistukea ruuhkavuosiin. Tervetuloa seuraamaan!

Huomasithan, että Sattumia ja suklaarakeita löytyy myös Facebookista ja Instagramista.

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat