Kirjoitukset avainsanalla joulunperinteet

Joka toinen vuosi jouluaatonaatto on ollut meillä matkustuspäivä. Viisisataa kilometriä tien päällä tiedostaen, että muutaman päivän päästä pitää olla jo matkalla paluusuuntaan. Noina kertoina olemme puolittaneet aaton kahdessa pohjoisen mummolassa nauttien kahden joulupöydän antimista. Muina vuosina olemme taas reissanneet koko aattopäiväksi etelän mummolaan. Tänä vuonna kaikki on toisin, sillä päätimme viettää joulun kotona. Rauhassa ja kiireettä, isovanhempia muutoin muistaen.

Oikeastaan siitä asti kun pyhien järjestelyistä sovittiin, olen tuntenut aivan uudenlaista intoa ja stressittömyyden kihelmöivää odotusta. Pääsisimme rakentamaan omannäköistämme joulua, ilman lasteittain pakkaamista ja purkamista, väsyneen pikkuporukan matkakiukkua ja mahdollisuutta kunnolla pysähtyä. Voisimme touhuilla omalle perheelle sopivassa rytmissä, jouluperinteitä lastentahtisesti yhteensovitellen. Ihastella kauniiksi koristeltua kuusta myöhään yöhön, laittaa kotikeittiön pöytä koreaksi ihanista suolaisista ja makeista herkuista. Ostaa kaapit täyteen konvehteja ja glögiä, ja toivottaa niillä tervetulleeksi vieraat. Täyttää kotimme pullan ja kanelin tuoksusta, naurusta ja tunnelmasta. Kaikki tämä ensi kertaa.

Mikä parasta, saimme äsken peitellä pienet odottavaiset pellavapäät omiin sänkyihinsä. Pusutellen, silitellen, halaten. Kuiskutellen jokaiselle joulun tarinasta, odotuksesta, aamun Lumiukosta. Tässä meidän on nyt hyvä olla, ilman kilometrejä takanamme. Lapset ja aikuiset niin rauhaisina ja tyytyväisinä. Oman kotimme lämmössä. Hiljentyen, ja jouluntaikaa ihmetellen.

Toivotan tämän tekstin myötä oikein rauhallista joulua kaikille lukijoille, missä ikinä sitä teidän perheessä tänä vuonna vietetäänkään <3

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Piparitalon rakennusvastuu lankesi minulle ensimmäisen kerran teini-ikäisenä, ja siitä lähtien olen tehnyt sellaisen joka vuosi. Omien lasten kanssa on tullut kokeiltua muumitaloa ja kaupunkiakin, mutta tänä vuonna halusin tehdä ihan perinteisen version - jonkinlaisella uudistuksella silti. Päädyin muotoilemaan maan sekä katon reunat kukan terälehden muotoa mukaillen, ja yhdessä tytön kanssa valikoimme koristeiksi kimalteisia lumihiutalerakeita, syötävää kimallepulveria, karkkikeppejä ja muita pieniä nameja.

Tein itse ikkunankarmien muodot tytön painellessa irtonaiset paikalleen ja sirotellessa kimallepulveria runsaasti sinne tänne. Löytyipä laatikosta vielä viime kesän synttäreiltä ylimääräisiksi jääneet syötävät perhosetkin, jotka tytön toiveesta aseteltiin katon molemminpuolin. Kasaamisen jälkeen ripottelin siivillällä katolle ja pihaan tomusokeria - ja vielä vähän lisää pulveria. Lopputuloksena meillä on nyt sitten kesäinen talvitalo, joka luo kimalluksellaan mukavasti tunnelmaa myös hämärässä, kynttilänvalon katveessa.

Eskaripoika innostui myös taiteilemaan oman versionsa mallista, josta tuli kerrassaan makea!

Ps. Lumihiutalerakeet, pienet karkkikepit, syötävän kimallepulverin ja perhoset löysin Confetista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, vuorovaikutustutkimuksen teemoja ja käsillä tekemisen intoa. Tervetuloa seuraamaan!

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram