Kirjoitukset avainsanalla imetys

Olen imettänyt kaikkia lapsiani reilun vuoden ja kaikki kerrat ovat olleet jollain lailla erilaisia. Esikoinen oli oikein kunnon maratoonari ja saattoi hengailla rinnalla jopa tunnin ruokaillen ja torkkuen. Kakkonen oli taas supersyömäri, joka huitaisi maidon minuuteissa, puklaili runsaasti, eikä pysynyt koskaan kahta tuntia pidempään kylläisenä (ja harvoin sitäkään). Kolmonen oli yhtä nopea rohmu kuin kakkonen, mutta hirmu tyytyväinen oloonsa ja joskus sai oikein tuputtaa rintaa kun tämä ei useinkaan sitä pyydellyt. Nelonen oli pienempänä aikalailla esikoisen oloinen, eikä turhia kiiruhtanut ja saimme näin siellä täällä nauttia yhteisistä rauhan hetkistä kaiken älämölön keskellä.

Imetän yhä ja nyt reilu vuoden ikäinen saa maitoa enää aamuin ja illoin. Se, mikä on varsinkin erilaista edellisiin imetysjaksoihin verrattuna on lopettamisen vaikeus ja haikeus. Aikaisemmin olen ollut aina jossakin vaiheessa jo jotenkin kypsä lopettamaan, ja se on tuntunut yhtä luontevalta kuin imetys itsessään, mutta myös helpottavalta - päästää irti ja siirtyä ilon ja itsenäisyyden taaperoaikaan, saada rinnat tavallaan taas itselleen. Tällä kertaa kun tiedän, että tämä kerta on viimeinen, olen surullinen. Siitä, ettei rinnan alla tule tuhisemaan enää yksikään pumpulintuoksuinen pieni. Ettei pikkuruiset sormet tule enää näpertelemään tukkaani sumuisten silmien tuijotellessa ja raskaiden luomien lupsahdellessa. Että saa tehdä sylistä pesän rakkaalle lapselle ja luoda omalla keholla turvallisuuden tunnetta, jota tässä maailmassa niin kipeästi tarvitaan.

Tiedän, että vauva-ajat on osaltamme taputeltu ja on aika jatkaa kohti isojen maailmaa, niin paljon kuin se mieltä kivistääkin. Onneksi meillä tulee aina olemaan muistot ja valokuvat, joilla pääsee edes hetkeksi takaisin noihin ihaniin vauvantuoksuisiin ja ajan kultaamiin hetkiin. 

Hyvää valtakunnallista imetysviikkoa kaikille <3 

Kommentit (1)

piia
Liittynyt27.4.2016

Voi, ymmärrän hyvin mitä tarkoitat! Imetyksen loppuminen on varmasti kovempi paikka minulle kuin reilun vuoden ikäiselle taaperolle. Vielä jatketaan, onneksi, mutta imetyskerrat ovat vähentyneet niin paljon että vähän jo "pelottaa", että ei kai ihan vielä tarvitse lopettaa.
Mukavaa alkanutta viikkoa <3

Oma blogini: On elettävä huolella.

Voit seurata blogiani myös Bloglovin'issa , Facebookissa tai Instagramissa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, käsillä tekemisen intoa ja arkisen onnen kolahtelua. Tervetuloa seuraamaan!

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram