Kirjoitukset avainsanalla Syksy

Syksyssä ihanaa ei ole pelkästään kynttilöiden ja koristevalojen tuoma iltojen tunnelmallisuus tai satuhetket vällyjen alla. Olen kai aina ollut jokseenkin syysihminen, sillä rakastan tätä ilman raikkautta ja lehtien väriloistossa seikkailua - muutosvaihetta kesän lämmön ja talven kylmyyden välillä. Siitäkin huolimatta, vaikka se nykyään tarkoittaa samalla enemmän pukemista, nuhanenien pyyhkimistä ja kaikenaikaista kiireellisyyttä.

Vaikka tänä vuonna syksy toi meille monia muutoksen tuulia: äitiysloman loppuminen, päivähoidon aloittaminen ja uudet harrastukset, on mukava tehdä samoja asioita kuin aikaisempinakin vuosina. Kävimme nimittäin viikonloppuna koko porukalla keräilemässä eri värisiä lehtiä ja tammenterhoja vanhan kodin tutuissa järvimaisemissa. Sekä tytöt että pojat kulkivat innoissaan sankojensa kanssa välillä peräkanaa ja sitten omia polkujaan, ja jokainen keräsikin aurinkoisessa säässä ihan mukavat saaliit. Pienimmäinen 1-vuotias sai toki apua isommilta konkareilta - siltä osin kun jaksoi olla kiinnostunut ja malttoi olla kaatelematta kippoaan (mikä vasta olikin hauskaa!).

Kotona kuivatimme lehtiä ruokailun ajan, ja voin sanoa, että harvoin nirso eskarilainenkaan noin nopeasti syö, ja vieläpä kaiken mitä on lautasella. Sen jälkeen kolme vanhinta valitsivat penaaleistaan ja äidin askartelulaatikosta mieluisia värikyniä ja muita tarvikkeita, ja kävivät kädet syyhyten toimeen. Pienin tahtoi lähinnä leikkiä tammenterhojen kanssa kerää-kolistele-kippaa -leikkiä tai tömistellä olohuoneen askarteluleirissä sanomalehtien rapistessa tassujen alla. Kivaa tuntui tämäkin olevan ja sopi hyvin muuhun kikatuskuvioon. Kovan pohdinnan, tohinan ja liimailun jälkeen kolmikko viimein esitteli tyytyväisenä  aikaansaannoksiaan. Syystäkin! Olin jälleen kerran vaikuttunut, miten värikäs mielikuvitus pienillä ihmisillä voi olla. 8-vuotias teki tarkan suunnittelun jälkeen kotitalon ja sen pihaan suuren puun, 6-vuotias lentohärvelin ja 4-vuotias puutarhamaisen kukkaniityn (mikä on sitä "ihan selvästi äiti, etkö nää"). Tammenterhot vietiin loppujen lopuksi pihan oraville talven ruokavarastoa kasvattamaan.

Tällaiset askarteluhetket on kyllä mahtavia, ja ennen kaikkea lasten into mukaansatempaavaa. Se, mitä töissä on taas maanantaina tulossa tai mitä ruokaa laittaisi vielä tänään, jää sormia tahmatessa jonnekin aivan ajatusten perukoille. Ihana hermojen hemmotteluhetki kaikkineen, suosittelen!

Nautinnollisia syyspäiviä!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, käsillä tekemisen intoa ja arkisen onnen kolahtelua. Tervetuloa seuraamaan!

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram