Kirjoitukset avainsanalla joulunodotus

Joka toinen vuosi jouluaatonaatto on ollut meillä matkustuspäivä. Viisisataa kilometriä tien päällä tiedostaen, että muutaman päivän päästä pitää olla jo matkalla paluusuuntaan. Noina kertoina olemme puolittaneet aaton kahdessa pohjoisen mummolassa nauttien kahden joulupöydän antimista. Muina vuosina olemme taas reissanneet koko aattopäiväksi etelän mummolaan. Tänä vuonna kaikki on toisin, sillä päätimme viettää joulun kotona. Rauhassa ja kiireettä, isovanhempia muutoin muistaen.

Oikeastaan siitä asti kun pyhien järjestelyistä sovittiin, olen tuntenut aivan uudenlaista intoa ja stressittömyyden kihelmöivää odotusta. Pääsisimme rakentamaan omannäköistämme joulua, ilman lasteittain pakkaamista ja purkamista, väsyneen pikkuporukan matkakiukkua ja mahdollisuutta kunnolla pysähtyä. Voisimme touhuilla omalle perheelle sopivassa rytmissä, jouluperinteitä lastentahtisesti yhteensovitellen. Ihastella kauniiksi koristeltua kuusta myöhään yöhön, laittaa kotikeittiön pöytä koreaksi ihanista suolaisista ja makeista herkuista. Ostaa kaapit täyteen konvehteja ja glögiä, ja toivottaa niillä tervetulleeksi vieraat. Täyttää kotimme pullan ja kanelin tuoksusta, naurusta ja tunnelmasta. Kaikki tämä ensi kertaa.

Mikä parasta, saimme äsken peitellä pienet odottavaiset pellavapäät omiin sänkyihinsä. Pusutellen, silitellen, halaten. Kuiskutellen jokaiselle joulun tarinasta, odotuksesta, aamun Lumiukosta. Tässä meidän on nyt hyvä olla, ilman kilometrejä takanamme. Lapset ja aikuiset niin rauhaisina ja tyytyväisinä. Oman kotimme lämmössä. Hiljentyen, ja jouluntaikaa ihmetellen.

Toivotan tämän tekstin myötä oikein rauhallista joulua kaikille lukijoille, missä ikinä sitä teidän perheessä tänä vuonna vietetäänkään <3

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Piparitalon rakennusvastuu lankesi minulle ensimmäisen kerran teini-ikäisenä, ja siitä lähtien olen tehnyt sellaisen joka vuosi. Omien lasten kanssa on tullut kokeiltua muumitaloa ja kaupunkiakin, mutta tänä vuonna halusin tehdä ihan perinteisen version - jonkinlaisella uudistuksella silti. Päädyin muotoilemaan maan sekä katon reunat kukan terälehden muotoa mukaillen, ja yhdessä tytön kanssa valikoimme koristeiksi kimalteisia lumihiutalerakeita, syötävää kimallepulveria, karkkikeppejä ja muita pieniä nameja.

Tein itse ikkunankarmien muodot tytön painellessa irtonaiset paikalleen ja sirotellessa kimallepulveria runsaasti sinne tänne. Löytyipä laatikosta vielä viime kesän synttäreiltä ylimääräisiksi jääneet syötävät perhosetkin, jotka tytön toiveesta aseteltiin katon molemminpuolin. Kasaamisen jälkeen ripottelin siivillällä katolle ja pihaan tomusokeria - ja vielä vähän lisää pulveria. Lopputuloksena meillä on nyt sitten kesäinen talvitalo, joka luo kimalluksellaan mukavasti tunnelmaa myös hämärässä, kynttilänvalon katveessa.

Eskaripoika innostui myös taiteilemaan oman versionsa mallista, josta tuli kerrassaan makea!

Ps. Lumihiutalerakeet, pienet karkkikepit, syötävän kimallepulverin ja perhoset löysin Confetista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Syksyn synkkyyden kunniaksi kaivoin eilen esiin kynttelikön ja siinä sivussa myös joulutarvikelaatikon. Viime päivinä lapsia on puhuttanut paljon pian alkava joulukuu, joten ripustin sitten samalla vuosi sitten tekemäni narukalenterinkin jo keittiön seinää koristamaan. Heti alkoi kuhina ja pohdinta, kuka saa minkäkin pussin. Viime vuonna arvoimme järjestyksen, missä edetään, ja se toimi sen verran hyvin, että samalla linjalla jatketaan. Mahdollisen pussikateuden ennakoiden tein aaton pussista samankokoisen muiden kanssa.

Tämän seinäkalenterin tekeminen oli helppoa, ja ennalta arvaamattomat pienet yllätykset oli meillä melkoinen hitti - oli pikkuritareita liittyen pukinkontissa odottavaan linnaan, lego-ukkoja, pinnejä tytölle jne. Tässä vinkit oman kalenterin tekoon.

Löydät kaiken tarvitsemasi hyvin varustetusta askarteluliikkeestä, esim. Sinellistä. Osta:

- ohuempaa askarteluhuopaa 1,2m (tämä määrä kun rullan leveys 45cm; riippuu myös pussien koosta - kuvan pussi on n. 10x9cm ja yhteen pussiin meni huopaa n. 11x19cm)

- ompelulankaa

- vahvaa narua 2,5 - 3m (riippuu, millainen paikka narulle on mielessä; meillä tarvittiin kolmen ruuvin kiinnitykseen lähes 3m)

- puisia pyykkipoikia vähintään 24 kpl

- pieniä kankaisia askartelukuvioita numeroita varten (esim. sydämiä tai tähtiä)

- hyvää liimaa (esim. Erikeeper)

- kangaskynä numeroiden piirtämiseen

- ohutta koristenauhaa 3,5m

- kulkusia

Periaate on tosi simppeli. Eli leikkaa rullalta 24 11x18cm palaa (vinkki: rullan leveydeydeltä saa 4, eli kannattaa aloittaa leikkaamalla 6 isompaa suikaletta pituussuunnassa ja jakaa sitten niistä jokainen neljäksi pieneksi palaksi). Taita palat kahtia ja ompele ala- ja sivureuna yhteen. Käännä oikein päin, painele kulmat ja saumakohdat siistiksi. Liimaa kankaiset askartelukuviot etupuolelle ja kirjoita niihin numerot. Leikkaa koristenauhasta 14 sentin pätkiä ja solmi pussit ruseteilla kiinni. Pujota halutessasi kulkunen koristeeksi. Sitten vain etsimään sopivaa paikkaa narulle pyykkipoikineen. Meidän kalenteri roikkuu kolmella ruuvilla kiinnitettynä keittiön puolipaneelissa, missä olikin onneksi reiät jo valmiina.

Tässä kalenterissa on jotain niin ihanaa vanhanaikaisen tuntua. Joko on joulukuu?

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, käsillä tekemisen intoa ja arkisen onnen kolahtelua. Tervetuloa seuraamaan!

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram