Kirjoitukset avainsanalla ajatuksia

Kun lapsia on useampi, tulee kaikkien kysymyksiin ja tarpeisiin vastaamisesta hankalaa ja tilannekohtaisesti jopa kaoottista. Miten voikin olla, että juuri silloin kun koululaisen läksyjä pitää tarkistaa, pienimmäinen itkee syliä, nelivuotias kaipaa lilaa värikynäänsä ja kuusivuotias nenän niistämistä.  Riittämättömyys ja ehtimättömyys sekä niiden tuoma syyllisyys ovat arjen ei-niin-mieluisia vakiokavereita (tästä myös juttu Meidän Perheen syyskuun numerossa). 

Esikoinen palasi eilen ensimmäiseltä  partioleiriltään valmiin ruuan äärelle. Poika selitti pöydässä tohkeissaan, mitä kaikkea huisia leirillä oli tehty, ja kuinka siellä sai (siis nimenomaan hyvässä mielessä!) pestä kaikki tiskinsä itse. Vietyään astiat tiskipöydälle hän pysähtyi yhtäkkiä viereeni ja sanoi:

Äiti on ihana ja rakas, kun pitää musta huolta.

Olin sanaton. En voinut kuin halata - ja lujaa. Ehkä ajan jakaminen ei ole sama kuin sydämen jakaminen. Ehkä riitänkin tälle katraalle paremmin kuin kuvittelin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Järvi-Suomen sydämestä kolmekymppinen neljän äiti, joka opettelee hetkeen heittäytymistä ja lempeää suhtautumista kotikaaokseen. Yllättyy yhä uudestaan, miten suklaarakeiden rouskuminen ja kastematojen kiemurtelu saa lapset nauramaan. Etsiskelee aina kuitenkin iltaisin niitä mystisesti katoavia sukkien pareja, joita on jo yhteensä tusina tuolla jossain.

Suurperheen ja työn yhdistämistä, käsillä tekemisen intoa ja arkisen onnen kolahtelua. Tervetuloa seuraamaan!

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram