Kuva: Sateenkaarifaija

Kirjoitin jonkin aikaa sitten ihmissuhteista ja siitä, miltä tuntuu tuntea itsensä tärkeäksi toiselle. Mietin postauksessa sitä, miten pitkään itsekin yritin olla joku muu, sen sijaan että voisin olla tärkeä omana itsenäni.

Kelailin postauksen jälkeen sitä, kuinka usein suhteissa alkaa muokata itseään toisen mukaan, ja milloin se on oikeasti kannattavaa. 

Tunnen monia ihmisiä, jotka vasta eron jälkeen ovat huomanneet luopuneensa suhteessa itselleen tärkeistä asioista aivan turhaan. 

Jokainen varmasti tietää sellaisen suhteen, jossa joku osapuoli yrittää miellyttää toista liikaa. Yleensä siitä koituu pitkällä tähtäimellä turhautumista, riitaa ja riittämättömyyttä. Tai jos itse on muokannut itseään toista ihmistä varten, voi jälkeenpäin ihmetellä miksi ihmeessä. on tullut tehneeksi niin Tunnen monia ihmisiä, jotka vasta eron jälkeen ovat huomanneet luopuneensa suhteessa itselleen tärkeistä asioista aivan turhaan. 

Myönnän, että itselleni tulee impulssi miellyttää toista ihmistä ja on pakko miettiä missä omat rajat ovat.

Kun pitää toisesta ihmisestä, on totta kai luontaista koettaa tarjota tälle parhaita puoliaan ja korostaa niitä elämänalueita, jotka ovat yhteisiä. Jos laskettelu on yhteinen juttu, siitä tulee äkkiä oma ykkösharrastus. Tai juuri sen tyyliset leffat joita toinen katselee alkavat kiinnostaa. 

Myönnän, että itselleni tulee impulssi miellyttää toista ihmistä ja on pakko miettiä missä omat rajat ovat. Tarkoitan rajoilla sitä, että täytyy pystyä hyväksymään myös jos toinen ei pidä kaikista samoista asioista, inhoaa jotain omista harrastuksista tai pitää jostain käsittämättömän oudosta ajanviettotavasta jota ei itse ymmärrä laisinkaan. Rajat ovat tässä kontekstissa ehkä sen hahmottamista, mikä on yhteistä aluetta kartalla ja mikä taas sellaista, joka on hyvä pitää vain omanaan. 

Jos rakastaa hapankaalia ja kauhuelokuvia, saa vetää niitä vaikka toinen ei niistä pitäisi. 

Tasapaino riippuu varmasti niin yksilöstä kuin suhteestakin.

Yllättävän moni on itse kokenut tai katsonut vierestä suhdetta, jossa toinen ikään kuin ostaa rakkautta muuttumalla kameleonttimaisesti toisen kaltaiseksi. Pahimmassa tapauksessa suhde voi kadottaa kartalta ne vain omalle itselle varatut alueet. 

Pitkässä juoksussa kukaan tuskin haluaa huomata luopuneensa niistä. En usko, että se voi olla kovin kestävä lähtökohta yhteiselle elämällekään. Mutta kuinka erottaa tavallinen yhteisten asioiden korostus (kun kerran on kivaa yhdessä) ja ne hetket, jolloin vahingossa luopuu jostain tärkeästä vain koska toinen ei sitä ymmärrä. 

Tasapaino riippuu varmasti niin yksilöstä kuin suhteestakin. Periaatteessa tuskin kukaan haluaa että toinen näkee vain roolihahmon, jossa tiettyjä puolia korostetaan ja yritetään kelvata sen kautta.

On eri asia järjestää yhteistä aikaa ja yhteisiä harrastuksia, kuin heittää roskiin omia mielenkiinnon kohteitaan kun ne eivät olekaan yhteisiä. 

Ehkä ihmissuhteissa on hyvä muistaa, että mukautumalla ja miellyttämällä on hankala tulla rakastetuksi omana itsenään. Samoin kuin itsensä tärkeäksi kokeminen on mahdollista vain, kun on läsnä kokonaan yksittäisen roolin tai kuoren sijaan. On eri asia järjestää yhteistä aikaa ja yhteisiä harrastuksia, kuin heittää roskiin omia mielenkiinnon kohteitaan kun ne eivät olekaan yhteisiä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden lapsen isä (ja ex-äiti) kirjoittaa sateenkaariperheen arjesta, sukupuolirooleista ja kahden kodin välisestä yhteistyöstä. 

Vanhemman transprosessi ei ehkä ole lapsille mikään "juttu", mutta päiväkodin, neuvolan, koulun ja satunnaistuttujen kanssa siitä tulee keskusteltua yhä uudelleen. Blogissa vastataan siihen, mitä sateenkaariperheiden kohtaamiseen kaivataan, ja toisaalta siihen, miksei siihen nyt sen kummempia tarvita kuin ihan perusnormaalia ihmisten kohtaamista. 

Lisäksi mielen ja kielen päällä pyörivät juuri nyt tunnekasvatus, luonto, lukeminen ja pelaaminen lasten kanssa, itsemyötätunto ja kehopositiivisuus. Perheeseen kuuluu 5- ja 7-vuotiaiden lasten lisäksi myös 1-vuotias kani.

Yhteydenotot ja yhteistyöideat sujuvat sähköpostitse osoitteessa sateenkaarifaija@gmail.com tai Facebookin ja Instagramin yksityisviestillä. 

 

Kuvat profiilissa ja bannerissa: Paavo Ylämäki

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat