Koulusta tuotiin kotiin tipun lisäksi ohraa (Kuva: Sateenkaarifaija)

Pääsiäisloma tuli kevätpölyn siivittämänä ja yllätin itseni suunnittelemasta kotona pysymistä. Aika usein kun lapsilla on pötkössä useampia lomapäiviä, kuten syysloman pidennetty viikonloppu tai talviloma, lähdemme käymään reissussa. Välillä jompi kumpi vanhempi vie heidän mummolakäynnille, välillä taas käymme jossain tapahtumassa toisessa kaupungissa. Tällä kertaa päädyimme kotihommiin.

Miksi sitten emme lähteneet mihinkään muualle loman viettoon?

Tällä kertaa siitä yksinkertaisesta syystä, että voisimme relata kotona ja tehdä kotijuttuja ilman kiirettä mihinkään.

Ekaluokkalainen toi kotiin tyylikkään tipuaskartelun ja ripustimme sen roikkumaan keittiöön.

5-vuotias (joka ei enää ole 4-vuotias vaan ISO!) sai vierailla pääsiäiskirkossa päiväkodin kanssa. Mielestäni heillä oli kiva systeemi, kun jokaisen lapsen aikuisen piti ilmoittaa lähteekö lapsi kirkko- vai kirjastoretkelle, ja sen sai valita. Päädyimme meidän lapsen kohdalla kirkkoretkeen, sillä ajattelimme sen olevan kaunis perinne. Kirjastossa käymme yleensä muutenkin lähes joka viikko.

Ekaluokkalainen toi kotiin tyylikkään tipuaskartelun ja ripustimme sen roikkumaan keittiöön. Olen iloinen, että ehdimme nyt viettää monta vapaapäivää yhdessä.

Mämmi kiinnosti aluksi, mutta annoin molemmille sitä aikuisten annokset, joita ei tietenkään jaksettu syödä.

Suunnittelimme lasten kanssa yhdessä, mitä pääsiäisen aikaan voisi syödä. Suklaamunien määrästä tuli lievä konflikti, kun erimielisyyttä oli siitä, kuinka monta minisuklaamunaa vastaa yhtä Kinderiä, ja voiko toinen saada eri merkkisen munan jos toinen ei halua siinä olevia leluja. Mämmi kiinnosti aluksi, mutta annoin molemmille sitä aikuisten annokset, joita ei tietenkään jaksettu syödä. Luulen, ettei se ole meillä kummankaan lapsen lempiherkkua, vaikka päälle laitettiinkin vähän kermaa. Itsehän voisin syödä loputtomasti mämmiä ympäri vuoden.

Ekaluokkalainen toivoi lisäksi pannaria. Tein. Palaute oli koruton: “Tää on liian pehmeää sisältä, kuori on liian kova, eikä maistu yhtään miltään. Hillo on hyvää”.

Laitoin Facebookissa piknik-kutsun sellaisille kavereille joilla on myös lapsia, sekä aikuisille tutuilleni jotka saattaisivat muuten vaan kiinnostua ulkona istuskelusta.

Sunnuntaiksi keksimme hyvän idean: avoin piknik-kutsu kaikille kavereille. Viime kesänä pyörimme useamman kerran puistoissa, joissa on leikkipuisto-osasto ja tilaa juosta ilman vaaraa autoista. Pidän valtavasti siitä, että sellaisia rakennetaan turvallisiksi, niin että tila on rajattu ja on mahdollista pysyä suunnilleen kartalla lasten sijainnista samalla kun istuu syömässä eväitä.

Tai että lasten voi antaa juosta puistossa ilman että on koko ajan pakko vahdata, milloin joku lähestyy parkkipaikkaa tai pyörätietä.

Laitoin Facebookissa piknik-kutsun sellaisille kavereille joilla on myös lapsia, sekä aikuisille tutuilleni jotka saattaisivat muuten vaan kiinnostua ulkona istuskelusta. Tuntuu mukavalta, että avoimen kutsun heitettyäni yllättävän moni innostui, ja sanoi saapuvansa paikalle. Ajattelin, että ei tarvitse olla mikään erillinen tilaisuus johon ihmisiä kutsuu, vaan voi ilman mitään spesiaalia syytä ehdottaa piknik-päivää.

Istuminen on kivaa, kun lapset saavat leikkiä ja mukaan voi pakata eväitä oman fiiliksen mukaan.

Vähän aikaa maalailin epärealistisia fantasioita ikkunoiden pesusta, mutta tajusin ettei siinä ole mitään järkeä.

Pääsiäislomalla suuret suunnitelmamme koskevat siis lähinnä sisällä ja ulkona syömistä, ja tietysti leikkimistä. Ei sen kummempaa.

Löysin kuitenkin itseni miettimästä sitä, meneekö loma hukkaan jos sen ajaksi ei ole kehitetty hirveästi toimintaa ja reissaamista. Olen tottunut ehkä liikaakin siihen, että aina on jotain menoja ja vapaapäivät lomalla pitää käyttää johonkin. Nimenomaan johonkin muuhun kuin kotona rauhassa olemiseen.

Vähän aikaa maalailin epärealistisia fantasioita ikkunoiden pesusta, mutta tajusin ettei siinä ole mitään järkeä. Se hoituu sata kertaa helpommin lasten ollessa toisessa kodissa, kun ei tarvitse vahtia ja komennella ylivireitä apureita. Muutaman päivän “pelkkä” kotihengailu ja kavereiden näkeminen ilman suurta ohjelmaa tai aikatauluttamista oli itselleni yllättävä lomaratkaisu, mutta oikeastaan erittäin tervetullut kaiken työ- ja opiskelukiireen sekaan.

Sitä paitsi kevään ensimmäinen perhonen ilmaantui pari päivää sitten ja oli valkoinen: rauhallinen kesä siis tulossa, ja se on hyvä aloittaa jo pääsiäislomasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden lapsen isä (ja ex-äiti) kirjoittaa sateenkaariperheen arjesta, sukupuolirooleista ja paranevan kehosuhteen tuomasta ilosta. 

Vanhemman transprosessi ei ehkä ole lapsille mikään "juttu", mutta päiväkodin, neuvolan, koulun ja satunnaistuttujen kanssa siitä tulee keskusteltua yhä uudelleen. Blogissa vastataan siihen, mitä sateenkaariperheiden kohtaamiseen kaivataan, ja toisaalta siihen, miksei siihen nyt sen kummempia tarvita kuin ihan perusnormaalia ihmisten kohtaamista. 

Sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolien lisäksi mielen ja kielen päällä pyörivät juuri nyt tunnekasvatus, luonto, lukeminen ja pelaaminen lasten kanssa, itsemyötätunto ja kehopositiivisuus.

 

Kuvat profiilissa ja bannerissa: Timo Suutarinen

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat