Lattialla on hyvä piirtää porukalla (Kuva: Sateenkaarifaija)

Tammikuu on puolessa ja uudenvuoden lupaukset on jo ehditty rikkoa. Kelailin vuodenvaihteessa että nyt otan tavaksi kunnollisen aamiaisen, käyn salilla varmasti sen kolme kertaa viikossa koko vuoden, ja jätän sokerivälipalat pois. Nyt on se täydellisen organisoinnin ja itsekurin vuosi. Kaksi vuoden ensimmäistä viikkoa näyttivät, että nämä lupaukset olivat silkkaa palturia. 

Tavallaan vähän inhoan uuden vuoden unelmien listaamista. Teen sitä silti. On helppo listata kirkasotsaisena annettuja lupauksia jotka sitten pettää itse, tavoitteita joihin resurssit eivät vaan riitä, suunnitelma kalliista matkasta joka ei tietenkään toteudu… Näitä on kokeiltu. 

Mutta missä aikuiset möhlivät, siinä lapset auttavat! Nimittäin perheen nuorisolaiset tekivät huomattavasti parempia uudenvuoden suunnitelmia 20-luvulle. Ehkä toivoa ei ole vielä menetetty.

Kysyin, minkälaisia unelmia lapsilla on vuoden 2020 suhteen ja yllätyinkin kun listaa alkoi tulla vaikka millä mitalla. 

Lomaa oli vielä jäljellä ja uuden vuoden juhlinta oli lapsista jännä. Piirsimme yhdessä aarrekarttoja ja juttelimme alkavasta vuodesta. Kysyin, minkälaisia unelmia lapsilla on vuoden 2020 suhteen ja yllätyinkin kun listaa alkoi tulla vaikka millä mitalla. 

Huomasin, että moni noista toiveista oli sellaisia jotka eivät vaadi suuria rikkauksia tai Hannu Hanhen onnea toteutuakseen. Osa taas oli… noh, vähän vaativampia. Tässä vähän esimerkkejä. 

Arkiset unelmat

  • Mä haluaisin päästä hiihtämään.

  • Pulkkamäkeen yhdessä isin kanssa.

  • Että purettaisiin lego-paloasema ja sitten koottaisiin se uudestaan.

  • Jätskiä.

Mahdollista? -unelmat

  • Uusi telkkari.

  • Mä oppisin pyöräilemään itse. 

  • En menisi jonain päivänä jälkkäriin vaan tulisin itse kotiin ja oisin kotona yksin kunnes isi ja pikkuveli tulee. 

Katse kaukaisuuteen -unelmat

  • Maailman kaikissa maissa käyminen tänä vuonna. 

  • Että perustetaan piimätehdas. 

  • Isi ostaa meille kaikki legosarjat. 

On hauskaa joskus unelmoida asioista, jotka ovat täysin epärealistisia tai joiden tapahtuminen on ainakin hyvin epätodennäköistä.

Nämä olivat esimerkkejä, joita lapset enemmän ja vähemmän vakavalla naamalla suunnittelivat vuodelle 2020. Saattaa olla ettei piimätehdas toteudu. Mutta pulkkamäessä käyntiä en pitäisi lainkaan mahdottomana, jos nyt tulee jossain vaiheessa kunnon lumet. Kunnioitettavaa on myös se, miten saman arvoisina lapset pitivät tavoitteita kuten kaikkien legosarjojen omistaminen ja lego-paloaseman uudelleen kokoaminen. Keskivertovanhemmalle kun toinen on huomattavasti helpompi toteuttaa… 

Mutta unelmointi jutellen lasten kanssa teki hyvää. Siinä voi antaa mielikuvituksen laukata vähän hassustikin. On hauskaa joskus unelmoida asioista, jotka ovat täysin epärealistisia tai joiden tapahtuminen on ainakin hyvin epätodennäköistä. Ennustajankykyni sanovat, ettei tänä vuonna käydä kaikissa maailman maissa, mutta jossain saatetaan käydä. 

Sanoin että tämä ei varmaankaan tapahdu, mutta annetaan sen olla kuitenkin mukana. Se tuntui tärkeältä, sillä onhan se parempi ettei niitä hurjiakaan ideoita mene vanhempana kumittamaan kokonaan pois. 

Yhteiset unelmat ovat tärkeitä. Kun kuvittelee mitä kaikkea voisikaan olla, se on jo itsessään palkitsevaa. Tärkeää on kuitenkin muistaa että unelmointi on eri asia kuin pakollisten tehtävien listaus. Jos näitä villejä ideoita kirjoittaa ylös, ei kannata pettyä kun ne eivät toteudu.

Lasten kanssa kirjattiin lopuksi tämän vuoden unelmia ja tavoitteita, ja taisi siellä ollakin joku älytön unelma mukana listalla. Sanoin että tämä ei varmaankaan tapahdu, mutta annetaan sen olla kuitenkin mukana. Se tuntui tärkeältä, sillä onhan se parempi ettei niitä hurjiakaan ideoita mene vanhempana kumittamaan kokonaan pois. 

Ehkäpä itsekin olisi voinut vetää tuollaisia isoja linjoja eikä vain yrittää väkisin tehdä absoluuttisia nippelipäätöksiä arjen kontrolloimisesta?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden lapsen isä (ja ex-äiti) kirjoittaa sateenkaariperheen arjesta, sukupuolirooleista ja kahden kodin välisestä yhteistyöstä. 

Vanhemman transprosessi ei ehkä ole lapsille mikään "juttu", mutta päiväkodin, neuvolan, koulun ja satunnaistuttujen kanssa siitä tulee keskusteltua yhä uudelleen. Blogissa vastataan siihen, mitä sateenkaariperheiden kohtaamiseen kaivataan, ja toisaalta siihen, miksei siihen nyt sen kummempia tarvita kuin ihan perusnormaalia ihmisten kohtaamista. 

Lisäksi mielen ja kielen päällä pyörivät juuri nyt tunnekasvatus, luonto, lukeminen ja pelaaminen lasten kanssa, itsemyötätunto ja kehopositiivisuus. Perheeseen kuuluu 5- ja 7-vuotiaiden lasten lisäksi myös 1-vuotias kani.

Yhteydenotot ja yhteistyöideat sujuvat sähköpostitse osoitteessa sateenkaarifaija@gmail.com tai Facebookin ja Instagramin yksityisviestillä. 

 

Kuvat profiilissa ja bannerissa: Paavo Ylämäki

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat