Kuva: Sateenkaarifaija

Kuopus saavutti maaliskuussa kunnioitettavan viiden vuoden iän ja oli aika käydä neuvolassa. Tämä oli toinen kerta, kun olemme asioineet siellä sateenkaariperhe-kategoriaan kuuluvina asiakkaina, ja ajattelin kirjoitella sen herättämistä mietteistä.

Omassa päässä paisuu holtittomiin mittoihin ajatus siitä, että nyt tässä ollaan varmasti niin erilaista perhettä ettei vanhemmuutemme voi olla kelvollista.

Huomaan, että olen aivan törkeän herkillä ja luen yliaktiivisesti työntekijän suhtautumista meihin nimenomaan sateenkaariperhe-kategorian edustajana. Tai ehkä enemminkin tarkkailen sitä, kohdataanko suoraan vai pitääkö ensin tehdä erikseen jonkinlainen suhtautumisosuus. Neuvolassa on kuitenkin vallalla perinteisen ydinperheen malli, ja asiakkaana kuvittelee että kaikissa muissa perheissä on yksi äiti, yksi isä, nämä ovat onnellisesti naimisissa, lapsia on yksi tyttö ja yksi poika, ja pihalla hyrräävät farmariauto ja mallikelpoisesti koulutettu lapsiystävällinen koira joka osaa tehdä tarpeensa biojätepussiin sillä aikaa kun iskä rakentaa rantasaunan takapihalle. Perinteinen ydinperheen malli voi olla hyvä perhe, mutta sen ajatteleminen myyttisenä ainoana oikeana perheenä ei ehkä vastaa todellisuutta. Omassa päässä paisuu holtittomiin mittoihin ajatus siitä, että nyt tässä ollaan varmasti niin erilaista perhettä ettei vanhemmuutemme voi olla kelvollista.

Meillä on ollut onnea siinä, että neuvolakäyntimme ovat olleet hyviä ja olemme kokeneet saavamme hyvää palvelua kummankin lapsemme kanssa. Esikoinen on siirtynyt kouluterveydenhuollon piiriin, mutta nuoremman neuvolataival jatkuu vielä viskarin ja eskarin ajan.

Väitän, että kun asiakkaana on sateenkaariperhe, olisi arvokasta jos neuvolan työntekijä pystyisi ottamaan sen puheeksi.

Tällä kertaa huomasin arvostavani mittaamattoman paljon sitä, että keskustelimme erikseen perheestämme sateenkaariperheenä. Suomalaisessa kulttuurissa on tasa-arvon pyrkimyksistä huolimatta vielä sellainen tunnelma, että esimerkiksi sukupuolen moninaisuudesta tai seksuaalisuudesta on hankala lähteä puhumaan ääneen. Se on todella ymmärrettävää minun mielestäni, mutta mitäs kun neuvolassa olisi äärimmäisen tärkeää saada suusta kaikki ne asiat, jotka vaikuttavat lasten elämään ja hyvinvointiin. Väitän, että kun asiakkaana on sateenkaariperhe, olisi arvokasta jos neuvolan työntekijä pystyisi ottamaan sen puheeksi.

Aika moni varmasti ajattelee kaikenlaisia erilaisuuksia asioina, joista olisi kivempi olla hiljaa ja vähän katsella niistä sivuun. Jokaisella tulee myös mieleen useita erilaisuuksia, joita omalla perheellä voi olla suhteessa suurimpaan osaan perheistä. Oman perheen erilaisuuksista pitäisi puhua neuvolassa, mutta hirveän vaikea niistä on avata keskustelua.

Olin itse kiitollinen, kun meillä työntekijä otti puheeksi sateenkaariperheellisyyden ja alkoi kysellä sen näkymisestä lasten elämässä.

Me aikuisethan tiedämme, että jos jollain on kaksi äitiä tai kaksi isää, joidenkin mielestä se on vähän hävettävää eikä siitä kannattaisi huudella ääneen. Lapselleni kukaan aikuinen ei ole vielä ehtinyt käydä tuota opettamassa.

Neuvolan työntekijä sattui puhumaan jotain yleistä siitä, miten monissa perheissä äidit ja isät jotain, ja skarppi viisivuotiaamme hihkui heti iloisesti: “Mulla ei ole ollenkaan äitiä!”

Saimme hyvän aasinsillan sateenkaariperhe-keskusteluun. Tuossa hihkumissa hauskaa on huomata se, että äidittömyys ei ole hihkujalle mitenkään traaginen tai negatiivinen asia: pikemminkin ilmoitus jonka hän antaa tietämättömälle neuvolaihmiselle. Me aikuisethan tiedämme, että jos jollain on kaksi äitiä tai kaksi isää, joidenkin mielestä se on vähän hävettävää eikä siitä kannattaisi huudella ääneen. Lapselleni kukaan aikuinen ei ole vielä ehtinyt käydä tuota opettamassa.

Eikä opettanut neuvolan työntekijäkään. Hän selitti lapselle, että puhui yleisemmin perheistä, ja että täällä neuvolassa eri lapset käyvät eri aikuisten kanssa. Joku isin, joku äidin tai vaikkapa mummon, ihan lapsesta riippuen.

Juttelimme esimerkiksi siitä, että voi olla hyvä tutkailla ja kysellä ajoittain lasten tunnelmia siitä, että heillä ei ole äitiä ja isää vaan kaksi isää.

Tärkeää siitä seuraavassa keskustelussa oli, että koin neuvolaa kiinnostavan ensisijaisesti lasten hyvinvoinnin, johon vanhempien hyvinvointi vaikuttaa. Juttelimme esimerkiksi siitä, että voi olla hyvä tutkailla ja kysellä ajoittain lasten tunnelmia siitä, että heillä ei ole äitiä ja isää vaan kaksi isää. Ajoittain saan kuulla lapsiltani, etten ole muuttunut kuin vähän naamasta. Silti neuvolan työntekijän mukaan heillä saattaa olla tunteita, joita ei osaa sanallistaa niinkuin aikuinen osaisi.

Mietimmekin, että on hyvä kysellä koulusta tai päiväkodista, miten vanhemman elämänvaihe näkyy lapsen leikeissä tai keskustelussa kavereiden kanssa, ja vähän pitää tuntosarvia koholla. Niin että jos tunteiden käsittelyn aika tulee, aikuisena osaisi tukea juttelemaan niistä ja pysähtyä lapsen kanssa niiden äärelle. Ja vertaistuki tai kirjat, niin että lapset näkevät muitakin perheitä joissa on kaksi isää, äitiä, yksi vanhempi tai jotain muuta.

Esimerkiksi johonkin vähemmistöön kuuluminen saattaa lisätä vanhemman stressiä tavoilla, joita ei tule ajatelleeksi ellei sitä itse koe tai näe lähipiirissä.

Haluaisin, että neuvolassa voisi heittää hiiteen kaikenlaisen pärjäämisen todistelun ja puhua asioista, jotka oikeasti vaikuttavat perheen ja lasten elämään. Esimerkiksi johonkin vähemmistöön kuuluminen saattaa lisätä vanhemman stressiä tavoilla, joita ei tule ajatelleeksi ellei sitä itse koe tai näe lähipiirissä. Kaikki erilaisuuksina pidettävät asiat vaikuttavat perheen elämään, ja on kaikkien etu jos neuvola ja perhe voivat yhdessä jutella mitä ne voivat arjessa merkitä. Jos sellaisista käytännön asioista esimerkiksi sateenkaariperheiden suhteen saisi lisäkoulutusta neuvolan henkilökunnalle, monen asiakkaan olisi helpompi jutella suoraan myös epävarmuuksista ja peloista omaan vanhemmuuteen liittyen.

Olen kiitollinen sellaisesta tunnelmasta, että voidaan yhdessä kartoittaa lasteni hyvinvointiin vaikuttavat asiat juuri nyt, ja sitten miettiä yhdessä aikuisten mahdollisuuksia huomioida niiden aiheuttamia tunnelmia ja tilanteita käytännössä. Siinä on keskustelutapa, joka saa todella tuntemaan että neuvolan työntekijää aidosti kiinnostaa meidän aikuisten vanhemmuus ja siinä onnistuminen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden lapsen isä (ja ex-äiti) kirjoittaa sateenkaariperheen arjesta, sukupuolirooleista ja paranevan kehosuhteen tuomasta ilosta. 

Vanhemman transprosessi ei ehkä ole lapsille mikään "juttu", mutta päiväkodin, neuvolan, koulun ja satunnaistuttujen kanssa siitä tulee keskusteltua yhä uudelleen. Blogissa vastataan siihen, mitä sateenkaariperheiden kohtaamiseen kaivataan, ja toisaalta siihen, miksei siihen nyt sen kummempia tarvita kuin ihan perusnormaalia ihmisten kohtaamista. 

Sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolien lisäksi mielen ja kielen päällä pyörivät juuri nyt tunnekasvatus, luonto, lukeminen ja pelaaminen lasten kanssa, itsemyötätunto ja kehopositiivisuus.

 

Kuvat profiilissa ja bannerissa: Timo Suutarinen

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat