Kuva: Sini Saavalainen
Kuva: Sini Saavalainen

Joskus elämä yllättää. Viikko sitten vietettiin juhannusta Jeesuksen sukulaispoika Johannes kastajan muistoksi. Hän oli pitkästä lapsettomuudesta kärsineen pappisperheen yllätysvauva Israelissa pari vuosituhatta sitten. Tänä juhannuksena minun oli poikkeuksellisen helppo eläytyä kirkkopyhään, kun oma hartaasti toivottu yllätysvauva siirtyi toiselle kolmannekselle.

Vuosi sitten angstasin kahden suurimman unelmani toteutumista: pappeuden ja äitiyden. Papin töiden haun osalta oli ensimmäisen papin paikan ja sitä kautta saatavan pappisvihkimyksen haku kiivaana. Olin lähettänyt kymmeniä hakemuksia ja ollut muutamaan otteeseen vähällä tulle valituksi. Äitiyden osalta taustalla oli kaksi rankkaa keskenmenoa ensimmäisellä raskauskolmanneksella. Lisäksi ikäni alkaa lähestyä kolmenkympin puoltaväliä ja aikaa biologisen lapsen saamiseen ei välttämättä olisi enää kovinkaan montaa vuotta.

Viime syksyllä minut valittiin nopealla prosessilla Seinäjoen Ylistaroon seitsemän kuukauden määräaikaiseen työsuhteeseen. Työt aloitin uuden vuoden päivänä. Muutin yksin töiden perässä Etelä-Pohjanmaalle ja mieheni jäi pääkaupunkiseudulle, jossa hänellä on vakituinen työpaikka. Siinä tilanteessa en osannut arvata, että myös toinen suuri unelmani saisi alkunsa pian.

Pääsiäisyön messun kenraaliharjoituksissa tunsin yllättäen oudon, mutta jo kahteen otteeseen tutun vihlaisun: merkin siitä, että pieni ihmisen alku oli kiinnittymässä sisälleni. Tiesin raskaustestin näyttävän positiivista reilun viikon päästä. Olin pienessä shokissa: ei tämän pitänyt tapahtua näin, olimmehan mieheni kanssa jo menettäneet toivomme ja alkaneet puhua adoptiosta. Reilun viikon päästä vihlaisusta tein kuitenkin positiivisen raskaustestin, eikä raskaus mennyt kesken niillä viikoilla kuin aiemmat. Ensimmäisen neuvolakäynnin varhaisultrassa löytyi pieni ihmisenalku, jonka sydän sykki ja ensimmäisessä seulontaultrassa on aktiivinen sikiö.

Raskaus pisti oman ja mieheni elämän uusiksi. Olimme ehtineet jo tavallaan tottua lapsettomaan arkeen ja tietynlaiseen ennustettavuuteen: nyt pieni ihmisen alku muutti suunnitelmia ja tuotti yllätyksiä. Jouduin rankan raskauspahoinvoinnin takia usean viikon sairauslomalle. Onneksi mieheni loma alkoi silloin ja hän suostui uhraamaan hartaasti suunnittelemansa pitkän pyöräretken ja tulemaan avukseni. Sairausloman aikana oloni alkoi onneksi helpottaa ja pääsin palaamaan töihin juuri mieheni loman loputtua.

Tulevaisuutta suunnittelemme nyt pienen huomioiden ja kokonaiskuvaa pohtien. Onneksi meillä on vielä noin puoli vuotta aikaa sopeutua. Mielenkiinnolla odotan, syntyisikö pienokainen tasan vuosi sen jälkeen, kun aloitin työt pappina. Edessäni siintää muutto Helsinkiin miehen luo ja aktiivinen työnhaku nykyisen työsuhteeni loputtua noin kuukauden kuluttua.

Kaiken tämän keskellä olen kuitenkin onnellinen ja ihmeellisen levollinen tulevaisuuden suhteen. Koska Jumala on siunannut meidän perhettä tällä pienellä ihmeellä, uskon hänen myös pitävän meistä hyvää huolta.

 

Lämpimin terveisin,

Uusi bloggaaja Sini Saavalainen

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat