Kuva: Annele Rantavuori

Edellisessä blogissa pohdiskelin, mitä eronnut ystäviltä tarvitsee. Eräässä kommentissa ehdotettiin pitäisikö ystävän uskaltaa myös kysyä parin valinnasta ja sitoutumisesta. Onko ystävän rooli siis haastaa? Esittää kipeitä kysymyksiä, jotka sattuvat? Varmasti se voi olla sitäkin. Tosin helposti voi käydä niin, että ollaan entisiä ystäviä.

Elämä on heittänyt tielleni jo vuosia eronneita tai eroa harkitsevia ihmisiä. Heidän kanssaan olen käynyt lukuisia keskusteluja liittyen eroon, sen syihin ja seurauksiin, ennen ja jälkeen. Ne ovat olleet syviä kohtaamisia kysymyksistä, joihin ei löydy oikeaa vastausta, vaan lähinnä näkökulmia. Aika usein on ollut nessupaketillekin käyttöä.

Eroa läpikäyvän ihmisen mielessä pyörii iso kysymys: Miksi? Miksi minä?

Helppo, hetken toimiva vastaus on toisen syyttäminen, jossa usein on mukana kumppanin vaihto lennossa. Ikävä tosiasia elämässä vaan on, että kun menee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Näyttämö vaihtuu, mutta samat ongelmat säilyy. Itsensä kanssa kun täytyy tämä elämä elää. Ongelmia kantaa mukanaan, kunnes ne on jollain tavoin ratkaistu. Tarvitseeko sitä sanoa, että kumppania vaihtamalla ne eivät ratkea. Ne omat ongelmat.  

Väitän, että yhä edelleen ero tuottaa monille valtavan epäonnistumisen ja häpeän kokemuksen. En pystynytkään siihen, mitä halusin, yritin ja toivoin. Siksi eroon liittyvistä asioista on vaikea puhua. Myös ystävälle. Tuomion mahdollisuus on aina läsnä. Haavoittunutta on niin helppo iskeä. Siksi suojaudumme.

Tässä kohtaa hyvä ystävä on kullan arvoinen. Hän voi toimia turvallisena peilinä näille vaikeille kysymyksillä, jotka helposti suistavat väärille raiteille joko toivottomuuteen tai toisten syyttelyyn. Miksi minulle kävi näin? Mitkä asiat johtivat tähän? Olisinko voinut valita toisin? Mihin pystyin vaikuttamaan? Mikä ei ole minun kannettavana? Mitä en halua toistaa? Missä tarvitsen apua?

Edellisen blogini listaukseen voisin hyvin lisätä viidennen kohdan turvallinen peili. Viisas ja lämmin ystävä voi auttaa eronnutta ymmärtämään jotain tärkeää omasta toiminnastaan kysymällä näitä tärkeitä kysymyksiä hänen kanssaan. Toimimalla turvallisena peilinä hän voi näyttää eronneelle ystävälleen tämän arvon, mutta myös kasvunpaikan.

Tulevaisuuden kannalta on tärkeää huomata, ettei meille vain tapahdu asioita, vaan me myös valitsemme. Tässä on kyse oman osuuden ymmärtämisestä ja vastuun kantamisesta omista valinnoista, omasta osuudesta. Vastuu vie muutokseen ja kasvuun, joka johtaa parempaan tulevaisuuteen, toimivimpiin ihmissuhteisiin.  

Ajattelen niin, että tässä kohtaa tapahtuu paljon asioita. Vauhti on kova, vaikka sitä on vaikea nähdä niin ulkoa kuin sisältä päin. Voi näyttää ja tuntua siltä, että samaa suota sitä edelleen rämmitään. Uudestaan ja uudestaan. Mihinkään etenemättä. Mutta muutos tapahtuu aina ensin salassa. Se tulee näkyviin hitaasti.

Tällä matkalla ystävät ovat valoja pimeyksien reunoilla. Sillä pimeyksiä ne totta totisesti ovat. Kuilut sisällämme. Pimeät, synkät onkalot, joihin eksymme. Kaipaus, joka ei hellitä. Ikävä, joka repii sydämen rikki. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Ai siis mitä? Mulle olisit ainakin entinen ystävä jos alkaisit haastaa. Samoin puoliso olisi entinen puoliso jos alkaisi haastaa. Mitä varten sinun yleensä edes pitäisi puuttua ystäväsi eroon millään lailla tai miksi tunnet itsesi niin paljon paremmaksi ihmiseksi kuin ystäväsi että ajattelet pystyväsi "kasvattamaan" häntä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat